Riippuu ihan näkökulmasta

Pivi vai aave?

Kun seisoo kasvimaan keskellä ja katsoo vasemmalle, näkyy tekemättömiä töitä.

Kun katsoo oikealle, näkyy tehtyjä töitä.

Koirapojan näkövinkkelistä kaikki on tehty, Porkkanat piilotettu kukkapenkkiin, Voidaan siis jatkaa matkaa.

Ei mitään uutta,

mutta velvollisuudentunto panee postaamaan. Velvollisuudet häiritsevät ajoittain elämääni. Ei mitkään oikeat velvollisuudet vaan ihan itsekehitetyt. Ja sitten kun lintsaan jostain, iskee huono omatunto, sekin ihan omaehtoinen. Taitava ihminen tekee elämästään haastavaa ilman muiden apua.

Se on taas espanjankurssi. Tekisi niin mieli lintsata, kun en ole saanut viikolla mitään luetuksi, mutta onneksi on velvollisuudentunne. Olen tehnyt pitkän kauppalistankin valmiiksi. Kun kerran joudun matkustamaan ihmisten ilmoille, voin hoitaa shoppailut samalla, pyöriä naamioituneena ostoskeskuksessa.

Ulkona on kaunista. Aikansa, kun ikkunasta tuijottelen, alkaa elämä hymyillä. Ehkä paras perintö sekavasta lapsuudestani on taito nauttia luonnosta. Melkein tässä harkitsen, että jos vaikka kurssin ja shoppailun jälkeen menisin Koirapojan kanssa raivaamaan kasvimaan viidakkoa. Uni pakeni minua viime yönä, joten ulkoilu voisi pelastaa uupumiselta. - Taas minä siis suunnittelen.

Kaunista syyskuun loppua itse kullekin säädylle - ja myös säädyttömille.

Naamiohuveja

 Hirveästi jaksavat ihmiset kinata maskien käytöstä. Minä käytän ja toki toivon, että mahdollisimman moni muukin käyttäisi, mutta jokaisen oma valinta. Jos joku ei käytä, ei se minua haittaa.

Koirapoika ei käytä, mutta ilahtui, kun muutin sohvalle nukkumaan. Minulla on taas kaikenlaisia kolotuksia, joten kokeilen auttaako kovalla sohvalla nukkuminen. (sohvan saa levitetyksi nukkumamoodiin) Kolotukset, kun voi johtua myös venähtäneestä sängystä.

Intiaanikesästä huolimatta alkaa pikkuhiljaa esiintyä syksyn värejä meilläkin.

Ja taivaat ovat aina kauniita, joten mitä tässä valittelemaan elämää.

Kuolet yksinäisenä

Jossain saippuasarjassa epämiellyttävää henkilöä uhkailtiin tällaisella tulevaisuudella. Rupesin miettimään, että pitäiskö sitä muka hankkia ihmissuhteita jottei kuolis yksin. (minä ajattelen aina välillä kuolemaa, en peloissani vaan ihan mielenkiinnosta, koska olen pikkuhiljaa hahmottanut, että loppu on nyt lähempänä kuin alku - hassu juttu, mutta ihan fakta) Ei kait ystäviä hankita pahan päivän varalle. Ja kun ei siitä kuolemasta edes tiedä, ehtiikö siinä surra yksinäisyyttä. Ja jos elävänä tulee toimeen nillä ihmisillä, joita on, niin kait se riittää. (sorry tämä outo aloitus)

Olen saanut postia - tai tämän paketin kuriiri toimitti ihan käteen. Kiitos siitä. Mukana oli lankaa, lehti, muistikirja ja ennen kaikkea staattisia muistilappuja. En ole oikein koskaan tuntenut tarvitsevani mitään neuleapuvälineitä, mutta nyt mieli muuttui.

