Elämä rullaa

Kävin kyläilemässäkin. Museoissa kierreltiin. Mukava oli pitkästä aikaa nähdä.

Kuka tuunistaa paikan.

---

Olen muutenkin ollut vaihteeksi sosiaalinen. Tavannut tuttuja, kun he ovat halunneet. 

Juuri äsken tulin pitkältä lenkiltä. Kävelyyn menee paljon aikaa. Onneksi tuo kävelykilometrikisa on pian taputeltu. Kummasti se on koukuttanut. Toivon, että jatkossakin kävelen suht paljon.

---

Kävin sitten katsomassa hiidenkourua, josta olen tullut raidejokerin myötä tietoiseksi. Eli jokerityömaa antaa monta uutta asiaa. Se kouru on tuossa kuvassa. Siinä taistellaan kymmenestä metristä. Minä en osaa ottaa kantaa, kun en ole koko kourusta aiemmin tiennyt vaikka on ihan huudeilla. Ihan hienoltahan tuo näyttää, kun on kaivettu pusikosta esiin.

Sienessäkin voisin käydä joskus. Huomenna on espanjan kurssi. Viime maanantaina olin mummoilun varjolla poissa. Ja läksyt tietenkin tekemättä. Muutenkin menee perinteisesti.

Raidejokeri

Raidejokeri myllää kaikki paikat, sulkee oikopolut ja kävelytiet. Toivottavasti se joskus valmistuttuaan on vaivan arvoinen.

Kauniit kalliot räjäytetään pois.

Siinä menee kiveä pirstaleiksi ja kettujen pesäkolot matalaksi. Se on edistystä.

Ahkeruuttani tuolla edellisissä kommenteissa kehuttiin. Itse en kehuisi, mutta yhdet sukat sain tehdyksi, kun synttärit puski päälle. Malli on Niina Laitisen Metsäkukkia. Harvoin teen ihan mallin mukaan, mutta joskus kuitenkin.

Syyspäiväntasauskin meni. Siirrytään pimeän puolelle eli hämäränhyssyä luvassa.

Alavilla mailla hallanvaara

Raekuuro yllätti meidät tässä päivänä muutamana.

Hetken kestivät kinokset kalliolla, nurmikoilla

mutta kuuron jälkeen sateenkaari ylitti taivaan.

Viimeisenkin kurpitsan ehdin pelastaa pakkasten kourista. Yöpakkasia on ollut, joten muutamilla kanssaviljelijöillä sato paleltui.

Peltotöitä on siis tehty. Minun viljelyinnostukseni ei iske aina ihan parhaaseen aikaan. Mutta ehkä keväällä on sitten helpompaa.

Perunapenkistä löytyi myyränpesä, monta pientä karvaista palleroa, joilla oli vielä silmät kiinni. Peittelin ne takaisin. Ei minusta ole lastensurmaajaksi.

Viereisellä rypsirapsipellolla on myös sadonkorjuu käynnissä.

Käveltykin on. Olin jo hyvissä asemissa kisassa, mutta tuo puutarhanhoito syö askellusaikaa.

Nyt pitää vähän riipiä paikkoja kuntoon. Alkaa kurssi kohta ja sen jälkeen tapaan ystävän, joka tullee ihan sisälle asti. Kursseillut olen kiltisti, parissa leffassa käynyt ja neulomistakin yritellyt, mutta enimmäkseen olen laiskotellut, mitä nyt kävelyltä ehdin.

Keräily - tuo jokaisen hamsterin unelma

Lehdessä oli jonkun peltirasiakokoelma. Kauniita. Pitäiskö? Lehdessä oli lisää kuvia keräilijän kodista. Hyllyjä, hyllyjä, hyllyjä. Tavaraa kaikenlaista joka paikka täynnä. Ei kiitos. Joskus noita norsujanikin katselen sillä silmällä - mutta olkoot - ja nuo kissapullot myös ylähyllyllä, jossa eivät häiritse - paitsi, kun tulee siivousvimma. Onneksi siivousvimma pysyttelee enimmäkseen poissa.

---

Kaikkea kertyy ihmisen elämään, mutta Koirapoika tuli sanomaan, että aamupissalle vois mennä, joten menen keräämään kilometrejä.

Satoihan eilenkin

Mutta tänään vasta sataakin. Onneksi ehdittiin hoitaa aamulenkki vähemmän sateen aikana. Nyt on sellainen kohina, että Koirapoikaa pelottaa.Sen ääniherkkyys pahenee näköjään inän myötä joissakin asioissa. Onneksi matontamppaajat eivät enää saa sitä paniikkiin.

