Leppoisaa

 

säätä on ollut tarjolla aamuin, illoin. Yöllä satoi ja vähän jyrähtelikin. Ilman kosteus jä hyvin korkeaksi ja kun on lämmintä lähes 20 astetta, tulee hiki hissukseen kävellessäkin.

Fizban yllätti läträämällä lätäköissä. On tähän asti inhonnut, kun tassut kastuu, mutta nyt juoksi kaikki lätäköt läpi, kuten kakarat konsanaan.

Koukattiin kasvimaan kautta tarkistamassa kurpitsatilanne. Siellä on yksi kohtuukokoinen, tuo vaalea, joka kyllä oikeasti on peruskeltainen. Muut ovat sitten surkean pieniä. Noita punaisia on muutama. Oliskohan ne sitä lajia, missä piti olla oranssi sisus. Noita pieniä litteitä on paljon. Niistä piti tulla jättikokoisia, mutta eipä tullut. Ongelmahan ei ole minun vaan miniän, jolle näitä kasvatan. Ajattelin kyllä ottaa pari itsellekin ihan vain nähdäkseni, mitä sisällä on, yhden punaisen ja yhden pienen litteän. Saavat olla yöpakkasiin asti. Ongelma on se, että yksi pakkasyö voi kaikki tuhota.

Kovin on vielä vihreää. Ruskea on ainut lisäväri. ikkunasta näkyvä vaahterakin, joka yleensä on komea syksyisin, näyttää vain ruskistuvan. Liian lämmintä ja kosteaa.

---

Eilen kävi muutama ystävä ja huomenna tulee lisää. Ajattelin samoilla siivoamisilla hoitaa useamman vierailun. Siivoaminen olikin taas työlästä, kun eksyin nuohoamaan ihan joutavia kaapinpohjia. Kummasti kyllä pölyä kerääntyy kaikkialle, vaikka kuvittelen olevani ihan normisiisti.

Syystuulet

alkoivat puhaltaa illalla voimallisesti. Tuntui oudolta. Samalla lämpötila laski normaalitasolle. Tuuli ulvoi niin, että olisi pitänyt saada parvekkeen ovi kunnolla kiinni. Totesin, että nyt riittää pitkämielisyys. Kesäkuussa ilmoitin, että parvekkeen oven kahva on rikki. Ei reaktiota. Heinäkuussa ilmoitin uudestaan samalla kun mainitsin vuotavasta putkesta. Tiiviste vaihdettiin. Huoltomies sanoi, ettei hänellä ole sopivaa kahvaa, mutta hän vaihtaa heti, kun saa kahvan. Elokuussa näin huoltomiestä pihalla ja mainitsin asiasta. Hän kysyi, mikä rappu se on, missä asut ja hän kyllä vaihtaa kahvan heti, kun sellaisen saa. Tämän kuun alussa huoltomies kävi pattereita vilkaisemassa ja kertoi kysyttäessä, että hän korjaa parvekkeen oven kunhan saa kahvan. Nyt en enää hymyile kohteliaasti kun törmään huoltomieheen.

---

Muutenhan elämä sujuu sutjakkaasti. Matot on pesty, kuten paljon muutakin. Kasojen purku jatkuu.

Onko aamu iltaa viisaampi

Molemmat on kyllä mukavia koiralenkkien kannalta. Nyt tuntuu, että kohtuuton helle on väistynyt. 

---

Minä jatkan kotipuuhasteluja lähinnä koettamalla löytää kaikelle paikan. Kummasti on koko ajan kaikenlaista, mitä pitäisi sijoittaa johonkin pois näkyvistä - tai jos näkyviin, niin silmää miellyttävään näkyviin. Miten voi olla mahdollista, että tuota järjestelyä riittää loputtomiin? Sitähän voisi luulla, että kun kerran on laittanut kaikki tavarat paikoilleen, niin se riittää, jos uutta ei tule. Harhaluuloa. Kaaos on ikuista.

Syysaamut sentään ovat ihania.

Nythän se myrkyn lykkäs

Minulla on jonkinlainen siivous menossa, joten lenkkeilläänkin ihan vain kotinurkilla.

