Pieni päivitys

 

Ei mitään uutta auringon alla. Koirapuistoilua on taas kokeiltu ja paremmin on sujunut, kun on sattunut sopivan mukavia koiria. Isompien kanssa on juostu, leikitty ja hengailtu. Pienten omistajat eivät jostain syystä halua antaa koiriensa olla Fizbanin kanssa, vaikka Fizban on minusta pieni. Toki se on edelleen säheltäjä, mutta ei se kenenkään päälle ryntää, pikemminkin pyrkii kaikkia pakoon. Arka se on, arempi kuin aiemmat koirani. Ja hyvin herkkä, helposti pelästyy, jos minä vaikka kompuroin. Ja syliin pitää päästä nukkumaan ainakin kerran päivässä. Ei se siinä kuitenkaan pitkään ole, yleensä puoli tuntia riittää.

Minä en edelleenkään paljon mitään ehdi päivän mittaan tehdä. Joululahjoja olen suunnitellut ja sen tienoilta jopa kaupungissa käynyt. Antikvaarista löysin yhdelle lahjottavalle sukkien seuraksi sopivan kirjan, joka yllättäin olikin keskustan divarissa. Oli mielenkiintoinen liike. Tekisi mieli mennä joskus sinne vilkuilemaan, mutta siihen tarvittaisiin paljon aikaa. Näytti aika kaoottiselta vaikka varmaan omistaja tietää, mikä kirja on missäkin. Mutta jos ostajalla ei ole aavistustakaan, mitä tai minkälaista haluaisi, niin miten sieltä löytää etsimäänsä. Tosin varmaan löytäisi paljon sellaista, mitä ei tiedä edes haluavansa. 

---

Joululahjoja ajattelen, koska joillekin on kiva jotain antaa ja koska olisi kiva löytää jotain sellaista, joista luulisi juuri heidän pitävän ja koska en missään nimessä voi paljon rahaa käyttää ja koska jos jotain inhoan, niin sellaisia viime hetken hankintoja, joista näkee, että hätäpäissään on vain käyty ostamassa jotain, jotta olisi jotain. Onneksi aina on sukkia tarjolla ja niihin voi liittää mukaan lapun, että saa laitta kiertoon, lahjoittaa eteenpäin tai myydä, jos joku ostaa.

 

 Ja shoppailusta puheenollen, ostin taas Blossomia. Keltaisesta alkaa sukat olla valmiit, mutta tuon värikkään säästän itselleni.

Täällä on kaikki olleet ahkeria postaajia. Yritän joskus käydä lukemassakin, mutta nyt pitänee vaihteeksi yrittää hillitä kaaosta. Makkarin ikkunan pesi talvikuntoon, mutta vielä löytyy ilkkunoita ja pitäisi ehkä kaivaa talvivaatteitakin esiin. Varmaan joskus tulee kylmääkin vaikka nyt pitäisi föhntuulen taas tuoda meille lämpöä.

---

Pari taivasta lopuksi

Taivaanrannanmaalari

Hyvin oli iltataivas maalattu,

ja ihan kivasti on maastoonkin keltaista levitetty.

Mikäs tässä on aamukahvilla ikkunasta ulos tuijottaessa. Jonkinlainen ajatus kasvimaasta pyrkii ilmoille, mutta enköhän minä saa sitä lannistettua. Keväällä kyllä sitten harmittaa, jos en enää mitään tee, mutta sehän on keväällä. Yritän minä kyllä kannustaa itseäni, että iltapäivällä, kun aurinkokin niin kauniisti paistaa. Mutta velttous valtaa olemukseni.

---

Eilen kävin hakemassa taas rokotuspiikit. Oli kiva rokottaja ja kaikinpuolin hyvin rauhallinen tunnelma. Koronakäsi on vähän kosketusarka, mutta muuta ei ole havaittavissa. Tyttäreni sai taas koronpiikistä kuumetta. Sen elimistö on kovin reaktiivinen.

