Maakuntamatkailua

Mutta ihan ensin kaikille teille, jotka "ehditte" retkeilemään: Muistakaa kirjata käyntinne

https://yle.fi/aihe/mennaan-metsaan

Ja sitten asiaan. Eilen aamulla kurssille mennessäni näin metron rullaportaissa edessäni juuri sellaisen takin, jonka ehdottomasti tarvitsen. Mummo, kun olen, en edes miettinyt, vaan kipusin takin viereen ja nykäisin hihasta kysyäkseni, mistä on ostettu ja onko hyvä. Kiltisti takki kertoi pyydetyt tiedot. Kurssin aikan kihisin ja puhisin ja surffailin salaa netissä etsiäkseni sopivaa kokoa. - Sain minä ihan hyvin tehtävätkin tehdyksi, itseasiassa yhden oivallisen jutunkin - mutta neulominen unohtui vaikka neule oli mukana kassissa.

 Ja kurssin jälkeen pikapikaa metrolla lähimpään puotiin.

Sieltä löytyi takki ja mahtui päällekin, mutta rupesin sitten epäilemään, että onko järkevää ostaa kuoritakkia, johon mahapallo just ja just mahtuu, että eikö olisi syytä saada mukaan jotain lämmintäkin, jos on tarve. Kysyin isompaa kokoa ja koska oli urheilukaupassa, jossa aina on erittäin avuliaita ja ystävällisiä myyjiä, myyjä kaivoi esille lähimmän liikkeen, jossa on isompia kokoja. Ja vielä ihan oma-aloitteisesti soitti sinne ja varasi ja kysyi vielä, mikä metroasema on lähin.

Niinpä minä reippaasti astuin länsimetroon ja huristin päätepysäkille asti. Matkan varrella oli paljon komeita, avaria asemia, aivan muutatoista kuin nämä meidän ikiomat kulahtaneet asemat. Tosin kriittisesti ajattelin, että jos olisi vähemmän avaruutta ja gloriaa, olisi ehkä saatu pitkätkin metrot mahtumaan ja ruuhkat vähemmiksi.

Rullaportaisiin (rupesin miettimään, mikä ero on rulla- ja liukuportailla? Onko rullissa ne askelmat?) ei glamouria enää ollut riittänyt. Olivat aika ankeat. Mutta toimivat ja helppo oli suunnistaa, kun vain massan mukana meni.

Sitten pitikin pähkäillä, että mihin sitä suunnistais. Onneksi olen tällainen digiajanmummo ja osasin käyttää opastetaulua, joten puoti löytyi melko pian, vähän vain harhailin

ja ihastelin kauppakeskuksen pinkkiä ilmettä.

Puodissa oli takki odottamassa kassalla, todettiin sopivaksi ja kaikin puolin käyttökelpoiseksi. Sitten vain taas metroon ja kotiin. Nyt on taas jokusen euron kevyempi olo, mutta onni uudesta takista korvaa kaiken. Kohta laitan sen päälleni ja kipitän taas kurssille. (tein törkeästi kuvakaappauksen, kun en viitsinyt omaa takkia kuvat - mutta eikös ole ihana!)

Nyt on kaikki toisin

Tuuli murjoo nurkkia. Otin ohuen toppatakin käyttöön. Sain kierrätyskeskuksen autoon repullisen ja valtavan kassillisen niitä kaikkein hankalampia tavaroita. Ja olen nukkunut noin kymmenen tuntia. Elämä hymyilee. Eniten ehkä kuitenkin nautin tuosta tuulen voimasta. Syysmyrskyillä minä tunnen eläväni. Muutenkin myrskyt on enemmän minun säitäni kuin tasaiset auringonporotukset, ei toki niin, etten lämmöstäkin nauttisi. Se vain on passivoivaa.