Minun piti tehdä espanjan tehtäviä, mutta tässä minä koneelle taas roikun. Täytyy ompelun lomassa vähän jotain sanoja kerrata. Vielähän minä nämä alkeen alkeet osaan, mutta kurssi etenee sellaista vauhtia, että pian olen taas pudonnut kelkasta.

Joku kyseli kirjoittajakursseistani. Olen neljättä vuotta saman ryhmän kanssa elämänkertaa kirjoittamassa. Nyt tavataan ilman opettajaa kerran kuussa. On tosi mukava ryhmä. Tiedämme toistemme historiasta jo niin paljon, että on helppo kirjoittaa kaikista asioista. Menin alunperin kirjoittamaan, jotta lapsille ja lapsenlapsille jäisi jonkinlainen käsitys elämästäni, kun ei ole sukulaisia kertomassa tarinoita.

---

Toinen kurssi, jolla olen on Luovan kirjoittamisen alkeet. Eri opettaja ja erilainen aihepiiri. Sitä on ollut vain kerran, joten en tiedä, millainen siitä tulee ja viihdynkö. Halusin kuitenkin jotain muuta kuin elämänkertaa vaihteeksi. Olin nimittäin pari vuotta toisellakin elämänkertakirjoituskurssilla, jolla oli eri opettaja kuin tuolla, jota jatkamme.

---

Sitten on vielä Sukellamme spekulatiiviseen fiktioon, jolle menin vain koska Murakamin Maailmanloppu ja Ihmemaa teki minuun niin suuren vaikutuksen. Tätäkin on ollut kerran ja vaikuttaa mukavalta. Tosin tätä on vain kolme kertaa.

---

Tällainen kurssipaletti tänä syksynä.

Kurpitsani kukoistavat. Esitin toivomuksen, että ne voisi jo käydä poimimassa sängyn alle odottamaan halloweenia. Tuntuu, että kohta räjähtävät omaan mahdottomuuteensa.

Ajantaju

Hukassa on aika vaikka kellojakin kotoa löytyy. Lauantaihan tänään oli, ilman muuta, ja suunnitelmat lauantaiksi valmiit. Sitten tuossa kahvinkeitintä ladatessa ykskaks tajusin, että olen voittanut yhden lisäpäivän. Ei hassumpaa. Nyt voin vaikka ommella. On jotain suunnitelmia olemassa.

Eilen yllätin vieraani parilla piirakalla - meinasin kirjoittaa suolaisella ja makealla, mutta kumpikaan ei ihan pidä paikkaansa vaikka toisessa oli suolaakin ja toisessa hiukka sokeria. Ihan hyviä tuli. Pitänee kutsua seinänaapuri päiväkahville, kun on kerrankin, mitä tarjota. Näitä nimittäin jäi, jää varmaan pakkaseenkin.

Lätäkkööni on tullut elämää.

---

Tupakanhaju tunkee taas sisälle, mistä tullee. Olisi mukava olla joviaali, suvaitsevainen ihminen ja suoda kaikille valittamatta heidän pienet nautintonsa, mutta ei voi mitään. Tupakankatku ärsyttää ja saa aikaan päänjyskytystä. Yritän kuitenkin pitää valitukseni täällä virtuaalielämässä ja olla hiljaa reaalimaailmassa. Nykyisin niin harvoin törmää tupakoiviin ihmisiin, että savun huomaa heti.

---

Miten muuten, sanotteko te "meedia" vai "media"? Minusta tuo venytetty muoto kuulostaa oudolta, mutta monet niin sanovat. Onko tietoa, ketkä ja miksi?

Menen neulomaan. On kohta taas yhdet synttärit, jotka vaativat valmiit sukat. Jonain päivänä teen blogilukukierroksen ja tämän viikon krapukin on tekemättä. Onneksi sain ylimääräisen päivän.

---

Kirjoittajakurssilla joku totesi, että unettomuus vaivaa vanhoja ihmisiä. Jos täällä on vanhoja, niin vaivaako? Minua ei yhtään haittaa, jos en joskus saa unta tai herään aamuyöstä. Onko sen niin väliä, kun voi nukkua silloin kun nukuttaa. Työaikana oli eri juttu, kun piti olla skarppina töissä aamulla vaikka olisi mennyt yö lähinnä valvoseea. 