---

Minulla on vähän outo olo tuon Janne Puhakan tapauksen takia. Kun olen seurannut häntä Petollisissa viikkokausia ja ihaillut hänen pelityyliään, tuntuu kuin tutulle olisi tapahtunut kauheita. Lapsenlapseni katsoi myös Petollisia ja välillä viestiteltiin asiasta. Elämä on joskus raakaa.

Kävin eilen myös hakemassa tilaamani kirjat. Tapani Baggen novelleja luin mummoille silloin, kun kävin tuossa palvelutalossa lukemassa. Olivat riemastuttavan hauskoja, joten tilasin eurolla ja parilla nuo. Tiedä sitten, miten ne maistuvat. Tomas Kyröä en ole koskaan lukenut, jostain syystä. Tykkään kyllä Kyrön telkkariesiintymisistä ja ekoista Mielensäpahoittaja-leffoista. Tuon Kirjoituskonevarkaan tilasin, koska hän kirjoittaa siinä kirjoittamisesta. Minua kiehtoo lukea kirjoittamisesta, koska joskus haaveilin kirjan tekemisestä. En enää. Uusi Noituri-sarjan kirja piti tietenkin tilata. Olisko jo aika lukea koko sarja uudestaan? Haruki Murakami on ehdoton lempparini, joten jokainen uusi suomennettu pokkari on välttämätön hankinta. Tämän luen varmaan ekana vaikka jättipaksu Vieterilintukronikka on vielä aloittamatta. Joël Dicker on aina ollut mukava kokemus, joten eiköhän nytkin. Hassua tilailla kirjoja, kun lukeminen on jäänyt niin vähille. Aamukahvilla (ellen ole täällä) luen Sinuhea ja sängyssä jotain pienempää kirjaa, nyt Outi Pakkasta, mutta en minä pitkään istu kahvipöydässä ja sängyssä nukahdan heti, joskus aamuyöllä herätessä tulee luettua. Mutta tietoisuus siitä, että luettavaa löytyy, rauhoittaa mielen.

---

Nyt menen teeskentelemään neulomista. Sekin on niin kaitkonaista, että pitänee keksiä ihmisille muita lahjoja jouluksi.

Hengissä Helsingissä

 

Sellainenkin kirja kuin Hengissä Helsingissä minulla oli joskus, mutta lienen laittanut sen maailmalle. Pari päivää sitten sain loppuun tuon Sivuhenkilön. En yhtään tiedä, mistä moinen on hyllyyni tullut. Olenhan minä voinut sen itsekin hankkia, mutta ei ole mitään mielikuvaa. Oli sänkylukemisena. Sänkylukemiset ei paljon edisty, sillä nukahdan illalla yleensä ekan sivun puolivälissä. Mutta joskus valvon aamuöisin. Silloin on oiva hetki lukea. Yllättäin tykkäsin tästä kovasti. Kertoi esikoiskirjailijan yksinäisestä ja köyhästä elämästä ja myös palkinnon jälkeisestä humusta. Joki kirjoittajan tyylissä viehätti. Hän on näköjään saanut paljon muutakin aikaan. Harkitsen.

---

Nyt luen Sinuhe Egyptiläistä. Ja edelleen tykkään kovasti. Tekee mieli lukea kaikki Waltarin historialliset, jotka toki ovat hyllyssäni. Niihin kyllä menisi aikaa, joten josko nyt ensin tämä Sinuhe. Mikael Karvajalka oli silloin nuoruudessa lempparini. Mutta luulisin, että ennen kuin Alastalon salissa on luettu, olen lukenut useammankin Waltarin. Alastalon salissa ei kyllä houkuta yhtään, mutta taisin luvata selvittää sen.

