Se on täällä taas

Osa teistä varmaan muistaa maamutit, jotka ovat kuvassa. Keskellä on äiti Hopeaturkki, oikealla isä Pitkähammas ja vasemmalla heidän tyttärensä Jääluu. Heillä on ollut tapana kertoa joulun odotuksestaan. Huomenna alamme seurata, miten tämä vuosi sujuu.

Kyseessä on joulukalenteri ja myös kilpailu. Jokaisen päivän tarinanpätkään on kätketty sellaisen kirjan nimi, joka löytyy minun kirjahyllystä. Se, joka ensimmäisenä löytää oikean nimen, saa pisteen. Eniten pisteitä saanut kait palkitaan ja ehkä muitakin. (Varmuutta ei nyt ole. Riippuu...)

Nimen täytyy olla juuri se, mitä minä ajattelin. Vaikka tarinasta löytyisi muita kirjoja, en niitä hyväksy. Ja siksi myös kirjailija pitäisi tietää. Nimen on oltava juuri siinä muodossa kuin se on kirjan kannessa kuten esim. lauseessa: Kaukana näkyi myös norsuni Modoc. Sen sijaan lause: Kaukana näin myös norsuni Modocin, ei kelpaa, koska haetun kirjan nimi on Norsuni Modoc. Olen yrittänyt tarkistaa kaikki tekstit, mutta virheitä voi sattua. Älkää siis kiukustuko, jos näin on käynyt.

Kirjoja, jotka eivät kelpaa, koska ne liittyvät tarinan henkilöihin ja ovat siis jo aiempina vuosina löydetty:


Celtika

Shardik

Ubik

Norsuni Modoc
 

Mammutit: Hopeaturkki

Mammutit: Pitkähammas

Mammutit: Jääluu

Voi olla, että muitakin entisiä kirjoja tulee, koska en viitsi tarkistaa noita aiempia vuosia. Mutta jos näin käy, kirjat kelpaa.

Arvauksia voi esittää, kunnes olen käynyt hyväksymässä oikean vastauksen. Jokaiselta arvaajalta hyväksyn yhden, sen ensimmäisen arvauksen eli ei kannata luetella kaikkia sanoja ja olettaa, että jokin osuu oikeaan. Ja jos joku antaa useita vaihtoehtoja, voi seuraava napata jonkun muun kuin sen ensimmäisen. Kun olen käynyt kuittaamassa, mutta kukaan ei ole tiennyt, alkaa peli alusta eli jokaisella on jälleen yksi uusi arvaus. En välttämättä aina ehdi kuittaamaan salamannopeasti, joten koettakaa kestää.

Kalenteri on ajastettu aukeamaan satunnaisesti, mutta juttu jatkuu kuitenkin joka päivä ennen iltaseitsemää tai jotain sellaista.

ps. Jääluu lähettää taas kortin jokaiselle lapsilukijalle.
Lapset voi lähettää osoitteensa tänne: repukoiatgmail.com

Muoks!
Kun Saga jo ehti ilmoittaa, ettei osallistu, laitan aiempien vuosien tuloksia kannustukseksi

2015

Possu 17

Susanna 11½

Saga 2½

2016

Possu 15

Pöllö 4

Susanna+SusannanMies 3

AnonyymiAnne2

2017

Saga 11

Possu 7

Sus' 5

Laiskiainen 3

AnonyymiAnne 1

Pöllö 1

Susanna 1

2018

Possu 9

Saga 8

Laiskiainen 6

Sus’ 2

Susanna 1

AnonyymiAnne 1

Pöllö 1 

Tuolla alussahan luukku aukesi aina puolen yön aikaan ja iltavirkku Possu ei paljon jättänyt arvausmahdollisuuksia muille. Niinpä äänestettiin ja päädyttiin ajan satunnaistamiseen. Possukin oli kyllästynyt ylivoimaisuuteensa ja oli yksi innokkaimmista satunnaistamisen kannattajista.

Pieni polku...

...pihan halki vie. 

---

Ja sataa losottaa tauotta.

---

Eilen kävin elämäni toisella flunssapiikillä. Kun kerran on jonkin rutiinin hankkinut, ei siitä helposti luovu. Minulla on siis tapana käydä piikillä.