---

Nyt menen.

Oli synkkä ja myrskyinen yö

Ukkosti ja Koirapoika panikoi. Onneksi ukkonen meni pian ohi. Onneksi olin mennyt nukkumaan ennen kymmentä. On nimittäin takana lyhyempiä öitä ja mattopyykille piti ehtiä seitsemäksi. Mutta kaikki on nyt hoidettu, eikä väsymyskään ole kohtuuton.

Aika on mennyt taas kaikenlaiseen. Kurssit ovat alkaneet ja näin lukukauden alussahan sitä yrittää panostaa kotitehtäviinkin. Espanjan aloitin siis alkeista, mutta parasta tehdä läksyt silti kiltisti, sillä pianhan olen taas pudonnut kärryiltä, jos en yhtään panosta. Pari uutta kirjoittajakurssia ja yksi vanha ja kaikista kotitehtäviä, eikä mitään kirjoitusintoa. Mutta sisulla ja sitkeydellä.

Lomakuvakirjan pusersin valmiiksi. Siinä riittikin puuhaa, kun niitä kuvia oli taas ylenmäärin. Mutta lopputulokseen olin tyytyväinen. Katsotaan, muuttuuko mieli, kunhan posti tuo valmiit tuotokset.

Yhden kirjan posti jo toi. Kiitos Sus'. Otan luettavaksi, kunhan tästä ehdin. Kaunis kansi ainakin on.

Kävelty on paljon säässä kuin säässä. Pari pientä herkkutattiakin on tullut vastaan. Pitäisi mennä sieneen ihan tosissaan, mutta ei tänään. Tänään on suursiivouspäivä. Olisko helpompi, jos siivoaisi vähän silloin tällöin, eikä päästäisi kaaosta valloilleen?

Pihlajanmarjoja voisi kerätä.myös joskus ja kasvimaakin vaatisi huomiota. Taidan keskittyä katsomaan telkkaria.

---

Ja vielä jokunen kaunis taivaskuva iloksenne.

Lisää valitusta

kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan

---

Molemmissa jaloissa on rakkoja tuosta järjettömästä kävelystä. Mutta sehän ei hidasta, koskee kylläkin.

---

Piristykseksi juttu Koirapojasta:

Tyttäreni ja miehensä kävivät eilen. Tulivat tutkimaan Koirapojan vointia, lähinnä rauhasia tyhjäämään. (Ovat eläinlääkäreitä, joten en viitsi itse tehdä epämukavia operaatioita.) Koirapoika meni ensin piiloon. Huutelun jälkeen tuli minun luo korvat luimussa, ylettömän surkeana. Ihmeteltiin, että mikä sillä nyt on, kun noin vahvasti reagoi. Mutta otettiin käsittelyyn. Kiltistihän se alistui, kiltti koira. Kun tyhjennys oli ohi, Koirapoika suorastaan säteili, toi leluja vieraille, heilutti häntää innoissaan. Johtopäätös oli, että se kuvitteli minun taas lähtevän matkalle ja tyttären tulleen hakemaan hoitoon. Viimeksihän se näki tytön ja miehensä, kun he hakivat sen meiltä ja minä lähdin pohjoiseen.

---

On se kiva, että minua kaivataan.

---

Nyt pitäisi pikapikaa tehdä taas kuvakirja. On hyvä alekuponki ifolorilta ja pohjoisen kuvat koneella. En viitsis, mutta kyllähän se rullaa, kunhan vain ryhdyn toimeen.

Jumissa

kun talvi lähestyy, niin linnut kerääntyy taas parviin jotka lentoon villiin heittäytyy

maissa merten takana on niiden määränpää

---

ja ihminen joka rakastaa matkustelua on jumissa talouden kanssa

Jumissa on nyt selkäkin, joka ei koskaan yleensä temppuile. Jonkin pienen liikkeen tuossa lenkiltä sisääntultua tein ja nyt sitten odottelen, pureeko voltaren forte. Ja niin paljon kun olen ajatellut, että jonain päivänä pitäisi aloittaa venyttely. Jonain päivänä säätelee niin paljoa elämässäni.

Sen verran nyppii, että pakko on kysyä neuvoa hevoselta. Ja hevonen vastaa:

Black Beauty

When you are ready, turn to face your old wounds. Only by facing the pain of the past can you reclaim the power that was taken from you long ago.

