Ei mitään uutta

Ellei säistä puhuta.

On nimittäin aavistus talvesta tullut. Mukavan raikasta hengittää ulkona. Minulle pikkupakkaset sopii. Juuri nyt tosin on hiukan plussalla.

---

Shiba tuli päivähoitoon, kun kotonansa on jotain patterihommia. Minullakin on nyt pattereissa lämpöä, mikä on erittäin mukavaa.

---

Postcrossing järjesti postiyllärin. Tuli samana päivänä Australiasta kaksi pingviinikorttia eri lähettäjiltä.

---

Jatkan haahuilua.

tuulee, kun kaupungissa tuulee

tuulee, kun sinä olet tuuli
ja minä olen höyhen sun vietävänä
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas

Ulkona tuulee. Sisällä vinkuu ja humisee. 

---

Vuokra taas nousee. Syynä lämmityskulujen lisääntyminen. Yllättäin sisälämpötila vain laskee. Mitenkähän kylmää täällä olisi, jos ei vuokraa nostettais. Kaikki valittavat kylmyyttä, mutta taloyhtiöllä on selkeä kanta: Anturit näyttävät, että normaali huonelämpötila on kaikilla. Ketäs me antureita vastaan olemme taistelemaan. On se hyvä, että asensivat nuo mittarit, jottei tartte paikan päälle tulla katsomaan. Siispä vaatetta vain tukevasti päälle. Sain viime jouluna jostain lahjaksi paksut trikoot, joita ihmettelin. (Viime vuonna ei ollut näin kylmää, koska pattereissa oli edes hiukan lämpöä. Nyt ei ole. Ehkä pakkasilla tulee. Pidetään peukkuja.) Mutta nyt siis olen ikikiitollinen näistä pöksyistä. 

---

Käsiä tahtoo välillä palella. Neulon metallipuikoilla ja ne ovat jääkylmät, kun ne ottaa käteen. Mutta lämpenee nekin neuloessa. Ja kaikkihan johtuu vain siitä, että olen turhan paleleva tyyppi.

Outoja värejä on kamerani tallennellut viime aikoina. Ei tartte turvautua kuvankäsittelyyn, kun luonto hoitaa asiansa.

Kaunista on edelleen. Minähän tykkään myrskyistä, joten hienoa on ulkoilla. Siellä ei edes palele, kun pistää töppöstä toisen eteen. Ja Koirapoikakin tuntuu olevan siinä kuosissa, että voidaan taas pitentää lenkkejä.

Paistaa se päivä meillekin vaikkei risukasassa ollakaan. Toivottavasti teillekin.

Koirapoika sairastaa - häntää hellikäämme

Siinä menee aikataulut sekaisin, kun viettää päivän koiran kanssa jonottaen lääkäriin. Hyvää hoitoa sai, mutta oli kiireisempiä asiakkaita. Eikä ilmeisesti mitään, mitä ei antibiootit, kipulääkkeet ja lepo, korjaisi. Koirista vain on niin vaikea sanoa, kun ne ei halua näyttää heikkouksiaan.

 

Viimeisiä viedään. On tullut otetuksi melkoisesti kuvia, kun kaikkialla on niin kaunista. Mutta nyt alkaa olla enemmän lehtiä maassa kuin puussa. Maasta sitten joku korjaa ne pois. Onneksi ei vielä lehtipuhaltimet laula.

 

auts. Tärkein meinas unohtua.

Posti osaa taas tuoda kortit oikeaan osoitteeseen. Kiitos. Kunnioitan kaikkia, jotka jaksaa askarrella ja ilahduttaa askarteluillaan muita.

---

Tonttuja ei näy ulkona, mutta me Koirapojan kera tonttuillaan senkin edestä.

Sateinen, sumuinen Helsinki -

- ja kaikki tuntevat naapurinsa

Ulkona on ihanan kostea, lämmin ja sumuisa sää. Ja minä tuhlaan aikaa sisällä kaikenlaisessa puuhastelussa. Nykyisin päivät kipittävät ohi niin, ettei meinaa saada niistä otetta. Ei tarvitse valittaa tekemisen puutetta. Päivä on jo puolessa ja yhä univaatteissa kupsehdin. Koirapoika kävi pikaisella aamukävelyllä, joten ennen kuin lähden kaupoille, on vietävä Koirapoikakin uudestaan ulos. Kaupoille on mentävä, kun pitää joulukalentereita kehitellä.

Kävin katsomassa "Arjen helmeilyä", mutta siellä oli autiota?

Syksy on

...välttämätön hengissä selviämiselleni.

Välillä nimittäin yksinäisyys ja epätäydellisyys vetää mielialaa miinukselle vaikka kaikki on hyvin, eikä mitään syytä miinustamiseen ole.

Silloin saan loputonta energiaa luonnosta kaikkina vuodenaikoina

mutta näin syksyisin lisänä on vielä uskomaton väriloisto. Tällaiselle väri-ihmiselle tuottaa loputonta iloa yhteensointuvat värit, joita etenkin tänä syksynä on riittänyt.

Koirapojan kanssa parvekkeelta usein katselemme.

Värejä riittää, katsoi, mihin suuntaan tahansa.

On kiva kahlata maahan pudonneissa lehdissä, joten kävelyä riittää.

