Toimii tai ei

Vaikea sanoa tuosta palapelistä. Yksi pala tunnissa oikealle paikalleen näyttää olevan liikaa vaadittu. Mutta pala tai jopa kaksi päivässä, kun vain sitkeästi jaksan paloja tuijottaa. Maalaukset on hankalia, kun siellä voi ihan yllättäin olla aivan eri väriä. Mutta sitkeydellä ne on muutkin selätetty.

---

Sen sijaan nyt täytyy sanoa, että ystävämme Posti saattaa joskus yllättää positiivisestikin. Laitoin pari kirjettä postiin ilman postimerkkiä ja ne oli saapuneet perille. Tässä tapauksessa on erinomaista, että Posti toimii päättömästi.

(Lupasin viidelle kortin lähettää, mutta vain kaksi uskaltautui antamaan osoitteensa. Vielä ehtii, jos haluaa antaa osoitteen.)

 ---

Kommentointi täältä Tuliketusta ei onnistu, enkä nyt viitsi avata toista selainta. Käyn joku toinen päivä.

 

 Kävin leikkauttamassa tukkani ja annoin kampaajani toteuttaa itseään. Minulla on hyvä kampaaja. Jaksaa piristää mummoa.

Aurinkoinen päivä

Kävin kampaajalla hakemassa lyhyemmän kuosin. Ja kun sää suosi, kävelin metrolle Töölönlahden kautta. Joutsenpari kahden lapsensa kanssa oli siistiytymässä paraatipaikalla, mutta AkuAnkkajulkkis eli valkoinen sorsa piileskeli ruovikossa. Aurinko paistoi ja taivas oli pilvetön. Kylmää oli ja tuuli. Nyt on sitten hehkuvanpunainen naama, kun pitäisi mennä passikuvaan. Olen onnistunut kadottamaan henkkarini. Pitää tilata uudet. Kelakorttinikin on siinä läpyskässä, joten tilaus on tehtävä heti, kun on mahdollista. Mutta ei kait se passikuvassa haittaa punoitus, rankkakaan.

Töölönlahden aukiolle eli Kansalaistorille oli ilmaantunut Helsinki kyltti. Muutama turisti kuvaili toisiaan kyltin kanssa. Ei tuo aukio ole nytkään kovin viihtyisä, mutta katsotaanpas joskus marraskuussa. Tulee eksoottinen kuva, kun on märkää, mustaa ja räntäistä. Nytkin oli muutama lätäkkö jo jääriitteessä. Eiköhän tästä saada talvikin aikaan.

Sanomatalossa oli valokuvanäyttely, joten ruokin hieman kulttuurinälkääni. Oli hienoja kuvakokonaisuuksia.

Eilen kävin englishklubilaisten kanssa leffassa katsomassa Viimeisen vuoron. Oli mukavan rauhallinen kuvaus kuolemansairaan vanhan miehen matkasta. Hyvä kuvaus sitkeydestä ja tahdonvoimasta sekä erilaisista ihmisistä ja suhtautumistavoista. Sitä ihminen kykenee mihin vain, jos on hyvä syy.

Eilen oli myös harvinaisen komea auringonlasku. Tämäniltaista odotellessa vien punaisen naamani kuvauksiin.

Kesäkuu

Miten se kesäkuu on jo nyt? Aika tuntuu juoksevan koko ajan nopeammin. Mihinkähän sillä on kiire?

Jos olet lukenut postauksiani, olet varmaan selvillä, että tänä kesänä on tarkoitus panostaa kasvimaahan. Viime vuonna ei jättikurpitsoiden viljely onnistunut, joten nyt laitoin kokonaisen pussillisen siemeniä itämään. Ja nehän iti. Lisäksi laitoin kolmenlaista kesäkurpitsaa muutaman siemenen multaan. Nyt on sitten taimia, joita siirtelen sisään ja parvekkeelle. Aika kylmää on vielä ulkona, joten yritän karaista näitä alkuja. Eikä kyllä ole tarpeeksi maatakaan vielä käännetty. Mutta josko tänä vuonna tulisi kurpitsoita halloweeniksi.

 

 Taas olen puurtanut. Hidasta on. Mutta olen nyt niin naksahtanut tuohon rikkaruohosotaan, etten malta kotona tehdä mitään. Tai eihän tämä muuten estäisi kaikkea, mutta kun aamulla talikoin sen kolmisen tuntia, niin en enää viitsi mitään muuta koko päivänä.

Kotonakin piti kukkia huoltaa, mutta ei sitä kaikkeen ehdi. Jotain istuttelin tyttärelle. Yksi kiinanruusu niistä pikkuruukkuihin laitetuista sitten innostui tekemään kukkaa.

 

 Ihmisiin en nyt ole törmäillyt, mutta mustarastaat pitävät minulle seuraa. Kerran lentokyvytön poikanen seikkaili raparperipuskassani. Nyt on vain aikuisia matoja keräämässä. Nokka aina niin täynnä, että ihmettelen, miten ne saavat lastin pysymään kyydissä. Mutta kyllä se vain pysyy. Poikaset pitävät emot touhukkaina. Ihan vieressä hyppii koko ajan joku mustarastas. Luulevat, että ihan vain sentakia siellä maata käännän, että he saavat ruokaa.

