Ennen kellojen siirtelyä

Palapeli on yhä kesken. Ja tulevana yönä menetän tunnin kasausaikaa. Uskon kuitenkin, että palapeli valmistuu kesäajalla. Sitähän luulisi, että nyt ei enää kestä kauan, mutta turha luulo. Edelleen jokaista palaa pitää pyöritellä tunti tai pari, eikä sille löydy paikkaa. Toisaalta paloja on silmämääräisesti aika vähän, joten jännäksi käy.

 

 Eilen vanhalla talviajalla kävin Kallion kirkossa katsomassa ja kuulemassa Genesiksen. Oli hyvä. 

 

 Olenhan minä jotain neulonutkin, syönyt, nukkunut huonosti, tavannut jokusen ihmisen, kait käynyt kaupassakin ja jopa suihkussa, mutta eniten olen kävellyt narun jatkeena kylminä, tuulisina aamuina,

 

 sumuisina aamuina,

 

 sumuisempina aamuina,

 

 aurinkoisina aamuina.

 

 Narun jatkeena jouduin myös kiipeämään mäelle,

 

 nyppylälle,

 

 mutta säästyin tukin alle ryömimimsestä.

 

 Lintujakin on taas liikkeellä.

---

Ja nyt kesäaikaan 

 

Kesäaikaan vaan olo makeeta on 

vaikka jokainen onhan korvaamaton 

Kesäaikaan vaan löydät tytön joka sua kiinnostaa 

tehdä niin paljon voit, mikään ei ole niin vaikeaa

Kuteet makeimmat pistä päällesi siis 

syöksy sekaan vaan muusta veisaa sä viis 

Kesäaikaan vaan löydät rikkaan, rakkaan, näytä siltäkin 

lämmin on kesäsää, käytäthän ajan parhaimmin

Joku siivelleen sua houkuttelee 

mene mukaan vaan, eihän haittaa se tee 

Kesäaikaan vaan käytä ihan uutta filosofiaa 

kaikki nyt onnistuu, mikään ei ole niin vaikeaa

Kesäaikaan voit päästä mahdottomaan 

toimi taiteillen, missä milloinkaan vain 

Kesäaikaan vaan mene ota, ota, ota tietäen 

talvihan kohta on, siis täytä kirja muistojen

Kesäaikaan vaan olo makeeta on 

vaikka jokainen onhan korvaamaton 

Kesäaikaan vaan löydät tytön joka sua kiinnostaa 

tehdä niin paljon voit mikään ei ole niin vaikeaa

Lämmin on kesäsää käytäthän ajan parhaimmin 

talvihan kohta on siis täytä kirja muistojen

 

Mukavasti aika kuluu

 mutta tuloksia ei kovin kiihkeästi synny. Minähän aloitin tämän palapelin joulukuun alussa. Välillä tämä oli toki tauolla, mutta nyt taas päivät menee tätä tuijotellessa. Joskus joku pala löytää paikkansa. Mutta periksi ei anneta. Jonain päivänä näette valmiin kuvan - tai ainakin lähes, voipi olla, että matkan varrella jokunen pala on kadonnut.

 

 Kun lumet ovat vähenneet

 

 on taas lavennettu lenkkejä.

 

 Hyvässä seurassa tehtiin kevään eka pitkä lenkki ja nythän sitten jatketaan päivittäin. On tuo fysiikka ruvennut temppuilemaan. Kiltisti julkinen sairaudenhuolto tutkii sisintäni. Pitää toivoa, etteivät enää keksisi mitään sisuskalua tarkasteltavaksi, kun jokaisesta tutkitusta löytyy vikaa, ei heti tappavaa, mutta hitaasti kiduttavaa. Fizban totesi, että tee jotain äläkä valita.

 

 Kiitokseksi hyvistä neuvoista vein Fizbanin koirapuistoon pelaamaan palloa. En vie toiste. Ei suostunut lähtemään pois, koska ei voinut luovuttaa palloa minulle. Eikä välittänyt vaikka lähdin pois puistosta. Asiaan lienee vaikuttanut se, että isojen koirien puolella oli oikein lauma, josta tietenkin joku olisi syöksynyt aidan läpi Fizbanin pallon kimppuun, jos Fizban olisi irroittanut hampaansa. 

