Viikon kylmin päivä

Aurinkoiset päivät ja ilmansaasteet aiheuttavat kauniita iltanäkymiä.

Horisonttia hallitsee nykyisin Kalasataman torni, joka on siis ISO! Edelleen vähän hätkähdän, kun katson parvekkeelta kaupungin suuntaan.  

Mutta nyt siis olisi viikon kylmin päivä eikä pakollisia menoja, joten olisi aika taas iskeä lapio maahan ja mennä kaivamaan nurmen alta viljelymaata esiin. Ainoa ongelma on, että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta eli pitää pukea pitkähihaista ja -lahkeista, hattua ja kaulusta, jottei nahka kypsy liikaa. Mutta menen minä kuitenkin edes yrittämään, sillä hommaa riittää. Olen sellainen nyhertäjä eli seulon monivuotisten rikkakasvien juuret pois mahdollisimman tarkkaan. Sillä taktiikalla ei tunnissa saa paljon aikaan. Voisin taas yrittää saada raparperia piirakkaa varten. Olen muutaman kerran niitä ottanut ja lykännyt jonkun vastaantulevan naapurin kiusaksi. Raparperi kasvaa uskomattoman rehevästi, joten siitä riittää. Mieluusti sitä harvennan, mutta en kovin paljoa itse käytä. Onneksi naapurit huolii.

Kuudanyö

Kävin eilen hakemassa antibioottikuurin päivystyksestä ja sehän kesti. Onneksi Koirapoika pääsi viihdyttämään pentua, joten minä sain rahassa tutustua tuntikausia päivystyksen jonotushuoneeseen. Mielenkiintoinen kokemus, puheliaita ihmisiä, yhteisöllinen tunnelma. Ja lääkäri oli aivan ihana, kun sitten tavattiin. Eikä mitään uutta, mikä ei antibiootilla paranis, joten kaikki hyvin.

Ilman päivystyskeikkaa en ehkä olisi huomannut kaunista kuuta.

Näettekö, miten pienet kuu-ukot ja -akat elävät siellä arkeaan välittämättä siitä, miten yksi Repu tuijottaa linssin läpi heidän maailmaansa. Siellä ei ole huolta mistään joutavasta, arki sujuu rauhalliseen, vääjäämättömään tahtiin ja juhlia riittää tasaisin välein. Juhlapaikat peitetään meidän katseilta piiloon. Kohta alkaa taas juhlien järjestely ja juhlakentän eteen vedetään verho sitä mukaa, kun juhlat edistyvät. Juhlan jälkien siivouksen myötä koko kuu paljastuu taas meidän nähtäväksi. Olisi kiva tietää, miten rankat bileet on, kun ne pitää tehdä kätkössä?

Kesäkamppailuun mahtuu vielä osallistujia ja äänestykseen voi osallistua, kun vain yksi paikka on vasta arvottu.

Kilpailu vietillä tai ilman

Se on kuulkaas kanssaeläjät niin, että kesäkuu on tuossa nurkan takana ja virallinen kesä alkaa, siis todellinen Suomen kesä ilman tällaisia viikkokausien helteitä. Ja kun on kesä, on myös kesäkisa. Perinteitä kunnioittaen tietenkin laihdutamme. Jokainen määrittää tavoitteensa ihan itse. Ne, jotka ei tavoitettaan saavuta, palkitsevat kortilla, kirjeellä tai paketilla ne, jotka saavuttavat. Jos siis haluaa palkinnon, kannattaa olla realistinen. - 500 g on pienin määrä, joka hyväksytään tavoitteeksi. Ja vastuu ilmoituksista on ilmoittajalla eli huijaaminenkin on mahdollista, mutta siihenhän ei kukaan tietenkään sorru. Jos kaikki saavuttavat tavoitteensa, tehdään rinki, jossa jokainen antaa yhden palkinnon ja saa yhden palkinnon.

