Paasto tulee. Oletko valmis?

 

Suuri paasto 5.3.-17.4.2025

 

Minullahan on tietenkin taas vino pino suunnitelmia seuraavaksi 40 päivän jaksoksi. Peruspaastossa viikonloppuja ei lasketa mukaan. Se on minusta tosi outo sääntö, joten olen aina paastonnut myös viikonloput. Olen nimittäin paastonnut melkein joka vuosi vähän erilaisilla teemoilla, usein on ollut lankapaasto eli ei osteta lankoja. Nykyisin tämä langanostoesto on olemassa koko ajan vaikka aina pitää hankkia uutta, kun oikea väri puuttuu. Mutta nyt siis taas uusi ja erilainen paastoaika edessä. Tässäpä minun paastoni:

 

Paasto on tietenkin kieltäytymistä, etenkin jostain itselle mieluisasta.

 

EI

• lihaa, makkaraa, leikkeitä
• karkkia, suklaata, jätskiä
• alkoholia
• shoppailua
  

MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN

• suolaa
• sokeria
  

 

Paasto on kuitenkin myös keskittymistä hyvään.

JOKA PÄIVÄ

• lue kirjaa
• kirjoita muistiin hyviä ajatuksia
• nauti luonnosta 
• silitä koiraa
  

AJOITTAIN

• naura, hulluttele, leiki koiran kanssa
• muista ystäviä, soita, kirjoita, kyläile
• keksi kivaa tekemistä
• laiskottele, oleile, tuijottele taivaita

 

Paasto on myös puhdistautumista.

 

SIIVOA

• nurkkia kotona
• nurkkia ajatuksissa
• nurkkia omassa olemuksessa 

 

Paasto voisi olla myös elämänlaadun parantamista.

 

KUNTOILE

• kokeile jotain kehonhuoltoa 
• jumppaa 
• kuntosaleile  
• kävele, kerää askeleita
  

ETSI MIELENRAUHAA

• kokeile mindfulnessia
  
• kokeile lukea jotain elämäntapaopasta
• älä välitä, jos elämäntapaopas ei innosta
• hillitse ärsyynymistä, jos mahdollista, jos ei, ärsyynny rauhassa
• älä piittaa negatiivisista asioista, ihmisistä, olosuhteista 
• älä ole väkisin positiivinen

 

Paasto on myös armollisuutta.

 

SELISELI

• satunnaiset olosuhteiden muutokset antavat luvan unohtaa päätökset
• jos voimat ei riitä, ei tarvitse
• kyläillessä voi syödä, mitä tarjotaan 
• ruokaa voi ostaa
• ostaa voi myös tuiki tarpeelliset kengät ja repun, jos osuvat kohdalle 

 Naapuri toi lankoja ja pyysi sukkia miehelleen. Tuntui olevan kiire, joten tein. Tästä seuraa se, että muut kiireelliset neuleet jäivät odottamaan. Se taas johtaa siihen, että neulominen voi estää joidenkin paasto-osioiden täydellistä onnistumista. Useamman neuleen dedlain osuu paastoaikaan. Yritän kuitenkin selviytyä.

 

 

Jälleen kerran näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

Tuolla Puikoillanikin on jopa lista paastoajista, joten sinne vain ilmoittautumaan. 

 

Hyvää itsenäisyyttä

 Aamulla koirapuistossa odotti tällainen lumiveistos.

Fizban on tosi innoissaan lumesta, mutta on minustakin mukavaa katsella valkoista maisemaa.

Kalenterijuttuja

 

Perjantai 6.12.2024 

 

Kuusen oksien alla oli vielä pimeää, kun hän heräsi. Mutta kömmittyään ulos pesästään, hän huomasi, että päivä oli jo pitkällä. Ensimmäiseksi piti varmistaa polun löytyminen. Onneksi oli lanka, mitä seurata. Ilman lankaa, hän ei olisi tiennyt, mihin suuntaan lähteä. Vasta, kun polku oli näkyvissä, hän ryhtyi aamukahvin keittoon. Nuotio syttyi nopeasti ja pian mukissa höyrysi kuuma kahvi. Reppua kaivaessaan, hän löysi tuoreita sämpylöitä, voita, juustoa ja jääsalaattia eli hyvän aamupalan tarpeet. Tuskin hän ehti ajatella, että jugurtti enää puuttui, kun käteen osui jugurtti purkki. Tästä olisi voinut pelästyä, mutta hän tyytyi vain ajattelemaan, että eiköhän lusikkakin ole olemassa. Ja olihan se. Ilmeisesti tässä metsässä tapahtui pelkästään outoja juttuja, mutta hällä väliä. Uusi päivä, uusi matka edessä. Reppu selkään ja matkaan, mutta ensin kuukkelille muutama leivänmurunen. Olikohan se sama kuukkeli kuin aiemminkin? Seurasikohan se häntä? Koko valoisan ajan hän kulki eteenpäin. 

