perjantai 29. joulukuuta 2017

Jonnin joutavaa höpötystä


Kurkipari pöllähti sisään muistuttamaan, että kohta voin aloittaa lintujen kyttäämisen alusta. Uuden vuoden päivänä pitäisi retkeillä, mutta ollaankin ehkä jo kotiutumassa. Mutta jos siinä aamulla lintulaudalla kävis joku tintti, jotta pääsis taas alkuun. (Kiitos Possu. Sinulla on nopea toimitus. Minulla kestää.)

On hiukan huono olo kaikesta mättämisestä vaikken mitään ihmeempiä ole syönytkään, mutta liikaa kuitenkin ja outoja ruokia, kaikenmaailman laatikoita ja rosollia ja suklaatakin. Outo olo johtuu myös siitä, että on tällainen välivaihe. Mieli tekee jo uuteen, mutta vanha on ensin kulutettava loppuun.


Tällaisen ostin itselleni joululahjaksi, vaikka sain kyllä paljon mukavaa muiltakin mm. parit liput. Outo opus on, mutta ajattelin kiltisti tehdä ja täyttää. Ei kait siitä haittaakaan, jos nyt ei hyötyäkään. Ekaa kuukautta jo kurkistelin ja heti tuli ongelmia. Piti menneestä vuodesta kaivella kaikkea positiivista. Ihan äkikseltään ei tullut mitään ihmeellistä mieleen, mutta eiköhän sitä jotain löydy, kun ryhdyn tosissani miettimään. Ei minulla valittamistakaan ole, mutta onko huippujakaan. No katsotaan, kunhan tämä vanha vuosi ensin loppuu.

Nyt voisin kerrata espanjaa kuten on ollut tarkoitus, mutta en taida. Pitäisi myös noita kirjoittajakurssien sepustuksia liittää kuviin ja tehdä lahja lapsille, mutta miten sekään ei nappaa. Vanhemmalle mummotettavalle on pakko tehdä kuvakirja synttärilahjaksi, mutta josko senkin siirrän tulevaisuuteen. Pyykillä käyn, pakkaan ja laitan kodin sellaiseen kuosiin, että on kiva palata, mutta muuten varmaan vain neulon. Neuloa voi aina, kun ei viitsi tehdä sitä, mitä pitäisi. Neuloessa voi kuvitella tekevänsä jotain hyödyllistä. Ulos olisi syytä mennä, koska se aina selvittää päätä, mutta siellä sataa tauotta vettä. Olen taas parhaimmillani.

torstai 28. joulukuuta 2017

Laiskottelua


Loppuvuosi menee kivasti itsestään, ilman ponnistuksia, laiskotellen. Etten vallan maatuisi paikalleni, vein Koirapojan lenkille, kun vielä ei ole täällä räiske alkanut. Pitää kuitenkin jo tänään varmistaa, milloin päästään evakkoon. On kuulemma tuossa muutaman kilometrin päässä jo koirat paniikissa. Pitää myös miettiä, joko uuden vuoden päivänä uskaltaisi tulla takaisin. Satunnaisten räjäytysten kanssa pärjätään, mutta se aaton räiske on liikaa.


Nyt on hyvä lätäkkökuvien aika, vettä joka paikka täynnä.
Ja kun ei ole mitään asiaa tai järkevää sanottavaa, taidan ottaa jonkin neuleen.
Uutisissa sanotaan, että eläkeläiset elää leveästi, lisäävät kulutustaan koko ajan. Minun pitänee huonontaa tilastoja.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Se joulu


Lupasin joulusta teille kertoa, joten näin se aatto meni:

Oikeastaan jo aatonaattona aloitin, kun oli tällainen kiireisempi aikataulu aattona . Siispä aatonaattona tein ruokavalmistelut eli heitin paistovalmiin kalkkunarullan uuniin, kävin saunassa ja neuloin loppuja neuleita. Tarkoitus oli katsoa Raskasta Joulua, mutta poikani tuli kanssani saunaan ja sen jälkeen mentiin maistamaan hänen savustamaansa kalaa. Olikin erinomaista, juuri savustettu lohi. Poika heitti minut sitten kotiin, jossa jatkoin neulomista puolille öin.