---

Eilen pesin ikkunoita ja siirtelin tietenkin kukat pois. Jäivät olkkarin pöydälle, kun pitää vähän sovitella uusiin paikkoihin. Kasvavat liian isoiksi. Siinä sitten pöydän kulmalla amatsonin lilja roikotti lehtiään ja eikös tuo pentupahus ollut mennyt niitä järsimään. Muutenhan sillä ei ole väliä, mutta kukka on myrkyllinen. Ei hirveän tappava, mutta myrkyllinen kuitenkin. Ja kun tuolla pennulla on muutenkin niitä ruokaongelmia. En tiedä, oliko syönyt ja jos, niin miten paljon, mutta jyrsinyt kuitenkin. Lehdenpaloja löytyi lattialta. Eipähän tullut mieleenkään, että ryhtyy tuollaiseen. Syöhän se ruohoa ulkona, mutta se on minusta ihan eri asia. Fizbanista ilmeisesti ei. Nyt sitten hermostuneesti seuraan, tuleeko jotain oireita.

Aikainen mummo

 

nappaa kuvan aamuauringosta.

Tänään ei bussissa vapisuttanut eli oppimista tapahtuu. Oli mukava lenkki taas uusilla poluilla. Todettiin yhdessä, että täällä asujilla on loistavat lenkkimaastot. Muutenkin kovin viehättävä ympäristö, pieniä lammikoita, pieni puro, jonka yli erilaisia siltoja, kasvillisuuskeitaita, joissa kiemurtelee polkuja. 

---

Yksi naapuri muutti tänne ihastuttuaan kävelypolkuihin. Mutta ei kauaa asunut, sillä viehättävän ympäristön vastapainona on nykyisin niin suosittuja umpitiiviitä rakennusryppäitä. Vaikka parinkymmenen metrin päässä olisi hienot lenkkimaastot, harva tykkää katsella jokaisesta ikkunastaan suoraan naapuritalon asujien koteja. Useimmat meistä kuitenkin viettävät enemmän aikaa sisällä kuin ulkona. Luulen, että väljyys vielä voittaa suunnittelijoidenkin mielissä. Keski-Euroopan vanhat kaupungit ahtaine kujineen ovat eri asia kuin suomalaiselle pellolle rakennetut korkeat kivitalokasaumat, joissa alakerroksiin ei koskaan osu auringonpaistetta, eikä ikkunoista näy taivasta.

Vaikka bussimatka sujui vaivatta, raidejokerissa vähän jänskätti. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin olisi voinut kuvitella. Tämä oli nimittäin Fizbanin eka ratikkareissu. Metrossa on tietenkin vielä opeteltavaa, mutta ehkä nyt vähän aikaa busseillaan, kun se on ihan kivaa.

---

Oliskohan tänään hyvä päivä ikkunoiden pesulle?

Utuinen aamulenkki

 

Aloitettiin taas tauon jälkeen aamumatkailu. Kylläpä vapisutti bussissa, mutta matkan jatkuessa vapina hävisi. Pitänee siis matkustaa vähän pitempään, jotta Fizban tottuu. Bussimatkan jälkeen käveltiin kotiin pikkuisen kierrellen koetilan kautta. Yhdessä kohtaa jalkakäytävä oli täynnä sorsia, jotka pysyttelivät jalankulkijoiden kaistalla välittämättä ohikiitävistä pyöräilijöistä. Fizbanin saapuminen kuitenkin karkoitti koko lauman pusikkoon.

Käytiin katsomassa myös rappeutumaan unohdettua japanilaista puutarhaa.  Tuli vähän haikea olo tätä katsellessa. Työpäivinä käytiin usein täällä syömässä eväitä ja ihastelemassa kauniita istutuksia. Jotenkin älytöntä, että ensin käytetään paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, jotta luodaan jotain hienoa ja sitten hylätään se. Nythän suunnitelmissa on tietenkin rakentaa tähän kerrostaloja.

Oli hassun hikinen, himmeäusvainen sää kävellä. Värit kuitenkin hahkuivat. Laitumella ei ollut nyt lehmiä, mutta jännän ruskea sävy kasvillisuudessa.

---

Kun näin ennen aamukahvia käy pitemmällä lenkillä, tulee helposti olo, ettei loppupäivänä tartte enää tehdä mitään. Mutta jos nyt kuitenkin jotain harkitsisin.

