perjantai 31. maaliskuuta 2017

On hanget, korkeat nietokset...


...vaan kevät, kevät on meillä. Eilen etsiskeltiinkoiralenkillä (koirallinen ystäväni haki meidät lenkille vähän kauemmas) leskenlehtiä paikasta, jossa niitä yleensä ensimmäisenä on. Ei löytynyt. Vaikka kevät ei ole mitenkään myöhässä, on maa edelleen jäässä, joten fiksut leskenlehdet pysyvät piilossa. Tänään ei sitten kannta etsiäkään.

Tänään pitäisi junailla tapaamaan ystävääni, jolle olen lupaillut käyntiä koko vuoden, mutta taidanpa joutua perumaan. Mahassa kiertää ikäänkuin joku pöpö yrittäisi ottaa vallan hyvistä suolistobakteereista. Siellä käy nyt sellainen taistelu, etten uskalla yrittää puolentoista tunnin matkaa kulkuvälineissä ihmisten keskellä. Enkä usko, että ystävänikään tykkäisi, jos jonkin noron tai muun viruksen hänelle kuskaisin. Koirapoika pitää kyllä ulkoiluttaa ja toivia, että sen aikaa ainakin kaikki pysyy sisällä. Mietin, että mistä minä nyt olisin saanut eitoivotun vieraan, mutta kävinhän minä siellä joogassa eilen. Saa nähdä, miten päivä tästä kehittyy.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Paasto/lakko


Nyt kaivataan selitystä sille, mikä ero on paastolla ja lakolla teidän mielestänne.Parhaan selityksen antajalle on luvassa palkinto. Minähän olen vielä toistaiseksi sekä paastolla että lakossa ja molemmat perustuvat kieltäymykseen. Kieltäymys sinänsä on ihan typerää, itsensä kiduttamista.

Minulla on taas noita iho-ongelmia. Kaula ja naama kutisee, kirvelee, hehkuu kuumana ja punaisena. Vaikea keksiä, mitä asialle voi tehdä, kun en tiedä, mistä moinen johtuu. Aurinkoihottuma olisi hyvä vastaus, mutta kun olen pitänyt koko ajan ulkona kaulaliinaa. Valoihottumaa en halua edes ajatella. Ostin eilen purkin kallista naamarasvaa, mutta nyt se ei sovi. Josko perusvoide ja sen päälle 50aurinkovoide toimisi. Uloshan on pakko mennä, näytti milta näytti. Kutina on ärsyttävää, mutta nahkani kutisee niin usein, että en raavi enkä rapsuta, kärsin vain. 

Tänään on luvassa taas jotain uutta. Tuossa lähellä alkaa seitsemän kerran jooga. En tiedä joogasta mitään, mutta luvattiin, että tämä sopii kaikille ja kaikenkuntoisille, joten pitäähän sitä yrittää, kun ei maksanut kuin kympin ja on vartin kävelyn päässä. Nyt on vielä kaunis ilma kävellä, joten sinne kunhan naama on paklattu ja Koirapoika on lenkitetty.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Neulontako rentouttaa?


Tuli lisää ohjetta. Kiitos SNY. Onnistuin tiputtamaan pari silmukkaa välillä ja totesin, että sepäs vasta onkin projekti poimia niitä takaisin, kun verkko purkautuu vimmalla. Kursin silmukat takaisin ja muutaman manööverin jälkeen nyt on 60 kerrosta ja 125 silmukkaa. Minulle näköjään sopii tällainen pätkäneulominen. Jos olisi koko ohje käsissä, jättäisin kyllä sikseen, mutta pätkän jaksan puurtaa.

Edellinen postaus herätti tunteita, joten pitää kertoa ruokapuolielämän tämänhetkinen tilanne. Lupasin lopettaa paaston ja aloittaa lakon. Niillä on kait joku ero. Tietääkö kukaan mikä? Eilen aloitin siis suklaa-karkki-lakulakon, mutta en tietenkään mitään herkkulakkoa enkä vielä lopettanut paastoa. Uusi salainen ase on leipäjuusto. Siinähän on sana "leipä". Ja 10viikkoa on vielä menossa vaikka viime viikon raportti uupuu. Nyt taas kutsuu pilates ja uinti, mutta raportoin joskus myöhemmin.

Nauttikaa elämästä kukin tavallanne!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Nyt hajoo pää!


En enää kestä tätä tuhkapaastoa! Eilenkin söin kouratolkulla lakua ja levykaupalla suklaata. Ei se ole tervettä touhua. Lopetan tämän leivättömän pöydän ääressä elämisen, kaivan pakastimesta ruisleipää, ostan kaupasta kalkkunaleikettä ja salaattia sen päälle, teen kanakeittoa, syön maksalaatikkoa ja saatanpa paistaa uunimakkaraakin. Hiiteen kaikki itsekidutuksen muodot! Sen sijaan voin liittyä Pöllön ja Possun seuraan karkittomalle huhtikuulle ja aloittaa sen vaikka heti tänään. Herkuttomaksi en rupea, vaan aion herkutella mielinmäärin. Vaihdan karkit ja suklaan herkkuihin. Onko jollain jotain vastaansanomista?

Kävin katsomassa roskaposteja, kun huomasin, että yksi Sagan kommentti puuttui. Siellä oli joku vanha kommentti Anonyymiltä, joka valitti, ettei hänen kommenttejaan oteta vakavasti. Pyydän syvästi anteeksi, että jostain syystä se oli mennyt roskakoriin, jota en ole tajunnut käydä penkomassa. Jos vielä olet linjoilla, kokeile uudestaan kommentointia. Lupaan käydä säännöllisesti penkomassa roskista.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Taas nihkeä aamu


Eilen käytiin kasvimaata vilkaisemassa. Tukevasti on jäässä ja sulat paikat savivellinä eli vielä ei tarvitse sinne mennä. Kalkkia pitäisi ostaa ja levittää, mutta taitaa jäädä tältäkin keväältä. Olen kyllä kaikinpuolin tyytyväinen, ettei juuri nyt tarvitse tuonne mennä. Kuten näette, kitkeminen on jäänyt viime vuosina.

Nyt pitäisi ryhdistäytyä. Pilates odottaa, mutta minä vain tässä lorvailen. Kohta on kiire. Koirapoikakin vain nukkuu. Paino on nousussa ja mahanaru jatkaa kasvamistaan. Että mukavaa maaliskuun loppuaikaa kaikille.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Lokit ovat saapuneet


Se on kesäaika. Purot virtaavat vapaina ja jäätkin sulavat hissukseen. Oli hienoa katsoa, kun ensimmäiset lokit liitelivät taivaalla. Yritin parvekkeelta kiikareiden kanssa tihrustaa, onko tummat silmät ja pyöreä naama vai vaaleat silmät ja kulmikas nokka. En saanut selvää, joten lajilista ei karttunut. Mutta ei hätää, kohtahan niitä näkee enemmänkin, sekä kala- että harmaalokkeja. Kirjoittajakurssilla jaksavat aina ihmetellä luontokuvauksiani ja sitä, että olen luontoihminen. Minä ihmettelen, että eikö jokainen suomalainen ole. Ilmeisesti ei.

