yritän päästä marjankeruuseen. Kävin niitä jo kerran tihkusateessa keräämässä, mutta vielä jäi. Saa nähdä, onko edelleen vai ovatko linnut tai muut korjanneet parempaan talteen. En vain pysty, kykene päivisin ulkona liikkumaan ellei ole pakko. Lämmintä on sisälläkin, mutta täällä olen auringolta suojassa. Olen selvästi muinaisten aatelisten sukua: nahkamme ei kestä aurinkoa. Millähän eväillä ne ennen säästivät hipiänsä mustumiselta? Illat ja aamut ovat kyllä mukavia. Silloin teemme kunnon kävelylenkkejä Koirapojan kanssa. Mutta päivät ovat ahdistavia. Nyt jossain lähitienoilla ukkostaa. Ei meillä - ainakaan vielä.
Komeat punaherukat!
VastaaPoistaMe kerättiin jo herukat ja laitettiin pakkaseen.
Helteet senkuin jatkuu. Kyllä saisi välillä sataa vettä.
Joka paikassa on niin kuivaa.
Aurinkoista viikon jatkoa!
Minä käyn aamuvarhaisella keräämässä marjat. Ja lasten pulikoidessa vedessä, minä istun saunan terassilla varjossa. Ei aurinkoa minullekaan, kiitos. Nahkani palaa helposti. Entisajan aatelisilla oli ainakin katetut hevoskärryt, kantotuolit ja päivänvarjot pitämässä ihon valkoisena.
VastaaPoistaNäkyy olevan vanhoja viime vuoden marjoja niin paljon pakastimessa, että jätän suosiolla keräämisen muille. Etenkään, kun ei ole tänä vuonna lomaa. Iltaisin vain pulikoin vedessä :-)
VastaaPoistaRepuhan on saanu hyvän sadon.
VastaaPoistaPunaisia on nyt tosi paljon. Kolmesti olen käynyt keräämässä ja pakastanut, mutta alaoksilla ja pensaiden sisäosissa on vielä raakoja kasapäin, joten ehkä vielä.
VastaaPoista