Holtitonta

Kivasti on taas pihlajissa marjoja. On se vain hieno puu, tuo peruspihlaja. Säät on kyllä aika outoja, kohtuuttoman kosteaa ja holtittoman helteistä. Holtitonta on taas ollut nettishoppailuni. Koiralle monenlaista ruokaa, naposteltavaa, hammastahnaa ja vielä kallista öljyä turkin hoitoon, kutinan poistoon. Koira innostui uudesta aikuisten ruuasta niin, että söi tarkkaan kasan kuivaa nappulaa, joka valahti lattialle, kun tarjosin maistiaisia. Olisihan se kiva, jos jatkossakin maistuisi.

---

Tilasin myös uudet Kuomat olettaen, että vielä se talvi tulee. Pitäisi kyllä ostaa jotkut muutkin kengät, kun on vain nuo kevyet lenkkarit, jotkin vähän tukevammat ja coretexit tarvitsisin. Mutta sitä varten pitäisi mennä kauppaan ja se on työlästä. Kuomat uskallan tilata, kun ne on vuosikausia sopineet. Tosin jalkani tuntuvat kasvavan koko ajan. Ehkä noilla tilatuilla Kuomilla kuitenkin ensi talvi menee. Entiset nastalliset kengät kait vielä pelittää, vaikka niillä olen jo useamman talven hiippaillut. 

---

Ostin myös kasvorasvaa, vitamiineja ja muuta sellaista apteekkikamaa, mitkä oli tarpeen, kun apteekki antoi aleja. Hyvä puoli näissä on, että tulevat tuohon lähikauppaan ja maksu tulee eteen vasta kuukauden päästä.

---

Koira meni paniikkiin, kun jätin kenkäpaketin lattialle. Se pelkää sitten ihme juttuja. Nyt paketti on kaapissa ja rauha maassa.

Lenkkeilty ain aika lyhyesti. Eilen huoltomies tuli ajoissa ja ehdin mummojumppaan. Olikin ihan hyvä jumppa. Tänään oli meidän itsenäinen kirjoittajaryhmä. Huomenna voidaan palata normilenkkeilyyn. Olen kyllä varannut sekä pyykki- että mattotuvan, mutta ne on vasta iltapäivällä, joten aamulenkki voidaan hoitaa pitemmän kaavan mukaan.

Odottelua

 

Harmaana alkoi aamu - ja aikaisin. Tänään pitäisi tulla patterin ilmastoijat. Meidän talorykelmään on tehty lämmitysremonttia. Piti nousta ajoissa kaivamaan patterit esille kaikkien tavaroiden takaa, sen verran kulkuväylää, että ilmastoija pääsee tekemään työnsä. Tänään alkaisi mummojumppa, mutta minä päivystän kotona. Nukuin käsittämättömän huonosti muutaman tunnin, joten todennäköisesti rupean odottelemaan nukkuen.

Odotellessa laitan vaikka jotain tehtyjä juttuja. Lilasta Bommix bamboosta tein mummotettavalle pipon, jota hän ei ollut pyytänyt ja tyynyn, jota hän oli pyytänyt. Tyyny epäonnistui aika hyvin, mutta aika loppui kesken. Teen joskus uuden.

Peritystä seiskaveikasta tein perussukat. Kuvien värit ei ole sinnepäinkään. Ekat oli kaunista kirkasta lilaa, nämä on tummanpunaiset. Mutta eipä sillä väliä.

Tällaiset sukat tein pojalleni Maijasta yhdistämällä kahta ohjetta (Velmala ja Kutvonen)

Parit piirakatkin tein alkukesästä.

Miessukat seiskaveikan jämistä löysivät jo kodin.

Syyskuu

 