 Nämä ovat täydellisiä. Neuleohjeen seuraaminen on niiin helppoa, kun lappu tarraa kiinni mihin vain paperiin, pysyy paikallaan ohuena ja selkeänä. Loistava keksintö. Nyt alkaa neuleita tulla.

Sain myös postia. Kortista huomaatte varmaan, että Sus' on asialla. Korttihan on tietenkin hieno, mutta tuota kynää on pakko hehkuttaa. Aivan ihana! Tuollaisella kirjoittaminen inspiroi. Kauniit kynät on yhtä mukavia kuin kauniit muistikirjat. Yhdessä ne tekevät elämän iloiseksi.

Uusi bloggeri sen sijaan on pelkästään ärsyttävä. En yhtään tykkää. Epäilemättä on paljon uusia muokkausmahdollisuuksia, mutta siitä seuraa, että kaikki muokkaaminen on hitaampaa kuin ennen. Vihaan uudistuksia! 

Säät sen sijaan ovat olleet mukavia. Kunnon myrskyjäkin. Alan oikeasti olla vanha, kun jo vähän varoen tutkailin puita, että kaatuuko ne niskaan. Yritän unohtaa ja nauttia.

Punaisia taivaita luvattiin usan metsäpalojen takia, mutta  pilvet ovat peittäneet taivasta aika tehokkaasti. Olisi kiva nähdä, miten paljon punaisempaa nyt löytyy.

Aamun pitkät varjot

 Koirapoika tuli ilmoittamaan, että lenkille pitäisi. Siispä menemme. Jätämme höpinät toiseen kertaan. Mitään ihmeitä ei ole tapahtunutkaan. On uusi viikko taas. Suunnitelmia riittää.

 "norsuilla on isommat aivot kuin muilla maanisäkkäillä, joten monimutkainen ajattelu käy luontevasti"
ilmoitti läppärini etusivu

Silmänkirkastuspäivä

Lainasin luvatta joltain jostain:

"Aleksanterin päivä on perinteisesti ollut myös ns. silmänkirkastuspäivä. Verstaisiin sytytettiin työpäivän jälkeen valot ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Siitä pitäen valoja käytettiin joka päivä kevään tuloon maaliskuun 10. päivään asti.

Valojen sytyttämisen jälkeen mestari tarjosi työntekijöille silmänkirkastukseksi viinaryypyt ja kahvit. Työväki jatkoi sitten juhlintaa omilla eväillä ja juhlat yleensä kestivät pitkälle yöhön.

Silmänkirkastuspäivän viettäminen juuri 11.9 juontaa juurensa 1500 –luvulle. Tuolloin Prokuksen päivä, jota vietettiin 11. päivä, oli syyspäiväntasauksen aatto. Tasauspäivänä syksyn merkiksi sytytettiin valot ja ne paloivat kevätpäiväntasaukseen maaliskuun 10. päivään saakka.

Silmänkirkastuspäivänä alkoi ennen vanhaan perunannosto ja silloin sanottiin säästä: ”Jos palokärki laulaa Aleksanterina, joulun asti on hyviä ilmoja ja kevät puolella pohjatuulia ja sadetta.”

Sain aiheeseen liittyvän kortinkin. Iso kiitos siitä!

Kahvit on juotu. Kaapissa olisi viiniäkin. Katsotaan myöhemmin, miltä tuntuu. 

Edellisen postauksen aikoihin piti siivota kotona. Vähän aloitin, mutta sitten keksin jotain kivempaa, joten nyt olisi syytä jatkaa. Ehkä kuitenkin lähden ulos Koirapojan kanssa. Jalohaikaroitakin on kuulemma liikkeellä. Jos kuvittelisin meneväni niitä katsomaan. Olisko se hyvä syy... Tuo 100lintua on jäänyt hunningolle, kun jalat on temppuille, enkä mitään näekään.