 

Vasta, kun pimeä laskeutui, hän etsi suuren kuusen viettääkseen yön sen alla.

Elämäni majavana

 Ollaan taas elämän peruskysymysten äärellä eli ollako vaiko ei? Pitäiskö? Olisko? Tekiskö?

Ratkaisu kaikkiin ongelmiin on tietenkin uuden vuoden bingo. Viime vuonnahan bingo jäi enimmäkseen tekemättä, mutta onko se nyt jokin syy jättää tämä vuosi ilman bingoa. Tämän kassin olen saanut kauan sitten ja ahkerasti käyttänyt, joten nyt lienee aika suorittaa kaikki 45 tehtävää.  Kiitos hänelle, jolta tämän sain. Monia haastavia kohtia tästä löytyy.

Yhden olen jo ehtinyt tehdäkin. Mikähän olisi seuraava projekti? Haluaisiko joku arvata. Kiirettähän tässä ei ole, kokonainen vuosi aikaa ryhtyä toimeen, ei edes joka viikko tarvitse jotain tehdä. Toisaalta kohta on jo viikko kolme, joten jotain pitäisi listalta kaivaa esiin.

Uusia, outoja ongelmia tulee pennun mukana. Tänä aamuna on esiintynyt paljon uikuttamista. Liekö jokin pelottanut. Yritän opettaa, että uikuttaminen tai yleensä äänen pitäminen ei auta. Raakaa touhua, mutta kun pitää opetella sitä yksinoloa, niin ei ole hyvä kuvitella, että ääntä lisäämällä minä riennän paikalle. Tänään olisi pyykkitupakin. Pitää yrittää väsyttää Fizban, tarjota kongi viihdykkeeksi ja uskoa, että osaa olla hiljaa yksikseen. Koiran opettaminen ei ole kovin yksinkertaista. 

Sukkien tekeminen on paljon helpompaa, etenkin tällaisten perussukkien jostain sockista.

Sockia nämäkin. Tytär tilasi monosukat eli ratsastussaappaiden päälle vedettävät lämmittimet. Ovat nyt koekäytössä, että tuliko kyllin isot. Tällaisiin kuluukin kivasti lankaa. Jos ovat sopivat, teen heti toiset, jotta voi vaihtaakin.

Hankalampaa on herkkänahkaisten kanssa.

Onneksi joulukalenterista tuli pehmeitäkin lankoja sopivissa sävyissä. Toivottavasti mummotettavalle kelpaa.

Kummasti aikani kuluu ihen vain auringonnousua seuratessa. Muutenkin aamut venyvät. Nukutaan Fizbanin kanssa pitkään. Käydään sisävessassa aamupissalla ja mennään takaisin sänkyyn pötköttelemään vierekkäin. Mihinkäs meillä kiire.

Pyykkipäivä

 

Otteeni lipsuu. Olen useasti varannut pyykkituvan ja peruuttanut. Nyt sitten totesin, että pakko on mennä. On minulla pieni kone kotonakin, mutta sitä en kovin usein viitsi käyttää. Hätätilassa joskus. Se kolisee ja pomppii ja on ärsyttävä. Tänään sulkeudun pyykkituvan kolmoshuoneeseen. Otan Alastalon mukaan. Siellä on aikaa lukea. Pitäisi joskus mattotuvallakin taas käydä ja pitäisi varmaan tyynyjä, peittoja, vilttejäkin pestä. -isit rulaa.

Kasvimaalla tässä päivänä muutamana piipahdin, mutta paljon en saanut aikaan. Tuossa oikeassa alakulmassa ei ole komposti kuten luulette. Se on eläinhotellini, johon kaikki eläimet, myös ne tuholaiset, ovat tervetulleita talvea viettämään. Sitä olen saanut jonkin verran täytetyksi.

Kerran olen kuntolenkillä käynyt vesilätäköitä väistellen. Tänäänkin menen, jos sää suo, ellei, ainahan voisi sisäliikuntaa kokeilla pitkästä aikaa. Ryhtiliikkeen aika. 