Sitten on vielä määritettävä, milloin kesä loppuu, sillä viime vuoden kesä oli pitkä, koska se oli Possun kesä. Nyt on Repun kesä ja Repun kesä loppuu elokuun viimeisenä päivänä. (Possu ei valita!)  Syyskuussa alkaa Repun lempivuodenaika, syksy ja sitä ei pilata millään kilpailulla.

Nyt sitten ilmoittautumaan ja tavotteita peliin. Tein tuonne sivuun tavoitelistan. Jos haluatte listaan oman tavoitteenne, kertokaa. En toki ketään luvatta listaa, joten voitte rauhassa kommenteissa ilmoittaa tavoitteenne. Tavoitteet tarvitsen, jotta voin sitten palkintojen saajat ja lähettäjät erotella viimeisellä tuomiolla. Possu saa pienentää sitä 50 kilon määrää.

Ja koska minua ei mikään realismi vaivaa, otan tavoitteeksi 10 kiloa. Sehän on melkoista haipakkaa. Viikkoja on 14 eli kiloja pitäisi hävitä yli 700 g viikossa. Mutta se ei pelaa, joka pelkää. Ja minulla on tuolla jo pino kortteja odottamassa.

ps. Otin jääkaapista maitoa. Siellä oli vajaa makkarapaketti. Rakastan makkaraa. Pitäiskö nuo syödä heti aamupalaksi pois kiusaamasta.

Kovan päivän ilta

Paikka 1. Kuka arvaa missä kävin? Jos joku arvaa, saattaa tulla ihan palkintoakin - tai sitten ei - riippuu. Poikani äitienpäivälahjaksi uhrasi kallista aikaansa seurusteluun kanssani kauniissa maisemissa. Koirapoikakin pääsi mukaan.

Ja ilmahan oli ihana kuten tänä keväänä on tapana. Linnut lauloivat, kansanjoukot pysyttelivät poissa. Lisävihjeeksi kerron, että etenkin ruokokerttuset musisoivat.

Paikka 2. Tänään kävin helpommin arvattavassa kohteessa, tosin ilman Koirapoikaa ihan vain ystävän kanssa. Mutta ehkä eka oikean vastauksen antanut saa tästäkin kortin - siis tietenkin ehkä - tänään mikään ei ole varmaa

- paitse ehkä se, että muutkin kuin oranssit kukat on kauniita -  vaikka oranssi on nyt ehdoton lempivärini, ehdoton!

Tänäänkin oli kaunis päivä, mutta ruokokerttusia ei kuulunut.

Paikka 3. Kolmas mahdollisuus kuvitella saavansa postia tulee tässä. Missäs nyt olin musisoinnista nauttimassa?

Mutta jos oikeasti haluatte voittaa jotain, käykää Neilin blogissa kommentoimassa. Hienot palkinnot. Pöllö!!!

Illanjatkoja!

Unohtui tuo sunnuntaikuva, mutta nyt tässä

Sunnuntai 27.5.2018 klo 8:45

paino yli - yli paino

Hukka huolehti koirien kiloista. Huolehtii moni minunkin koirasta, koiristani huolta vuosien mittaan moni kantanut: "miten se noin laiha" "millä sinä saat sen pysymään tuollaisena" "eikö se syö" "mitä sinä sille annat" Jaa-a! Koirillani on ollut synnynnäinen taito säädellä syömisiään. Ruokaa on yleensä tarjolla mielin määrin, herkkuja harvakseen. Ovat syömättä välillä, syövät toisinaan enemmänkin. En sotkeudu syömisiinsä enemmälti. Iltapalaksi jugurttia, öljyä, pellavansiemenrouhetta, maitohappojauhejotain, nokare vähärasvaista jauhista silloin tällöin ja piilotettu dentastix joka ilta aivotoiminnan vilkastuttamiseksi. Helppohan se on koira pitää kunnossa, joten outoa, ettei itsellä onnistu. Epäilen, että tuo automaatio puuttuu päästäni.