Minulla syyskuun alku on aina ollut se aika, kun herään henkiin. Heräänköhän tänäkin vuonna? Ainakin viikkoihin tulee hieman aikataulutettua ohjelmaa, hieman, koska haluan kuitenkin nauttia vapaudesta. Tiedän, että kesä on useimmille - tai ainakin monille - ihmisille sitä parasta aikaa. Minä en ole koskaan päässyt kunnolla kiinni kesäelämään. Minun kesäni ovat aika horteisia, toimettomia. Sanovat, että kesällä syntyneet ovat kesäihmisiä, mutta minun sieluni on syksyinen. Tokihan tykkään kaikista vuodenajoista. Vuodenajat ovat parasta. Olisi ankeaa elää muuttumattomassa ympäristössä. On minulla hyviä muistoja kesistäkin, makoilusta kukkakedoilla pilviä katsellen, yöttömien öiden taianomaisesta valosta, rajuilmoista ja leppeästä tuulesta, mutta on muutakin, tylsempää. Tylsempiä en viitsi ruotia. Yritän elämässä keskittyä positiivisiin muistoihin, vaikka poikani mielestä olen maailman negatiivisin ihminen ja vaikka Kamalan luonnon lempieläimeni Majava ei taida olla se positiivisin tyyppi. Syksyinen sieluni on kuitenkin nautiskelija vaikka ne nautinnot voivat olla erilaisia kuin joillakin muilla kanssaeläjillä.

Nautinnollista syyskuuta teille kaikille!

Kolme kuvaa ELOkuussa (jottei jäisi viimetippaan)

 

ELOisa kuva Vuonna 85 teatteriesityksestä.

ELOttomia ostoksia olen tehnyt, kun noita lankoja on niin vähän.

(valmiita töitä sitten joskus myöhemmin)

ELOnkorjuuta en ole harrastanut viime aikoina, mutta Fizban kyllä.

Hengissä Helsingissä

 

Sellainenkin kirja kuin Hengissä Helsingissä minulla oli joskus, mutta lienen laittanut sen maailmalle. Pari päivää sitten sain loppuun tuon Sivuhenkilön. En yhtään tiedä, mistä moinen on hyllyyni tullut. Olenhan minä voinut sen itsekin hankkia, mutta ei ole mitään mielikuvaa. Oli sänkylukemisena. Sänkylukemiset ei paljon edisty, sillä nukahdan illalla yleensä ekan sivun puolivälissä. Mutta joskus valvon aamuöisin. Silloin on oiva hetki lukea. Yllättäin tykkäsin tästä kovasti. Kertoi esikoiskirjailijan yksinäisestä ja köyhästä elämästä ja myös palkinnon jälkeisestä humusta. Joki kirjoittajan tyylissä viehätti. Hän on näköjään saanut paljon muutakin aikaan. Harkitsen.

---

Nyt luen Sinuhe Egyptiläistä. Ja edelleen tykkään kovasti. Tekee mieli lukea kaikki Waltarin historialliset, jotka toki ovat hyllyssäni. Niihin kyllä menisi aikaa, joten josko nyt ensin tämä Sinuhe. Mikael Karvajalka oli silloin nuoruudessa lempparini. Mutta luulisin, että ennen kuin Alastalon salissa on luettu, olen lukenut useammankin Waltarin. Alastalon salissa ei kyllä houkuta yhtään, mutta taisin luvata selvittää sen.

Jokunen selitys siihen, mihin aika on mennyt:

• oli yhdet kastajaiset, kun rippilapsi oli jäänyt pienenä ilman kastetta
• oli rippijuhlat, joita varten piti fiksata ripitettävän mekko ja leipoa valtava suklaakakku
• oli pari päivän mittaista vesikatkoa
• oli silmälääkäri, joka totesi, että pientä kaihinalkua, muuten ok
• oli pikareissu Tallinnaan
• oli yhden Ifolorkirjan tekeminen, valmistui
• ja tietenkin on muutamalla lahjaneulomuksella kiire

 

Fizbanin kanssa on aloitettu uusi harrastus. Ajetaan aamuvarhain bussilla johonkin ja kävellää kotiin tarkoituksena saada neljän kilometrin aamulenkki. Kilometrejä, koska meidän molempien on syytä saada lihaksia, bussi, jotta Fizban tottuisi matkusteluun.

Samalla tulee Fizbanille uusia maisemia. Minusta on hiukan haikeaa kävellä näissä maisemissa, joissa viimeksi olen liikkunut Koirapojan kanssa. 

Palapeleihin en ole ehtinyt nyt syventyä, mutta tällaisen puisen koottavan sain aikaan, synttärilahja tämäkin ja kohtuu hankala.

Että näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Palaan varmaan taas joskus.

Vanhenin vuoden kuukaudessa

 

Tai ihan päivässähän se vuoden vanheneminen kävi. Ajat ovat muuttuneet. Enää en ole matkoilla syntymäpäivänäni, ihan vain kotosalla. Mutta menee se niinkin suht sujuvasti.