---

Koska satoi tasaisena virtana, unohdin haaveet kävelystä ja kokeilin palvelulinjaa eka kertaa. (Kuvittelen noiden pienten minibussien käyttävän nimeä palvelulinja.) Sehän olikin näppärä reitti. Teki koukkauksia, joihinkin umpiperiin, mutta oli nopea. Kuski oli rauhallinen, ystävällinen, hätäilemätön, jutteleva. Saatan josku toistekin käyttää. Pakko on vähän hehkuttaa, miten hyvä julkinen liikenne meillä on.

---

Ja pakko on myös hehkuttaa tuota piikityksen sujuvuutta. Piikittäjä tosin totesi, että onnistuin hyvin ajan valinnassa, kun ei ollut ruuhkia. Ei niitä kyllä ollut viime vuonnakaan. Suoraan ulkoa istumaan tuoliin, piikki käteen ja toisesta ovesta toiselle tuolille, jossa kiltisti istuin vaaditut minuutit varmistamassa, ettei tule rokotusreaktiota. Ja kaikki tähän rokotushässäkkään värvätyt ihmiset olivat ystävällisiä, hymyileviä, kiireettömän tuntuisia.Ja paljon heitä oli: muutama ohjaamassa ihmisiä oikeaan suuntaan, yli kymmenen piikittäjää ja vielä jokunen yksilö valvomassa lopussa, tuleeko jollekin oireita. Julkisen liikenteen lisäksi julkinen terveydenhuolto saa plussia.

---

Enkä viitsi nyt valittaa mistään. Tänään on pyykkipäivä ja varmaan siivoustakin. Kohta pääsee availemaan joulukalentereita ja postikin kulkee. Mikäs tässä on mummon ollessa.

Outoa

Jos olisin joku muu, sanoisin, että minulla on kaamosmasennus. Mutta koska olen minä, pimeän puolen rakastaja, sanon vain, että nyt ei nappaa. Diagnoosista riippumatta, suuri saamattomuus huokuu kodissani. Menin jopa niin pitkälle, että viritin jopa kirkasvalolampun tänä aamuna tuohon pöydän nurkkaan eka kertaa muutamaan vuoteen. Se kyllä ärsyttää niin, että taidan pakata laatikkoonsa ja viedä takaisin kellariin. Työelämäaikana se oli kovinkin tarpeellinen, kun piti jaksaa, mutta ei kyllä sovi tähän elämään, keinotekoinen valo.

Olen lapsesta lähtien tykännyt valon vaihteluista. Kesän yöttömistä öistä ja talven päivättömistä päivistä. Tänne "etelään" muuttaessani suurin ongelma oli valo, kun kesällä ei ole oikeasti valoisaa, eikä talvella ikinä pimeää. Etenkin pimeys loistaa poissaolollaan, outo punainen taivas kaikkialla, kun kaupungin valot tunkevat taivaalle. Olenhan minä tähän tottunut, kun suurimman osan elämästäni olen täällä asunut. Mutta nyt jokin kaihertaa. Ei mitenkään tappavasti, pientä kiusaa vain. Mutta tuon lampun kyllä vien takaisin häpeämään.

---

 Ja jos vaikka siivoaisin tänään. Siitä tulee aina sellainen olo kuin saisi jotain aikaan. Ikkunatkin voisin pestä, kun ei tässä vielä ihan talvi ole vaikka miinukselle uhkaa laskea päivän mittaan. Mutta ei se ikkunoiden pesua vielä haittaa.

---

Tätä blogia jo siivosin. Kaikkea listaa sun muuta, mitä en ikinä saanut tehdyksi. On nuo kirja-leffa-sun muut kulttuurilistatkin päivittämättä. Enkä taida päivittääkään. Enhän minä enää edes muista, mitä olen lukenut tai katsonut.

---

Kaikenlaista sukkahässäkkää on tekeillä, mutta koska olen turhan laajasti maininnut tästä blogista, pitää jättää kuvat joulun jälkeen, jos vaikka paketoin muutaman sukkaparin - jos nyt saan valmiiksi.