Katselin Areenasta Berliinin taivaan alla. joka on yksi kaikkien aikojen parhaita elokuvia. Jos joku ei ole nähnyt, katsokaa. Kannattaa.

Aattona heräsin ihan liian aikaisin. Käytin Koirapoikaa pikkulenkillä, join aamukahvit ja neuloin loppuja, paketoin ja totesin, että lahjonta on nyt tässä. Keitin, haudutin kattilallisen riisipuuroa. Annoin Koirapojan osuuden ennen suolan lisäämistä ja söin itse voisilmän kanssa tukevan annoksen ja toisenkin. Avasin kotona olevat paketit. Koirapoikakin avasi omansa. Katsoin, kun Suomen Turku julisti joulurauhan, Otin Koirapojan, repun ja pari isoa kassia ja raahustin lahjojen kera pojan luo. Siellä oli lasteni isän suku ja lapset sekä mummotettavat. Syötiin alkupaloja eli kaikkea kalaa, mätiä, äyriäisiä. Joutiin kakkukahvit, jaettiin lahjat. Kun pukkikin tuli vielä säkin kanssa myöhässä, oli jo ilta, kun kotiuduin. Päästiin kyllä kyydissä. Sitten vain lepäsin kaikista sosiaalisen elämän rasituksista ja mietin tulevaa ja mennyttä. Lämmitin uunissa tyttäreltä saatuja joululaatikkojen puolikkaita ja söin niitä rosollin kanssa. Rosolli ja piparit on ainoita jouluherkkuja, joista pidän, piparit ja homejuusto siis jälkkäriksi.

Nyt on kaunis päivä tulossa, joten aikomus on mennä pitkälle lenkille. Käytiin jo pikkupyrähdyksellä, mutta mieli kaipaa rauhalliselle kävelylle. Pitää päätä tuulettaa. Ja kuten aina tässä vaiheessa vuotta, ajatus menee uuteen vuoteen.

Kiitos kaikille korteista ja paketeista ja kaikesta kivasta. Pitäkää kivaa tämä vuoden viimeinen viikko.

Joulukalenterin edellisistä vuosista katsoin sijoituksia:

2015
Possu 17
Susanna 11½
Saga 2½

2016
Possu 15
Pöllö 4
Susanna+SusannanMies 3
AnonyymiAnne2

2017
Saga 11
Possu 7
Sus' 5
Laiskiainen 3
AnonyymiAnne 1
Pöllö 1
Susanna 1

eli satunnaistaminen lisää muidenkin kuin Possun mahdollisuuksia. Outoa, että nimenomaan Possu äänesti kiivaasti satunnaistamisen puolesta. Lienee kyllästynyt voittamiseen.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Neulottuja



painajaisia tyttärelle


piirakat tyttärelle


joulukalenteri tyttärelle


säärystimet tyttärelle
(hän sanoi, että sukista on pulaa)

 

koirat vävypojalle

 

kintaat omalle pojalle


pitkät sukat omalle pojalle


heppasukat mummotettavalle


sukat pienemmälle mummotettavalle

Ja lisäksi muutamia aiemmin neulottuja eri ihmisille. Sukkalaatikko on aika tyhjä nyt.

Luukku 24


Aattoaamu avautui talvisena, kauniina, kylmänä, kun Jääluu heräsi. Hän meni ikkunaan katsomaan, vieläkö, tai joko, tonttuja näkyisi kipittämässä puiden alla. Ei näkynyt, ellei tuolla yhden puun latvassa ollut jotain lentotonttuja. Vai oliko ne muuttolintuja? Ei kait. Syysmuuttoa ei enää ollut eikä kevätmuutto ollut vielä alkanut. Oli ne varmaan tonttuja. 