---

Hiukan alkaa väriäkin tulla maailmaan. Tuo oikean alakulman vaahtera on tässä aamunäkymässäni. Yleensä se muuttuu kirkkaan keltaiseksi, mutta nyt näkyy vähän punertavaa - siis hyvällä mielikuvituksella tuon ruskean voi mieltää punertavaksi. Mutta yleisesti ottaen kovin on vielä vihreää. Tuulet repivät lehtiä alas, joten saa nähdä, päästäänkö sellaiseen hehkuvaan ruskaan kuin viime vuonna.

Pilvistä löytyy värejä kuitenkin. Elämäni voisi olla ankeaa ilman näitä taivaita. Yksinäisyys iskee välillä niin suurella voimalla, että tuntuu, etten jaksa. Silloin siirryn tuijottelemaan taivaita.

Kirkkaalla ilmalla Linnanmäen valokarnevaali tarjoaa lisää katseltavaa. Eilen ampuivat valopatsaita taivaalle, mutta sää ei ollut suotuisa. Kovin paksujen pilvien läpi jää Linnanmäkikin pimentoon.

Perjantai 13. päivä

--- perinteinen onnenpäiväni ---

 

 Sää näyttäisi suosivan. Voisin mennä kasvimaallekin, jos pääsisin liikkeelle - tai metsäkävelylle --- voisin vaikka mitä. Mutta hyvin saan aikani näköjään kulumaan ihan vain aatellessa ja päiväni päätä käännellessä. Ehkä nyt kuitenkin tästä johonkin vääntäydyn, kunhan ensin taas yritän kommentoida. Kokeilin jopa vaihtaa selainta, mutta ei auta. Pöllön blogit pysyy suljettuina - ja jotkin muutkin.

Pöllöstä tulee mieleen Alastalo, lukeminen ja kirjat. Nuo neljä ovat tällä hetkellä kesken. Rottien pyhimys on suunnilleen ainoa, mitä voisin lukea sängyssä valvoessani. Alastaloakin olen yrittänyt, mutta sen koko on liikaa. Lisäksi tuo uniapnealaite häiritsee näkökenttää. Öisin olisi nyt aikaa. Herään aamuyöstä pirteänä kuin peipponen parin tunnin unien jälkeen. Enkä kyllä suostu kaikista hyvistä neuvoista huolimatta nousemaan sängystä keskellä yötä. Siispä vain kulutan aikaa ja ärsyynnyn. Ärsyyntyminen tuntuu nyt olevan minulla aika pinnalla.

---

Nuo kaksi ylempää kirjaa ovat menossa joululahjoiksi, joten yritän lukea niitä siististi päydän ääressä.

---

Yksi -isi lisää olisikin joululahjat. Voisin mennä kauppaan ostamaan ruskeaa paperia ja kyhätä paketteja. Minullahan on se leikkaa-liimaa-askartele osuus bingossa. 

On kivasti säitä pidellyt, tuuli ulvonut nurkissa, sade pessyt ikkunoita. Eilen lapsuudenystäväni kävi runsaiden tuomisten (puolukkasurvosta, kanttarelleja, suppiksia) kanssa. Oli tarkoitus mennä lenkille. Kierrettiin vain urheilukenttä, kun tuuli meinasi tempoa mummot irti maasta. Tultiin sisälle syömään pullaa.

---

Jatkan kasvimaan ajattelua.

Ollako vai eikö olla?

 Aika tylsä aamutaivas taitaa luvata lämpöä. Olisi melkein pakko mennä kasvimaalle, kun en ole taas siellä käynyt. Saattaa olla vielä jotain mustaviinimarjojakin ja karviaisia, mutta ennen kaikkea, pitäisi raivata sitä rikkaruohopöheikköä. Aurinkoinen, tyyni päivä vain ei ole siihen paras mahdollinen. Mutta milloin se paras päivä tulisi? On taas kertynyt kaikenlaista ohjelmaa tuleville päiville. 

Ja tietenkin se saamattomuus haittaa. Sama tämän blogin kanssa. Olen ehtinyt meinata postata, mutta ei sittenkään. Nyt sitten höpötän viikon edestä. Olisi ehkä lukijaystävällisempää suosia lyhyitä päiväraportteja.

Aikahan menee kivasti taivaita tuijotellen

ja myrskyjä kuunnellen. Vaikka ei se myrsky sitten kovinkummoinen ollut. Ja niinkun sitä mainostettiin!

