Heinäkuun helle...

...aiheutti kaikenlaista, kuten

 kolttuja kotikäyttöön,

kaapuja koirankusetukseen,

koemekon kokeilua

kerttuja kaikenvärisiä.

 

Tämä malli löytyy Gnun sivuilta. Tykkään kovasti.

Kerttujen alku vähän takkusi, mutta nyt sujuu. Ja mitä ompeluksiin tulee, taidan seuraavalla kerralla käyttää kaavoja ja muita asiaankuuluvia juttuja - ehkä jopa harsia.

Käväisin Rosalassa. Siellä olisi venesatama, mutta veneettömänä

tyydyin autolauttaan ja tyttären autokyytiin.

Rosalassa on viikinkikylä

Hienoine asumuksineen.

Koska oli Viikinkipäivät, oli myös näytöksiä.

Varmistin myös tulevan vuoden onnen kiertämällä jatulintarhan oikeaoppisesti etuperin keskelle ja takaperin takaisin. Onni piti varmistaa, koska

olin juhlimassa täyteen elettyä vuotta.

 Kun tulin otiin, oli postia odottamassa.

Kiitos Siniselle Sohvalle ja

Susannalle. Oli kiva palata, kun kortit olivat odottamassa.

Alkaa riittää...

...nämä kauniit kesäsäät.

Illat, aamut ja yöt ovat kauniita, mutta päivät tappavia. Saan läpivetoa sisälle, kun avaan kaiken, mitä voi, mutta siinä vain sitten lämmin ilma seilaa edestakaisin kuin facen pörssikurssit. Yöt ovat siedettävän lämpöisiä sisällä, joten nukutuksi saadaan. Nuorisokin on ilmeisesti vähän hyytynyt, kun eivät kaikkina öinä jaksa päristellä tuossa talon vieressä. Koirapojasta olen vähän huolissani. Päivät nukkuu, juominen ei kiinnosta eikä ruokakaan. Piristyy kyllä yön tullen, kun auringon laskun jälkeen mennään pitkälle lenkille. Aamulla sitten pitäisi nousta aikaisin, jotta voidaan tehdä toinen pitkä lenkki. Mutta eiköhän tässä ennen joulua tule viileitäkin säitä.

Piristin itseäni ja kävin kampaajalla.

Illan tullen - auringon laskettua

yritän päästä marjankeruuseen. Kävin niitä jo kerran tihkusateessa keräämässä, mutta vielä jäi. Saa nähdä, onko edelleen vai ovatko linnut tai muut korjanneet parempaan talteen. En vain pysty, kykene päivisin ulkona liikkumaan ellei ole pakko. Lämmintä on sisälläkin, mutta täällä olen auringolta suojassa. Olen selvästi muinaisten aatelisten sukua: nahkamme ei kestä aurinkoa. Millähän eväillä ne ennen säästivät hipiänsä mustumiselta? Illat ja aamut ovat kyllä mukavia. Silloin teemme kunnon kävelylenkkejä Koirapojan kanssa. Mutta päivät ovat ahdistavia. Nyt jossain lähitienoilla ukkostaa. Ei meillä - ainakaan vielä.

Väliaikaista

Oli ajatus mennä heti aamusta keräämään viinimarjoja, mutta enpä mennyt. Ulkona satoi tasaisen varmasti. Outo tunkkainen kuuman pölyn haju on vallitseva. Kylmä ei ole, eikä tuule. On sopivan lämmintä, kun kaikki ikkunat on auki.

Ennusteen mukaan sadetta näyttäisi riittävän koko päiväksi ja huomiseksikin. Huonompi homma on yöksi luvatuta ukkoset. Jää nukkuminen, jos jyrisee ja salamoi. Koirapojassa on vähän huonoja puolia, mutta yksi on tuo äänikammo. Minusta olisi kiva ihastella kunnon myräkkää, mutta ei siinä paljon ihastella, kun saa pelätä, että selviääkö koira hengissä paniikistaan.

