Kerrostalokyttääjä

 

Pakkasaamu valkenee aurinkoisena. Kerrostalokyttääjä kuikuilee ikkunoista taivaanrantaa. Taivaanrannan profiili elää omaa elämäänsä, taloja nousee, taloja rapistuu. Mutta kyttääjä tuntee aina sykähdyksen sisällään tehdessään aamuista ikkunoistakatselukierrostaan. Joka aamu herättyään hän katsoo, onko valtakunnassa kaikki hyvin.

Ja tarkistaa joka ilta, että aurinko kiertää radallaan.

Kun kyttääjä neljätoista vuotta sitten aprillipäivänä kantoi tavarat uuteen asuntoonsa, oli koira toinen, melko samannäköinen, hyvin eriluontoinen, jo 14 vuotias. Monet muistelevat Norttia edelleen. Oli suuri persoona.

 Kyttääjä ei paljon sisustele. Kun tavarat löytävät paikkansa, ne saavat rauhassa kotoutua siihen, missä ovat. Mutta uuden asunnon myötä Ikea tuli tutuksi. Entisen asunnon huonekalut esim. täyspuinen puusepän rakentama kirjahylly tai kulmasohva, eivät mahtuneet sisään. Ensin piti tietenkin hankkia kirjahylly.

ja lisää kirjahyllyjä, useita kirjahyllyjä.

 

Sitten erilaisia kaapistoja. 

---

Telkkarin koko on kasvanut ajan mittaan. Viimeksi, kun lapsi osti itselleen uuden isomman ja antoi entisen äitiparalle, jolla oli vähemmän tuumia.

---

 Jotain muutakin tuli siinä alkuvaiheessa hankittua, pienempi sänky, pienempi sohva, pienempää, koska kyttääjä tykkää vapaasta lattiapinnasta. Kaikki huonekalut kyttääjä sijoittaa seinien viereen, jotta jää enemmän tanssilattiaa myös Koirapojalle. 

 

 

Koirapoika on osaltaan huolehtinut tekstiileistä repimällä rikki lukemattomia sänkypeitteitä, sohvan päällyksiä, koristetyynyjä ja tietenkin myös mattojen vaihdon turvannut repimällä, oksentelemalla ja jättämällä muita eritteitä keskelle mattoja. Kaikkea ei vain saa pesemällä pois. Mutta Vallilan verhot kapusivat hyvinkin pian ikkunoihin ja siellä ovat viihtyneet. Koirapoika ei niistä välitä, mutta kyttääjä joskus pohtii, pitäiskö niitä vaikka pestä, pohtii, muttei pese.

---

Neljätoista vuotta elämä on soljunut eteenpäin. Koira, joka muutti taloon, siirtyi seuraavan vuoden toisena päivänä avarammille maille. Siinä oli jokunen aika ilman koiraa, mutta kuka sitä nyt pärjäisi koiratta, 

 

joten Koirapoika muutti kyttääjän hoiviin helatorstaina 21.5.09. 

Matkusti pendolinolla Kemistä Helsinkiin.

Kotiutui.

Oppi harrastamaan uloskatselua. 

(Parvekkeelle viritettiin kanaverkkoa, koska pentu oli niin pieni rääpäle, että olisi sujuvasti luiskahtanut alas.)

 

 

Tutustui myös ulkomaailmaan.

Nosti korvat pystyyn. 

 

 

Kasvoi isoksi koiraksi.

 

Kerrostalokyttääjä ihmetteli eilen, mitä naapuritalon katolla touhutaan.

 

Jotain outoa sinne asennettiin,

 

kahden miehen voimin,

tarkkaa työtä sakeassa lumisateessa.

Onnellista syntymäpäivää

  

Koirapoika täytti 13.

 Aamulenkillä tilkka nurmikkoa tuulenpieksämällä

ja lunta lumenviipymällä.

Päivälenkillä pellolla tuulia haistelemassa.

Kuntokuuri viikko 11 ja 12

Sehän ehkä näyttää, että paljon liikun, mutta sellaista laiskanpulskeaa eli syke ei nouse, ei sitten millään. Hiki kyllä tulee. Ehkä lihaskunto petraantuu, mutta pitäisi kestävyyttäkin saada.