Mummotettaville tuli tällainen viikon alussa. Eilen Koirapoika kävi katsomassa. Koirapoika seisoi patsaana paikallaan, kun pentu riehui ympärillä. Outoa minusta, että kasvattaja oli joutunut leikkaamaan palan turkkia jokaiselta pennulta merkiksi, kun ei muuten tunnistanut. Että voi olla niin samannäköisiä koiria! Koirapoika joutuu nyt tätä tapaamaan säännöllisen epäsäännöllisesti, jottei vanhemmiten tule ongelmia poikajoukossa. Laumasta pitää kasvattaa yhtenäinen. Kysyin, joko mummotettavien koirainto on helpottanut. Kuulemma on. Kun toive ja todellisuus kohtaavat. todellisuus pääsee voitolle ja muu elämä kiinnostaa entiseen tapaan.

Nyt pitäisi ottaa roskasäkki esiin ja haravoida kaikkea joutavaa poistoon ja jotain talteenkin. Saattaa tulla koiravieras yöksi, koiravieras, joka varmaan tykkäisi hoitaa paljon kaikkea roskiskuntoon. Siitä on kulunut useampikin hetki, kun leväytin muutaman kaapin sisuksen esille ajatuksella, että käyn omaisuuttani läpi tiukalla kammalla. Miten se onkin sitten jäänyt siihen? Sujuvasti hyppelen kasojen yli, joskus vähän jotain siirrän johonkin osaamatta päättää, onko tämä tarpeellinen vai ei. Ja tietenkin kuvittelen myös järjestäväni kaikkea aiheittain, laaduttain, käyttötarkoituksittain, joten kaaos vain lisääntyy. Jos nyt edes nuo langat laatikottaisin uudestaan entiseen sekasotkujärjestykseen. Ensin kuitenkin vähän chillailen. (olen minä sitten niiin moderni, sormi ajan valtimolla, nuorekas, hyvinsäilynyt - ja niin realistinen arvioinneissani)

Kesä edistyy ja me myös

Lempipuuni pihlaja kukkii. Aikaista on.

Star Wars on taas nähty. Chewbacca on hieno.

Teatterissakin kävin, kun entinen työkaveri oli lippuja tilannut.  Juha Hurmeen Lemminkäinen. Mielenkiintoinen, sanoisin. Ennen teatteritaidetta käytiin Espalla katsomassa kukkataidetta.

Ajatuksia herättävää sekin.

Mitenkähän metsäkeijut pärjää autojen keskellä?

 

Possu oli taas muistanut mietelauseella ja omatekoisella kirjanmerkillä. Possu se osaa. Kiitos.

Ja kävelymatkakin edistyy. Keskiviikkona jäi Lappeenranta taakse. Jatkan kohti Imatraa.

Suuri päivä eilen

Tuli täyteen yhdeksän vuotta yhteiseloa Koirapojan kanssa. Laitetaan sen kunniaksi ihan kuva Koirapojasta, vaikka yleensä lasten tai lemmikkien kuvia ei netissä levitellä.

Sattumoisin eiliseksi oli sovittu koirallisen ystävän kanssa retki Vaakkoille. Oli hieno ilta. Koirat pyyhälsivät vapaina ja me kävelimme perässä.

Jos olisin osannut ajatella loppuun asti, olisin voinut pudottaa talviturkin, mutta se nyt jäi, kun en ottanut pyyhettä mukaan. Uimapuvusta väliä, mutta ajatus pukea märälle nahkalle pölyiset vaatteet, ei innostanut. Perinteisesti sitten joskus heinäkuussa aloitan ulkovesiuimakauden, joka kestää päivän tai pari. Uimahallissa on helpompaa.

Suopursutkin jo kukkivat, mutta niistä en kuvia ottanut. (tässä siis suokukka) Oli lämmintä, valoisaa, eikä edes itikoita. Kyllä kesä on hieno vuodenaika.