Jääluu oli nähnyt vain tonttujen jälkiä, ei yhtään oikeaa tonttua. Pitkähammas oli rakentanut tonttuovenkin, jotta tonttujen oli helpompi tulla sisälle tarkkailemaan. Jääluu hiipi tonttuoven luo, mutta ei nytkään onnistunut näkemään mitään. Oven edessä oli kyllä lappu, jossa luki Hyvää Joulua kaikille. Jääluu otti lapun ja meni keittiöön puurolle. Aattona saatiin riisipuuroa. Puuron jälkeen mentiin saunaan, puettiin puhtaat juhlavaatteet, kannettiin pitkä pöytä täyteen kaikenlaisia herkkuja, syötiin ja odotettiin pukkia.

Jäädään nyt vain kaikki odottamaan pukkia. Jos pukkia ei ole, voi odottaa vaikka kiliä. 
Tavataan ehkä ensi vuonna taas. Jos ei tavata, luetaan suoraan ja kerrotaan kaikki puujalkavitsit, mitkä pulpahtavat mieleen.

Hyvää Joulua kaikille!

Tilanne: Saga 11, Possu 7, Sus' 5, Laiskiainen 3,  AnonyymiAnne 1, Pöllö 1, Susanna 1

Siinä se nyt on, lopputulos. Possu vei viimeisen pisteen. Kiitos kaikille. Perinteisesti kaikki osallistuneet palkitaan, mutta nyt palkintoseremonia jää ensi vuodelle - saattaa jäädä aika pitkällekin. Palkintolautakunta on vähän uupunut. Kohtuullisia palkintotoiveita saavat esittää muut paitsi Saga. Saga saa esittää kohtuuttomia. Perinteisesti palkintolautakunta ei paljon piittaa toiveista, joten ei tarvitse kursailla toiveissa. 

lauantai 23. joulukuuta 2017

Luukku 23


Jääluu muisti heti aamulla, että Modoc oli luvannut jotain kivaa täksi päiväksi ja odotti innoissaan. Modoc pakkasi repun ja sanoi, että lähdetään. Ja niin mentiin. Kaverukset matkasivat metrolla eläinmuseoon. Sepäs oli jännä paikka. Korvasi kyllä eilisen rasittavan kasvihuonematkan. Heti ovella vastaan pyrähti lauma isoja lentäviä lintuja - ei, ei ne olleet lintuja. "Lepakko" huusi Jäluu, mutta Modoc selitti, että ne ovat liskolintuja. Mammuttejakin vanhempia. Taisi narrata. Ei ole mitään mammutteja vanhempia olemassa.
Päivä kului mukavasti etenkin, kun retkiruokana oli suklaata ja karkkia. Ja huomenna olisi jo aatto. Oliko mikään jännempää. Saisikohan Jääluu edes unta illalla.

Tilanne: Saga 11, Possu 6, Sus' 5, Laiskiainen 3,  AnonyymiAnne 1, Pöllö 1, Susanna 1

Aatonaattoa


Ei taaskaan mennyt ihan kuin olin suunnitellut, mutta eipä se haittaa. Kesken on joululahjoja, mutta olkoon. Ensi vuodeksihan ne voi siirtää. Tänään paketoin sen, mitä on, imuroin enimmät roskat ja piilotan turhat tavarat - ja saatanpa jonkun koristeenkin ripustaa. Tämän kaiken teen tässä aamutuimaan ja sitten vaikka päikkäröin. Kovin on vähiin jäänyt unet, kun illalla en muista mennä nukkumaan, mutta aamulla herään hillittömän aikaisin. Päkkäreiden jälkeen vain hyggeilen. Illalla on sauna, mikä on hyvä, sillä joulusaunaan en ehdi aamulla. Aloittavat vasta puoliltapäivin ja sukujoulu (siis lasteni isän ja miniäni suvun, minullahan mitään sukua ole) alkaa jo puoli yksi.

