Aika tylsä aamutaivas taitaa luvata lämpöä. Olisi melkein pakko mennä kasvimaalle, kun en ole taas siellä käynyt. Saattaa olla vielä jotain mustaviinimarjojakin ja karviaisia, mutta ennen kaikkea, pitäisi raivata sitä rikkaruohopöheikköä. Aurinkoinen, tyyni päivä vain ei ole siihen paras mahdollinen. Mutta milloin se paras päivä tulisi? On taas kertynyt kaikenlaista ohjelmaa tuleville päiville.
Ja tietenkin se saamattomuus haittaa. Sama tämän blogin kanssa. Olen ehtinyt meinata postata, mutta ei sittenkään. Nyt sitten höpötän viikon edestä. Olisi ehkä lukijaystävällisempää suosia lyhyitä päiväraportteja.
Aikahan menee kivasti taivaita tuijotellen
ja myrskyjä kuunnellen. Vaikka ei se myrsky sitten kovinkummoinen ollut. Ja niinkun sitä mainostettiin!
Yhdet synttärit oli myös. Perinteinen suklaakakku epäonnistui, mutta tuli syötyä. Tytär kysyi, teenkö aina samalla ohjeella ja ihmetteli sitten, miten se joka kerta maistuu erilaiselta. Totesin, että olen niin luova ihminen, etteivät ohjeet minua kahlitse.
Ohjeetta tein sukat synttärisankarin toiveitten mukaan. Ja hän tykkäsi.
Ohjeita on kuitenkin kiva katsella, joten tilasin kirjan. Sen saikin halvalta, kun tilasi tekijältä eikä kirjakaupasta. Siinä on yksi hieno kettusukkaohje, jota ehkä voisin joskus noudattaa tai soveltaa tai ainakin ajatella tekeväni.
Kotona olen siis ollut. Kerran kävin tuossa lähimmässä kauppakeskittymässä bussilla, bussilla, koska satoi. Tarkoitushan on toki kävellä, mutta vähiin on kävelyt jääneet, koska aina löytyy hyvä syy.
Kyllä sika syitä löytää, jos ei ole maa jäässä, on kärsä kipeä.
Pitihän minun ommellakin, mutta ei se vielä edennyt. Yhden laatikon sentään purin, katsoakseni, onko materiaalia. No, onhan sitä. Hyvä, että on, jos joskus vaikka innostuisin.
---
Rupean harkitsemaan, mitä tänään jättäisin tekemättä.
Talitiainen se siellä piilottelee! Jos käsityöseuraa kaipaat niin syyskuun 13. keskiviikkona alkaa Kässäkerho Roihuvuoren Palvelutalossa, klo 13-15. Kässäillään kerran viikossa, tarvittaessa saa materiaalia ja neuvoja.
VastaaPoistaLintu on tikli. Aika toivotonta yrittää kuvasta tunnistaa.
PoistaKiitos kässäkerho vinkistä. Pitää käydä vilkaisemassa. Ekalle kerralle tuskin pääsen, mutta voi kait sinne tulla myöhemminkin. Mitä siellä lähinnä tehdään?
Voi tulla myöhemminkin, ei tarvitse sitoutua tulemaan joka kerta. Siellä saa tehdä ihan omaa käsityötään, mitä haluaa. Virkata, kutoa, kirjoa yms. käsityötä.
PoistaMinäkin mietin usein, mitä jättäisin tänään tekemättä, eikä tarvitse kovasti ponnistella. Aina löytyy ja tosi paljon!
VastaaPoistaHelppoa elämää siinä suhteessa.
Aina pitää olla varalla muutama juttu, jonka voi jättää tekemättä.
PoistaHauska tuo viimeinen virke 😀
VastaaPoistaKauniin väriset sukat, rakastan tuota väriä.
En ikinä väsy katselemaan taivaita. Meillä näkyy usein lentokoneita ja helikoptereita, mutta sinähän olet saanut jotain erikoisempaa kiikariin!
Nyt sain sinun blogisi viimein asennetuksi omalle seinälleni, hurraa. Kiitos että olen päässyt sinun blogirullaasi 🌹
Taivaiden katselu on parasta.
Poista” Rupean harkitsemaan, mitä tänään jättäisin tekemättä.” Ihan tykki slogan. Mä taidan olla prokrastinoija (vitkuttelija), joten tuo sopisi omaksi motoksi.
VastaaPoistaVitkuttelu on helppoa, ellei ole dedlaineja.
PoistaErittäin hyvä tavoite miettiä, mitä jättäisi tekemättä. Automaattisestihan niitä jää päivän mittaan, kun iltaan ehtii. Koko päivän painavat mielessä, mutta jos päättää jo etukäteen jättää tekemättä, mieli helpottuu ;)
VastaaPoistaKivat nilkkasukat, neulomista ei voi jättää tekemättä. Tuo tavaroiden esiin kaivelu katselmusta varten on niin tuttua ;D Minulla on ompelut meneillään pitkän kaavan kautta. Oikeastaan tarvisin erilaisia resoripaloja, joista valita. Alkaa vanha varasto mennä minimaaliseksi, ainakin järkevien värien osalta ;)
Minulta löytyi myös resoreita laatikollinen. Kaikkeen on siis varauduttu. Tosin ainahan juuri se oike puuttuu.
Poista