Koirapoika hallitsee tuon lepäilyn ja rentoutumisen, kun elämä on kohdallaan ja rutiinit säilyy.

---

Kävin eilen kampaajallani. Nyt on tooosi lyhyt tukka. Kampaaja päätti näyttää, että kyllä hän osaa nyysiä tukan lyhyeksi, kun vähän innostin. Eihän se hirveän pukeva ole, mutta eipä nämä muutamat hiukset kaljun jatkona muutenkaan kovin kukoistavilta näytä. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Kalliolla 1.5.2023

Kalliollakin alkaa olla kesä.

Ja puolukka kukkii.

Pikaisesti

Meillä oli tällainen pääsiäisvieras, joka sääteli ajankäyttöämme. Sehän ei toki haitannut, koska Koirapojan ajankäyttö on samantyylistä. 

Vaihdoin rairuohon herneenversoihin, joita olen nyt urakalla yrittänyt syödä, koska ne kasvaa innolla. Herneenverso ei ole mikään lempparini. Maistuu lähinnä heinältä. Mutta koska se on terveellistä, sitähän on syötävä. Ja kun sen silppuua vaikka leivän päälle, se ei ole hassumpaa.

Ulkoilusäät olivat mitä mainioimmat. Aurinkoakin saatiin sen verran, että perinteinen kevätkutinan ja kihinä on naamanahkassa vallalla.

Ulkoilun lisäksi lepäiltiin. Minä olen kyllä kohtuuttoman väsynyt koko ajan. Meinaan jatkuvasti nukahtaa. Parhaimmillaan vedin kolmet päikkärit. Toivottavasti se uniapnea laite joskus tulee. Josko se oikeasti auttais.

Mukavaa on kyllä, kun lumet sulaa. Metsäpoluilla on kyllä edelleen monin paikoin paljon lunta ja jäätä, mutta eiköhän tässä kohta päästä mihin vain - myöskin sinne kasvimaalle, joka enemmän kauhistuttaa kuin innostaa.

Meillä on noita sodanaikaisia rakennelmia, joille näköjään ruvetaan tekemään jotain.

Shiban perhe oli matkoilla. Sain tuliaiseksi tuollaisen keräilyteepaidan, yodamagneetin ja aivan ihanan pehmeän kaulahuivin luonnontieteellisestä museosta.

Neuloin tällaiset sukat kokoa 51. Ne meni Lontooseen Chewbaccalle, koska kyllä jokaisella galaksin asukkaalla on oltava lämpimät villasukat.

Sain kiitokseksi kirjaani nimmarin.

Kun tässä on mennyt aika ihan huomaamatta, palaan arkeen, paastoihin ja muuhun myöhemmin.

Mitäs se postaus olisi ilman auringonlaskukuvia.

Sunnuntaina

Aamuaurinko huomauttelee, että ikkunat on likaiset. Olkoot. On tällä kaikki muukin huiskinhaiskin ja mullinmallin. Jonain päivänä tartun toimeen, tuskin kuitenkaan tänään. 

Tänään on synttäribileet, poikani, hänen vanhempi tyttärensä ja vielä heidän koiransa viettävät yhteisbileet, 60 vuotta tasan, kun koira täyttää vasta kuukauden päästä. Yhteisbileet, koska teini ei halua olla huomion keskipisteenä. Minulle lankesi kakun teko. Ulkonäkö ei ole huippu, mutta makeutta löytyy. Olen taas nuollut kulhoja niin paljon, etten taatusti halua valmista kakkua maistaa. Kait se on ihan ok.

Koirapojan lääkitys lisääntyy, joten suhtaudun epäilyksellä pitkään yhdessäoloon. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa nukkuu muutenkin kuin tiukalla kerällä eli olo lienee mainio.

Ja ulkonahan on aina mukavaa, myös kauniissa auringonpaisteessa.

 

 

Tässähän on taas säitä piisannut lumimyrskystä ja järjettömästä tuulesta

 

ihaniin talvisiin päiviin.

 

 Kaupungin kaduillakin oli eilen  auringon hehkua.

Kävin kampaajalla (nyt on lyhyttä tukkaa) ja osuin paikalle, kun abeja pakattiin auton lavalle.

Sinne nousi kööri kuormuriin.

 

 Minusta ei ole parantumattomaksi pingottajaksi. Neuletehtaani on jotenkin pahasti jumissa. Pahoittelen, että kaikki lupaamani on myöhässä.

Yhdet kintaat neuloin, mutta ne on kovin pienet.

Tässä ei ollut mitään avaamattomuustakuuta.

Lopuksi kiitos neulojaystäville, jotka muistivat minua kirjein ja kortein. On ihanaa, kun postiluukusta tipahtaa tällaista.
 

Viikon varrelta

Sitähän voisi taas syyttää täysikuuta siitä, että unet on jääneet vähiin.