Koirapojan kanssa lenkkeillään vähän pitempään ellei se luvattu sade pilaa fiilistä. Täytyy nyt ainakin aamulenkki hoitaa kuivin jaloin. Oltiin eilen mummoilemassa ja Koirapoikaa jännitti niin, että melkein nukahti autoon, kun miniä toi tuon kymmenen minuutin matkan autolla, kun oli kannettavaa. Koirapoika oli mummotettavien hoidossa minun matkan ajan ja eilen sitten pelkäsi, että joutuu taas sinne jäämään. Taitaa olle hiukan läheisriippuvainen tyyppi.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Luukku 22


Hopeaturkki sanoi aamulla, että nyt on korkea aika mennä jouluruokaostoksille. Jääluu innostui: "Karkkia ja suklaata ja..." "Ei" keskeytti Hopeaturkki tylysti. "Nyt mennään ostamaan kasviksia ja hedelmiä."
Ja niinpä Jääluu löysi itsensä valtavasta kasvihuoneesta vahtimassa jotain viherruokakasaa, jota Hopeaturkki keräsi hänen eteensä Pitkähampaan innokkaalla avustuksella. Jääluu koputteli hedelmiä ja mutisi itsekseen: "Tämäkin on ihan mätä ja silti se ostetaan. Eikös jouluna pitäisi syödä herkkuja." 
 
  Tilanne: Saga 10, Possu 6, Sus' 5, Laiskiainen 2,  AnonyymiAnne 1, Pöllö 1, Susanna 1

Näin meillä


Vähän olen vilkuillut muiden blogeja. Kovasti siellä joulu saa tilaa. On joulukortteja tännekin tipahdellut ja lahjojakin. Palaan jouluun aikanaan. Nyt en ole vielä kahviakaan saanut, joten en ole parhaimmillani - joskaan en pahimmillanikaan, sellainen tylsä sinnepäin vaan.


Kävin matkailemassa


talven ihmemaassa. Mukavaa oli ja väsyttävää. Tai ei se matkailu ollut väsyttävää, mutta tämä peruselämä on. Jostain syystä jää yöt liian lyhyiksi - ja päivätkin. Josko menen tästä narisemasta neulomaan. Koirapoika kyllä alkaa sählätä heti, kun nousen, joten ehkä se on syytä viedä ulos. Nartut on taas sekoittanut sen pään.

torstai 21. joulukuuta 2017

Luukku 21


Vielä piti jaksaa odottaa aattoa. Jääluu ei olisi  millään jaksanut. Pitkähammas kuiskasi salaa Modocille, että oli hyvä, kun tämä jaksoi pitää Jääluun pois jaloista, sillä Hopeaturkkikin oli vähän kireä kaikkien kokkaamisten ja muiden valmistelujen kanssa. Modoc lohdutti, että hänestä on mukava retkeillä tytön kanssa, sillä Jääluu keksi aina kaikenlaista. Tänään mentiin linturetkelle. Jääluu tähysti kelon oksalta ja luetteli näkemäänsä: "Talitiainen, varis, varpunen, tikli, keltasirkku, punatulkku, mustarastas." Vaikka talvinen maisema tuntui hiljaiselta kesään verrattuna, oli siellä paljon elämää. Hangella näkyi jäniksen jälkiä ja oravan ja metsähiirenkin. Jääluu tunsi ne kaikki ja mielellään opetti Modocia.