Jokunen selitys siihen, mihin aika on mennyt:

• oli yhdet kastajaiset, kun rippilapsi oli jäänyt pienenä ilman kastetta
• oli rippijuhlat, joita varten piti fiksata ripitettävän mekko ja leipoa valtava suklaakakku
• oli pari päivän mittaista vesikatkoa
• oli silmälääkäri, joka totesi, että pientä kaihinalkua, muuten ok
• oli pikareissu Tallinnaan
• oli yhden Ifolorkirjan tekeminen, valmistui
• ja tietenkin on muutamalla lahjaneulomuksella kiire

 

Fizbanin kanssa on aloitettu uusi harrastus. Ajetaan aamuvarhain bussilla johonkin ja kävellää kotiin tarkoituksena saada neljän kilometrin aamulenkki. Kilometrejä, koska meidän molempien on syytä saada lihaksia, bussi, jotta Fizban tottuisi matkusteluun.

Samalla tulee Fizbanille uusia maisemia. Minusta on hiukan haikeaa kävellä näissä maisemissa, joissa viimeksi olen liikkunut Koirapojan kanssa. 

Palapeleihin en ole ehtinyt nyt syventyä, mutta tällaisen puisen koottavan sain aikaan, synttärilahja tämäkin ja kohtuu hankala.

Että näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Palaan varmaan taas joskus.

Paluu normielämään

 

Lankaöverit ovat vieläkin järjestämättä. Tarvitaan lisää laatikoita. Josko ehtisin ennen sateita kauppaan. Säätiedotus lupaa sadetta vasta kahdelta, mutta usein sade juokseekin nopeammin. Sade ei haittaa, mutta tänään saattaa ukkonen yltää tännekin. Meille ei ukkospilvet helpolla nouse, joten vielä ei Fizbanilla ole kokemusta moisesta. Haluan olla paikalla, kun eka kerta tulee.

Kaikenlaisia säitä on ehtinyt olemaan. Tämä kesä on toistaiseksi ollut minulle mieleinen eli ei kohtuuttomasti kovia helteitä. Sadettakin on tullut sen verran, että kaikki kasvaa ihan ok.

Kasvimaalla kasvaa muutakin kuin rikkaruohoja. Marjoja tulee paljon, kurpitsat kukkivat runsaasti, mutta satoa saa odottaa. Pärriäiset viihtyvät omassa tarjoilussaan erinomaisesti. Hunajakukka ja kurkkuyrtti lunastavat maineensa pölyttäjäkukkina.

---

Fizban oli mukana kerran. Ei viihtynyt leikkikehässään vaan tunkeutui ulos. Pysyi aika hyvin minun lähellä. Ajattelin, että siirrän häkin aidaksi käytävän varteen, mutta eipä nyt tarvitsekaan. Fizban laidunsi niin tehokkaasti, että oksenteli seuraavan päivän. Kiellän nyt siltä heinän syönnin kokonaan, vaikka on mahdollista, että löysi palstalta jotain lievästi myrkyllistä. Mutta pärjätköön nyt ilman heinää.

Muuten Fizban elelee entiseen tapaan. Kovin on araksi muuttunut kuukausien mittaan. Sehän oli pentuna ihan yltiöpäisen sosiaalinen. Nyt arastelee vieraita ihmisiä, eikä ihan jokaisen koirankaan luo syöksy suoraan. Ei sillä ole mitään huonoja kokemuksia ollut. Varmaan vain rodun perusluonne alkaa tulla esiin, pidättyväisyys.

Pihapuutarhurin liljat kukoistavat oven pielessä. Ruskoliljoja minäkin himoitsen. Joskus ehkä hankinkin.

---

Postcrossausta olen taas tänään harrastanut. Pitäisköhän aloittaa bookcrossauskin?

Enemmän kuvia, vähemmän opetusta

 

Kun on tyytynyt kolmen kuvan postaukseen, tuleekin seuraavaksi tarve sulloa reilusti kuvamateriaalia. Olin yllättynyt, että heilimöidä oli vieras sana. Kivahan se on opettaa uusia asioita, mutta tänään veivaan vain sitä samaa kuin aina eli säätä ja koiraa. 