Liikunta on siis mitä on, mutta aloin syömisiin kiinnittää sen verran huomiota, että yritän pidättäytyä iltamässäämisestä. Telkkarin edessä nimittän voi syödä vaikka kuivia kauranryynejä. Huono tapa, jonka olen opetellut vuosien mittaan. Ihan hyvin pärjään vaikken enää kuuden jälkeen söisikään. Olen pitänyt takaporttina banaania eli banaani on lupa syödä vielä myöhemminkin. Mutta enpä ole sitäkään kaivannut. Tässäkin on sellainen piirre, ettei mahapallo kutistu tai paino laske. Mutta pitää vain uskoa, että ajanmittaan jotain tuloksia syntyy.

ma 14.3.22

• sauvakävely, hidas 80 min
  

ti 15.3.22

• kävin ylimielisellä lääkärillä. Yritin keventää tunnelmaa "Onneksi ei ole kuitenkaan mitään tappavaa tautia". Lääkäri vastasi "No, ei ainakaan tiedossa". Kivan kannustavaa.
  

ke 16.3.22

• mummojen kuminauhajumppaa 50 min, koska vesijuoksukaveri perui
  

to 17.3.22

• lihaskunto  40 min

pe 18.3.22

• keppijumppa 30 min
  

la 19.3.22

• käsipainot 20 min
  

ma 21.3.22

• sauvakävely, hidas 80 min
  

ti 22.3.22

• pilates 30 min
  

to 24.3.22

• vatsapakara 30 min
  

pe 25.3.22

• stepperi ja käsipainot 20 min
  

la 26.3.22

• liikkuvuus ja venyttely kumpparilla 25 min
  

su 27.3.22

• lihaskunto 35 min

Kellojahan sitä taas siirreltiin eli menetettiin tunti. Eipä tuo paljon vaikuttanut. Entiseen tyyliin heräsin aikaisin. Entiseen tyyliin on lunta ja jäätä. Ja entiseen tyyliin pitäisi siivota. Paitsi, että nyt on pakko, kun huomenna on bileet. Koirapoika täyttää vuosia.

Meillä molemmilla on vaikeuksia kävellä noilla jäätiköillä. Koirapojalla ei ole edes nastakenkiä. Vanhuus heikentää tasapainoa?

 

Kun teillä muilla siellä jo kukat kukkii, niin on meilläkin jotain paljasta metsänpohjaa ja iltapäivälätäköitä.

---

Tein oman sivun noita leffoja varten.

Paatinen taakka

Aamuyöstä satoi vettä. Koirapoika lähti hiippailemaan. Minä heräsin. En saanut enää unta. Koirapoika palasi sänkyyn ja jatkoi nukkumista. Minä olen tietenkin uupunut ah sydänjuurihin saakka. Mutta nyt sitten vain valvon. Kahvit juotu ja suunnitelmia päivän väsymykseen tehty. Kauppareissua pitäisi.

 Eilen kävin leffassa katsomassa 70 on vain numero. Ei mikään huippujuttu, koska ei mitään kosketuspintaa. Torvista on aina kiva katsoa, vaikkei se kitaraa soittanutkaan, mutta vanhenemisen pelkääminen tai iän salaaminen on täysin ajatusmaailmani ulkopuolella. Mutta olihan leffassa hetkensä.

---

Kauppareissua ajattelin tänään, koska en eilen leffan jälkeen jaksanut/viitsinyt enää mennä ostoshelvettiin. Yritän yleensä hoitaa ostokset silloin, kun on muutenkin matkustettava keskustaan. Tänään tulee sitten matkailtua ihan vain kauppaan.

 

Olen tässä muutenkin katsonut leffoja, en vielä starwarseja mutta Netflixistä ja Areenasta:

• su 20.3. Sergio Leone: Once upon a time in America
• ma 21.3. Perttu Leppä: Pitkä kuuma kesä
• ti 22.3. Pekka Lehto: Kalervo Palsa ja kuriton käsi
• ke 23.3. Levan Akin: And then we danced
  

Ajattelin katsoa noin leffan per päivä, mutta ei mitenkään orjallisesti eli jos ei ehdi, ei ehdi. Leffoja, koska neuloessa joka tapauksessa tuijotan telkkaria, usein jotain tyhmiä sarjoja. Katsotaan, miten pitkälle tämä idea kantaa. Osa on ollut hyviä, osa ei, osa ennestään tuttuja, osa outoja. Näin tulee nähdyksi sellaisiakin, joihin ei muuten törmää.

Kaunis aamu oli. Tässä kait myrskyä odotellaan. Eikös sääihminen niin luvannut. Olisko siis syytä mennä hoitamaan shoppailut jo aamupäivällä. Ja olisko päivälenkin jälkeen sittenkin pienet päikkärit???