  Tilanne: Saga 9, Possu 6, Sus' 5, Laiskiainen 2,  AnonyymiAnne 1, Pöllö 1, Susanna 1

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Luukku 20


Keskiviikkoaamuna lunta oli satanut kinoksiksi asti. Jääluu melkein upposi kinoksiin. Muutos lomahotellin maisemiin oli melkoinen. Kaikki Mammutit tykkäsivät talvesta, sillä villakarvamammuttien kotiseudulla oli lunta suurimman osan vuotta. Ruoan kaivaminen lumen alta oli tietenkin työlästä, jos kinokset olivat syviä. Mutta Mammutit tiesivät, että siellä, missä tuuli pieksää maata, löytyy myös vähälumisia kohtia, joilta helposti löytää aroheinää. Mutta nykyisinhän melkein kaikkea voi ostaa kaupasta, joten lumen syvyys ei haitannut. Vaikka Pitkähammas usein totesi kaihoisasti, ettei kunnon mammuttiruohoa nykyisin saanut mistään. Ilmastonmuutos oli tuhonnut mammuttiarot.

 Tilanne: Saga 9, Possu 6, Sus' 5, Laiskiainen 2,  AnonyymiAnne 1, Pöllö 1

tiistai 19. joulukuuta 2017

Luukku 19


Vanhemmatkin kääntyivät katsomaan ja Pitkähammas huudahti: "Sehän on Modoc. Tännepäin Modoc!" Modoc ryömi vastatuuleen ja kertoi tulleensa joulua viettämään. Jääluu oli ihmeissään, sillä hän luuli, että Modoc olisi edelleen Grönlannissa, jonne hän pakeni, kun välirikko ukko Goriotin kanssa muuttui vihanpidoksi.  Modoc kuitenkin kertoi, että he olivat saaneet riitansa selvitettyä ja olivat nykyisin ihan kavereita, joten Modoc oli voinut palata kotiin. Yksin oli kuitenkin tylsää, joten hän oli päättänyt lähteä kuulemaan mammuttien lomamuistoja. Jääluu hyppi innoissaan, kun Modoc sanoi viipyvänsä muutaman päivän. Vanhemmat jatkoivat kaupoille ja Jääluu jäi leikkimään Modocin kanssa.


 Tilanne: Saga 8, Sus' 5, Possu 5, Laiskiainen 2,  AnonyymiAnne 1, Pöllö 1

maanantai 18. joulukuuta 2017

Luukku 18


Outo juttu, että Jääluu oli kuitenkin nukahtanut. Oli aikainen aamu, kun vanhemmat herättivät hänet. Piti kuulemma lähteä ruokaostoksille. Jääluu yritti kiristää palkkioksi karkkia, mutta eihän se onnistunut. Äiti vain totesi, että jouluna tulee kuitenkin syödyksi ihan liikaa makeaa. Jääluun mielestä ei ikinä voinut syödä liikaa makeaa, mutta aikuiset olivat outoja. Jääluu yritti viivytellä, kulkea mahdollisimman hitaasti ja keksiä uusia esteitä, sillä kauppareissut olivat tylsiä. Siinä ryömiessään, hän huomasi kauempana jotain ja huusi: "Hei, katsokaa. Kuka tuolla myrskyssä liikkuu? Onko se joku tuttu?"


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Luukku 17


Oli jo ilta, kun mammuttiperhe pääsi kotiin. Kotipiha oli lumen vallassa, mutta etenkin Jääluu oli innoissaan: "Kyllä matkoilla on ihan mukavaa olla, mutta on kotonakin kivaa. Minä en mene tänään ollenkaan nukkumaan. Pitää tehdä lumiukkoja ja lumilyhtyjä ja hiihtää ja kaivaa tunneleita ja..."
"Hengitä välillä ja kiipeä nyt vain tänne", sanoi Pitkähammas. "Jätetään lumityöt huomiseen, viedään laukut sisälle ja mennään nukkumaan. Huomiseksi on luvassa muitakin töitä kuin lumileikkejä. Pitää tehdä kaikenlaisia jouluvalmisteluja. Sinunkin." Eihän siinä auttanut Jääluunkaan muu kuin lähteä sisälle, mutta ainakaan hän ei nukkuisi.