Tänään on rahapäivä eli eläke tulee. Taidan tehdä possut ja mennä käyttämään rahat pois, täydennystä välttämättömiin ja jotain joutavaa. Välttämätön on jotain peruselintarvikkeita, lääkkeitä ja jotain kutisevalle naamalle. Joutavaa on sitten kaikenlaista, mutta yritän pysyä kohtuudessa. Tilasin pari uutta postcrososoitetta ja täytyy täydentää kortti- ja postimerkkivarastoa. Yritän aina laittaa sellaisia kortteja, mitä ihmiset toivovat. Onneksi toiveet ovat yleensä suht helppoja toteuttaa. Jokainen kyllä kiltisti lopettaa toivelistansa siihen, että kaikki kortit kelpaavat, mutta mukavampi on postittaa jotain, joka ehkä oikeasti ilahduttaa.

Pitäisi kyllä mennä kuntosalillekin. Omituisesti on alkanut oikea polvi ja vasen lonkka kiukuttelemaan. Uskon vahvasti, että liikunta on se lääke kaikkiin nivel-lihas-jännevaivoihin. Mutta ehkä nyt ensin hoidan nuo häiritsevät eurot pois tililtä ja kipitän huomenna heti aamusta kipeyttämään kroppaani entisestään.

Koirapoika toi lyttyyn purrun  vessapaperihylsyn tuohon viereen. Lienee vihje, että aktivointia kaivataan. Hyötykäytän kaikki pikkupakkaukset, vessapaprein hylsyt ja laatikot tunkemalla niihin namupaloja ja antamalla ne Koirapojalle askarreltavaksi. Viilenevä sää on selvästi saanut aktiivisuuden lisääntymään.

Nyt vähän mietiskelyä, että tekiskö tänään jotain vai jättäiskä kaiken huomiseen. Mietiskellessä voin kyllä sukkaa neuloa.

Tuliaisia

Poikani perhe oli Englannissa työ- ja lomamatkalla. Sain ihan minunnäköisiä tuliaisia

hienossa Tescon kestokassissa.

Kassissa oli sukat, joita en varmaan raski käyttää ollenkaan - ehkä joskus jossain erityistilanteessa. Todennäköisesti jäävät kuitenkin vain hypisteltäväksi.

Sen sijaan tätä mekkosta varmaan käytän joskus. Ehkä lisään siihen sen "STILL", jonka poikani ja miniäni olivat ajatelleet. Tämä on myös tavoitemekko. Kohteliaasti olivat ostaneet m-koon, johon saisin varmaan mahani mahtumaan, mutta joka istuisi paremmin jokunen kilo myöhemmin - siis miinuskilo ei plus.

Minusta on niiiin kiva saada tällaisia.

Olen raapinut kaulani kohta verille. Pitäisi keksiä jokin keino lopettaa tuo kutina.

Vaihteeksi menen mummoilemaan tässä ihan just. Otan lankamyttyjä mukaan. Olisi taas alkanut kal. En tiedä, aloitanko vai en. Minulla on huonoja kokemuksia tuosta kärkialoituksesta, joten mietin vielä.

Lämmintä elämää kaikille!

Mielipiteitä vai valitusta - sääkatsaus

Kesä on hieno vuodenaika - kuten syksy, talvi, kevät, kukin tavallaan. Säät on sitten ihan oma lukunsa. Helle, sade, pakkanen saavat usein keskustelua aikaan ja usein kiivasta. Kaikkien pitäisi muka aina olla samaa mieltä kuin minä, vaikka minunkin mielipiteet muuttuvat. Mutta keskusteluhan kaipaa monia näkökantoja. Jos me kaikki ollaan samaa mieltä, niin ei siitä kovin vilkasta sananvaihtoa synny. Tällä hetkellä puhutaan helteestä. Itseasiassa 99 % ihmisistä tuntuu olevan sitä mieltä, että on kuumaa - "ihanan lämmintä" en ole kuullut kenenkään sanovan. Mutta kun toteamme, että on kuumaa, niin siihenhän on lisättävä "mutta ei valiteta, talvella on taas kylmää". Miksi se lisäys vaikkei kukaan olisi valittanut? Pitäiskö ruveta paukkupakkasilla lisäämään "ei valiteta, kesällä on taas kuumaa". Eihän talvella ole välttämättä kylmää, eikä kesällä kuumaa. Mukavaa, että välillä on kylmää, välillä kuumaa, välillä sataa ja välillä paistaa. Mukava, että on vuodenajat ja säät.