Jagulaarille kävin avautumassa laihduttamisesta ja se ajatus jäi pyörimään päähän. Siellä jo mainitsin, että minulle suurin haaste on pysäyttää painonnousu. Ihmettelen syvästi, miten helposti sitä tottuukaan aina pikkuisen korkeampaan painoon, painoon, jonka yli ainakaan ei saa mennä. Niitä on ollut lukuisia. Jos jätän hoikimman nuoruuteni ihan suosiolla taakse, niin keski-iästä eteenpäin näitä rajoja on ollut 60-63-65-70-75 ja nyt sitten painan välillä yli 80 kiloa. Jos joku olisi vaikkapa kymmenen vuotta sitten sanonut, että painan joskus yli 80, olisin nauranut, koska niinhän ei ikinä käy. Katsoin eilen jotain telkkariohjelmaa, jossa puhuttiin aiheesta. Siellä oli pari pointtia, jotka ovat minulle ratkaisevia:

  1. kieltäymys, kuurit, kaikkinainen epänormaali ruoalla kikkailu, jolloin menettää tuntuman nälkään ja kylläisyyteen, normaaliin syömiseen, normaaliin elämään,
  2. repsahdukset, kun ei jaksakaan noudattaa omia vaatimuksiaan, se repsahdushan johtaa siihen, että kun nyt kerran söin yhden pullaan, niin mitä väliä, syön samantien kymmenen, koska minusta ei kerran ole mihinkään ja kun olen syönyt ne kymmenen pullaa, menen vetämään vielä jättipizzan samantien
  3. kaikkia kuureja edeltävä tankkaus, koska kohta en saa syödä mitään, niin nyt käytän nämä viimeiset päivät siihen, että syön kaikkea hyvää tai ylipäänsä kaikkea varastoon
Mutta vaikka hyvin tiedän, että fiksuinta olisi syödä normaalia ruokaa riittävästi ja herkkuja tasaisen kohtuullisesti, niin tässä minä taas kitkuttelen jollakin tuhkapaastolla, joka tekee minut lähinnä kiukkuiseksi ja josta epäilemättä seuraa mässäjäiset pääsiäisenä. Liikunnan lisäämisen hyvä puoli on, että kunto ja jaksaminen kasvaa ja saa myös syödä enemmän. Kannatan enemmän syömistä. 

Minulla on tass vaihteeksi, jokin allerginen reaktio, joka saa naaman ja kaulan hehkumaan punaisena. En tiedä yhtään, mistä on kyse, kun en mielestäni ole syönyt tai juonut mitään uutta. Voihan se johtua vaikka kevätpölystä tai jostain. Kutina vain ärsyttää.

Piti olla lämmin föhntuuli ja aurinkoista, mutta vettä sataa. Pysyn sisällä neulomassa kuten usein muutenkin.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Ei kaikki valot sammuneet

Earth Hour ja ajanlaskua


Aina ei risukasaankaan paista, välillä sataa lunta ja rakeita. Ei lenkkeilty tänään kuin ihan vain se peruskiekura. Nyt sitten mietin, miten päivän kuluttaisin. Vaihtoehtojahan aina riittää, mutta usein takerrun neuleeseen ja laitan jonkin sarjan pyörimään telkkariruutuun. Helpoimman kautta suunnistan turhan usein.


Tänään sammutetaan kaikki valot klo 20.30-21.30.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kylmät aamut


Aikaisin, kun lähden liikkeelle on hyytävän kylmää etenkin, kun tuuli puhaltaa. Parin tunnin lenkin jälkeen lätäköt alkavat hissukseen sulaa. Tänä aamuna tuntui, etten millään jaksa siirtää jalkaa toisen eteen, mutta sitkeästi paarustin. Jokin ylivoimainen väsymys on nyt vallalla. Pitää siis kiskoa itsensä suosta vaikka tukka on lyhyt siihen tarkoitukseen. Jotten vallan muumioituisi varasin pyykkituvan. Pitää pestä myös päiväpeite, jotta saan sen paikatuksi. Koirapoika raapii aina nuo päiväpeitot rikki petatessaan itselleen paikkaa.



Huivineule vie minut täysin vieraille poluille. Ensin piti saada aikaan kerä. Vyydit ei kyllä ole minun juttu. Sitten kaivoin pyöröpuikon ja tavasin ohjetta. Neljäs aloitus kait meni ohjeen mukaan, mutta jo kymmenennellä kerroksella sain aikaan virheitä. En purkanut, sillä tuo seitinohut lanka ei näköjään kestä purkamista kunnolla. Yritin vain keräillä silmukat jotenkin kasaan ja jatkoin. Lopussa silmukoita oli yllättäin oikea määrä. Toivottavasti seuraava ohjepätkä ei ole kovin pitkä. Tämän jälkeen kirjoneule on lasten leikkiä. Mutta todistettavasti olen astunut ulos omalta mukavuusalueeltani.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ei tullut polkkaa


Mutta ihan pirtsakka lyhyt vähän toispuoleinen tukka. Pitäisi käydä usemmin kampurilla, kun se aina piristää. Vai piristääköhän se sen takia, kun käy harvoin ja tukka ehtii muuttua täysin hallitsemattomaksi kasaksi.

Nyt on kaunis aamu. Käytiin lenkillä heti herättyä, pitkällä lenkillä. Olen entiseen verrattuna tosi huono kävelemään, mutta josko tähän taas rupeaisi tulemaan rutiinia, kun nuo polut sulaa ja liikkuminen on luontevampaa. Nyt lähinnä väsytti tuo jalkojen siirtely. Kiikariakin raahaan nykyisin mukana. Samat hanhet ja joutsenet siellä oli kuin ennenkin. Jotain tunnistamattomia pikkulintuja livahteli ohi. Pitäisi mennä välillä johonkin muualle, mutta minulla on nyt projekti. Olen melko varma, että näin kaulushaikaran ja tiedän, että se oleilee tuolla sulapaikassa, mutta satavarma en määrityksestä ollut. Joten sitä nyt yritän uudestaan tavata. Aamulenkki oli vähän liian aikainen haikaroille. - Kummasti tuosta lintujenkin keräilystä innostuu, kun vain niin päättää. Iltapäivällä mennään uudelle lenkille. Nyt levätään. Pitäisköhän yrittää keriä lanka ja aloittaa se huivi...