Lahjuksia sain, mm. tällaisen puisen norsupalapelin, joka olikin yllättävän vaativa.

Muuten elämä on sujunut entiseen tahtiin. Fizbanin kanssa ulkoillaan ja kotona yrittelen jotain. Pitäisi ihan just aloittaa taas yksi Ifolor-kirja, yksi rippimekko pitää korjata, jotain lahjuksia pitäisi neuloa ja täälläkin pitäisi roikkua. Sorry, etten kaikilla ole vieraillut. Yritän taas joskus. Kyse ei ole siitä, etteikö aika riittäisi vaan siitä, että aika menee haahuiluun.

Nämä 100 kirjaa tulisi jokaisen suomalaisen lukea ennen kuolemaansa

 Lukeminen on jotenkin jäänyt vähemmälle. Josko lukisin enemmän. Aika paljon on tullut vuosien mittaan luetuksi, mutta muistanko niistä jotain. Ajattelin, että josko aloittaisin tuon 100-kirjaa ihan alusta ja järjestyksessä muun lukemisen ohella. Sinuhehan on ollut harkinnassa jo pitemmän aikaa ja TSH minulla on uutena käännöksenä. Ne, kun olen kahlannut läpi, voinen harkita jatkoa uudestaan. Menen tästä suoraan hyllylle ja otan Sinuhen pöydälle valmiiksi. Kertokaapa, miten teidän lukemiset luistaa. Minulla on tällä hetkellä menossa Saara Turusen Sivuhenkilö, joka kertoo kirjailijan elämästä. Tykkään kovasti.