---

Nämä kukat keräilin palstalta, kun käytiin Fizbanin kanssa hiukan poistamassa rikkaruohoja ja heilimöivää heinää - minä kitkin, Fizban yritti syömällä saada jotain aikaan. Oli tarkoitus mennä tänäänkin, mutta taitaa siirtyä. Nyt olisi kiva, kun ei ole helle, mutta muut säätekijät eivät ole suosiollisia.

Nyt kodikkaasti sade ropisee ikkunaan. Hyväähän se sade tekee. Hyvä on myös pitää sisäpäivää ja vaikka vaihteeksi keräillä pölykoiria ja setviä romukasoja, molempiahan täällä riittää. Pitää myös käydä kaupassa ja apteekissa. Fizbanin maha temppuilee. Se on aina vähän huolestuttavaa lunnikoiran kohdalla. Sen verran huolestuttavaa, että eilen käytiin ellillä. Saatiin varalta antibioottiresepti. Pakotin ellin myös ottamaan verikokeita, jotka onneksi oli ihan ok. Sen verran rajoilla kuitenkin, että kolmen kuukauden päästä otetaan kontrolli. Ellin mielestä taisin olla vähän hysteerikko.

Mutta kun on tuollainen laihapoika silakkaruippana, niin ei kovasti kaivata mitään mahaongelmia.

Onneksi Fizban osaa ottaa myös rennosti. Silloin, kun nukkuu ketarat kohti taivasta, minäkin voin rauhoittua.

Näyttää aika vahvasti siltä, että sade jatkuu pitkään. Ukkosen jyrinääkin kuuluu jostain kaukaa. En voi lähteä kauppaan vielä. Täytyy olla kotona, jos ukkonen nousee päälle. Fizban ei ole moista vielä kohdannut, joten saattaa pelästyä pahasti. (tuntuuko teistä siltä, että tärkeintä elämässäni on joku koira? - sepä saattaa tällä hetkellä pitää paikkansa, kun ei ole isompia ongelmia)

Ja kun en viitsi ruveta pölyjahtiinkaan, voisin yrittää koota tätä toivotonta palapeliä. Kaivoin kaapista tyttären vanhan palapelin olettaen, että kaikki palat on tallella. Täsmälleen samanlaisia paloja on kyllä kasapäin. niitä sitten yksitellen yritän sovitella yhteen. Tässä menee kauan.

Jos olisi normipäivä, olisimme jossain kaukana lenkillä. Tehdään pitkiä, monen kilometrin kävelyjä. Välillä mennään bussilla tai metrolla kauemmas ja kävellään takaisin. Pitää totuttaa Fizban erilaisiin kulkuneuvoihinkin.

Vaikka en ehkä ole kesäihminen, tykkään kyllä näistä rehevistä maisemista. Vihreäkään ei ole lempivärini, mutta luonnossa se onnistuu näyttämään aivan ihanalta.

Ja lempiväreistä puheenollen, eilisiltaisia taivaita lopuksi. Pinkki viehättää tällä hetkellä.

Lähihistoriaa

 

Kauniin illan kunniaksi katselin kuvia ja päätin jakaa niitä teidänkin kanssa.

On kävelty ja ihasteltu luonnonihmeitä, kuten haapojen levittämiä pumpulipilviä.

Ruusujen kanssa piti ihan poseerata.

Onneksi muihin kukkiin pääsi tutustumaan lähemminkin - tai vaikka jättää tutustumatta.

Metsiäkin tutkittiin,

monenlaisia metsiä.

Käytiin myös avarammilla alueilla.

Siellä oli jotain outoa.

Oli pakko nousta ihan takajaloille seisomaan, jotta näkisi paremmin.

Suu loksahti ällistyksestä auki, kun päästiin lähemmäs.

Kaikkien kokemusten jälkeen oli pakko levähtää sekä ulkona

että sisällä.