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Posti taas kuntoutuu

SNYpakettini osoite oli aivan oikein, mutta posti oli päättänyt, että minun pitää vähän parantaa kaupungin tuntemusta ja lähettänyt paketin toiselle puolen kaupunkia. Oli avartavaa matkailla pitkin poikin. Mutta nyt on paketti kotona avattuna.


Tällainen näkymä avautui, kun sain paketin kannen irti. Eikös olekin jännää?

 

Sitähän piti ruveta purkamaan. Käsityöpussukaksi nimetty kassi on ihanan keväinen vihreine vuorineen. Enköhön minä ota tätä käyttöön käsityön kuljetukseen, säilyttämiseen, piilottamiseen, kun tässä on kohta edessä jotain ennen kokematonta neulontaa.
Mukana oli myös mittanauha, jolla voin vaikka mahaani mittailla, kun olen syönyt nuoa suklaamunat. Nehän voisi säästää virpojille, mutta tuhkapaastohan vaatii suklaata. Sen sijaan silmukkamerkeistä saatan tehdä kaulakorun nuoremmalle mummotettavalle. Ovat niin ylettömön söpöjä, juuri sellaisia, joista mummotettava tykkää. Ne on nuo HelloKityt tuossa pussukan päällä.

Sitten oli pääsiäissäväystä tipun mallisen teesiivilän muodossa. Siivilällä on mukana oma munakuppi, johon tipun voi laittaa lepäämään käytön jälkeen. Ja teetähän pitää juoda paljon, koska nyt on tutkimuksissa todettu, että teenjuonti vähentää dementiariskiä. Teetä mummolle!


Ja lopuksi ihanan pehmoista ohutta lankaa - ja ohje... huiviin!  
Minä en ole ikinä tehnyt huivia, en käytä niitä, enkä edes tunne ketään, joka käyttäisi. En ymmärrä huivien merkitystä. Kaulaliinan ymmärrän, mutta huiville en keksi käyttöä. Mutta varmaan monet niitä käyttää, kun niitä paljon tehdään. Joten joo SNY! Minä lupaudun tekemään huivin eli lisäohjeita voi hissukseen lähettää. Mallitilkkua en kyllä tee, rajansa kaikella. Nyt voi sitten kaikki jännätä, mitä huivistani tulee. Minähän voin vaikka arpoa sen, jos valmistuu ... siis kun valmistuu. Ryhdyn perehtymään ohjeeseen, kunhan Koirapoika on ulkoilutettu. Saakohan lankapaastoon laskea mukaan myös lahjalangoista tehdyt jutut?

Kiitos SNY! Oli hienosti kasattu paketti. Kovasti tykkäsin vaikka tuo huivi arvelutti. Mutta varmaan dementiaa ehkäisee sellainenkin itsensä haastaminen, että rupeaa huivia neulomaan.

Kuudes viikko


Räntää rätki taivaan täydeltä. Aamulenkki ehdittiin hoitaa kuurojen välissä. Nyt ei pahemmin sada. Toivottavasti ei iltapäivälläkään. Tosin busseilla matkailen. SNYpaketti on hakeutunut toiselle puolen kaupunkia, joten harrastan kotiseuturetkeilyä. Hyvä se on välillä tutustua uusiin maisemiin ja uusiin bussilinjoihin etenkin, kun nyt on tuota matka-aikaa. Onneksi päätin luopua siitä arvon kyttäämisestä ja ostin kesään asti vapaata liikkumista. Tänään on kampaajakin, joten sinnekin on matkattava. Ehkä menen paketti kainalossa kampurille. Minulla on pitkään ollut hyvin lyhyt, punainen tukka, mutta viime vuoden lopulla päätin luopua värjäämisestä ja ruveta harmaaksi. Nyt mietin, josko kasvattaisin lyhyen polkkatukan. Pitäisi saada vaihtelua, kun tuo tuttu, hyvä kampaaja leikkaa aina samanlaisen tyylin. Mutta katsotaan, miten käy.

Eilen kävin siis teatterissa. Arktinen hysteria oli ok, mutta ei nyt herättänyt suurta intohimoa teatteria kohtaan. Pitänee katsella lippuja johonkin muuhun.

Ja päivän valitukset: nyt on oikean käden sormien nivelet tosi kipeät. Joku ikävä ihminen voisi sanoa, että neulominen pitäisi lopettaa, mutta minä epäilen Koirapoikaa ja fleksiä. Oikean käden peukalolla jarrutan Koirapojan ryntäilyjä. Pitänee ottaa vasen käsi käyttöön, jotta on tasapuolisesti molemmat kädet kipeinä. Ei horjuta niin pahasti. 

Niin ja aamulla oli vaikea saada näkökenttää pysymään paikallaan. Silmät ei tarkentaneet oikein mihinkään vaan halusivat molemmat katsoa omiaan, jolloin kaikki näkyi kaksinkertaisena. Tämä on minulla yleinen väsymyksen aiheuttama ongelma, hajataittoisuutta. Nukuin aika vähän, kun meni yö pitkäksi ja aamulla heräsin aikaisin sateen pieksäessä ikkunaa. Mutta nyt silmät ovat suostuneet tekemään yhteistyötä keskenään.

Kuusi viikkoa on takana kymmenestä ja taisteluväsymystä hiukan ilmassa. Mutta olen kuitenkin aina palannut ruotuun satunnaisten syrjähyppyjen jälkeen.

  • yhteenveto:
    • paino on edelleen laskusuunnassa
    • vyötärönarukin pysyy kuosissaan eli kasvaa edelleen
    • iltasyönnistä ei ole puutetta
    • suklaan ja pähkinöiden lisäksi söin viikonloppuna leipää, nakkeja, kalkkunaa (tekosyynä käytin mummoilua ja sitä, ettei muka ollut muuta syömistä - olisi ollut, jos olisin viitsinyt tehdä)
    • ei tietenkään punaviiniä tai muuta paaston kieltämää juomaa
    • askeleita vähän
    • ei kuntosalia, ei jumppaa
    • yksi uinti
    • yksi pilates
    • kyykkyjä 130-135-140-160 (ja tähän sitten loppui kyykkääminen kokonaan)

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Aaveita aamussa


Aamulenkki ehdittiin kipaista ennenkuin usvahaamut alkoivat hiipiä ympäriinsä. Uutta luntakin on sadellut. Tänään ei kuitenkaan retkeillä lumisilla poluilla Koirapojan kanssa. Puolelta päivin on taas kirjoittajakurssi. Aiheena oli ilot ja surut. Kovin erilaisia ovat ihmisten ilot ja etenkin surut. Ja osahan kirjoittaa aina jostain muusta kuin sovitusta aiheesta. Minä kilttinä tyttönä pysyn aina sovitussa. Ensi kerraksi pitäisi kirjoittaa parhaasta ystävästä. Se jo etukäteen stressaa. Ei minulla lapsena ollut mitään parhaita ystäviä. 