1.Mika Waltari – Sinuhe Egyptiläinen

2.J.R.R. Tolkien – Taru sormusten herrasta

3.Väinö Linna – Tuntematon sotilas

4.Aleksis Kivi – Seitsemän veljestä

5.Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 1-3

6.Agatha Christie – 10 pientä neekeripoikaa

7.Fjodor Dostojevski – Rikos ja rangaistus

8.Anne Frank – Nuoren tytön päiväkirja

9.Douglas Adams – Linnunradan käsikirja liftareille

10.Astrid Lindgren – Veljeni Leijonamieli

11.Antoine de Saint-Exupéry – Pikku Prinssi

12.J.K. Rowling – Harry Potter -sarja

13.Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys

14.George Orwell – Vuonna 1984

15.Veikko Huovinen – Havukka-ahon ajattelija

16.Elias Lönnrot – Kalevala

17.Jane Austen – Ylpeys ja ennakkoluulo

18.Sofi Oksanen – Puhdistus

19.Astrid Lindgren – Peppi Pitkätossu

20.Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan

21.Richard Bach – Lokki Joonatan

22.Umberto Eco – Ruusun nimi

23.Tove Jansson – Muumipeikko ja pyrstötähti

24.J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III

25.Dan Brown – Da Vinci -koodi

26.Enid Blyton – Viisikko-sarja

27.Anna-Leena Härkönen – Häräntappoase

28.Ernest Hemingway – Vanhus ja meri

29.Goscinny – Uderzo – Asterix-sarja

30.John Irving – Garpin maailma

31.Louisa May Alcott – Pikku naisia

32.Victor Hugo – Kurjat

33.C.S. Lewis – Narnian tarinat

34.A.A. Milne – Nalle Puh

35.Henri Charriete – Vanki nimeltä Papillon

36.Alexandre Dumas – Kolme muskettisoturia

37.Emily Bronte – Humiseva harju

38.William Golding – Kärpästen herra

39.Juhani Aho – Rautatie

40.Leo Tolstoi – Anna Karenina

41.Frank McCourt – Seitsemännen portaan enkeli

42.Arthur C. Clarke – Avaruusseikkailu 2001

43.J.D. Salinger – Sieppari ruispellossa

44.Charlotte Brontë – Kotiopettajattaren romaani

45.Kurt Vonnegut – Teurastamo 5

46.Isaac Asimov – Säätiö

47.Aapeli – Pikku Pietarin piha

48.Leo Tolstoi – Sota ja rauha

49.Mauri Kunnas – Koiramäen talossa

50.Margaret Mitchell – Tuulen viemää

51.Nikolai Gogol – Kuolleet sielut

52.Albert Camus – Sivullinen

53.Kirsi Kunnas – Tiitiäisen satupuu

54.Hergé – Tintti-sarja

55.Miquel Cervantes – Don Quijote

56.Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja koira

57.Mark Twain – Huckleberry Finnin seikkailut

58.Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi

59.Herman Hesse – Lasihelmipeli

60.Günther Grass – Peltirumpu

61.Jostein Gaarder – Sofian maailma

62.Leon Uris – Exodus

63.Lucy M. Montgomery – Pieni runotyttö

64.Ilmari Kianto – Punainen viiva

65.Franz Kafka – Oikeusjuttu

66.Guareschi Giovanni – Isä Camillon kylä

67.Lewis Caroll – Liisan seikkailut ihmemaassa

68.John Steinbeck – Eedenistä itään

69.Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie

70.Paulo Coelho – Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71.Jules Verne – Maailman ympäri 80 päivässä

72.Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa

73.Jaroslav Hasek – Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa

74.Giovanni Boccaccio – Decamerone

75.Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva

76.Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys

77.Homeros – Odysseia

78.Peter Hoeg – Lumen taju

79.Arthur Conan Doyle – Baskervillen koira

80.William Shakespeare – Hamlet

81.Eino Leino – Helkavirsiä-sarja

82.Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia

83.Yrjö Kokko – Pessi ja Illusia

84.Thomas Harris – Uhrilampaat

85.Raymond Chandler – Syvä uni

86.Jean M. Untinen-Auel – Luolakarhun klaani

87.Deborah Spungen – Nancy

88.Stephen King – Hohto

89.Laura Ingalls Wilder – Pieni talo preerialla

90.Laila Hietamies – Hylätyt talot, autiot pihat

91.Aino Suhola – Rakasta minut vahvaksi

92.Aleksandr Solzhenitsyn – Vankileirien saaristo

93.Mikael Niemi – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94.Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu

95.Juha Vuorinen – Juoppohullun päiväkirja

96.Kjell Westö – Missä kuljimme kerran

97.Veijo Meri – Manillaköysi

98.Maria Jotuni – Huojuva talo

99.Juha Itkonen – Anna minun rakastaa enemmän

100.Jan Guillou – Pahuus

---

Aika monta on lukematta. Mitenkäs sinulla?

---

Ja vielä yksi erilainen luettelo eli

Maailman kakkien aikojen parhaat kirjailijoiden valitsemina, 100 kirjilijaa 54 eri maata.

Sataa eri kirjailijaa pyydettiin ehdottamaan 10 kirjaa, joilla on ollut merkitsevin vaikutus maailman kulttuurihistoriaan sekä jättänyt jäljen kirjailijan omaan ajatteluun. Don Quijote valittiin ”historian parhaaksi kirjaksi. Luettelo ei ole paremmuusjärjestyksessä.

Näistäkin on jotain tullut luettua. Mutta mitäänhän en suurimmasta osasta muista.

 