Edelleen vastustan uutta bloggeria. Minulla on noita tunnisteita pitkä litania, josta voin vain valita sopivia. Uudessapa niitä ei ole. Pitäisi keksiä uudestaan samat, jos kuvittelisi voivansa tehdä niiden perusteella hakuja koko blogissa. Vaihdoin siis taas vanhaan. Aina mulle tarjotaan uutta vaikka kuinka vaihdan. Melkein kiukuttaa.

Harkitsen tässä hetken, mitä teen vai teenkö. Siinä helposti huomaa, että onkin jo ilta, eikä ole vielä saanut päätetyksi tekeekö vai ei, eikä enää tartte päättääkään. Näin ongelmat ratkeavat huomaamatta.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin taas kerran. Tosin taivas on nyt siniharmaiden pilvien peitossa. Ei värejä tänään.

Tiistai

Päivä jo ties miten pitkällä, enkä ole edes alkuun päässyt. Miten se tuo aika jakaantuu niin epätasaisesti ihmisten kesken. Seinänaapuri valittaa usein, että on tylsää, kun ei ole tekemistä. Minulla olisi, jos vain ehtisin.
---
Arvatkaas, mikä on päivän agenta.

Ei, se ei ole nyt kasvimaa, ei tänään. Jonain päivänä kyllä. Eilen kävin satoa tarkastelemassa. Jättikurpitsoilla olisi vielä matkaa jäteiksi. Taitaa syyspakkaset ehtiä ensin.

Yllättäin siellä rikkaruohojen joukossa kasvoi jotain viljeltyäkin.

Pörriäiset ovat kyllä tykänneet hoitamattomasta palstastani. Kiva, että joillekin on siitä iloa. Oli siellä yksi pupunpoikanenkin auttamassa minua tulevassa kitkemisurakassa. 

Shoppaillutkin olen. Totesin, että jalkojeni kunto riippuu kengistä. Merrellit ovat perinteisesti olleet minulle sopivat ja nyt oli tarjouksia. Kuten arvata voi, tarjouskengät eivät sopineet. Nämä sopivat. Maksoivat tuplasti sen, mitä tarjoukset. Mutta ei kannata ostaa halvallakaan kenkiä, joita ei voi käyttää.

---

Syön ensin kanakeittoa ja ryhdyn sitten päivän agentaan.

Suomenhevosen päivä

oli eilen. Ihan sattumalta käytiin vanhemman mummotettavan kanssa katsomassa tyttäreni vuokrahevosta.

---

Tänään on espanjankurssipäivä. Jossain vaiheessa aloittelin kerrata, kun kevät jäi hunningolle. Kertauskin jäi. Nyt on pari huonoa yötä takana, kun Koirapojan vatsaa on kivistänyt. Mutta enköhän minä jaksa yrittää skarpata sen puolitoista tuntia, minkä kurssi kestää. Oli viime syksynä pitempi. Liekö korona vaikuttanut. Parempi näin. Ei oikein kapasiteetti riittänyt kolmeen tuntiin kerralla vaikka oli taukokin.

Koirapojan pehmot, osa niistä, kävivät korjauksessa ja kylvyssä. Ajattelin säädellä esillä olevien lelujen määrää. Voin sitten ajoittain tarjota uusia virikkeitä. Nämä menevät nyt säilöön. Ajattelin antaa nyt käytössä olevien kulua roskiskuntoon.

Säitä on taas piisannut. Aamu oli punertava. Nyt pilveilee tummana. Yöllä satoi ihan reippaasti. Eilen oli hyvä tuuri. Aamulla satoi, mutta tallilla ollessa paistoi. Eikä kenttä ollut litimärkä, joten tyttären ratsastus sujui hyvin. Sade alkoi juuri, kun heppa oli valmis takaisin tarhaan.