Laitan tähän tyrkylle kolme korttipakkaa, keskimmäisessä Kiinan nähtävyyksiä. Minähän lankojen lisäksi keräilen pullonkorkkeja, jotain kolikoita ja myös korttipakkoja. Korttipakat onkin hyvä keräilykohde, kun en korttia pelaa, en edes tykkää peleistä. Pikaisesti laskien minulla on nyt 55 erilaista korttipakkaa. Nämä sain palautuksena tyttäreltäni, joka on lopettanut korttien keräilyn viisastuttuaan.

sähkökaappi

Uneton yö takana

ja kursseille pitäis mennä. Uneton on kyllä liioittelua. Nukuin minä jokusen tunnin ennenkuin heräsin valvomaan. Niistä tunneista vain on jo aikaa.

 Vielä riittää jokunen päivä tätä minimalismipeliä. Jumppacdt oli kaikki kuvattu, mutta epähuomiossa poistin toisen kuvan, mutta ei kait se haittaa. Tuskin ketään kiinnostaa ja jos, niin vielä ehtii kuvatakin, kun ovat vielä kotona. Tenavat olivat sutjakkaasti kadonneet kierrätyshyllystä, joten ei ihan hukkaan mene tämä projektini. Tänään kierrätyskeskuksen auto liikkuu meillä päin.Sinne voin sijoittaa erinäisiä nyssäköitä. Tänne on nimittäin kertynyt kaikenlaista pussukkaa, kun kaikki pitää kierrättää. Odottavat sitä, että menen johonkin, missä on sopiva kierrätyspaikka. Olisi niin paljon helpompaa vain heittää kaikki isoon mustaan säkkiin ja kantaa sekaroskikseen koiralenkille mennessä. Mutta ei. Sitä pitää toimia oikein.

Laitan tähän nämäkin, vaikka tulevat vasta myöhemmin poistoon. Tulevat kuitenkin, kun määritysoppaitakin on kertynyt. Tuo tattikirja on kyllä enemmänkin keittokirja.

Syyspäiväntasaus

Pimeys on voitolla tästä päivästä lähtien. Aika viettää hämäränhyssyä. Tosin pientä puuhastelua pukkaa päälle. Yks kuvakirja pitäisi saada aikaan, kun on tuollainen alekuponki. 35 % alea onmelkoinen euromäärä. Mutta ainahan se on parempi, kun on asioilla dedlain. Tulevat tehdyksi. Joten rupean hommiin. - En ihan nyt just. Mutta kohta - tai pian - tai silleen. Ehkä ensin vähän taas minimalisoin.

Parempi aamu

Olen ollut vähän huonossa hapessa tässä useamman päivän, jopa niin huonossa, että ajattelin tilata ajan tohtorille. Sehän auttoi. Nyt on ihan ok olo, eikä tartte tilailla. Uhkailu toimii silloinkin, kun uhkailee itseään.

Olen oikein syventynyt tähän minimalismipeliin. Joudun retkeilemään sitten rankkasateissa, kun nyt ei näköjään tule moista harrastettua. Mutta kun tämä syyskuu on loppu, on kotona väljää, hyvä fengsui, kun ei tavarat pursua joka paikasta. Olen nyt vähän etukynnessä, kun sukelsin noiden lehtien joukkoon. niiden poistaminen kävi sutjakkaasti, kun en yhtään miettinyt, haluanko, tarvitsenko, pitäiskö säästää. Jotain taitaa vielä olla jossain, mutta laitan nekin menemään, kun törmään niihin.

Minulla on myös pari pokaalia ja jokunen ruusuke, kun Koirapoika joskus kävi näyttelyissä. Niistä haluan eroon, kun ovat aina tiellä. Mutta onko velvollisuuteni pitää ne? Sitä rupean tässä miettimään. Onko muuten joku muu oikeasti pysynyt mukana?

33 333

Tasaluku taas lähenee hissukseen, huikatkaa, jos osuu lähelle, niin neuvotellaan palkinnosta. Entiseen tyyliin lähimmäksi osunut saa jotain, kortin. jos ei muuta.

ps. Tuolla on poistoissa esim. farkut, joissa on yhä laput tallella 32/32 slim ja hieno itsetehty tuplapipo, joka kutittaa liikaa ja jokunen käyttämätön kankainen kaulahuivi tms.. Tänään en jaksa punkaa enempää, joten laitan noita lehtiä, joita olen pitänyt ikäänkuin lukisin niitä joskus. Voi olla, että menen lehdillä muunakin päivänä. Niitä näes riittää, kun naapuri vielä tuo lisää luettavaa.