Teos	Kirjailija
Kaikki hajoaa	Chinua Achebe
Sadut	H. C. Andersen
Gilgameš	anonyymi
Jobin kirja	anonyymi
Mahabharata	Vyasa
Poltetun Njállin saaga	anonyymi
Tuhat ja yksi yötä	anonyymi
Ylpeys ja ennakkoluulo	Jane Austen
Ukko Goriot	Honoré de Balzac
Molloy, Malone kuolee, L'innomable, trilogia	Samuel Beckett
Decamerone	Giovanni Boccaccio
Ficciones	Jorge Luis Borges
Humiseva harju	Emily Brontë
Sivullinen	Albert Camus
Runot	Paul Celan
Niin kauas kuin yötä riittää	Louis-Ferdinand Céline
Don Quijote	Miguel de Cervantes
Canterburyn tarinoita	Geoffrey Chaucer
Nostromo	Joseph Conrad
Jumalainen näytelmä	Dante Alighieri
Loistava tulevaisuus	Charles Dickens
Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä	Denis Diderot
Berlin Alexanderplatz	Alfred Döblin
Rikos ja rangaistus	Fjodor Dostojevski
Idiootti	Fjodor Dostojevski
Riivaajat	Fjodor Dostojevski
Karamazovin veljekset	Fjodor Dostojevski
Middlemarch	George Eliot
Näkymätön mies	Ralph Ellison
Medeia	Euripides
Absalom, Absalom!	William Faulkner
Ääni ja vimma	William Faulkner
Rouva Bovary	Gustave Flaubert
Sydämen oppivuodet	Gustave Flaubert
Mustalaisromansseja	Federico García Lorca
Sadan vuoden yksinäisyys	Gabriel García Márquez
Rakkautta koleran aikaan	Gabriel García Márquez
Faust	Johann Wolfgang von Goethe
Kuolleet sielut	Nikolai Gogol
Peltirumpu	Günter Grass
Grande Sertão: Veredas	João Guimarães Rosa
Nälkä	Knut Hamsun
Vanhus ja meri	Ernest Hemingway
Ilias	Homeros
Odysseia	Homeros
Nukkekoti	Henrik Ibsen
Ulysses	James Joyce
Kertomukset	Franz Kafka
Oikeusjuttu	Franz Kafka
Linna	Franz Kafka
Śakuntalā	Kālidāsa
Vuoren jyly	Yasunari Kawabata
Kerro minulle, Zorbas	Nikos Kazantzakis
Poikia ja rakastajia	D. H. Lawrence
Läpi harmaan kiven	Halldór Laxness
Runot	Giacomo Leopardi
Kultainen muistikirja	Doris Lessing
Peppi Pitkätossu	Astrid Lindgren
Kuángrén Rìjì	Lu Xun
Awlad Haratna	Naguib Mahfouz
Buddenbrookit	Thomas Mann
Taikavuori	Thomas Mann
Moby Dick	Herman Melville
Esseet	Michel de Montaigne
Storia	Elsa Morante
Minun kansani, minun rakkaani	Toni Morrison
Genjin tarina	Murasaki Shikibu
Mies vailla ominaisuuksia	Robert Musil
Lolita	Vladimir Nabokov
Vuonna 1984	George Orwell
Muodonmuutoksia	Ovidius
Levottomuuden kirja	Fernando Pessoa
Kertomukset	Edgar Allan Poe
Kadonnutta aikaa etsimässä	Marcel Proust
Gargantua ja Pantagruel	François Rabelais
Pedro Páramo	Juan Rulfo
Masnavi	Rumi
Keskiyön lapset	Salman Rushdie
Bostan	Saadi
Mawsim al-Hijra ila al-Shamal	Tayeb Salih
Kertomus sokeudesta	José Saramago
Hamlet	William Shakespeare
Kuningas Lear	William Shakespeare
Othello	William Shakespeare
Kuningas Oidipus	Sofokles
Punaista ja mustaa	Stendhal
Tristram Shandy – elämä ja mielipiteet	Laurence Sterne
Zenon tunnustuksia	Italo Svevo
Gulliverin retket	Jonathan Swift
Sota ja rauha	Leo Tolstoi
Anna Karenina	Leo Tolstoi
Ivan Iljitšin kuolema	Leo Tolstoi
Kertomukset	Anton Tšehov
Huckleberry Finnin seikkailut	Mark Twain
Ramayana	Valmiki
Aeneis	Vergilius
Ruohoa	Walt Whitman
Mrs. Dalloway	Virginia Woolf
Majakka	Virginia Woolf
Hadrianuksen muistelmat	Marguerite Yourcenar

 

 

Lillukanvarsia

 Aamulenkillä törmättiin lillukan varsiin. Milloin olet itse lillukoita maistellut? Fizbania ei paljon kiinnostanut. 

 ---

Lillukanvarsia ei ole kuitenkaan se, että nukuin yli yhdeksän tuntia hyvää unta heräilemättä. Tuli kyllä tarpeeseen. Nyt on freesi olo. Edellinen yö meni ihan häneksi. Ystävä oli yökylässä ja sehän ei sopinut Fizbanille. Muuten ok, mutta kun makkarissa nukkuja käänsi välillä kylkeä tai liikehti muuten. Siinähän oli Fizbanin pakko nostaa kumea haukku, jotta minäkin tietäisin, millainen vaara meitä yöllä uhkaa. Eilisen sinnittelin hereillä ilman päikkäreitä ja se selvästi kannatti. Ei ole mitään muistikuvaa, että olisin lähiaikoina ollut näin levännyt.