Kurssin jälkeen pitää lorvehtia pari tuntia kaupungilla tai yrittää ehtiä käväistä kotona. Entinen työkaverini laittoi viestiä, että hänellä on pari lippua teatteriin.  Lupasin lähteä, kun ajattelin hyvin ehtiväni. Mutta hän haluaakin tavata aiemmin, jotta voidaan vaihtaa kuulumisia. Pärjäähän se Koirapoika täällä, kun käytän lenkillä vielä ennen lähtöä, mutta minun pitäisi keksiä jotain puuhastelua. Toki aina voin jumittua johonkin kahvilaan lukemaan kirjaa.


Tuhkapaastoa en ole muutamaan päivään kirjannut, mutta on se menossa joskin vähän ontuen. Lankapaasto sen sijaan pitää pintansa. Ystävänpäiväsukat neuloin vähän helpomman mukaan, kun ne edelliset jo meni ystävälle. Nallesta välityönä (kirjoneuleiden lisäksi pitää olla puikoilla jotain automaattineulonnalla menevää) tein yhdet sukat ja mummotettavalle kännypussin hankalasta kiiltävästä keinokuidusta.

Ja kun rupesin avautumaan, niin kyykkyhaaste on jäänyt. Viikonloppuna unohdin ja nyt ei oikein mikään innosta tuon kirpunpureman takia. Oikean käden sormien niveletkin on turvoksissa ja kipeät. Toivotaan, että kirppu siihenkin vaikuttaa. Ahkeralla hieronnalla ja jumpalla saan sormet kyllä toiminaan ihan hyvin, mutta kait niistä pitäisi joskus tohtorille mainita, kun on kuitenkin pakko jossain välissä käydä taas syynättävänä. Näyttäisi tuo kirppu sentään lopettaneen leviämisen. Patit, viisi kaikkiaan, ovat kyllä voimissaan ja kutina melkoinen. Olen kyllä oppinut olemaan raapimatta, kun nuo kutisevat hyönteisten pistot ovat kesäaikaan jokapäiväistä elämää. Mutta ottaa se päähän. Kuka haluaisi runoilla "kun kirppu puree sinua, muista silloin minua"...

Ja jatketaan vielä valituksia. Taitaa taas olla käynnissä kovapanosammunnat. Eilen meinasi lenkki stopata kokonaan, kun Koirapoika säikähti jyskettä. Kun sain sen vihdoin liikkeelle, veti hullun lailla viimeisen kilometrin. Ja nyt korvat hörössä kuuntelee, kun pauke kuuluu sisälle. Jos ei lopu pian, voi lenkkeily olla vaikeaa.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

4444


Saa taas huudella numeroita, jos haluaa vaikka kortin. Edellisen laitoin kyllä postiin, mutta ei ole tainnut osata perille, kun ei ole mitään kuulunut. Laitan siis jotain siitäkin uudestaan.

Hyvää kevätpäiväntasausta kaikille


Yksi vuoden merkkipaalu on taas käsillä eli päivä ja yö yhtä pitkiä. Huomenna päivä on jo yötä pitempi. Keväällä elämä vilkastuu ja sen merkkinä minulla on komea turvonnut, punainen lämpäre oikeassa käsivarressa. Menen kyllä pilatekseen, mutta taidan jättää uinnin väliin vaikka uimakamppeet on jo pakattu reppuun. Kantelen niitä mukanani kiltisti. lintukirppu hyökkäsi kimppuuni ja minähän olen enemmän tai vähemmän allerginen kaikille verenimijöille, lintukirpuille etenkin.


Veikkaan, että Koirapoika kuskasi sen sisälle, vaikka kyllähän ne voivat hypätä suoraan ihmiseenkin. Onneksi ne eivät kykene elämään sen enempää koiran kuin ihmisenkään seurana vaan tarvitsevat niitä lintuja eli vaara ohi, mutta ikävät seuraukset.


Lintuja ei vielä ole tarpeeksi kirpuille, eikä minunkaan lajimääräni lisäänny. Fiksummat olivat eilen nähneet täällä tundrahanhenkin, minä vain noita kanadan ja merikavereita. Muutenkin samat tiput kuin aiemmin. Kottaraispavia kyllä pyöri taivaanrannassa, mutta en laske niitä, kun määritys oli mutu.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lumihiutaleita hiljalleen...

...taas vaihteeksi satelee.


Poissa ovat toistaiseksi aurinkoiset retkeilypäivät, mutta ei noista hiutaleista taida kinoksia tulla. Voisi olla ihan hyvä muuttolintusää, mutta toisaalta kyllä mieluusti tänään kotona oleilen. Aina on nuo mummokeikat sen verran uuvuttavia vaikka ihan mukavia toki. Vanhempi mummotettava vielä sairastui tautiin, joka on kiertänyt kaikissa. Saa nähdä, miten minun käy, kun tietenkin oli hyvinkin lähikontaktissa potilaan kanssa. Tulee jos on tullakseen.


Siinä se nyt könöttää, uusi ompelukoneeni kaikkien toimitusongelmien jälkeen. Eilen tyttären kanssa haettiin. Vielä en ole kokeillut, mutta josko rupeaisin noita kangasvarastoja penkomaan. Neulomisen lisäksi jotain muutakin käsityöpuuhastelua. Täytyy huruuttaa nyt paljon, kun takuu on olemassa. Tosin minkäänlaista takuulappua ei mukana ollut, joten kait minä taas soittelen sinne.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Aurinkoinen menneisyys - sateinen nykyisyys


Pari aurinkoista päivää ja viides osa 100linnusta kasassa. Kuvassa eiliseltä muutamia laulujoutsenia vetisellä pellolla. Toki tämä vaikeutuu koko ajan, kunhan yleisimmät linnut on bongattu. Mutta vielä on tulossa niitä helppoja. Tänään tosin sataa siihen malliin, ettei mitään bongauksia ole luvassa. En ole laskenut äänihavaintoja tuota yhtä pöllöä lukuunottamatta, koska olen niin epämusikaalinen, että harvoihin ääniin pelkästään voin luottaa. Kaikista muista on siis näköhavainto ja kaikki on itsemääritettyjä. Olen toistaiseksi vältellyt yleisiä linturetkiä, kun haluan listata vain oikeasti tunnistamiani. Mutta voipi olla, että mieli muuttuu. Tilanne tällä hetkellä:

  1. varis (ke 8.2.)
  2. talitiainen (to 9.2.) 
  3. puukiipijä (pe 10.2.)
  4. käpytikka (la 11.2.) 
  5. mustarastas (la 11.2.) 
  6. sinitiainen (ma 13.2.)
  7. varpunen (ma 13.2.)
  8. harakka (ma 13.2.) 
  9. palokärki (ti 14.2.) 
  10. hiiripöllö - Aulikin kanssa, ääni (20.2.)
  11. pulu (25.2.)
  12. naakka (1.3.) 
  13. räkättirastas (5.3.) 
  14. kanadanhanhi (15.3.)
  15. merihanhi (15.3.)
  16. töhtöhyyppä (15.3)
  17. kiuru (15.3.)
  18. laulujoutsen (15.3.)
  19. telkkä (16.3.)
  20. sinisorsa (16.3.)
  21. pikkuvarpunen (16.3.)
  22. keltasirkku (16.3.)
Remonttimies makkarissa puuhastelee antennirasiaa paikalleen. Olkkari on jo valmis, joten eiköhän täm kevätsiivouskin tule tänään päätökseen. Tuo remontti kummasti nopeutti hommaa. ja huomasin myös olevani netti- ja telkkaririippuvainen, kun jouduin hetken pärjäämään pelkän kännyn varassa. Nyt taas pelittää, kuten huomaatte.

Viikonloppuna on vaihteeksi mummoilua. Voi olla, että koko viikonloppu vierähtää siellä tai sitten vain osa.

MUOKS! Keskikehosta:
Kävin lukemassa Jagulaarin mietteitä keskikehosta ja tuli mieleen yksi ihminen, pieni vanhahko pallomainen mies. Hän esitteli kerran Horse Showssa hevostaitoja. Hän ei päässyt omin avoin hevosen selkään vaan hänet työnnettiin sinne. Kun hän istui satulassa, hän näytti aivan pyöreältä pallolta. Niin massiivista mahaa en ole koskaan ennen enkä jälkeen nähnyt hevosen selässä. Mutta kukaan ei katsonut tai edes ajatellu mahaa, kun hän rupesi hyppäämään esteitä. Hetken hän ratsasti ympyrää, kuunteli hevosta ja hyppäsi. Hän kävi läpi useamman hevosen. Jokainen teki täsmälleen, mitä piti. Hypyt olivat täysin puhtaita, tasapainoisia. Ja se miespallo istui horjahtamatta, nykimättä, kiskomatta. Näytti, että hän ohjaa hevosta pelkän ajatuksen voimalla. Hän on paras ratsastaja mitä koskaan olen nähnyt. Eli ei sillä mahan koolla ole tekemistä sen kanssa, millainen ihminen on.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Yhtä ja toista ja vähän kolmattakin


Sosiaalinen naapurini soitti viikonloppuna ovikelloa ja toi kaksi ruukullista nuppunarsisseja, jotka ovat nyt ruvenneet avautumaan. Onhan se mukavaa, kun erakollakin on kiva, sosiaalinen naapuri. Häneltä myös kuulen kaiken, mitä muille naapureille on sattunut ja tapahtunut, mutta hän ei ole mikään pahantahtoinen juoruilija vaan oikeasti mukava ihminen. On minusta outoa. Pitänee joku päivä viedä hänelle villasukat ihan vain siitä ilosta, että tuollainen ihminen on osunut seinän taakse. Ei muissakaan naapureissa ole mitään vikaa, mutta heidän kanssaan välimatkan pitäminen onnistuu.

Ikuisuusprojektini kevätsiivous saa tänään ihan uuden vaihteen. Ei nyt toki ihan aamusta, mutta kohtapuoleen. Eilen oli tiputettu lappu, jossa kerrottiin, että uusien antennipistokkeiden asennusta varten seinien vierustujoja on saatava tyhjiksi huomiseen mennessä. Sehän tietää melkoista urakkaa vaikka onneksi noita kaikkein suurimpia kirjahyllyjä ei tarvitse purkaa. Mutta olkkari, makkari ja eteinen pitää myllätä perusteellisesti. Tästä voi myös seurata katkos postailuuni, jos lapseni ei ehdi tulla asentelemaan johtoja takaisin paikalleen. Viritykset ovat sen verran monimutkaisia, ettei mummo ehkä niihin kykene vaikka onkin suht näppärä mummo.


Tänään aamuyöstä sain vihdoin loppuun Kvanttivarkaan. Laitoin sen kohtaan 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pitempään. Tuohon kohtaan siksi, että luin tämän jo vuosi sitten eli silloin, kun sain sen tyttäreltäni lahjaksi. Luin, enkä päässyt selville, mistä on kyse. Joten luin nyt uudestaan ja yritin vähän suomentaa, mutta hellitin kuitenkin jossain vaiheessa. Luin myös arvosteluja, mitä en yleensä tee. Arvostelut helpottivat, sillä ei ilmeisesti kukaan muukaan tajunnut. Lupailtiin, että jatkossa selkenee. Tämä on siis trilogian eka osa ja nyt isken seuraavaan.

Kirja on maailmankuulun fyysikon kirjoittamaa kovaa scifiä. Eka osa tapahtuu Marsissa joskus kaukana tulevaisuudessa. Kirjassa ei selitellä mitään. Se vilisee tuntemattomia termejä ja käsitteitä. Minunlaiselle sanojen merkitysten kyttääjälle on tosi vaikea lukea tällaista. Lisäksi kirjan nimet ja termit ovat täynnä viittauksia historiaan, kirjallisuuteen, uskontoihin ja kansoihin. Harkitsin välillä jopa sanaston tekemistä, jotta tietäisin, mikä on sobornost tai zoku tai kuptaaminen. En tehnyt. Luin ja kärsin. Toivon, että Kvartaaliruhtinas selventää asiaa. Jos ei, luen taas uudestaan. Tosin luen nyt putkeen koko trilogian, koska, jos tämän jättää kesken, putoaa taatusti kärryiltä. Tästä sitkeydestä voi helposti päätellä, että tykkään kirjasta. Tykkään kaikesta kuvitellusta ja tykkään haasteista. Tässä kirjassa kyllä riittää haastetta pienille aivoille. Ärsyttäväksi tilanteen tekee se, että sanojen merkityksen tietäminen selventäisi asiaa. Esim. sobornost on venäläinen filosofian suuntaus, joka korostaa ihmisten välisen yhteistyön tarvetta individualismin kustannuksella. Annoin kirjalle vain neljä tähteä, koska mielestäni olisi ollut reilua liittää mukaan sanasto. Mutta, jos haluatte haastaa itsenne, lukekaa. 

Kovin olenkin ollut nyt kultturelli. Kävin tyttäreni kanssa eilen katsomassa Tom of Finland -leffan, koska se on Dome Karukosken ohjaama ja olemme pitäneet kaikista hänen ohjauksistaan. Oli hyvä, eleetön, koskettava.