Olet mulle laulu elämän

Nyt on sellainen aamu, ettei otsikko liity mitenkään mihinkään. En vain keksinyt mitään. Enkä tuosta kuvastakaan tiedä, vaikka tunnen kyllä itseni rauhalliseksi sisäisesti vaikka verenpainelukemat on liikaa näin aamuisin. Veikkaan, etten nuku kyllin hyvin. En yleensä paineita mittaile, mutta pitäisi tässä lähitulevaisuudessa aloittaa troppi, joka ehkä nostaa verenpainetta, niin päätin katsoa, missä noin normaalisti mennään. Nyt näyttää, että normaalistikin mennään liian suurissa lukemisissa.

---

Tästä sitten tuli mieleen kritiikki aikojen takaa. Pitäisi kuulemma ajatella, millaisen kuvan annan itsestäni lukijoille. Vieroksun kovasti ajatusta. Myönnän, että näin pelkkien kirjoitusten, ja vieläpä ihan satunnaisten kirjoitusten, kautta minusta välittyvä kuva ei ole sitä, mitä oikeasti olen. Tutut osaavat lukea tekstejäni oikein, ymmärtävät huumoriani, jota kutsuvat kieroutuneeksi, osaavat suodattaa liioittelua, mutta ne, jotka tuntevat minut täällä, saavat ehkä erilaisen kuvan. Mutta silti, en halua miettiä, mitä te ajattelette näistä sepustuksista. Kirjoitan, mitä sattuu, omaksi ilokseni. Onhan se kiva, jos joku lukee ja ottaa kantaa ja ehkä joskus viihtyy. En minä täällä oikeassa elämässäkään yritä tehdä vaikutusta, antaa itsestäni parempaa kuvaa. En minä nyt kaikkea kerro tietenkään, mutta aika lailla totta kirjoittelen, joskus kyllä vähän värittäen.

---

Miten on? Suodatatko sinä tekstejäsi ajatellen, millaisen kuvan annat itsestäsi?

 

 Postista jokunen sana. Kiireellisiä ei kannata kirjeitse lähettää. Miten minusta tuntuu, että sitä mukaa, kun postimaksut nousee, palvelu huononee. Nyt taas kuun lopussa on luvassa korotus.

Kävin eilen kaupungilla. Oli outoa kävellä ilman nastoja, mutta olisi sielläkin paikoittain nastat olleet tarpeen. Meillähän ei ilman nastoja ole tuonne menemistä ainakaan näin aamuisin. Polut ovat yöpakkasten jälkeen silkkaa jäätä.

Piti käydä aamulenkillä tässä välissä. Avaan makkarin ikkunan aina lenkin ajaksi, jotta sänky saa tuulettua rauhassa. Koirapoika on oppinut tietenkin, tulee nuuskimaan ilmaa, jotta tietää mikä on edessä.

Talvihan siellä oli edessä, vaikka linnut väittivät, että kevät on.

Kevätpäiväntasaus

Vaikka kevät on edelleen piilossa hankien alla, se on taas täällä, yksi vuoden merkkipaaluista.

---

Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen, kertoo wikipedia. Ihania sanoja pullollaan oleva lause. Taivaanekvaattori räjäyttää mielikuvituksen. Nousee ajatus tarinasta. Istun kuitenkin rauhassa paikallani villiytymättä turhaan. Eikä tässä jaksaisi villiytyäkään. Liian aikainen aamuherätys painaa aivoja kasaan.

---

Tästä eteenpäin pohjoinen pallonpuolisko eli nämä meidän astelukemat, on kääntynyt kohti aurinkoa. Sehän tietää valon kiihtyvää lisääntymistä, valoisia aamuja ja iltojakin, kunnes taas ruvetaan siirtelemään kellojen viisareita. Miten se voi olla niin vaikeaa päättää ajan mittaaminen. Sehän on ihan ykshailee, mitä sovitaan. Koko kello on täysin keinotekoinen keksintö. Tunti sinne, toinen tänne ei planeettojen liikettä muuta. Aurinko ja maa elävät omaa sykliään kelloista piittaamatta.

(jatkan tätä narinaa viikon päästä)

---

Jatkan wikin parissa:

Peräkkäisten kevätpäiväntasausten väliä kutsutaan trooppiseksi vuodeksi. 

Siinäpä taas yksi kiehtova ilmaus. 

Trooppisen vuoden pituus on jokseenkin vakio, noin 365,24 vuorokautta. Mutta kalenteri - jälleen täysin mielivaltainen ajanmittaustapa - koostuu kokonaisista päivistä. Tarvitaan siis karkausvuosi, jotta ihmiskunta pysyisi avaruuden kanssa suunnilleen samassa rytmissä. Tavallisena vuonna kevätpäiväntasaus on 5 tuntia ja 49 minuuttia myöhemmin ja karkausvuonna 18 tuntia 11 minuuttia aikaisemmin kuin edellisenä vuonna. 