Yökyläilyyn oli hyvä syy. Maailmaa piti parantaa, kun oli mennyt niin rempalleen. Huomaatteko, miten paremmin on nyt, kun yötämyöten parannettiin?

Ennen parantamista käytiin tällaisessa talossa muistelemassa opiskeluaikoja.

Sieltähän löytyi vanhoja tuttuja kuten kaksipäinen vasikka ja Elmeri-norsu ja uusiakin eli lehdistön suosikiksi kohonnut mursu, jonka museon konservaattorit muokkasivat kuntoon.

Yläkerrassa oli entisen työkaverini näyttely. Hän on tosi taitava kuvanveistäjä. Hän on myös ollut suunnittelemassa ja rakentamassa museon hienoja näyttelyitä

kuten neljännen kerroksen uskomattoman upeaa dinosaurusajan elämää. Enkä nyt malta olla sanomatta, että poikanikin oli täällä mukana lähinnä puusepän apuna. Hän on taitava käsistään vaikka työkseen pyörittelee kaavoja ja suunnitelee aineistojen keräämistä, tekee siis ns. tiedettä.

(onhan tämä oman perheen kehuskelu vähän noloa, mutta jos tämän kerran)

Esi-isäni herättävät aina ihastusta. Onko hienompaa kuin villakarvamammutti? Kivikausi on ainoa historian jakso, joka jaksaa minua innostaa.

Museossa on myös satavuotisnäyttely

ja ilahduttavan paljon informaatiota luonnon tilasta ja meidän mahdollisuuksista vaikuttaa elämän jatkumiseen. Museoiden tehtävänähän on tiedon jakaminen, menneisyyden säilyttäminen ja tulevaisuuden turvaaminen.

Manulikin näytti viihtyvävän museossa.

---

(älkää pelästykö, museokorttini vetelee viimeisiään, joten tämä kulttuuripulssi on lähinnä lopun alkua)

Paluu normielämään

 

Lankaöverit ovat vieläkin järjestämättä. Tarvitaan lisää laatikoita. Josko ehtisin ennen sateita kauppaan. Säätiedotus lupaa sadetta vasta kahdelta, mutta usein sade juokseekin nopeammin. Sade ei haittaa, mutta tänään saattaa ukkonen yltää tännekin. Meille ei ukkospilvet helpolla nouse, joten vielä ei Fizbanilla ole kokemusta moisesta. Haluan olla paikalla, kun eka kerta tulee.

Kaikenlaisia säitä on ehtinyt olemaan. Tämä kesä on toistaiseksi ollut minulle mieleinen eli ei kohtuuttomasti kovia helteitä. Sadettakin on tullut sen verran, että kaikki kasvaa ihan ok.

Kasvimaalla kasvaa muutakin kuin rikkaruohoja. Marjoja tulee paljon, kurpitsat kukkivat runsaasti, mutta satoa saa odottaa. Pärriäiset viihtyvät omassa tarjoilussaan erinomaisesti. Hunajakukka ja kurkkuyrtti lunastavat maineensa pölyttäjäkukkina.

---

Fizban oli mukana kerran. Ei viihtynyt leikkikehässään vaan tunkeutui ulos. Pysyi aika hyvin minun lähellä. Ajattelin, että siirrän häkin aidaksi käytävän varteen, mutta eipä nyt tarvitsekaan. Fizban laidunsi niin tehokkaasti, että oksenteli seuraavan päivän. Kiellän nyt siltä heinän syönnin kokonaan, vaikka on mahdollista, että löysi palstalta jotain lievästi myrkyllistä. Mutta pärjätköön nyt ilman heinää.

Muuten Fizban elelee entiseen tapaan. Kovin on araksi muuttunut kuukausien mittaan. Sehän oli pentuna ihan yltiöpäisen sosiaalinen. Nyt arastelee vieraita ihmisiä, eikä ihan jokaisen koirankaan luo syöksy suoraan. Ei sillä ole mitään huonoja kokemuksia ollut. Varmaan vain rodun perusluonne alkaa tulla esiin, pidättyväisyys.

Pihapuutarhurin liljat kukoistavat oven pielessä. Ruskoliljoja minäkin himoitsen. Joskus ehkä hankinkin.

---

Postcrossausta olen taas tänään harrastanut. Pitäisköhän aloittaa bookcrossauskin?