 

 Joskus taivaanrannassa näkyy kaikkea outoa.

Yhdet synttärit oli myös. Perinteinen suklaakakku epäonnistui, mutta tuli syötyä. Tytär kysyi, teenkö aina samalla ohjeella ja ihmetteli sitten, miten se joka kerta maistuu erilaiselta. Totesin, että olen niin luova ihminen, etteivät ohjeet minua kahlitse.

Ohjeetta tein sukat synttärisankarin toiveitten mukaan. Ja hän tykkäsi.

Ohjeita on kuitenkin kiva katsella, joten tilasin kirjan. Sen saikin halvalta, kun tilasi tekijältä eikä kirjakaupasta. Siinä on yksi hieno kettusukkaohje, jota ehkä voisin joskus noudattaa tai soveltaa tai ainakin ajatella tekeväni.

Kotona olen siis ollut. Kerran kävin tuossa lähimmässä kauppakeskittymässä bussilla, bussilla, koska satoi. Tarkoitushan on toki kävellä, mutta vähiin on kävelyt jääneet, koska aina löytyy hyvä syy. 

Kyllä sika syitä löytää, jos ei ole maa jäässä, on kärsä kipeä.

 

 Koirapoikahan toki lenkittää minua säännöllisesti. Kalliolla on usein muitakin. Leikitään piilosta.

Pitihän minun ommellakin, mutta ei se vielä edennyt. Yhden laatikon sentään purin, katsoakseni, onko materiaalia. No, onhan sitä. Hyvä, että on, jos joskus vaikka innostuisin.

 

 Lopuksi vielä perinteinen lintukuva. Lajin saa tunnistaa.

--- 

Rupean harkitsemaan, mitä tänään jättäisin tekemättä.

Olen unessa useasti

 

Syysaamu kirpeä koittaa yli heräävän kaupungin

Alkaa olla säät ja maisemat kohdallaan. Harmi, kun Koirapoika herätti pari tuntia liian aikaisin. Sain kuitenkin unta seitsemisen tuntia, joten eiköhän se riitä tälle päivälle. Kohta on pyykkituvalle kiiruhdettava. Viikonloppuna tulee koiranhoitaja taas yöksi tänne. Pitää puhtaita lakanoita olla ylenmäärin. Ja ikivanhan toppiksen voisin taas pyykätä. Se on kiva vetäistä päälle, kun lähtee Koirapoikaa ulkoiluttamaan. On minulla kyllä muutenkin tapana aika oudoissa vaatteissa Koirapojan kanssa kuljeskella. Näin vanhemmiten on ehkä tuo hälläväliä asenne päässyt liiankin hallitsevaksi. Olisko syytä ryhdistäytyä?

Tänään ei pitänyt sataa, mutta kyllä siellä silti tihkuu. Se aiheuttaa pohdiskelua. Kasvimaa kaipaisi talikkoa, mutta märkä maa ei innosta. Oikeastaan se, mikä ei innosta on kankijäykkä olemus. Olen tässä taas sekä kuntoillut että lapioinut itseni aika jumiin. Taidan yrittää leffaa.

Ordinaaliluvut

 Päivän tavoite:

Osoita taas elämän tarkoitus.

Ei oo ihme etten jaksa ajatella
asioita
Pääni täynnä kaikenlaista joutavaa joka ei kuuluis sinne ollenkaan

Tänä yönä mun kroppa valittaa
jokaista kokemaansa kolhua
Tänä yönä tunnen heikkouteni tarkemmin kuin koskaan

Ei vuodet kulu, ne kuluttaa
Puree palan, sitä mutustaa
Se minkä koetat jättää taa
muistaa muistuttaa

Outoo että kavahdan nyt
joitain tekemiäni tekoja
Tehty mikä tehty, ne takuulla kasvaa jo sammalta

Kadun vai kaipaan, en minä tiedä
Unohtaisin mieluiten
Ei oo yö näin pimee ja hiljainen kun vierelläsi vietän sen

x 3
Osoita taas elämän tarkoitus
oon ehtinyt jo unohtaa sen
Opeta taas elämän tarkoitus

---

Kolmas nainen

Kolmas kivi auringosta

Kolmas pyörä

Kolmas sektori

Kolmas linja 

---

Järjestysluvut eli ordinaaliluvut osoittavat järjestystä.

---

Alkuaineen järjestysluku on sama kuin protonien lukumäärä kyseisen alkuaineen atomin ytimessä. 