 ---

Karkausvuosi tuo minulle mieleen raudan karkaisemisen, mutta pyh! se tuleekin karkaamisesta. 

---

Ennusmerkkejä pitää kuitenkin tarkkailla: 

 Jos teeren soidin alkaa ennen kevätpäiväntasausta, keväällä on tiedossa vielä lumisateita. Jos vasta sen jälkeen, keväästä tulee ilmojen puolesta kaunis. Hyvistä keleistä kertoo myös päivää edeltävä kirkas täysikuu. Jos täysikuu on tasauksen jälkeen, on odotettavissa hallaöitä.

---

 Teeristä en osaa sanoa, mutta täysikuu oli 18.3. joten hyviä kelejä luvassa.

---

Kaikille paastoajille  tulee tänään kiire:

Asiat, jotka hävitetään kevätpäiväntasauksena, myös pysyvät poissa. Kevätpäiväntasausta pidettiin ennen vanhaan hyvänä päivänä pajun ja lepän poistamiseen pelloilta sekä lutikoiden hävittämiseen. Mutta eiköhän tätä voi soveltaa myös kaikkeen roinaan ja roskaan, jota nurkissa pyörii.

 

 Joten pikapikaa Koirapoika hereille ja ulos, jotta ehdin hävittää kaapeissa lymyäviä kasoja mahdollisimman paljon. Tosin epäilen, että muinakin päivinä roskikseen kannetut asiat pysyvät poissa. Olisi aika kuumottavaa, jos ne ryömisivät takaisin.

 ---

 Toisaalta, minähän poistan koko ajan tavaraa ja silti sitä on aina, että josko ne sittenkin yön pimeydessä palaavat? Ajatelkaas sitä. 

---

Vielä pari kuvaa ihan vain, koska on tullut otettua.

Siinä on jälki jos toinenkin - ja paljasta maata.

Kauniita auringonlaskuja riittää.

 

Carpe diem

 

Yhteen aikaan jokaisen kunnon ihmisen motto oli "tartu hetkeen". Piti elää täysillä. Minähän tietysti ihan periaatteessa vastustin. Pientä - tai isompaakin - vastahankaa aina. Eikähän kunnon keskusteluakaan synny, jos kaikki ovat samaa mieltä. Vanhemmiten olen viisastunut eli oppinut varomaan. Kun on yleistä mielipidettä vastaan, saa aika kärkeviä vasta-argumentteja, jotka usein menevät henkilökohtaisuuksiin. Sitähän luulisi, että kun tarpeeksi usein kuulee olevansa epäkelpo kaikin tavoin, siihen tottuisi. Mutta alakulon notkopaikoissa kaikki kaikuu päässä. Meinasin kirjoittaa "pahat sanat", mutta onko ne pahoja. Ehkä ihminen vain esittää vilpittömän mielipiteensä? No, ainakin olen oppinut poistumaan paikalta.

---

Menikö taas asian vierestä? Juoni tahtoo hengentuotoksissani usein rönsyillä. Piti siis keskustella motoista ja elämäntarkoituksista.

---

Onko sinulla motto ja jos on, niin mikä?

---

Minulla lienee jonkinlaisena elämän johtolankana olevan:

Elä mahdollisimman onnellista elämää tuottaen mahdollisimman vähän vahinkoa.

---

Tuo loppuosa on yllättäin se kaikkein vaikein, mahdollisimman vähän vahinkoa ympäristölle, luonnolle, kaikelle elolliselle ja elottomalle, mutta etenkin kanssakulkijoille. Onni on minusta aika suuri sana, mutta silti usein tunnen onnen hipaisun etenkin ulkona luonnossa, yksin ollessa. Onni yllättää linnun lennossa, auringonnousussa, myrskyssä, tuulessa ja tuiskussa, tyynessä vedenpinnassa ja tietenkin aina Koirapojan hyvässä tuulessa. Mutta elämä etenkin ihmisten joukossa on taiteilua kuilun partaalla. Vaikka yrittää elää taiten, usein tulee tönäistyksi vierellä kulkijaa. Pahinta on, kun ei edes tiedä tönäisseensä ennen kuin saa iskusarjan vasten kasvoja.

 

Minähän ostin noita erilaisia täytettäviä kirjoja itselleni joululahjoiksi, kirjoja, joihin voisi tehdä listoja. En ole vielä niihin koskenut, koska tiedän, että minulla jää helposti asiat kesken. Olisi ehkä fiksumpaa tehdä listoja tänne ja säästää kirjat vaikka lahjoiksi.

---

Nyt on kuitenkin fiksuinta viedä Koirapoika aamupissalle.