 

 

Hankiaiset

 

alkavat olla ohi, mutta kylläpä oli kiva nauttia tästä harvinaisesta herkusta näillä leveysasteilla. Yhden pääsiäisen muistan, kun tuolla pelloilla pystyi juoksemaan. (Pääsiäisen, koska oli lomaa. Töissä ollessa juhlapyhät olivat erikoisia, koska sai olla kotona. Nythän juhlapyhät ei arjesta eroa. Pitäiskö niitä ruveta juhlimaan, jotta saisi vaihtelua.) Lapsena ajeltiin potkurilla pitkin hankia. Miten on te pohjoisemman asukkaat, vieläkö potkuri luistaa hangen pinnalla?

 

 Vaihtelua oli, kun kävin tapaamassa kurssikaveria. Hän järjesti ihanan yllätyksen runon kera.

 

 Oli ostanut minulle kirjan, joka kertoo yhteisestä kurssikaveristamme, kirjan, jota olen halunnut. Olen innoissani. Tällaisia yllätyksiä ei osaa odottaa.

 

 Fizban on ollut innoissaan lumesta ja jäästä. Lumet hupenee, mutta jäätä riittää ja jäästä kaiveltavia yllätyksiä, esim. rusakon papanoita.

 

 Saharan hiekka tarjoilee meille värikkäitä taivaita. Muistaako joku vielä, kun muutama vuosi sitten lumi oli ihan keltaista, kun Saharasta satoi enemmänkin hiekkaa? Se oli aika outoa.

 

 Nyt on aika siirtyä päivän tehtäviin. Fizban ottaa rennosti. Minä menen ensin tasapainoryhmään ja sitten mummotettavan kanssa kangaskauppaan. 

---

Mukavaa tiistaita kaikille!

 

Aamupuuro

 ei ole ollut aikoihin normiateriani. Nyt luin jostain, että kaurapuuron popsiminen alentaa kolesterolia, joten olen siirtynyt aamuisin mättämään maitoon keitettyjä kauraryynejä. Enhän minä edes tiedä, pitäisikö vielä alentaa kolesteroliani. Viime mittauksessa se oli aavistuksen koholla, mutta siitä on aikaa ja olen tehnyt jo jotain korjausliikkeitä. Minulla on aina ollut hyvät arvot, mutta mistä sitä nyt tietää. Työstä tuo puuron syöminen kyllä käy. Mutta eipähän tule pitkään aikaan nälkä.

 

 Aika nuhruinen keli on ulkona. Sumua. Ei paljon tarvitse katsella kaukaisuuteen. On rauhoittavan pehmeät näkymät. Eikä kovin liukasta, koska hyvin on lumet höylätty pois ja loput ovat muuttuneet kuravedeksi. Piikkikengillä silti kuljeskelen, koska, jos jossain on lumenjätteitä, on myös hyvin hyvin liukasta. Tänään on myös liput musiikkitaloon. Sinne pitää ilman piikkejä mennä, joten teoreettinen kaatumisen mahdollisuus on olemassa.

 

Rutiineistani poiketen katsoin eilen Uuden musiikin lähetyksen. En ole mikään euroviisuintoilija, joten ihan uusi juttu minulle. Viimeksi varmaan katsoin, kun Lordi voitti. Olisko tämä enne, voittaisko Suomi taas. Pete Parkkosesta olen pitänyt Idolsin ajoista asti ja osaahan Lampenius viulua soittaa, joten olivat minunkin ennakkosuosikkini. Komiat ja Antti Paalanen olivat minusta myös hyviä. Mutta minähän en musiikista mitään tiedä, vitosen laulaja.

 

Nyt, kun ei ole palapeliä tässä nenän edessä, tulee kiusaus höpistä täällä, mutta jospa kuitenkin jatkaisin sotkujen selvittämistä.