Kun kerran satoi aamulla, en noussut ylös vaan jatkoin unia. Satoi, kun heräsin uudestaan, tasaista, rauhallista sadetta, joka kastelee tehokkaasti maan ja ällistyttävä vihreys sen kun vain lisääntyy.
Kukkia löytyy sekä maasta että puusta. Minä odotan lempipuuni pihlajan kukkia. Pihlaja vetoaa minuun enemmän kuin mikään muu puu. Kevät edistyy vauhdilla vaikka edelleen näitä kalseita ilmoja riittää. Kielotkin kukkii ja mustikka. Kimalaisia näkyy vähän. Saa nähdä, miten ehtivät pölyttää. Toivottavasti ehtivät. Tarkoitus olisi käydä mustikassakin.
Eilen istutin sipulit ja vähän siemeniä piilotin maahan. Kasvimaan kunnostus on hidasta touhua, kun yritän seuloa pahimmat rikkaruohot pois ennenkuin laitan mitään kasvamaan. Mutta eipä tässä mikään kiire ole. Tänään taitaa jäädä puuhastelu sateen jalkoihin, eikä huomennakaan ole mahdollisuutta. Sain vihdoin monien mutkien ja viikkojen kautta ajan kuntotestiin. En ole kovin loistokunnossa, mutta jos viralliset tulokset innostaisivat parantamaan.
Nyt rupean laskemaan tämän kuun menoja, joita on taas ollut. Kaivelen varastoja ja kokkailen ruokaa tulevia päiviä varten. Kaappien kätköihin meinaa jäädä ruokatarpeita vanhenemaan. Kun tuhlaa rahansa muuhun, on hyvä, että voi tehdä syömistä myös parasta ennen tarvikkeista.