Maakuntamatkailua

Mutta ihan ensin kaikille teille, jotka "ehditte" retkeilemään: Muistakaa kirjata käyntinne

https://yle.fi/aihe/mennaan-metsaan

Ja sitten asiaan. Eilen aamulla kurssille mennessäni näin metron rullaportaissa edessäni juuri sellaisen takin, jonka ehdottomasti tarvitsen. Mummo, kun olen, en edes miettinyt, vaan kipusin takin viereen ja nykäisin hihasta kysyäkseni, mistä on ostettu ja onko hyvä. Kiltisti takki kertoi pyydetyt tiedot. Kurssin aikan kihisin ja puhisin ja surffailin salaa netissä etsiäkseni sopivaa kokoa. - Sain minä ihan hyvin tehtävätkin tehdyksi, itseasiassa yhden oivallisen jutunkin - mutta neulominen unohtui vaikka neule oli mukana kassissa.

 Ja kurssin jälkeen pikapikaa metrolla lähimpään puotiin.

Sieltä löytyi takki ja mahtui päällekin, mutta rupesin sitten epäilemään, että onko järkevää ostaa kuoritakkia, johon mahapallo just ja just mahtuu, että eikö olisi syytä saada mukaan jotain lämmintäkin, jos on tarve. Kysyin isompaa kokoa ja koska oli urheilukaupassa, jossa aina on erittäin avuliaita ja ystävällisiä myyjiä, myyjä kaivoi esille lähimmän liikkeen, jossa on isompia kokoja. Ja vielä ihan oma-aloitteisesti soitti sinne ja varasi ja kysyi vielä, mikä metroasema on lähin.

Niinpä minä reippaasti astuin länsimetroon ja huristin päätepysäkille asti. Matkan varrella oli paljon komeita, avaria asemia, aivan muutatoista kuin nämä meidän ikiomat kulahtaneet asemat. Tosin kriittisesti ajattelin, että jos olisi vähemmän avaruutta ja gloriaa, olisi ehkä saatu pitkätkin metrot mahtumaan ja ruuhkat vähemmiksi.

Rullaportaisiin (rupesin miettimään, mikä ero on rulla- ja liukuportailla? Onko rullissa ne askelmat?) ei glamouria enää ollut riittänyt. Olivat aika ankeat. Mutta toimivat ja helppo oli suunnistaa, kun vain massan mukana meni.

Sitten pitikin pähkäillä, että mihin sitä suunnistais. Onneksi olen tällainen digiajanmummo ja osasin käyttää opastetaulua, joten puoti löytyi melko pian, vähän vain harhailin

ja ihastelin kauppakeskuksen pinkkiä ilmettä.

Puodissa oli takki odottamassa kassalla, todettiin sopivaksi ja kaikin puolin käyttökelpoiseksi. Sitten vain taas metroon ja kotiin. Nyt on taas jokusen euron kevyempi olo, mutta onni uudesta takista korvaa kaiken. Kohta laitan sen päälleni ja kipitän taas kurssille. (tein törkeästi kuvakaappauksen, kun en viitsinyt omaa takkia kuvat - mutta eikös ole ihana!)