Otsikkokin unohtui - onko se vanhuutta?


Possu oli huomannut minun lihoneen. Kyllä se pitää paikkansa, etenkin tuon keskikehon kohdalla. Nyt jätän tältä erää kaiken yrittämisen ja yrittämisen ajattelunkin. Olen vaihteeksi yliarvioinut ajan, joka on käytettävissä, joten kaikki on lähinnä rästissä. Olen tässä muutaman päivän jotenkin nettikatveessa, mutta yritän käydä ajoittain kertomassa, miten teidän kirja-arvailut sujuvat. 
Olkaa positiivisia. Muutama päivä enää ja aloitamme taas matkan kohti valoa, yötöntä yöttä. Pitäiskö ottaa päämääräksi nähdä keskiyön aurinko ensi kesänä. Voihan sitä aina netistä ihailla, jos eurot estävät livekatselemisen.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Luukku 16


Seuraavana aamuna Hopeaturkki ja Pitkähammas menivät kahdestaan hotellin terassille miettimään kotimatkaa. Mukavaahan lomalla oli, mutta alkaisi olla aika palata. Illalla olisi Järvenpäässä ne pikkujoulutkin. Puheet kääntyivät muutenkin kotiin - kotiin, jossa varmaan odottaisi pino postia eteisen lattialla, lumikinokset pihalla ja jää rannassa. Nyt piti mennä pakkaamaan, herättämään Jääluu ja ostamaan paluuliput. Hyvästi loma!

 Tilanne: Saga 7, Sus' 5, Possu 3, Laiskiainen 2,  AnonyymiAnne 1, Pöllö 1

perjantai 15. joulukuuta 2017

Luukku 15


Jääluu ryömi punamarjaiseen pensaaseen ja kiukkusi sieltä vanhemmilleen: "Tässä teille kokonainen puu täynnä varoitusvärejä. Näistä jos rakentaisi jotain, siitä tulisi hyvä käärmeaita, myrkyllinen aita myrkkykäärmeille." Jääluu oli niin vihainen, että kihisi. Ja sitten Hopeaturkki uskalsi sanoa: "Onhan ne happamia, nuo marjat, mutta itseasiassa ne ovta erittäin terveellisiä. Minullakin on niitä kotipakastimessa monta pussia."
Jääluu huusi ja syöksyi hotellille ja suoraan sänkyyn. Ihan tyhmää kaikki! Hän ei enää ikinä puhuisi vanhemmilleen. Mutta sitten Hopeaturkki tuli Jääluun sängyn viereen kaakaon ja pullan kanssa ja kysyi, haluaisiko Jääluu iltapalaa. Halusi Jääluu. Siinä kaakaota juodessa unohtui puhumattomuuskin ja nukahtaessaan Jääluu oli taas elämäänsä tyytyväinen. Jääluun nukahdettua vanhemmat menivät hetkeksi viininmaistajaisiin.

 Tilanne: Saga 7, Sus' 5, Laiskiainen 2, Possu 2, AnonyymiAnne 1, Pöllö 1

torstai 14. joulukuuta 2017

Syksyn viimeinen


 Känny piipasi, että paketti. Piipasi sopivana päivänä, kun oli muitakin pakettiasioita. SNY muisti minua runsaalla paketilla ja ihanalla pitkällä kirjeellä. Oli mukava, kun kerroit itsestäsi. Minä en ole koskaan tajunnut, miten mukavaa on kuulla paristaan enemmänkin. Kiitos paljon Sanni. Olet ollut tosi kiva pari.




Lankoja monenlaisia, hopeista hilettä mukana ja vielä kerä hilelankaa. Suklaata ja tosi hyvänmakuisia karkkeja. Söin samantien, etteivät pilaannu. Monenlaista teetä, rusinoita ja koristeluun tuubillinen sokerikuorrutetta ja jouluisia teippejä. Lautasliinoja, kun kuitenkin sotken tuon suklaan kanssa. 