Saga epäili, että tulee raja vastaan. Jos jaksaisin vintille tai kellariin sukeltaa, ei tulisi. Mutta en tiedä, jaksanko. On taisteluväsymystä. Tämä vie ihan liikaa aikaa ja voimia, tämä minimalismipeli. Mutta ken on leikkiin ryhtynyt, leikin kestäköön.

Harkintaa poistamiseen

Nyt alkaa jo vähän vaikeutua tämä tavaran selaus. Ei niin, etteikö sitä olisi, mutta vaatii paneutumista. Päädyin sitten kirjoihin taas noissa eilisissä. Nyt on kuitenkin sellaisia kirjoja, joista osan haluaisin hyvään kotiin. Osa on myös niin painavia, etten välttämättä halua postittaa, postimaksujen takia. Mutta toki samaan osoitteeseen useampikin kirja menee samassa paketissa samalla hinnalla, jos onnistun tekemään automaattikelpoisen paketin. Mutta katsotaan. En nyt vielä täytä tuota eilisen päivän kohtaa, jos vaikka en jostain sitten luovukaan. Ovat mukavia kirjoja, mutta kun en niitä mihinkään ole käyttänyt ja tuskin tulen käyttämään, niin josko joku tarttis.

Ja tiedoksi vaatteiden luovuttajille: Partioaittaan voi viedä etenkin päällysvaatteita ja kenkiä, tietenkin ehjiä ja puhtaita. Menevät jakeluun asunnottomien yönä.

Mutta kirjoja:

 

 

 

 

 

 

 

 

  

Sagalle ja Gnulle en ole vielä paketteja lähettänyt, joten niihin voin laittaa lisääkin. Ja toki, jos joku joskus täälläpäin pistäytyy voin toimittaa henkkoht. Ja jos joku laskee, että yksi puuttuu, niin se on jo varattu ja siksi ei ole kuvaa.

Sadetta mä kuuntelen

...joka jatkuu vaan

Ehdittiin aamulenkki tehdä melko kuivassa säässä. Nyt keskityn varmaan ihan vain noihin kasoihin. Toki neuloskelen ja lueskelen ja poden kättäni. Vaihteeksi tuo vasen hauis temppuilee. Yleensä se on oikea käsi, joka kipeytyy. Pääasia, että jotain valittamista.

Poistot jatkuvat ja nyt laitan esittelyyn jotain vaatteitakin.

Pusero täyttä villaa. Pidetty ja pesty, mutta edelleen kunnossa. Lahjaksi saatu. Mahtuu kyllä edelleen, mutta on ollut käyttämättä vuosia, joten voi lähteä maailmalle.

Huivi. Iso, pehmeä, lämmin. Käytetty, pesty, vähän pörröytynyt. Käytin töissä, mutta kotona ei tule huivien kanssa pelatuksi. Tämäkin lahjaksi saatu.

Käyttämätön pusero savupiippukauluksella ja valetaskuilla. Mukava, kevyt, pehmeä, mutta ei vain jotenkin ole minun juttu. Ihan itse ostettu joskus.

Ja sitten noita kirjoja taas. Välillä mietin, että pitäisi säästää joulukalenteripalkinnoiksi, mutta josko keksin sinne jotain muuta - tai palkitsen vain yhden.

 

 

Saas nähdä, mitä tänään löytyy. Ainakin on pakko ommella petauspatjalle lakanapussi, kun olen niin tehokkaasti poistanut risoja.

Beibi älä ole onneton

meillä kaikki kodinkoneet on - rikki. Nyt on poistossa sylintäydeltä elekroniikkaa. Pitää tehdä ensin tutkimusmatka kierrätyspisteisiin kevyellä kantamuksella ja sitten viedä isompia. Onneksi onnistun siirtämään osan poikani pyöriteltäväksi. Tämä on ollut tosi hyvä projekti. Suurkiitos Pöllölle! Tässä tulee samalla poistetuksi paljon roskaa myös tuonne perusroskikseen.

Onnistuin eilen kuvaamaan enkelien syysmuuton. Siinä vain höyhenet pöllysivät.

