Piilossa kukkija

 Siellä niitä kukkia on ikkunaa vasten. Huoneeseen näkyy vain vihreitä lehtiä. Kastellessa tulin kääntäneeksi ja löysin kukat.

Siinä vieressä tällaisia urheita alkuja. Taitavat ansaita ihan ruukun ja multaa. Pitää muistaa, kun menen kaupan ohi. Vai olisko peräti syytä ottaa kaksi ruukkua, kun noita oksanpätkiä on aika monta.

Aamulenkillä oli kivan raikas pakkassää, aika liukasta tosin paikoitellen. Annoin Fizbanille aikaa juosta koirapuistossakin, kun joudun kohta lähtemään juomaan glögiä kirjoittajakavereiden kanssa. Lupasin pasteijoita glögin seuraksi. Tuolla ne uunissa yrittävät kypsyä, pullistuvat tehokkaasti, mutta ruskistuminen on vaikeaa. Pitäisi käännellä peltiäkin, mutta antaa olla. Saavat kelvata.

Mysteerijoulukalenterista tuli mysteeripalapeli. Säästän tämän jouluksi nautittavaksi glögin, pipareiden, homejuuston ja suklaan kera.

 

 

  Keskiviikko 4.12.2024 

 

Aamulla herääminen oli vaikeaa. Uni olisi halunnut jatkua, mutta hän pakotti itsensä ylös. Edes aamukahvi ei tuntunut piristävän, joten hän päätti lähteä ulos raikkaaseen ilmaan. Ovi tuntui jämähtäneen paikalleen. Sitä sai työntää kaikin voimin, että sen sai auki. Mutta pinnistämällä kaikki voimansa, hän sai kuin saikin oven auki. Tuulen puuska vetäisi oven niin äkkiä selälleen, että hän meinasi kaatua portaalle. Vaivoin hän onnistui säilyttämään tasapainon. 

 

Nyt näkyi selvästi, että puuton aukio oli kutistunut. Kuusikko oli käsivarren mitan päässä ovesta, oksat kurkottelivat kohti melkein hipaisten aukinaista ovea. Tämä ei enää ollut normaalia hän totesi pelästyneenä ja perääntyi huoneeseen. Ovi pamahti kiinni hänen edessään. Hän tunsi itsensä kahlituksi tähän outoon huoneeseen. Nyt oli pakko lähteä pois, johonkin turvaan. Hän pakkasi pikaisesti jotain syötävää reppuunsa, puki vaellusvaatteet päälleen, tempaisi vielä peiton mukaansa ja syöksyi ovea kohti. Se ei auennut, ei millään. Paniikki alkoi kasvaa. Kohta hän olisi kykenemätön toimimaan. Ei tämä näin voinut loppua. 

 

Hän istuutui lattialle, aloitti hengitysharjoitukset ja rauhoitti mielensä. Onneksi oli tullut harrastetuksi meditointia. 

 

Kun elimistö oli rauhoittunut, ajatukset selkiytyneet ja sydän lakannut laukkaamasta villiä kiitolaukkaa, hän veti syvään henkeä ja rupesi miettimään, miten jatkaa tästä. Ensin piti pakata reppu huolella. Ruuan lisäksi vettä pulloon, jokin juoma-astia, jotain veistä tai muuta terävää, ehkä saksetkin, saippua ja pyyhe saunasta, jotain kuivaa vaihtovaatetta, ehkä tuo lämmin huopa peiton sijasta – ja tulitikut tietenkin ja virvatuli, jota aina tarvittiin. Seuraavaksi hän pukeutui huolellisesti, lämmin aluskerrasto, villavaatteita, tuulta ja vettä pitävä takkia, vaellushousut, pipo, kintaat. Tässä varustuksessa tuli jo kuuma, kun kamiina hehkui edelleen lämpimänä. Ulkona olisi kuitenkin talvipäivä. 

 

Hän heittäytyi taas oven kimppuun ja sen auettua sukelsi suoraan kuusikkoon. Oksat raapivat, rungot estivät kulkemisen, mutta hän ei antanut periksi. Ja ykskaks edessä avautui ystävällinen polku kutsuen kulkemaan. Hän seurasi polkua, seurasi iltaan asti, pitkälle yöhön. Kun hän ei enää jaksanut kävellä, hän käpertyi nukkumaan sammalmatolle suurimman kuusen rungon viereen.