On talvella ainakin paikoittain hiekkaa levitetty runsaastikin. Nyt välillä kahlataan teräväreunaisessa sepelissä, välillä luistellaan kirkkaalla jäällä, välillä tarvotaan lumisohjossa ja väistellään syviä vesialtaita. Vaihtelua siis riittää. 

Pitäkää kiva lauantai!

Varis lentää pihan yli

 

eikä itke yhtään

---

On niin mukavaa, kun linnut jaksavat hehkuttaa kevättä ja uutta lisääntymiskautta, variksetkin.

Koirapoika on taas huolestuttanut minua oksentelemalla. Se on aina niin dramaattinen. Elää täysillä, kuten sanotaan, täysillä myös potiessaan.

Nyt ollaan kuitenkin taas normiolossa - kait? Vaikea tietää aina, missä mennään. Pitää vain nauttia, jos ei ole pahempia juttuja.

Illalla oli mukava tehdä pitempi lenkki. Ei tuullut. Polkujen pinta oli päivän mittaan pehmennyt sen verran, että nastat piti hyvin. Nyt pitää kohta lähteä aamulenkille kompuroimaan noissa jäätiköissä.. Koirapoika siirtyi jo olohuoneeseen ja tulee kohta kuikuilemaan eteiseen, että joko mentäis. 

Olen ollut enimmäkseen kotona komeroihin sukeltelemassa. Yritän vähän ruokapuolielämäänikin petrata eli tässä herkullinen kasvismunakas, porkkanaa, paprikaa, tomaattia paljon ja paljon myös suolaista voita paistamiseen. Että vielä riittää petraamista.

Paastottu

Lohikäärme lensi eilen illalla auringonlaskussa. Ihan uusi laji täälläpäin.

---

Kitisti olen vastustanut kiusauksia. Eniten olen hämmästellyt, miten olen saanut itseni koukuttumaan makeaan. Minä, joka en koskaan ole makeasta välittänyt, ajattelen nykyisin aina syötyäni, että nyt suklaapala olisi paikallaan. Olen korvannut suklaan parilla taatelilla, joiden syömistä väitetään terveelliseksi.  Mutta ei ruokapuolielämäni ole osoittanut mitään paranemisen merkkejä. Ei ole voimat riittäneet.  Sentään noita liikuntayrityksiä on. Suklaan lisäksi kiusauksia on ollut sekä lankojen että kirjojen oston suhteen. Olen vastustanut menestyksellä. Viiniä ei tee tippaakaan mieli. Naapuri olisi tarjonnut. Sanoin, kiitos, kahvia mieluummin.

---

Ja aika vähän on paastotuloksiakin syntynyt

• pino kirjoja kiertoon
• lankoja kulutettu
  

 Lahjaksi seiskaveikasta yhdet kirjoneulekintaat, joissa oli kivasti pääteltävää.

Ovat jo löytäneet oikeisiin käsiin.

Seiskaveikasta perussukat. Nämä menevät lahjaksi ihmiselle, joka ei halua reikiä eli pitsiä talvisukkiin, eikä häiritseviä palmikoita. Siis ihan käyttösukat. Odottavat kesäkuun synttäreitä.

Opettelin intialaisen peukalokiilan tekemisen, kun monet sitä kehuvat. Sehän olikin helppo juttu. Sockista miestenkoolla tein. Tuli tosi isot vaikka oli vain kolmosen puikot. Nämä jäävät odottamaan jotain sopivaa keräystä. Viimeistään asunnottomien yönä näillekin löytyy käyttöä.

Vesijuoksukaverilla oli synttärit ja pulaa villasukista, joten yhdet uudet tein. Lisäksi kaivan yhdet varastoista. 

---

Ihmiset kyselee, mihin minä laitan kaikki sukat, kun koko ajan neulon. No, ensiksikin olen hidas sukittamisessa kuten kaikessa muussakin. Olen enemmän tuumailija kuin suorittaja. Johonkin ne vain kaikki neulomukset katoaa. Yritän tehdä varastoa yllättäviä tilaisuuksia varten, mutta ne varastot vain tyhjenee - johonkin outoon neulekuiluun.

---

Nyt on aika miettiä, mihin puikot pujottaisi seuraavaksi. On toki jotain toiveita jonossa, mutta ei kiireellisiä. Voisin kyllä viettää myös paastonaikaa siivoten nurkkia kaikesta turhasta. Olisko laatikko tai kasa päivässä hyvä tahti. Joku neule on kuitenkin aloitettava. Olisko jotain Niina Laitisen malleja vaihteeksi. Siellä on muutama, jotka kiehtoo.