Nyt odottelen huomautuksia palstaviljelyni puutteista. Huomautuksia tulee varmasti, sen verran palstallani kasvaa heinää ja rikkaruohoja. Vieraslajeja ei pitäisi löytyä toisin kuin tästä naapuripalstalta. Tämä ei taida selvitä pelkällä huomautuksella vaan joutuu lunastukseen.

Säitähän on riittänyt kaikkeen. Kivasti sade on kastellut viljelyksiä ja kivasti myös toiminut tekosyynä välttää kitkemistä. Olen minä joskus kuitenkin käynyt jotain raatamassa.

Aamulla satoi

 Miten se sattuikaan, että nyt kun on viileämpi sää, minulla on ollut uuni päällä toista tuntia. Oli kuvakin uunista ja siellä paistuvasta Yrjölän puurosta, mutta ei tämä onnistunut kopioimaan sitä. Yrjölän puuroa piti tehdä lisää, kun Fizban oli edellisen satsin jo syönyt. Nirso koirani syö ajoittain ihan innolla puuroa.

Aamulla satoi, ihan pikkuisen vain, mutta kuitenkin. Ei siis pidä vanhat sanonnat paikkaansa, ei ennusta iltarusko poutaa. Vaikka onhan tässä nyt poutaa taas kuten on ollut loputtomiin. Minä en ole helleihminen, joten tämä hiukan viileämpi tuntuu tosi kivalta. Oli ajatellut mennä äänestämään, mutta sitten huomasin, että olen tänään luvannut mennä ulkoiluttamaan palvelutalon asukkaita. Kaksi asiaa yhdelle päivälle tuntuu liialliselta vaikka tästä ei nyt tulekaan normipäivä.

 

 

Kun ei ollut normipäivä, Fizban hakeutui aurinkoon unille. Ei kait se tykkää helteestä?

 

Normipäivänä lähdemme heti herättyä eli noin kuuden maissa pitkälle lenkille. Semmoiset reilut neljä kilometriä kävellään metsissä, pelloilla, rannoilla, koska päivällä on ihan liian kuuma meille molemmille.

Lenkin jälkeen juodaan aamukahvit parvekkeella kaikessa rauhassa. Välillä lueskelen, mutta enimmäkseen vain olen, kuuntelen lintuja ja katselen tervapääskyjen kiitoa taivaalla. Tämä on päivän rentouttavin hetki.

Aamukahvin jälkeen lähden kasvimaalle pariksi tunniksi, enempää en kykene siellä helteessä olemaan. Kuva ei ole kasvimaaltani vaan matkalta sinne. Tuossa vasemmalla on palsta-alue ja minun aarini neljäs tästä reunasta. En ole istuttanut muuta kuin jättikurpitsaa ja kesäkurpitsaa. Loppua yritän täyttää kukilla. Toistaiseksi lähinnä kitken rikkaruohoja, jotka kukoistavat hienosti.

Kun raahaudun umpiuupuneena kotiin, käytän Fizbania pikalenkillä Fizban on kyllä usein erimieltä. Sen mielestä voitais jäädä pitemmäksikin aikaa ulos. Minulla alkaa kuitenkin olla nälkä.

 

Loppupäivän minä sitten puuhastelen ja Fizban rentoutuu. 

 

 

 

Toki tehdään vielä pari ulkoilua, illansuussa pikainen ja kymmenen maissa pitempi. Kymmeneltä on jo hiukan viileämpää. Tiheillä lenkkeilyillä on ollut toivottu vaikutus. Ei ole ollut sisälle pissailuja.

---

Täällä on paljon villejä omenapuita, joissa osassa on kuulemma maukkaat omenat. En ole maistanut. Pitäisköhän tänä vuonna.

Pihlajatkin jo kukkii.

---

Kuvien siirtäminen takkusi. Alkaisi olla aika ruveta miettimään, mihin tämän loppupäivän hukkaan.