Eli vaikka näin:

Musta kauneus

Kun olet valmis, käänny kasvokkain vanhojen haavojesi kanssa. Vain kohtaamalla menneet kivut, voit saada takaisin voiman, joka vietiin sinulta kauan sitten.

Hevonen puhuu nyt arvoituksellisesti. jään miettimään.

Syyskuu meidät erillemme kuljettaa

Kuka tietää, minne meidät vie tää syyskuu

Tuo kävelykilometrikisa on ainakin saanut minuun liikettä. Mihinkään eka sijoihin ei ole asiaa, kun ekat vetää keskimäärin yli 40 kilometriä päivässä, mutta kyllä minullakin on yli kymmenen kilometriä päivässä. Kilometreihin tulee himo. Koirapoika saa nyt liikuntaa ihan kotitarpeiksi. Toistaiseksi on jaksanut mukana ihan hyvin vaikka on ollut viidentoista kilometrin päiviäkin. Koirapoika ihmettelee.

Kesäkilokampanjani jäi vähän vajaaksi Possun toiveista. Itseasiassa tuo lukema ei ole ihan tältä aamulta. En käynyt tänään vaa'alla, sillä naapuri toi illalla yhdeksän jälkeen lautasellisen uunituoreita pullia, kolme voisilmää ja kolme korvapuustia. Kuka nyt voisi olla syömättä tuoretta pullaa! Ratkaisin asian "unohtamalla" punnituksen tänään. Mutta tuo on merkattu on parin päivän takaa, joten saanen anteeksi. Nyt alkaa sitten syyskilokampanja. Kuka haluaa arvailla, mitä painanjoulukuun alussa tai vaikka vuoden lopussa?

Ostin lankojakin, kun poikani toivoi sinisiä sukkia ja nallea oli tarjouksessa. Puuttuvia värejä täydensin. Tilasin myös ekan joulukalenterin, jotta joulukuu sujuisi sutjakkaasti. Suunnittelen jonkun muunkin kalenterin tilaamista, vaikka pitäisi säästää. Mutta säästinhän minä postimerkeissä.

Kasvimaallakin on tarkoitus aloittaa taas perkaus, jos vain kävelyltä ehdin. Rikkaruohot kukoistavat, mutta jättikurpitsa kukoistaa enemmän. Perunaa, porkkanaa, sipulia, kesäkurpitsaa olen kerännyt ja syönyt ja vielä on kerättävää. Aikomus olisi perata villeimpiä nurkkia palstasta kevät mielessä. Jotain perenneja ehkä istuttaa. Mutta kävely häiritsee.

Kurssitkin alkavat. Peruutin japanin mutta huomenna aloitan taas kerran espanjan ihan alusta. Josko pääsisin nyt loppuunkin. Japania ajattelin vähän aloitella ihan itse. Kannustakaa minua, etten taas jätä kaikkea kesken. Pieni nalkutus syksyn mittaan on toki myös luvallista.

---

ja krapukin taas alkaa

---

SYKSY

---

lempi vuodenaikani

---

Vaik' ei meistä kumpikaan, sitä ääneen sanoiskaan on 

Syyskuu saapunut, rannan baarit suljetut 

tyhjää merta tuijottaa

Ei huvipuistokaan, tänään avaa porttejaan 

karusellin hevoset, kilpa-autot punaiset 

harmaa sade haalistaa

Kuka tietää minne meidät vie tää 

Syyskuu on kesä lämmin muisto vaan 

Turhaan kaipaan kadonnutta aikaa 

Syyskuu meidät erillemme kuljettaa

On koulut alkaneet, kuulen lasten askeleet 

Pitkin jalkakäytävää, en sua täällä nää

jossain muualla sä meet

Ja ehkä tiemme jälleen kohtaa

ehkä tästä selvitään 

Jossain aurinkokin hohtaa 

vaikka en sitä nää

---

Nuo huokaukset tuulien
Taas rannat kuulla saa
Ja lapset koulutiensä aloittaa...

On kurjet suon jo jättäneet
On metsät vaienneet
Ja kaupunkien kasvot kylmenneet...

Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei?
Syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei...

Mä kirjastoihin iltaisin
Niin monta matkaa teen
Ja lainaan samat kirjat uudelleen...
Mä teetä kanssa Tsehovin
Oon juonut iltaisin
Ja aamuisin käyn seuraan Leninin...

Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei?
Syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei...

---

Mukavaa syksyä kaikille!