Ystäviäkin olen tavannut ja päässyt heidän kanssaan kaupungin keskustaan. Sielläkin on pakko ottaa kuvia.

Säitäkin on riittänyt, sumua ja sadetta ja syysmyrskyjä. Nyt on kaunista, mutta pakko välillä vähän siivoilla. Koirapoika vaihtaa tarmokkaasti turkkia ja se näkyy nurkissa.

Postista pitää sen verran mainita, että paljon on jäänyt postia tulematta ja paljon oin naapureiden postia minulle tullut. Minä tiputtelen saamani vieraat postit oikeisiin luukkuihin, mutta muut eivät näköjään näin tee. Kustantaja kyllä laittaa lehdet jälkikäteen, kun olen valittanut, mutta jotain kortteja on kadonnut. Toivottavasti ei mitään elintärkeitä kuoria ole joutunut naapureille. 

---

Kaiken tämän jälkeen on enemmän kuin hämmästyttävää, että kortti, josta puuttuu postinumero, talon numero ja ovennumero, löytää tänne. Siis pelkkä nimi, katu ja kaaupunki. Tällä kadulla on taloja runsaasti ja tässä katunumerossakin yhdeksän taloa ja ainakin 40 rappua ja joka rapussa 8-16 ovea. Mutta kiva, kun kortti tuli. Possulta? Kiitos paljon. Tästä oli paljon iloa.

Ei mitään uutta auringon alla

Sellainen perussaamattomuus aina vain vallalla. Toki kurssit hoidan ja elossa olen, mutta monet asiat ovat koko ajan vaiheessa.

 

Kävelty on se ajateltu 10 km keskimäärin joka päivä. Ei siitä tulisi mitään ilman Koirapoikaa, joten kiitos sille.

Eilen sain kurssin jälkeen houkuteltua yhden kurssilaisen Töölönlahdelle kävelemään.

Ihmeteltiin Pasilan uutta ilmettä korkeine tornitaloineen

ja joutsenen poikasia, jotka kevään jälkeen

olivat kasvaneet isoiksi

ja kauniiksi teineiksi. Kaikki kuusi ovat kesästä selvinneet. Saa nähdä, jäävätkö yrittämään talvehtimista vai muuttavatko etelään.

Merivesitunnelin suulle oli rakennettu pieni voimalaitos.

Hieno idea!

Nyt lopetan ikkunasta tuijottelun ja lähden vesijuoksemaan, kun sain ystävän houkuteltua mukaan. Yksinhän en viitsi mitään.

Kaunista syksyä kaikille! Jonain päivänä ryhdistäydyn lukemaan, mitä teille on tapahtunut. Mutta ei nyt vielä.

Lokakuu kulumassa

Kävelykisa on ohi. Kotiseutua tuli kolutuksi keskimäärin reilut kaksitoista kilometriä päivässä puolentoista kuukauden ajan. Ajattelin hiukan hellittää. Jos kymmeneen pääsisin jatkossa. Ihan hyville sijoillekin pääsin vaikka hirveitä loppukirejä kanssakisaajat ottivat. Meillä oli Koirapojalla mahaongelmia, jotka lyhensivät - mutta myös tihensivät - lenkkejä.

Pitkästä aikaa kiipesin mäellekin. Kaunista on kaikkialla. Syksy suo silmäniloa.

Paljon on satanut ja sataa parhaillaankin, mutta ei pahasti kastuttu. Kylmeneekin - kait? On pienoinen kenkäongelma, kun alkaa olla pohjat puhki niistä, joita jalat sietää. Pitäisi ehkä mennä shoppailemaan, mutta se on aina niin rasittavaa. Hirveän vaikea löytää sopivia kenkiä, kun on niin vaativat kaviot. Inhoan jalkasärkyjä!

Kaappiin oli sedimentoitunut yksi sämpyläjauhopussi, joten olen leiponut - pataleipää ja leipää leipäkääreessä, joka on myös toimettomana lojunut kaapissa ja vielä kalpeita mutta maukkaita teeleipiä. Kaasu-uunissa tuo ruskistuminen ei oikein onnist - ellei halua polttaa leipomuksiaan.

Menneistä vielä sen verran, että syyskuun lopulla valmistui itselle yhdet sukat ja asunnottomille sukata ja kintaat, isompaa kokoa.

Ja sokeri pohjalla:
Joku asiaan vihkiytymätön oli jättänyt kierrätyshyllyyn lähes koskemattoman Dyyni-kirjasarjan. Tätä ei saa mistään! Ei divareistakaan. Olen jo pari vuotta metsästänyt ja nyt se on minulla. Sorry Sus'. Isken silmäni nyt tähän. On vuosia, kun viimeks luin, joten pahasti polttelee. Mutta kyllä vielä Paasilinnakin tulee lukuun.
---
En ole viitsinyt noita sivujani päivittää. Olen lukenut ja leffaillut ja museoinut, mutta merkinnät puuttuu. Ehkä joskus - tai sitten ei. Nyt menen entisen työkaverin kanssa katsomaan "Olen suomalainen". Sitä ennen tiskausta ja Koirapojan ulkoilutusta ja matkalla myös borderi lenkille. Tulee siis askeleita.