On ollut kiva kierros. Haikeaksihan tässä tulee, kun tämä nyt loppui. Minullahan oli tekeillä sukat tuonne kilpailuun, kun olisit ansainnut voiton. Mutta kun näitä projekteja on liikaa, niin en ehtinyt.

Luukku 14


Jääluu unohti perunapettymyksensä, kun näki ihanan punaisen sienen. Siitä tehtäisiin iltaruokaa kaikille. Näin isosta sienestä riittäisi koko hotellin väelle maistiaisia. Jääluu päätti ottaa heti pienet maistiaispuraisut. Ei onnistunut. Pitkähammas tempaisi hänet pois ja melkein huusi: "Myrkkysieni! Ymmärrätkö! Myrkkysieni! Sillä on tosi ikäviä sivuvaikutuksia. Älä ikinä, ikinä, nuoleskele näitä. Ja muutenkin on syytä muistaa, että kirkkaat värit ovat varoitusvärejä, varoittavat myrkyllisyydestä."
Jääluu murjotti lopun matkaa. Ei hänen hyvät ideansa ikinä toimineet.

 Tilanne: Saga 6, Sus' 5, Laiskiainen 2, Possu 2, AnonyymiAnne 1, Pöllö 1

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Viimeinen jedi

 

Olipa mukavaa, elähdyttävää, piristävää, innoittavaa. Vaikka niihin keskiöihin verrattuna, ei näissä aamupäivissä ole täyttä tunnelmaa, niin kyllä oli kivaa. Tällä taas jaksaa.

Luukku 13


Se luvattu yllätys ei ollutkaan Star Warsin ensi-ilta kuten Jääluu oli kuvitellut, mutta ei viidakkoreissukaan ollut hassumpi. Ryteiköissä ryömiminen kiinnosti aina, kaikki ne pikkuötökät ja isot pedot. Jännää. Keskeltä palmujen ympäröimää aukiota Jääluu löysi ison, pyöreän hedelmän. Tämä oli taatusti peruna, se, josta koulussa laulettiin "peruna on pyöreä, peruna on soikea". Jääluu yritti irroittaa perunan varresta viedäkseen sen vanhemmilleen. Ei onnistunut, mutta Pitkähammas juoksi paikalle ja komensi Jääluun heti pois. "Ei tuo ole peruna. Se on kurpitsakuoriaisten koti. Ne eivät tykkää, jos huomaavat sinun kiskovan heidän asuntoaan pois."
Eihän Jääluun auttanut muu kuin lähteä pettyneenä pois. Mutta selän takanahan oli jotain uskomatonta.

Tilanne: Saga 6, Sus' 4, Laiskianen 2, Possu 2, AnonyymiAnne 1, Pöllö 1

Joulu syöksyy päälle


Kortteja alkaa tippua tiheään, joten aika varmaan alkaisi olla paketoida jotain. En kyllä ota (en yleensäkään ole ottanut) mitään stressiä lahjoista muuten kuin, että sukkia haluaisin saada valmiiksi. Mutta jos en saa, niin antaa olla. Pienemmälle mummotettavalle pitää jotain ostaa, mutta eiköhän vanhemmilta saa siitä tietoa. Isompi mummotettava alkaa olla jo helppo tapaus. Koirapojallekin pitänee jotain hankkia. Mutta muuten en viitsi käyttää rahaa ostellakseni jotain. Ifolorille olen kyllä syytänyt euron, jos toisenkin. Näitä vakiojuttuja. Ja riisiä täytynee ostaa. Ainoa pakollinen jouluruoka, riisipuuro. Mummotettavien luokse mennään tänävuonna jakamaan lahjat ja syömään. 