Syksyä minä rakastan - ja pimeyttä

Aamulla näytti siltä, että tulee synkkä päivä, mutta nyt jo taivaanrannassa kirkastuu. Vähän olen pettynyt, mutta ei se hirveästi haittaa. Tänään on pyykki- ja siivouspäivä, joten pimeä päivä menisi hukkaan. Pimeinä, sateisina, tuulisina päivinä tehdään pitkä kävely metsissä, pelloilla, kallioilla. Tuuli puskee vastaan täysin voimin. Sade kiemurtelee kaula-aukosta sisään, kastelee kaiken. Silloin on helppo hengittää, antaa ajatusten mennä omia polkujaan. Silloin tuntee elävänsä. Ja kotona suihkun kautta pehmeisiin, lämpimiin vaatteisiin neule tai kirja tai molemmat kädessä istumaan, kuuntelemaan myrskyn pauhua, katsomaan, miten sade hakkaa ikkunaan. Sellaista syyspäivää odotan. Kyllä niitä tulee, marraskuussa viimeistään.

---

Tykkään myös kuulaista, kirkkaista syyspäivistä, kun ruska hehkuu ja valo on lempeää.

---

Talvesta tykkäisin, jos sitä olisi, lumimyrskyistä, tähtikirkkaista pakkasöistä, pehmeästä hämärästä. Pimeys on rauhoittavaa. Voi käpertyä kerälle itsensä ympärille. Ei ole pakko päteä, suorittaa, olla aktiivinen. Mukavaa on myös kevättalven aurinko, kun se saa hanget kimaltelemaan ja maalaa pitkiä varjoja kaikkialle.

---

Keväässä on puolensa. Alkukevät on aika ankeaa. Lumen alta (tai ilman luntakin) paljastuva maa on sotkuinen, likainen, Alkaa koiranpaskakeskustelu. Paitsi viime keväänä ei alkanut, kun ei ollut lunta, joka olisi säilönyt talven. Eikä alkanut edes roskakeskustelu vaikka lumettomassa maassa ihmiselämän jäljet loistivat kirkkaina. Muuttolinnut auttavat selviämään keväästä. Edetessään kevät alkaa esittää vaatimuksia. Rupea viljelemään! Muista ulkoilla! Elä terveellisesti!  Hankkiudu bikinikuntoon! Kasvimaalla voi onneksi hoitaa huonoa omaatuntoaan. 

---

Kesä tulee! Oletko valmis! Kesä on pakon aikaa. Pitää nauttia! Ulos on mentävä, kun kerran on kaunis ilma. Aurinkoa pitää palvoa, koska sitä on meillä niin vähän ja harvoin. Pitää herätä nauttimaan aikaisista auringonnousuita, juhlia läpi valoisien öiden. Pitää syödä mansikoita, grillata, tavata tuttuja, matkustaa, lomailla, ennenkaikkea pitää lomailla! Kesällä vain täytyy ja pitää ja on pakko!

---

Tykkään valoisista kesäöistä. Tykkään valosta. Olen oppinut tykkäämään myös näistä etelän tynkävaloista, vaikka sieluni elää pohjoisemmassa. Tykkään kasvien elinvoimasta, lintujen kiihkeästä soidinlaulusta, tykkään hämäräkävelyistä, tykkään maan tuoksusta sateen jälkeen, tykkään hellepäivien jättämästä hehkusta yökävelyillä. En tykkää helteestä, auringosta, pakosta nauttia, kun nyt kerrankin on kesä. Tykkään istua varjossa katsomassa tervapääskyjen kaartelua taivaalla.

---

Tykkään siitä, että on vuodenajat!

Kävin eilen kaupassa. Matkustin kangasmaski naamalla. Oli aika tukahduttavaa. Suurin osa kanssamatkustajista ei pitänyt maskia. Ostin kaikkea tarpeellista ja jotain tarpeetontakin kuten kukkasipuleita. Käyn jossain vaiheessa kaivamassa paljasta pintaa rikkaruohojen keskelle ja piilotan mukulat sinne. Keväällä sitten joko tulee kukkia tai ei. Jos ei, myyrät ovat pärjänneet talven yli osittain minun ansiosta. Se on myyrien etuoikeus.