Ja tämän mukavuuden jälkeen totean, että tämä helle käy minun voimille, en jaksa. Ulkona ei henki kulje ja pulssi nousee vaikka kuinka hitaasti laahustaisin. En ole mikään helleihminen. Lämmin on mukavaa - lämmin kesätuuli varjossa, tosi kivaa. En ole koskaan erityisesti kuumaa rakastanut, mutta iän ja kilojen myötä kuuma alkaa tuntua hengenvaaralliselta. Toinen, joka ei minulle sovi, on aurinko. Aika toivotonta, kun koko ajan kasvot ja kaula kutisee, yritin suojata miten vain. Ulos on pakko välillä mennä ja ulkona paistaa aurinko. Joten enemmän sinnittelen kuin nautin. 

Mutta eihän näitä hellekesiä kovin usein ole. Enemmän ehkä ärsytti viime kesä, joka meni ohi ilman, että tiesi kesää olleenkaan. Tämä kesä ei ärsytä, ei jaksa edes ärsyyntyä. Väsyttää, ahdistaa, kuristaa kurkusta, kirvelee silmistä. Ilomielin suon nämä helteet heille, jotka näistä nauttivat. Itselleni toivoisin säällisempiä lämpötiloja ihan vain sen takia, että voisin ajatella muutakin kuin lämpötilaa. Nyt tuulee sen verran, että on kunnon puhuri keittiössä. Tavarat lentelee pitkin seiniä. Siinä puhurissa on hiukan viileämpääkin, muualla vain paksu tulikuuma ilmamassa seisoo paikallaan.

Koirapoika tuntuu hyvin pärjäävän. Nukkuu se normaalia enemmän, eikä paljon riehaannu, mutta ei tunnu kärsivän, kunhan rajoitetaan ulkoilut pikapiipahduksiin päiväsaikaan.

Noin viikon uutiset

En minä koko viikkoa ole murjottanut. Usein on näkynyt valoa pilvien välistä, mutta usein on ollut myös muuta puuhastelua kuin koneella roikkuminen. Valmistuneista sitten kuun lopussa, mutta muutakin on tapahtunut.

Postipoika taas on kantanut korttejani naapuriin, mutta minulla on kiltit naapurit, ne palauttaa postit oikeaan osoitteeseen. Tämä on nyt eka postcrossauskorttini. Ja kun mainitsin, että tykkään korttien lisäksi myös hienoista postimerkeistä, kortissa oli myös hieno - ja kallis - merkki. Oikeastaan mukavinta tässä on, kun ihmiset kertovat elämästään ja kotiseudustaan. Tämäkin tuli jostain Ranskan maalaiskylästä, jonka koulu ollaan lakkauttamassa, kun ei ole tarpeeksi oppilaita. Eikös kuulostakin tutulta?

Toinenkin kortti osasi perille. Possu oli piristänyt minua lätäkkö- ja pilvikuvalla. Kiitos paljon. Hieno lätäkkö!

Pakettejakin on tullut, tilattuja. Tilattu pakon edessä mm. kirjoja. Luen Harry Pottereita ja yllättäin yksi olikin viallinen kappale. Pitihän sen tilalle tilata uusi, joka onneksi on ehjä. Adlibris on ikävästi nostanut ilmaisen postikuljetuksen rajoja, joten kun Potter oli halpa ja muutkin halpoja, oli pakko ostaa muutakin. Nyt on sitten poistettava kuusi kirjaa, jotta tasapaino säilyy. Tilasin myös kolmet sukat eli risoja sukkiakin pitää poistaa kuusi paria. Tämä minun yksi-sisään-kaksi-pois johtaa jossain vaiheessa katastrofiin, mutta ei vielä. Vielä on mistä ottaa.