Kaikkea voi stressata

Tosin en enää muista, mikä oli perimmäinen syy siihen, että uni kaikkosi liian varhain. Mutta näin se teki. Siinä unta etsiessä kävin lukemassa blogeja vaikken niitä pääse kommentoimaan tuolla kännyllä. Pöllön blogissa kauhisteltiin, että joku oli vienyt kolme isoa jätesäkillistä roskiin. Minä olen vienyt tämän vuoden aikana tuplasti tuon verran. Tämän syyskuunkin aikana on yksi iso jätesäkki täyttynyt sellaisesta, mitä en viitsi täällä erikseen luetella. Ja kun tuolla todettiin, että kyseinen ihminen on varmaan tyytyväinen, niin voi olla, mutta minulla ei paljon näy tämä tavaran poisto. No, kaapeissa ja hyllyillä näkyy. On tilaa. Mutta koti on päivä päivältä pahemmassa kaaoksessa, kun lattiat ja pöydät täyttyy esineistä, joiden loppusijoituspaikka on vielä epävarma. Pitäisi varmaan välillä siivota.

Oli illalla ja yöllä kunnon myräkkä. Tuuli niin, että tuntui seinät lähtevän lentoon. Sade hakkasi ikkunoihin kuin raekuuro. Pihat muuttuivat järviksi. Ukkostikin.

Hienoja pilviä oli kaikkialla.

Nyt on taas kaunis aamu ja pilvetön taivas.

Retkeily on nyt erinäisistä syistä tauolla, mutta minimalismi etenee aikataulussa toistaiseksi suuresti ponnistelematta. Ja nyt on muutamia kuviakin, jos joku haluua varastojaan täydentää.

Tuo Binchy menee Sagalle, kun siitä edellisestä yksi menee Gnulle, mutta muut ovat jaossa.

Eilen siis lähti kirjoja. Päätin luopua myös näistä tarkkaan luetuista Pekka Töpöhännistä. Kansien kunto ei ola priima, mutta sisus toimii. Haluaisko joku.

Tänään laitan menemään vähän erilaista kamaa, mukana myös nämä toimivat silmälasikotelot. Jätin itselle kaksi pienintä.

Että tällaista tänään. Tämähän käy päivä päivältä työläämmäksi, joten voi olla, että pitää ruveta sotkeutumaan lillukanvarsiin. Olisi minulla niitä palapelejäkin, joista Pöllö näytti luopuvan, mutta ne haluan säilyttää, jos vaikka joskus tekisi mieli taas palastella.

Arvoituksia ja lahjoituksia

Kuva on Taian, mutta hän vaati minua käyttämään tätä, kun en itse kuvaa ottanut. Ja kysymys kuuluu missä on tullut käytyä? Ensimmäinen tietäjä palkitaan. - todennäköisesti vain kortilla. Tämä minimalismi saa minut harkitsemaan ihmisten kiusaamista tavaroilla. Tosin kirjoja tai lankoja voi saada niin halutessaan.

Muuten olen aika tehokkaasti tuhlannut aikaa ja tehnyt yhtä sun toista. Minimalistihaaste saa hirveää sotkua aikaan, kun levittelen erilaisten kätköjen sisältöä ympäriinsä. Kierrätykseen on mennyt kaikenlaista, roskiinkin, mutta niitä en täällä sen kummemmin kommentoi, mitä nyt sanon, että paljon on paperia, lippusta ja lappusta tullut revittyä, jokunen kassillinen lehtiä sun muita paperinkeräykseen ja pientä sälää ihan vain sekajätteeseen.

Nyt olisi teillekin jotain. Jos joku haluaa täyttää hyllyään lontoonmurteen kirjoilla, niin tässä alkuja. Lisääkin tulee jatkossa. Ilmoita, jos haluat ja laita osoite repukoi at gmail.com Laitan pakettia tulemaan. Jos kukaan ei halua, kuormitan kirjaston kierrätyshyllyä.

 

 

 

Kuvat on vähän sinnepäin, mutta näkee niistä nimet. Tyhjennän kotini lähes totaalisesti lontoonmurteesta, kun en sitä enää viitsi muuten päntätä kuin meidän englishclubissa.