sunnuntai 6. elokuuta 2023

Koirapoika ja kasvimaa

 

Jos ensiksi vähän oion käsityksiä, joita olen Koirapojasta levittänyt. Koirapoika liikkuu ihan hyvin, juokseekin, jos on sillä mielellä. Voitais varmaan tehdä pitempiäkin lenkkejä, Mutta koska minusta meillä on jo loppulaskenta päällä, annan Koirapojan päättää lenkeistä. Joskus mennään ihan kunnon vauhtia eteenpäin. Usein haahuillaan, seisoskellaan, katsellaan ja nuuskitaan jokainen ruohonkorsi tarkkaan. Koirapoika kuulee jotain, mutta hyvin vähän ja hyvin valikoivasti. Kuulee, kun minä tulen kotiin ja laitan oven kiinni. Ei kuule, jos ovikello soi ja joku vieras tulee ja laittaa oven kiinni. Eli, jos minä olen poissa, on tarkkana. Jos minä olen kotona, nukkuu rauhassa. Näkö toimii. Lähtee raviin, kun näkee jonkun tutun koiran lähestyvän. On tärkeää sanoa kuonopäivää, mutta muuten ei viitsi seurustella. Hajut on tärkeitä, siksi haahuillaan paljon nenä maassa. Joskus närästää. Siihen on lääke, joka auttaa. Kipulääkettä syö säännöllisesti. On myös toinen kipulääke tarvittaessa. Harvoin tarvitaan. Kortisonia syö koko ajan, jotta suolisto pysyy kuosissa. Ja sehän pysyy. Turkki on yleisesti ottaen erittäin hyvä. Tuossa näkyy lonkilla olevia kaljuja läikkiä ja korvanlehtien reunassa on myös kapea karvaton alue. Mahassa on ohut karva, mutta niinpä se on aina kesäisin ollut. Ei valita. Lähtee aina innoissaan ulos. Syö liiankin hyvin. Ja vatsa on kunnossa. Ettei taida kukaan muu olla koko ajan lopettamassa sitä kuin minä. Minulle tärkeintä on huomata ajoissa, ettei koiran elämä ole enää elämisen arvoista. Siksi tätä koko ajan mietin. Mutta ainahan on mhdollista, että tulee äkillinen romahdus. Josko lakkaisin täällä koko ajan pohtimasta, mitä tekisin.


Sade teki kasvimaalle hyvää, etenkin rikkaruohoille.


Kävin tänään enimpiä kitkemässä. Ulkoistin viinimarjojen poiminnan, kun joka paikka on jo täynnä marjoja. Miniä lupasi käydä poimimassa loput. Pääsen muihin puuhiin, kun ei tarvitse marjoja ajatella.


Unikot on mukavia. Niitä kasvaa pitkin poikin vaikka en niitä viljele. Naapuri viljeli ja sieltä siemeniä kantautui minunkin puolelle.


Olen unohtanut, että piti kalliota kuvata. Eilen ykskaks iltalenkillä muistin. Sade on sielläkin puhaltanut kasvua käyntiin.

6 kommenttia:

  1. Ihanalta näyttää kasvimaasi. Saat kyllä paljon satoa.
    inäkin olen ihaillut unikoita. Istutin niitä kahteen isoon saviruukkuun ja ihmeekseni ne nyt kukkivat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unikot on hienoja. Lupasin siemenkotia naapurille.

      Poista
  2. Hyvä Koirapoika! Tsemppiä sinun koiranelämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että välillä tämä koiraelämä rasittaakin. Siksi varmaan niin paljon mietin sitä luopumista.

      Poista
  3. Voi teitä, sinua ja Koirapoikaa - eiköhän meillä kaikilla ole tieto ja varma usko siitä, että sinä tiedät, mikä on niin Koirapojalle kuin kuin sinullekin kulloinkin parasta. Ihan niinkuin meille jokaiselle. Joskus on reipas olo ja saa paljon aikaiseksi ja joskus laiskottaa ihan turkasesti 😉😂 Ja niinhän meidän pitäisikin elää, eikä minkään kellon tai muun mukaan, mutta kun elämä vain on mennyt sellaiseksi, että muut määräävät elämisen tahdin, tai ainakin kovasti yrittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin tuntuu se reipas olo loistavan poissaolollaan turhan usein.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.