Elokuu alkoi sateisena ja sotkuisena. Hulautin osan smoothiesta keittiön matolle. Tuolla se nyt yrittää kuivua. Fiksusti olen valinnut keittiöön helpot muovimatot. Nyt on tosin helpot matot muuallakin. Koirapoika saattaa joskus lorauttaa matolle, jos en ole huolehtinut ulkoilusta - tai jos Koirapojasta siltä tuntuu. Aika vähän kyllä näitä lorautuksia sattuu. Hyvin pitää toistaiseksi kosteutta papparainen.
Koirapojasta on huoli lähinnä sen suhteen, että enkö osaa laskea sitä vapaaksi ajoissa. Olen niin monia koiria katsellut ajatellen, että jos olisi minun, antaisin jo mennä. Mutta sitten kun on minun, niin osaanko tehdä päätöksen ajoissa. Toistaiseksi luulen, että vielä sen elämässä on iloa. Ruoka ja uni maistuu, aina on valmis lähtemään ulos ja joskus innostuu leikkimäänkin hetkeksi. Mutta alkaahan se näyttää siltä, että takana on paljon elettyä elämää. Toisaalta, näytänhän minäkin.
Eilenkin satoi, ja aika paljonkin. Ei tarvitse kasvimaan kastelusta huolehtia. Muuten siellä kyllä riittäisi puuhaa. Eilen kävin, ennen sadetta, taas nelisen kiloa punaisia viinimarjoja keräämässä ja vielä jäi. Nyt on reilusti yli 10 kiloa pakkasessa. Mustia on vain kilon verran ja vadelmat tulee syötyä samantien. Valkoisia ja vihreitä tuli muutama. Pensaan alut sain viime vuonna äitienpäivälahjaksi. Kasvimaalla riittäisi siis puuhastelua, mutta eiköhän aika kulu tänään kotosalla, ainakin lupaavat tasaista sadetta koko päiväksi - tasaista tai kuurottaista, mutta jatkuvaa kuitenkin.
Illalla auringonlaskiessa komeat pilvet peittivät vielä taivaan.
Niin valtavasti punaisia viinimarjoja! Kohta pyörryn 😀 Meillä tuli mustia viinimarjoja vain sen verran mitä pensaasta suoraan söimme.
VastaaPoistaSympaattinen ja ihana aina vaan tuo Koirapoika 🐕 🤎
Minulla on kaksi kolmisenkymmentä vuotta vanhaa punaistaviinimarjapensasta. Koko ajan olen riipimällä kerännyt ja voin sanoa, että se vanha totuus, ettei riipimällä kerätyt tota satoa seuraavana vuonna, on ihan puutaheinää. Mustia ei kyllä tule kovin paljon.
PoistaNäin se kesä vaan menee menojaa, sadonkorjuun aika koittaa. Onneksi on viileämpää niin ei hiki virtaa, sade saa virratakin vaihteeksi. Mukavaa loppukesää sinulle ja Koirapojalle.
VastaaPoistaAika kyllä suorastaan kiitää.
PoistaEikö se ole hyvä merkki, että Koirapoijalle ruoka ja uni maistuu? Kyllä hän varmaan näyttää, jos ei enää nauti koiranelämästään.
VastaaPoistaMinä olen ollut niin iloinen, kun nyt on satanut kunnolla. Ehkä pieni nurmikkomme vielä saa uuden mahdollisuuden.
Onhan se hyvä.
PoistaTervehdys! Kyllähän me kaikki vanhetaan, mennään vaan niin kauan kuin jalat kantaa ja vaikka sittenkin. Ja nautitaan niin kauan kuin voi.
VastaaPoistaOh, hienoja maisemia ja auringonlaskuja! Kuin myös tuo kalenterin lause, niin se on.
Onneksi ei sada IHAN koko aikaa.
No, on tässä melkein koko ajan satanut :)
PoistaMinäkin tuskailin saman ongelman kanssa Masi-koirani kanssa. Ja Masi kyllä näytti kun oli oikea aika. Monta vuotta nautittiin hänen eläkepäivistään
VastaaPoistaEnimmäkseen on hyviä aikoja Koirapojallakin, mutta välillä näyttää aika masentuneelta. Silloin tulee väkisin mietittyä. Mutta vielä mennään.
Poista"Koska on oikea aika?" on tosi vaikea kysymys. Meillä tarkkaillaan koiran yleisvointia kivuttomuuden näkökulmasta. Tämäkin on vaikeaa, koska koirahan ei paljasta kipujaan, laumassa heikkouden osoitus tietää hylkäämistä ja kuolemaa. Mutta kun se hetki koittaa, pitää olla valmis välittömiin hyvästeihin. Kuulostaa aika kamalalta, mutta kun siinä tilanteessa koira on viety eläinlääkäriin, koira on aina ollut levollinen ja itse valmis (kun aina aiemmin eläinlääkärikäyntejä on vastusteltu). Viimeiseksi ateriaksi koirille paistetaan aina lettuja kermavaahdon kera, 4 on saatettu matkaan, kaikki 14-vuotiaina.
VastaaPoistaKivuttomuus ja elämänhalu tietenkin. On minullakin näitä menneitä koiria ollut, eivät kyllä ole lettuja saaneet. Hieno tapa teillä.
PoistaOlit kirjoittanut kivan vastauksen, joka harmillisesti ei täällä näy. Mutta hyvillä mielin sen tuolta postin puolelta luin. Hyvä, että letut maistuu muulloinkin kuin viimeisellä aterialla.
Poista