En ole mitenkään kansallishenkinen tai kotipaikkaihminen, mutta kun aamukahvilla katselin ikkunasta, ajattelin, että jotain yhteistä minulla on suomalaisten kanssa. Tuuli heilautti lipputangossa olevan lipun auki ja ajattelin, voisinko kuvitella jonkun muun maan päättävän, että maan lippu täytyy aina ottaa yöksi alas, mutta vuoden valoisimpana yönä se nostetaankin illalla liehumaan yöksi. Ajatuksesta syntyi tunne, minun maani, minun kansani.
Kyllä minä nautin näistä valoisista öistä vaikken kesäihminen olekaan. Vuodenajat on jotenkin niin hieno keksintö, ettei tottakaan.
Sen verran pitää noista ylevistä sfääreistä laskeutua maan pinnalle, että voin kehua uudella lelullani. Kun valitin, että kuntoiluni menee harakoille, kun känny ei laske askeleita kunnolla, poikani päätti antaa vanhan älynsä minulle. Nyt tulee askeleita! Tämä ilmoittaa tuplasti sen, mitä känny samalla reissulla. Tuleehan tähän lisää myös siitä, että sisälle suoritetut liikkumisetkin rekisteröityy, mutta ei haittaa. Nyt voin nostaa päivätavoitteen 15 000:een. Ei se pelkästä sisäliikunnasta kuitenkaan tule. Pitää käydä ihan kävelyllä. Nyt kyllä ikävästi tuo yksi varvas häiritsee. Pitää varmaan ottaa uudestaan yhteyttä tuonne terveyskeskukseen. Se ei ole murtunut. Näin röntgen ilmoitti. Mutta vikaa siinä on.
---
Tuo äly on kiva, kun huolehtii sykkeestä ja unestakin. On kiva aamulla katsoa, miten yö on mennyt. Aina on jotain valittamista. Mutta ei älykään kaikkea ymmärrä. Kun valittaa liian useista heräämisistä, kehoittaa välttämään liiallista nesteen nauttimista illalla. Ei tajua, että syy on nuoren koiran, joka lähtee kesken yön vaeltelemaan.