Muistikirjaseikkailuja --- eli kuinkas sitten kävikään

Aamukahvin aika. Koirapojan raskas, syvä hengitys kaikuu pöydän alta. Aamulenkki on hoidettu ja aamuruoka syöty, vähän leikittykin, joten nyt voi ottaa rennosti.

---

Eilen oli jo pakannut muistikirjat takaisin laatikoihin (huom! monikko - yksi laatikko ei riitä, eikä kaksikaan) ennenkuin rupesin lukemaan palautetta. Kun sitten kaikki olivat niin yksimielisiä, että joo ja uusi ja hieno, kaivoin laatikot esille.

Löytyi monenkokoista,

monenmuotoista,

 

kierreselkäistä,

 

taidolla nidottua

---

ja paljon muuta.

Päädyin kuitenkin tähän, melko isoon, melko koristeelliseen. Siitä siis tulee minun uusi muistikirjani.

---

No, eihän aina mene suunnitelmien mukaan. Illan mittaan päätin katsella keskeneräisiäkin.

Niitä on hyllyissä, hyllyjen päällä, pinoissa ja piilossa. Selailin niitäkin, että jos vaikka jotain loppuunsaattaisin. Sellaistakin on kyllä joskus tapahtunut, että joku on täyttynyt. 

 Löysin käsilaukkukirjan. Otin käyttöön. Käsilaukussa on aina hyvä olla pieni muistikirja ja kynä. Jos vaikka joku ajatus sattuisi syntymään. Jostain syystä olen ollut pitkään ilman. Ei kännylle huitaistut muistiinpanot ole koskaan kirjoitetun veroisia.

Löysin myös treenikirjan, johon olen tehnyt Natalie Goldbergin ja Julia Cameronin kirjoista poimimiani tehtäviä. Tämäkin on mukava harrastus, jota voin jatkaa. Laitan vain kirjan keittiön pöydälle, niin voin vaikka aamukahvilla treenata kirjoittamista ja aivoja.

Keskeneräisissä oli tällainenkin, joka täyttää hienouden tunnusmerkit.  

(Hyvä, että näitä on joskus tullut hankituksi. Nykyinen kirjakauppatarjonta on aika köyhää. Taidan tilata jostain netin syövereistä itselleni joululahjaksi jonkun todella hienon. Voihan olla, että innostun tässä syksyllä ja tarvitsen uuden ensi vuodeksi. Ja vaikken tarvitsisi, muistikirjoja ei ole koskaan liikaa.)

---

Emilie kirjoitti:

"tai joskus kun sattuu löytämään sen hienon kirjan jostain piilosta ja ilmettelee että mistä tämäkin on tullut. Sit lukee ne vuosien takaiset kirjoitukset ja kirjoittaa lisää."

 ---

Sehän tuntuikin oivalta ajatukselta tämän muistikirjan kohdalla.  

Tämän aloittamisesta on mennyt aikaa - ja lopettamisesta myös. Parikymmentä sivua on kirjoitettu ja sitten on uupumus iskenyt. Tämä on pahimmilta työuupumusvuosiltani ja loppua kohti aika nolo, mutta eihän näin hienoa opusta voi tuhota. 

---

Kait te olette samaa mieltä? Olettehan???

---

Jatkan siis tätä samalla tyylillä eli sopiva kuva joka juttuun. Vaikka en tykkää askartelusta, kaikenlainen nyhertäminen on lähellä sydäntäni.

---

Marika ehdotti:

Toisesta päästä alkavat tarinat ja toisesta päästä päiväkirja, aina silloin kun iskee tarve kirjoittaa. Joskus monta kertaa päivässä, joskus ei mitään.

---

Hyvä idea, mutta taidan kirjoittaa ihan vain, mitä päässä liikkuu. Jos rupeaa tekemään mieli romaanikirjailijaksi, otan sitä varten uuden muistikirjan. Sehän olisi oiva syy satsata liikaa euroja paperiin ;)