Mukavasti eilen satoi sitten vain märkää lunta. Mäntyjen oksia pamahteli urakalla maahan tykyn voimasta. Koirapoika säikkyi niitä äkillisiäpamauksia.


Minähän tykkään lumesta, mutta eilen ei tuossa loskassa kahlaaminen innostanut. Nyt siellä lienee liukasta, kun on vähän miinuksella. Mutta Koirapoika on sitä mieltä, että ulos pitäisi mennä, joten eiköhän tästä.


Nautitaan tästä lumisesta loppukesästä. Kohtahan tämä Possun kesä loppuu ja päästään hetkeksi talveen kunnes taas alkaa kesä.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Luukku 12

Shardik jatkoi kertomustaan:
"Vuh ehdotti minulle, että veisin pennun tutustumaan lintuvuoriin, kun olen niillä itse kasvanut ja elänyt. Minä en ollut kovin innostunut ajatuksesta lähteä pitkälle matkalle pennun kanssa, mutta Celtika toi minulle tutkittavaksi lemmikkinsä, joka ei kuulemma oikein viihtynyt kaupungissa. Tutkin linnun ja totesin, että se on aika nääntynyt, joten eihän minun auttanut muu kuin lähteä oppaaksi. Niinpä minä ja Celtika tuotiin lintu tänne ja laskettiin se vapaaksi tuonne ylös. "
Jääluu oli innoissaan ja olisi halunnut nähdä Celtikankin, mutta Shardik sanoi, ettei nyt ole aikaa. Heidän piti lähteä takaisin, sillä Vuh halusi pennun kotiin mahdollisimman pian. Mutta ehkä joskus Jääluu tapaisi Celtikan.
Niin Shardik lähti ja Jääluu jäi tuhertamaan itkua. Pitkähammas lupasi kuitenkin, että huomenna olisi luvassa jotain mukavaa.

Tilanne: Saga 5, Sus' 4, Laiskianen 2, Possu 1, AnonyymiAnne 1, Pöllö 1

Ihana tohtorinna


Pakko taas kehua julkista terveydenhuoltoa. Oli tosi mukava lääkäri eilen. Jos miinusta halutaan antaa, ei kaikista ongelmista voitu virallisesti keskustella, kun piti pysyä siinä aiheessa, minkä ekana sanoin aikaa tilatessani. Mutta epävirallisesti hän vastasi kaikkiin kysymyksiin. Mitään kiirettä ei ollut. Olen todella vaikuttunut näistä terveyskeskuskäynneistä, joita on kohdalleni osunut. Lopputulos oli kyllä ihan sama kuin työterveydessäkin. Ei minussa mitään vikaa ole. Sain käskyn lisätä liikuntaa, pitentää kävelylenkkejä, käydä kuntosalilla ja uimassa ja etenkin muistaa venytellä. Mutta ihana lääkäri, niin ihana, että lupasin ryhdistäytyä.


Kävin sitten eilen pitkällä lenkillä, kun oli kiva sää. Ja kuvasin lätäköitä, kun niitä on.


Kuvasin lätäköiden valoisaa puolta



ja pimeää puolta, josta tulee tietenkin mieleen Star Wars. Täytyy myöntää, että kunnioitan Lucasin outoa ideaa, että ensin tehdään keskimmäiset kolme osaa. Mutta on niitä kiva katsoa aikajärjestyksessäkin.


Päivät ovat lyhyitä ja valoa vähän, mutta postinkantajien päivä on pitkä. Aurinko oli jo laskenut, kun posti tuli.


ja toi tosi kauniin kortin. Kiitos Possu, että tällaiselle joulun ankeuttajallekin laitoit kortin. Vaikka itse en joulukortteja lähetäkään, otan kyllä niitä ilolla vastaan.

Nyt on ulkona valoisampaa, kun maa on valkoinen. Räntää rätkii. Kohta vettä. Pitänee viedä Koirapoika mieluummin räntä- kuin vesisateeseen.