---

Miten tämä kaikki liittyy johonkin?

Ei mitenkään mihinkään.

 

 Neljäs koronapiikki aiheutti yllättävän suuren kivun ja jäykkyyden olkavarren (aika jännä sana - olkavarsi - harjan varsi-) lihaksissa.

 

 Ei olisi pitänyt, ei pitänyt, ei ollenkaan - siis ostella lankoja. Tai ollenkaan ja ollenkaan. Nuo seiskaveikat piti, koska ystäväni halusi sukat juuri valitsemansa kuvan väreissä, eikä minulla ollut vaaleaa vihreää eikä luonnonvalkoista. Eli ne oli ikäänkuin pakolliset ostokset. Mutta sitten nuo kotikullat??? No, ne oli tarjouksessa. 3kpl/7€. Koska tarvitsen aina 2 samaa väriä, jotta voin sujuvasti neuloa kahta sukkaa rinnakkain, piti ostaa 6 kerää eli 3x se 2. En ole koskaan kotikultaan sotkeutunut, mutta nyt sotkeudun. Novitan lankoihin olen viime aikoina usein pettynyt, joten päätin kokeilla tuollaista halvempaakin. Teen jotain yksinkertaista pintaneuletta ja sitten katsotaan, miten kestää käytössä.

---

Ja ainahan lankoja on kiva ostella. 😈

---

Elämän tarkoitus tuskin kuitenkaan on shoppailu vaikka tänään on ns. tilipäivä ja vaikka selailen tässä samalla EMPiä. Kannattaako ostaa joku vaate vain siksi, että se näyttää kivalta ja on halpuutuksessa (noita outoja sanamuunnoksiamunasaannoksia on nykypäivät pullollaan ja mikäs siinä, onhan sanoilla leikkiminen kivaa)? 

 

 Kait elämän tarkoitukseksi riittää yrittää tehdä Koirapojalle mahdollisimman mukava loppuelämä? Enimmäkseen Koirapoika näyttää nauttivan elämästään. Välillä sitä tosin mietityttää, kun se ei ymmärrä kaikkea. Ei ymmärrä, koska ei kuule. Ja välillä tasapaino heittää. Ja minä sitä koko ajan tutkailen, että vieläkö jaksaa vai joko on aika päästää vapaaksi. Toistaiseksi näyttää porskuttavan.

---

Tuo on yksi lunnikoirien lempiasennoista. Niillä on pieni pää ja olemattomat aivot, joten on hyvä varmistaa veren virtaus päähän. Tai sitten pään roikottaminen vain tuntuu kivalta. Kuka tietää.

---

Menen höpisemästä. Yritän saada viimeiset marjat kerätyksi kasvimaalta.

Aurinkoa ja linnunlaulua

 

Ei ole mitään asiaa, mutta pakko kertoa, että vesi tippuu räystäistä niin innolla, että  sisälle asti kuuluu vaikka hissinkorjaaja jyristelee porraskäytävässä.

Aamulenkillä linnut lauloivat kuin kevät olisi täällä,

 

aurinko häikäisi,

 

ja  hanki kimmelsi.

Oltiin sen verran myöhään lenkillä, että aurinko oli noussut. Myöhään, koska jumituin eilen katsomaan taas kerran Poliisiopistoa. Miksiköhän huonot elokuvat jaksavat koukuttaa kerran toisensa jälkeen? Otanko elämän liian vakavasti ja tarvitsen siksi höpöhöpöä?

Nyt olisi syytä selvitä häikäistyksestä. Olisi kaksi kiireellistä ja yksi välttämätön. Välttämättömän voi aina siirtää hamaan tulevaisuuteen, koska se on siivous. Mutta kiireelliset on eri juttu. 

---

Ajattelin kintaat neuloa vanhemmalle mummotettavalle synttärilahjaksi. Syntymäpäivä on tänään eikä kintaista ole muuta valmista kuin ajatus päässä. Mutta ei ole tullut juhlakutsua, joten ei tartte vielä todeta, että eipä siitäkään ajatuksesta tullut mitään.

---

Toinen kiireellinen on espanjan läksyt. Kurssi on ollut etänä, enkä ole viitsinyt konetta avata. Mutta 28.2. alkaa lähiopetus. Pitäisi siis edes vähän petrata, kun se ope kuvittelee, että kieliä opitaan keskustelemalla. On vaikea keskustella, jos ei osaa yhtään sanaa. Pitäisi opetella sanomaan edes "en tiedä".