Shiba kävi meillä opettelemassa kerrostaloelämään. Jos vaikka joskus tarvitsee hoitopaikkaa. Ensi alkuun haukkui jokaisen liikkujan, mutta pian tottui ja tyytyi vain seuraamaan liikennettä. Ja huomenna mennään taas borderivahdeiksi muutamaksi päiväksi

Mustikan poiminta aloitettiin lähipolun varrelta. Kun ei ollut mukana astiaa, joutui Koirapojan vesipullo mustikkasäiliöksi. Olivat vielä vähän raakoja, mutta sai niistä marjamaidon. Ja pian tuli viesti ystävältä, että nyt alkaa olla kypsiä.

Niinpä matkattiin Koirapojan kanssa maaseudun rauhaan pariksi päiväksi.

Muutama tunti parina päivänä metsässä takasi muutaman kilon mustikoita pakkaseen ja jotain ruokapöytäänkin. Lisäksi tyhjensin isännän mansikkamaan kypsistä marjoista ja toin nekin kotiin.Tämän seurauksena jouduin ottamaan arkkupakastimen käyttöön. Kun se viime talvena herätteli minua hurinallaan, siirsin sen olkkariin. Nyt pitäisi vähän sisustaa, kun eihän minulla tyhjää nurkkaa ollut vaan pari kirjahyllyä joitui evakkoon. Mutta tuossa se nyt vieressä hurisee, pakastin.

Ja nyt pitäisi mennä palstalle katsomaan, joko punaiset viinimarjat on kypsiä kerättäväksi. Pieni este kuitenkin on. Nuo tunnit mustikkametsässä johti kaikista varotoimenpiteistä huolimatta naaman ja kaulan palamiseen. Ja ulkona on auringon paahteen lisäksi tukahduttava seisova helle. Lämmin on kiva, mutta liika on liikaa etenkin auringon suhteen. Mutta kait minun pitää ottaa joku astia ja käydä tutkimassa tilannetta jossain välissä.

Kaunista kesää kaille. Nauttikaa helteestä ja auringosta. Minäkin nautin aina, kun varjo löytyy. Jossain välissä ryhdistäydyn sunnuntaikuvien ja Possun kirjan suhteen, mutta nyt ei vielä jaksa. Ja jossain välissä käyn lukemassa kuulumisianne vaikken ehkä aina kommentoikaan.

Viipalekuvaus

On se outoa, etten saa tuota rahatalouttani oordninkiin. Kuukausi toisensa jälkeen menee miinukselle. Ruokaa voisin ostaa vähemmän ja halvempaa vaikka keskimääräistä vähemmän siihen nytkin käytän. Pakollisille menoille en voi mitään. Pakottomissa pitänee ruveta entistä niuhommaksi. Viime kuussa innostuin palakaupassa. Innostumista pitää välttää.

Kesä kuluu vinhaa vauhtia. Aika ylipäänsä porhaltaa eteenpäin niin, ettei perässä pysy. Retkisäitäkin olisi, kun vain ulos menisi. Jotenkin on ote irronnut, jos sitä nyt on ollutkaan.

Paree pysytellä poissa linjoilta valittamasta.

Voisin suunnata uusille poluille, mutta lähden vain kuntosalille. Onhan sekin lähtemistä.

Palaan vasta, kun on jotain mukavaa kerrottavaa, kun olen raivannut tien läpi ankeiden ajatusten.

Kesäkuussa tehtyjä

Neulominen jäi kovin vähälle, mutta jotain sentään.

Tähkät. Tilavat. Pehmeät. 

StarWarsia maijasta tyttärelle lahjaksi. Olenko maininnut kovinkin usein, että kirjoneuleita on kiva tehdä. vaikka niihin tuhraantuu aikaa etenkin kun ei ole valmista mallia vaan kaikenlaisia kuvia sieltä täältä. Joskus pitäisi ehkä ihan itsellekin tehdä, mutta kunhan nyt edes näitä lahjoja.

Sunnuntaikuvista kait lupasin jotain arvontaa. Mukana ovat ainakin Possu, Pöllö, Saga, Sohvan Emäntä, Susanna. Onkohan muita?

18.2.

19.3.

15.4.

13.5.

17.6.

24.6.