---

Shiba tulee yökylään.

---

Koirapoikakin tuli ilmoittelemaan, että aamulenkki olis paikallaan.

Näin talvista on, kun aurinko paistaa.

---

Menen höpisemästä tällä kertaa. Tulen joskus uudestaan.

Marraskuun aikaan

on lätäkköaikaakin. Siis lumet sulivat.

Koirapojan kanssa tykätään kävellä pimeässä iltalenkillä kun ei sada, tuule, tai myrskyä. Koirapoika tosin välillä tuijottelee epäillen, jos liikutaan ihan pimeissä paikoissa. Kuulee varmaan myyrien rapinaa tai kauriiden hengitystä. On ollut leppeitä, mustia iltoja viime aikoina. Ja aamuisin on kirpakkaa. Pienessä pakkasessa on helppo hengittää.

On myös pitkästä aikaa herännyt kuvausinto. Näitä kännykkäroiskaisujahan tulee koko ajan, mutta kunnon kameraa en ole jaksanut kuljettaa mukana. Täytynee ryhdistäytyä joku päivä.

Kaunista kuvattavaa olisi marraskuussakin.

Jokusen kankaan ompelin, kun puseroista on pulaa. Pitäisi ommella enemmänkin, ainakin StarWarsin ensi-iltaan rooliasu. Pitää joskus vähän revitellä.

Avaudun kunnolla

Kauneus on katsojan silmässä ja luonne katsojan päässä. Minulla on yksi ystävä, jonka mielestä olen aina yltiöpositiivinen, suorastaan rasittavan pärjäävä ja välinpitämätön maailman murheille. Johtunee siitä, että yleensä yritän piristää häntä, kun hän meinaa vaipua synkkyyteen. Sitten on ystäviä, joiden mielestä kaivelen vain ikäviä asioita koko ajan. Ole tässä nyt sitten. Tällaisina päivinä olisi kiva, jos joku piristäisi, mutta eipä huvita ihmisiä tavata. Nuo ensimmäisen kaltaiset toteaisivat "onpas hyvä, että sinullakin menee joskus huonosti" ja jälkimmäisen kaltaiset "aina sinä olet tuollainen, ei sinua kestä, yrittäisit edes joskus". Joten oma seura paras seura ja Koirapoika, joka lohduttaa, jos olen surullinen ja intoutuu, jos olen iloinen.

(ja heti tuli parempi olo, kun sain ihmisiä mollata)

Lumi on toistaiseksi kestänyt.

Kävelyt on minimissä, mutta josko taas hissukseen. Popsin antibiootteja, joten olen ottanut vähän rennommin. Mutta onhan tässä ryhditäydyttävä. Jotain olen saanut tehdyksikin.

 

Pökkösukat mummoteetavalle

StarTreksukat lapselle

ja vihdoinkin siitä viime vuonna ostetusta heijsatinlangasta itselle

 

kypärämyssy

kintaat ja kaulaliina. Tosin lankaa oli niin vähän, että taitaa kaulaliina muuntua pääpannaksi. Mutta valmista on. Ihan virkkasinkin tuohon kypärään pätkän. Enkä löytänyt virkkuukoukkujani, joita on melko paljon, joten piti ostaa uusi. Eiköhän ne piileskelevät koukut kohta tupsahda ihmistenilmoille.

---

Ja ostin sitten taas tarjouksesta mustaa ja valkoista seiskaveikkaa, jottei lankamäärä pääse vähenemään.

---

Olen myös taivaanrantaa maalaillut.

Marraskuu

Marraskuu
Eilen torin laitaan kasvoi
Mandoliinipuu

Marraskuu
Nyt on sen kuoreen kirjoitettu
Beibi i love you
Mä kapakassa juopottelin
Sylissäni dinosauriin luu

Marraskuu
Tänään huoneeni mä sotkin
Kun sua taas niin ikävöin
Nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
Kuivakurkku rotta isännöi

Ohi syyskuun
Läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
Päivät niinkuin varisparvi
Raahautuu

Mua vaivaa
Ikävistä ikävin
Milloin beibi palaat takaisin
Etkö tiedä
Voi yksinäisen miehen viedä
Marraskuu