Olen myös periaatteen ihminen. Sain tyttäreltäni eilen tuoreen ruisleivän. Arvatkaa, kihosiko vesi kielelle kaiken tämän suklaanmässäämisen jälkeen. Melkein hävisin, mutta hillitsin itseni mestarillisesti, pussitin ja pakastin. Vielä komisenkymmentä päivää!

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Joutavilla jotain


Tulin pilateksesta ja uimasta. Söin kalasoppaa. Lähden kohta koiran kanssa ulos ja sitten leffaan. Ja toki tässä samalla ajattelin tulevien päivien tekemisiä. Olen miettinyt, josko vaihtaisin kuntosalin tuonne uimahallille, jossa käyn pilateksessakin. Voisin kerran tai pari viikossa käydä siellä kuntosalilla ja samalla uimassa. Tykkään uimisesta ja höyrysaunasta. Kaiken saisi samaan hintaan, samoilla bussimatkoilla. Aikaahan siihen vierähtäisi, mutta tulispahan kuntoiltua. Tähän kohtaan, kun pääsin ajatuksieni kanssa, tuli ensimmäistä kertaa elämäni aikana ajatus, että onko tässä järkeä. Mitä mieltä on käyttää tuntikausia johonkin keinotekoisen vempaimen vatkaamiseen tai uida edestakaisin pienessä altaassa. Olisiko fiksumpaa vaikka vierittää pöllejä savotassa sekin aika. Ensimmäistä kertaa ymmärsin niitä, jotka ovat tottuneet tekemään raskasta ruumiillista työtä, väsyttäneet itsensä hankkimalla elatustaan, ymmärsin, ettei heitä ehkä kuntosali innosta. Mutta eipä tämä taida käydä minulle tekosyyksi. Ei se sen fiksumpaa ole istua tuijottamassa telkkari mutustellen jotain ruoan korviketta vaikka samalla neuloisikin sukkia.  Kun ei minun elämälläni nyt niin suuria visioita ole, joten kait minä joudan uimaan edestakaisin tai soutamaan paikallani. Huopaaminen siinä ei onnistu, mutta ainahan voin polkea pyörää, joka pysyy paikallaan.

viides viikko



Pitää näitä aurinkoisia lumikuvia kuluttaa pois ennen kuin kaikki lumet sulavat. Nyt ei paista, mutta kun tässä pitää muutenkin katsella taaksepäin, niin kuvituskuvakin voi olla menneen talven lumia. Nyt alkaa olla noiden projektien kanssa selviämistä, kun pitäisi muistaa, mitä ihmeen viikkoja minä tässä lasken. Sehän on ne kymmenen viikko, eikä paastoja tai kyykkyjä tai muuta. Mutta yllättäin on kymmenestäkin puolet jo takana. Niin se aika rientää. Eli viides viikko ja projektin puoliväli.

  • yhteenveto:
    • paino on laskenut eli suklaansyönti laihduttaa
    • vyötärönaru kasvaa edelleen
    • iltasyönti sujuu edelleen hyvin
    • suklaata olen syönyt ja pähkinöitä
    • ei tietenkään punaviiniä tai muuta paaston kieltämää
    • askeleita aina vain vähemmän
    • ei kuntosalia, ei jumppaa
    • kaksi kertaa kävin uimassa
    • kaksi kertaa pilateksessa
    • kyykkyjä 75-80-100-105-110
Ja nyt taas pilatekseen ja uimaan.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kuuhulluus


Sehän oli täysikuu ja helposti minäkin väitän sen vaikuttavan uniini. Mutta kuinkas sitten kävikään. Eilen kävin Koirapojan kanssa rautakaupassa tuossa parin kilometrin päässä. Kotiin tultua oli nälkä (minulla on tämän tuhkapaaston tiimoilta koko ajan nälkä, ilmeisesti leivän puutetta), joten tankkasin reippaasti kalakeittoa. Ja rupesi väsyttämään. En yleensä nuku päikkäreitä, mutta nyt oli pakko, kun ei silmät pysyneet auki. Laitoin herätyksen tunnin päähän. Nukuin. Sammutin herätyksen. Ja nukuin vielä toisen tunnin. Päikkärit ja täysikuu - mitä se vaikuttaa yöuniin? Nukuin yhdeksän tuntia.


Kun heräsin mereltä nouseva usva oli juuri peittänyt auringon ja levittäytyi kaikkialle.


Nyt ulkona on aina vain läpitunkemattomampi sumu. Mutta mukava tyyni pakkasaamu oli lenkillä. Nyt voisin vihdoinkin käydä käsiksi tuohon olkkariin, mutta miten se neulominen enemmän innostaisi. Päikkärit taidan jättää kuitenkin tältä päivältä.


Eilenhän oli oikea kevätpäivä, aurinko lämmitti ja kuraa riitti. Valoisaa on jo pitkään. Aurinko on siirtynyt laskemaan hyppyrimäen oikealle puolelle ja kiitää vauhdilla eteenpäin. Nuo auringonlaskut ovat kovin konkreettisia valon mittaajia, kun voin seurata vuodenkulkua parvekkeelta.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Höpinää


Eilen olin pitkällä, pitkällä kävelyllä Koirapojan kanssa. Koirapoikakin vain nukkui sitten loppupäivän. Tänäänkin olisi säätä mennä, mutta se ikuinen kysymys, saanko itseni liikkeelle. Herätessä olin niin jähmeä, että vaivoin sain kiskotuksi itseni ylös ja Koitapojan pakottamana pikalenkille. Nyta vasta, kun olen aamukahvin saanut juotua, tuntuu, että voisin tehdä muutakin kuin ryömiä takaisin sänkyyn.

Tämä postailu on jotenkin jälkijättöistä tai etukäteistä. Setvin pitkästi jaaritellen, mitä olen ajatellut, että olisi syytä tehdä ja sitten lyhyesti perkaan edellisen päivän juttuja. Olisi fiksumpaa kirjoitella illalla, mutta kun tämä aamukahvipöytä on niin oiva koneella roikkumiseen. 

Joten olisko sittenkin parempi mennä kaupoille ja katsoa lenkkiä myöhemmin. Olisi pakollista hankittavaa. Shoppailu tosin kiinnostaa huomattavasti vähemmän kuin ulkoilu. Lenkkeilyä haittaa, ettei minulla oikein ole sellaisia kenkiä, joilla olisi hyvä kävellä näissä kurakoissa. Kumikengissä tahtoo jalat kipeytyä melko pian. Eikä sinänsä mitään hätää. Kevätsiivoushan on kesken. Olkkariin voisin raivata leveämpiä käytäviä. Mieluiten ehkä syventyisin tuohon ikuisuuskirjaan, joka on aina vain kesken. Tosi mukava, mielenkiintoinen, mutta niin vaikealukuinen.

