Syyskuu

Nuo huokaukset tuulien
Taas rannat kuulla saa
Ja lapset koulutiensä aloittaa...

On kurjet suon jo jättäneet
On metsät vaienneet
Ja kaupunkien kasvot kylmenneet...

Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei?
Syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei...

Mä kirjastoihin iltaisin
Niin monta matkaa teen
Ja lainaan samat kirjat uudelleen...
Mä teetä kanssa Tsehovin
Oon juonut iltaisin
Ja aamuisin käyn seuraan Leninin...

Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei?
Syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei...

 Syyskuu puita riisuu

Ja me riisutaan syyskuu

Ympyrä taas sulkeutuu

On syyskuu

En lue nyt Tsehovia, enkä Leniniä. Luen Alan Bradleytä ja espanjaa. Enkä käy kirjastossa, kun kirjasto muutti pois tuosta lähistöltä. Eihän se kohtuuttoman kaukana ole nytkään, mutta ei sinne oikein kävellen jaksa vaikka kävelisi paljonkin. Eikä ole vielä paljon lehtiäkään puista kadonnut. Kovin on vielä vihreää. Mutta syyskuu on.
 ---
Koronavilkun latasin heti, kun se tuli. Sitten rupesinkin miettimään suunniteltua kotiseutumatkaa. Että, mitä teen, jos saan tiedon altistumisesta, kun olen viidensadan kilometrin päässä kotoa. En voi jäädä sinne karanteeniin, joten sitten matkustan tuntikausia julkisilla altistaen muita? Pahuksen korona!

Noista kävelyistäni pitänee sanoa, että kilometrit kertyvät useammasta lenkistä, joista ainakin pari on sellaista pitempää. Mutta on tässä lyhyiden lenkkienkin päiviä. Koirapoika on hyvin sopeutuvainen myös ulkoulun määrään. Yleensä kolme lenkkiä tehdään ja joskus kaikki ovat hyvin lyhyitä.

Nyt pitää istua enemmän telkkarin ääressä. Tuli sukkatilaus kiireellisemmällä aikataululla.
---
Hirveästi himottaisi tilata lankajoulukalenteri taas, mutta hirveä hinta tulee langoille... eikä viimevuotisiakaan ole tullut käytettyä... ja lankoja on muutenkin varmaan enemmän kuin ehdin neuloa...
---
Onko minusta tullut vanha, saamaton arkajalka?