Luulen kuitenkin, että syy on jossain muualla. Huomenna menen hakemaan uniapnealaitteen testaukseen - testaan siis itseäni en laitetta.

Illalla oli läpitunkematon sumu kaikkialla. Ei Kalasataman valot loistaneet meille. 

 

Nyt sumut ovat kadonneet tuulen mukana. Ulkona on maailmanlopun tunnelma. Aurinko nousee keskelle myrskyä.  Koko yön tuuli ja aamua kohti yltyi suorastaan raivokkaaksi puhuriksi. Ikkunat helisee, kun tuuli yrittää tunkea niistä läpi.

---

Päätin lintsata yhdeltä kurssikerralta. Olen saanut sieltä sen, mitä lähdin hakemaan. Ensi viikolla on viimeinen kerta. Silloin on kyllä tarkoitus mennä paikalle esittelemään, mitä olen oppinut ja kertomaan, miten aion jatkossa oppejani hyödyntää. Tänään olisin joutunut joka tapauksessa poistumaan kesken, kun menen pätkityttämään harvat hiukseni. 

 

Koirapojalla on ollut vieraita.

 

Minä olen kursseilun lisäksi jotain neulonut.

Jumppamatto matkailee

 

Tänään on se päivä, kun pitkästä aikaa on mahdollisuus mennä pilatestunnille. Siispä sopivat vaatteet päälle, jumppamatto, pallo ja kuminauha kassiin ja matkaan. No, siinä sitten bussissa aamuhorteesta heräilen ja huomaan, että tulikin lähdetyksi liian aikaisin. Vähän harmittaa, mutta ei hätä ole tämännäköinen. Pitää kuitenkin käydä apteekissa ja kaupassa. Nehän voin hoitaa nyt ennen tuntia ja tunnin jälkeen suoraan kotiin.

---

Apteekki sujuu hyvin. Saan, mitä tarvitsen.

---

Pyörähdän kirjakaupassa, mutta en löydä mitään.

---

Siispä Tokmannille, jos löytyisi Koirapojalle uusi pieni näppärä harja. - Ei löydy. Voin kuitenkin ostaa jonkun suklaarasian niille, joille sukat ei kelpaa ja joille on muutenkin vaikea löytää lahjuksia. Onneksi he ovat suklaasieppoja.

---

Tokmannillahan on aina tarjouksia 2 jollain hinnalla tai kolme tai neljä tasarahalla. Päätän sitten tarttua useampaankin tarjoukseen.

---

Tyytyväisenä kassalle.

 "Joo, haluan kuitin. Kiitos"

Ja kun aikaa on, tarkistan kuitin.

No, ei tuo tarjous ole mennyt oikein.

Takaisin kassalle.

Kassatyttöparka selittää, että tämä yksi on väärä, että ei se mitään tarkoita, vaikka olisivat samassa laatikossa.

Menen siis vaihtamaan yhden.

Samalla huomaan, että toinenkin tarjous on väärin. Kävelen nyt varmuuden vuoksi tarkistamaan, onko oikeat tavarat. Siellä sattuukin olemaan henkilökunnan jäsen, joka sanoo:

"Näytäpäs mitä sinulla on. Joo tuo ei ole jostain syystä mennyt siihen kassaohjelmaan. Näitä virheitä on koko ajan Minäpä soitan sinne. Mene kassalle, niin se korjataan. 

---

Taas olen kassalla. Kassa korjaa sen yhden, josta ensin valitin. 

Sanon, että tämäkin olisi, siitä soitettiin. 

Kassa korjaa sen.

"Mutta kun tässä on siis neljä tasahintaan, niin tuo ei auta."

Kassa pyytää apua.

Sitten etsitään ne neljä, poistetaan, laitetaan uudestaan.

Jono kasvaa. Ihmiset mulkoilee minua.

No, myönnän, että nipotan pikkujutuista, mutta kun ostin ne vain tarjouksen takia.

Rahat palaavat sitten joskus tililleni, kun kortilla maksoin. 

Allekirjoitan kolme paperia, saan neljä kuittia käteen ja poistun. 

---

Enhän minä malta olla tarkistamatta menikö oikein.

Ylläys, yllätys! Ei mennyt.

Sain palautusta kolme euroa, olisi pitänyt saada kolme ja puoli.

Käyn vielä kiusaamassa kassaa, mutta sanon sitten, etten enää jaksa vääntää, kun paikalle olisi pitänyt kutsua apujoukkoja sotkua selvittämään. 

Tässä vaiheessa olen niin kyllästynyt kaikkeen, että hyppään bussiin ja tulen takaisin kotiin. Puran jumppakamat pois kassista, vaihdan kotivaatteet ja ajattelen, että olkoon nyt kaikki terveellinen elämä tältä päivältä. Ulkoilutan Koirapojan ja kutsun naapurin glögille. 

---

Menee se päivä näinkin. Onhan minulla sentään taas lyhyt tukka, kun tiistaina kävin kampaajalla.