Josko rupean tekemään kalakeittoa, kun taitaa tuo hernesoppa loppua tänään. Aivan erinomaista soppaa olikin. Pitänee ostaa taas pussi herneitä. Nyt on takana vartti tuosta tuhkapaastosta. Hirveästi syön suklaata, kun leipä on pannassa. Naapuri toi yhtenä päivänä lämpimiä pullia, joita oli paistanut. Laitoin pakkaseen.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Aurinkoa pukkaa


Näyttäisi tulevan kaunis päivä. Olin suunnitellut huonoa säätä ja siivousprojektin jatkamista. Nyt menee harkintaan. Toivotaan vain, ettei meni harkitessa koko päivä hukkaan. Minulla käy helposti niin.


Luin eilen uudestaan tämän kirjan, kun mietin, poistanko sen. Laitoin sen kohtaan 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja. Siinähän on useita pieniä kertomuksia surkeista, vastenmielisistä naiskohtaloista. En oikein tykännyt, kurjuus ei nyt viehätä, mutta jätin hyllyyn. Pitäisi pikimmiten kantaa nuo kirjakassit kierrätyspisteeseen, sillä päällimmäisiä jo siirsin takaisin hyllyyn. Jos rupean penkomaan pinoja, siirrän pian kaikki säilytettäviin. Nyt tarvitaan ryhtiä.

Ryhtiä tarvitaan siihenkin, että onnistuin eilen unohtamaan kyykyt. Vedän nyt sitten tuplana eli kyykkään pitkin päivää.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Jotain muuta


Ostin itselleni ruusuja. Teki mieli keltaisia. Yhdestä varresta puuttui kukka kokonaan, yksi rupsahti heti ja yksi nuokkuu pahasti, mutta muut voivat hyvin.

Nyt on edessä olohuoneen perkausta, kun pariin päivään ei ole yhtään huvittanut nuo roinat. Mutta ensin pitää taas vähän neuloa, sillä dvd pitää katsoa loppuun, jotta voin laittaa itselleni taustamusiikkia. Katsoin eilen "Teit meistä kauniin" ja siitä tuli hyvä mieli vaikken antanut kuin kolme täppää. Olen ostanut liput Kuopiorockiin. Osuu synttäreiden aikaan ja nuori ystäväni halusi viettää tänä vuonna synttärit kanssani. On aivan ihana ajatella festareita pitkästä aikaa. Odottaminen ja etukäteen hehkuttaminen on niin mukavaa, ettei haittaa vaikkei lopputulos menisi ihan putkeen. Kuopiossa on kaikenlaista hyvää mm. Apulanta. Joten ajattelin verestellä muistojani ja selata levyhyllyä (joka on aika vaatimaton), että mitä esiintyjiä siletä löytyisi. Apulantaa nyt ainakin BattleBeastia.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Neljäs viikko


Eilen oli vielä kaunis päivä. Nyt on harmaata ja ennenkaikkea hyytävä tuuli. Sunnuntaina etenkin tuli ulkoiltua. Eilen oli taas mummopilatesta ja uintia, joihin meni puoli päivää. Ja kotiin, kun ehdin, piti mennä leikkimään oikeaa mummoa, joten ulkoilu jäi välimatkojen kulkemiseen. Siinä tuli koiralenkitkin hoidettua. Koirapoika tulee aina avuksi tuohon mummoiluun.

Siivous on yhä vaiheessa, joten nyt ei kannata tilata kotisiivousta tästä osoitteesta. Makkari on puunattu, mutta kun kaikki irtain sekä sieltä että keittiöstä on kannettu olkkariin, ei olkkarissa oikein löydä jalansijaa. Tänään menee aikaa kirjoittajakurssilla ja huomenna on taas mummopilates ja uinti, joten kestää, kestää. 

Tuo mummopilates-uinti-yhdistelmä on osoittautunut tosi mukavaksi. Kummasti kyllä sen jälkeen loppupäivän mieluusti vain laiskottelisin. Näköjään tunnit loppuu huhtikuun lopussa, joten mitäs sitten. Tähän liittyy myös bussilippumietintä. Ostin viimeksi arvoa viidelläkympillä, mutta sen verran tulee noita menoja, että aika taitaisi tulla edullisemmaksi, etenkin, jos ostan useamman kuukauden. Kait sitä pitäisi visaa vinguttaa. Tuohon arvoon liittyy vielä se sakon mahdollisuus. Kun on vuosikausia tottunut siihen, ettei tartte lippua leimata, se voi unohtua helposti. 

Ja unohtamisesta puheenollen, minulta katoaa välillä ihan tutu nimet, ihmisten ja esineiden ja asioiden. Eilen esim. jouduin etsimään oliivia. En tykkää!

Ja tuo tuhkapaasto oli tosi tyhmä keksintö. Syön nyt suklaata ja pähkinöitä joka päivä. Olen aina tiennyt, ettei rajoitukset ja kiellot ole minun juttuni, mutta aina sitä vain pitää hakata päätään seinään. Monta kertaa päivässä harkitsen koko paaston hylkäämistä. Mutta vielä sinnittelen vaikka leivänhimo on kova.

Ja samaan valituspötköön se viime viikko:


  • yhteenveto:
    • paino vähän laskenut
    • iltasyönti sujuu edelleen hyvin
    • suklaata olen syönyt ja pähkinöitä
    • ei tietenkään punaviiniä tai muuta
    • askeleita naurettavan vähän, keskimäärin alle 8000 päivässä
    • ei kuntosalia, ei jumppaa
    • kerran kävin uimassa
    • kerran pilateksessa
    • kyykkyjä 50-55-60-70

Mutta ei pidä olla huolissaan. Kaikesta narinasta huolimatta elämä on ihanaa.
PS. Saga neuvoi mittaamaan vyötärön viikottain langalla, leikkaamaan ja keräämään tällaisen lankarivin. Olen noudattanut neuvoa nyt kolme viikkoa ja koko ajan on lanka pitentynyt.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

3 333


Muistakaa huudella laskurinlukuja, jos haluatte yllätyksiä. Nyt olisi kirjojakin vaikka kuin, kun karsin noita varastojani. Kirjojen postittelu tulee kuitenkin aika kalliiksi, siis noiden kovakantisten, pokkarit taas on aika kulahtaneita. Jaska Jokusia olisi tarjolla, jos joku haluaa. Ne kulkee kirjeenäkin. Mutta hyvinkin voin tyytyä ihan vain kortin lähettämiseen eli älkää toivoko liikoja.

Nyt on mukava aamu. Oli kiva sää aamulenkillä. Pari astetta pakkasta, ei kuraa, ei liukasta, ei tuulta. Täällähän tuulee lähes aina, enemmän tai vähemmän, joten tuulettomuuden on oppinut panemaan merkille ajattelematta. Tyyni sää on harvinaista herkkua. Lisäksi mielialapuntari on heilahtanut positiiviseen suuntaan. Oudosti nuo mielialani vaihtelevat ilman sen kummempaa näkyvää syytä. Joskus on hyvinkin ankeaa, joskus taas elämä tuntuu äärimmäisen ihanalta. Enimmäkseen toki on sellainen "ihan kiva" -juttu. Nyt voi kyllä syynä olla, että nukuin lähes kymmenen tuntia. Näin uniakin, joita en muista. Pitäisi jaksaa kirjoittaa jotain heti herättyä, mutta mieluummin lötköttelen.

Eilen sain keittiön puunattua, mutta muuta en sitten viitsinytkään. Sain keittiöön menemään niin paljon aikaa, että sitten oli jo hyvä siirtyä neulomaan. Kaupassa en käynyt, kun sain tyttären tuomaan koiranruokaa. En taida käydä tänäänkään ja ehkä en huomennakaan. Tuosta lähikaupasta jos maitoa. Tuolla on oma sivu tälle tuhkapaastolle, jos jotakuta kiinnostaa, miten syön paaston aikana. Toistaiseksi on varastoista löytynyt yhtä sun toista, joten hengissä pysyn, vaikken suoranaisesti nauttisikaan.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Aamulla anivarhain


Otin kameran mukaan aamulenkille. Olen ollut niin paljon sisällä muka siivoamassa, että kohta varmaan iskee masennus. Vakaa päätökseni on nyt kuitenkin, etten survo tavaroita summamutikassa takaisin kaappeihin vaan seulon niitä huolellisesti. Eilen tuhosin ja mapitin kaikenlaisia neuleohjeita, joita olen vuosien mittaan printannut. Tänään on toiveena, että saisin tuon keittiön kokonaan valmiiksi. Kaupassa on käytävä, kun Koirapojan ruoka on loppu. Josko samalla ostaisin ruukkuyrttejä tuohon keittiön ikkunalle. Ne viihtyvät siellä hyvin ihan keskitalvea lukuunottamatta. Siivoaminenhan etenee niin, että tavarakasoja siirretään huoneest toiseen kunnes kaikki on yhdessä paikassa. Eli keittiö varmasti onnistuu. Täytyy vain unohtaa neulominen, kääriä hihat (joita ei nyt ole) ja ryhtyä töihin.

Ja kun lankapaasto alkoi, alkoivat myös lanka-alet monessa paikassa. Mutta minäpä en osta.

Tuosta tuhkapaastosta voin sanoa, että leivätön pöytä on ankea.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Mistä minä puhuisin ellei olisi säitä


Eilen iltalenkillä oli silmiähivelevän kaunista. Puissa oli kevyt lumikerros ja lunta valui hiljalleen pilvistä alas. Oli ihan tyyntä ja hiljaista, pehmeää ja hämärää. Olisin voinut kauemminkin kävellä, mutta olin huonosti valmistautunut ja se kaunis valuva lumi oli aika kastelevaa kuitenkin. Kävin minä sentään päivällä kahlaamassa tuolla pelloilla ajatuksella, että näkisin lintuja. En nähnyt kuin variksia ja naakkoja. Silmälasishoppailu ei ole edistynyt, joten kaivoin vanhat lasit ulkoilukäyttöön. Ne eivät pimennä maailmaa ja saan lisäaikaa sopivien sankojen etsintään.

Eilen neulomisen ja netissä roikkumisen lisäksi edistin kevätsiivousta. Tyhjensin yhden kirjahyllyn lattialle ja pyyhin pölyt. Kirjat jäi, kun sain päähäni lajitella napit värien mukaan omiin purkkeihinsa. Sehän oli tietenkin aivan oleellinen juttu tämän aikaansaamani kaaoksen hallinnassa. Nyt pitää miettiä, mitähän nyhertäisin tänään. Miettiessä voin hiukan neuloa ja katsoa Game of Thronesia. Aloitin sen alusta ja nyt olen edennyt toiseen tuotantokauteen. Siinä voi edistää uusia ystävänpäiväsukkia. Edelliset muuttivat pois ja tarkoitus olisi, että varastossa olisi sukkia, jos ei nyt ihan jouluun asti, niin edes tuleviksi synttäreiksi ja muiksi lahjuksiksi.


Tänään on hyvä sää kuvata lätäköitä. Joka paikka on sohjon ja veden vallassa. Koirapoikakin laittaa välillä hanttiin, että hän ei nyt lähde kahlaamaan. Mutta pakko on kahlata, kun kaikkialla on tiet ja polut veden peitossa. Ja lisää vettä tulee räntänä. Oliako nyt hyvä sää pestä keittiön ikkuna?

Yritin F-secureakin asentaa, mutta ei onnistunut. Työn kautta hankittu meni umpeen ja ilmeisesti siksi en saa uutta tilalle. Olkoon siis.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Tuhkakeskiviikko


päivä, jona kaikki alkaa. 
Tosin jotain jatkuukin. Kevätsiivous on vaiheessa. Alkuperäinen ajatus oli saada se loppuun päivässä, mutta ei sitten napannut. Piti puuhastella kaikkea muutakin, mm. syödä varastoja tyhjäksi ennen paaston alkua. Nyt on vähän äklö olo siitä mättämisestä. Koirapoikakin oksensi aamulla ihan vain myötätunnosta. Ihan kaikkea en edes kyennyt syömään, joten jotain pakastin. Oli iso kattilallinen kanakasviskeittoakin, joka siirtyi odottamaan huhtikuuta. Nyt pitäisi kehittää jotain syömistä tilalle. Josko olis linssejä. Linssisoppa on mainiota.

Kertauksen vuoksi:
  • 3 kuukauden lankapaasto
  • 40 päivän paasto
  • 31 päivän kyykkyhaaste


SNY-kierroskin on alkanut ja asiaa pohdittuani päätin taas osallistua. Oma SNYni lähetti tällaisen söpön koirakortin, jonka elämänviisautta yritän tänään soveltaa eli kevätsiivous venyy. 

Eilen siirsin kirjahyllystä kaksi kassillista eteiseen odottamaan kierrätyspisteeseen menemistä. Pyrin tänään saamaan vielä toiset kaksi. Kirjoista luopuminen on minulle vaikeaa, mutta kun on niin paljon sellaisia, joita tuskin tulen ikinä enää lukemaan, niin teen tilaa niille, joita haluan lukea. Tosin nuo teini-iän pokkarit on ihan oma lukunsa. Niissä on kirjoja, joita haluaisin lukea, mutta ne hajoavat käsiin, murenevat pölyksi.