Ton mummo

Ton-ruoka on nyt muotia. Minultahan ei mitkään ruokavaliot onnistu, mutta muuten olen usein ton. Ruokavalioton ja laihtumaton.

Holtiton olin eilen, kun kävin lankakaupassa. Ei ollut tarkoitus itselle ostaa, mutta iski halu kauniisiin punaisiin lankoihin. Olen kovin tummien lankojen kanssa puuhastellut ja ollut siksikin iloton - iloton toki muutenkin - nauruttomaksi on perusluonteeni tainnut muuttua.

Osaamaton olen huivien suhteen, joten myös huiviton. Kerran sny haastoi minut huivintekoon seitinohuesta langasta monimutkaisella kuviolla. Näin pitkälle pääsin, jätin kesken ja tässä päivänä muutamana päätin päätellä pois kiusaamasta. Pingottamaton on ja pingottamattomaksi jää. Haluiskohan joku tällaisen? 

Hoitamaton on kasvimaani enimmäkseen, joten olen sielläkin saamaton. Kauniit säät olisi, mutta kummasti saan päivät kulahtamaan.

Loputon olisi valituksen määrä, mutta näköalaton en kuitenkaan ole. Näköalani ovat itseasiassa loistavat.

Lätkin aurinkosuojaa palamattomaan naamaani ja vien valittamattoman Koirapojan aamupissalle. Surutonta päivää kaikille!

Sattunutta

Sunnuntai 20.5.2018 klo 9:00

Kesä on saapunut ikkunan taakse. Nopeasti se kävi, kun nämä helteet löysivät meidät. Ja kun aikaa kului ja uneton yö vaihtui pitkän unen yöhön, päätin unohtaa ikävyydet ja jatkaa vain omanlaista oloa.

Eilen oli hanamissa, joka ei ollut nimensämukainen, kun kirsikankukat olivat jo varisseet. Mutta lämmintä oli ja muutenkin rattoisaa.

Torstaina käytiin mummotettavien kanssa toteamassa, että Barbiesta on moneksi.

Oli ihan katsomisenarvoinen vaikkei Barbie ole koskaan kuulunut elämääni. Minun lapsuudessa niitä ei näkynyt, tyttäreni leikki eläimillä ja poneilla, ei barbeilla ja mummotettavilla on muita hahmoja.

Paljon oli näitä keräilyjuttujakin. Ja tärkeintä, että mummotettavat viihtyivät.

SNY-postia

Mietelausekortit ovat antaneet ajattelemisen aihetta viime aikoina, eikä tämä SNYni kortti ole poikkeus. Niihin parhaisiin asioihin pitää vain keskittyä.

SNYpaketti siis saapui. Ilmoitus tuli jo toissapäivänä, mutta vasta eilen illalla pääsin hakemaan. SNY kertoi, että kuukauden teema oli hänelle vaikea. Älä välitä, niin oli minullekin, mutta sinä onnistuit loistavasti kun taas minä upposin suohon kaulaani myöten.

Paketissa oli punaista puuvillalankaa kahdessa sävyssä, joista etenkin tuo kirkkaampi on aivan ihana. Pitää ruveta miettimään tosissaan puuvillaisia neuleita. Mukana oli myös valkoinen norsu. Valkoiset norsut tuovat erityisen paljon onnea, joten osui juuri oikeaan koloon. Ja hienosti osasit valita sellaisen norsun, jota täällä ei vielä ole. Nyt on onni tarpeen. Neulatyyny kukkaruukussa on kiva idea ja tarpeen, kunhan pääsen niin pitkälle, että otan ompelukset esiin.  Siinä vaiheessa tuo musta silityskukka siirtyy osaksi jotain vaatetta. On se niin hieno! Ja hieno on itsetehty avaimenperäkin. Taitavaa.

Koirapoika innostui herkuistaan, innostui niin paljon, että otti kuoren, jossa paketti tuli ja leikki sillä tunnin verran. Sitä kuorta ei nyt kierrätetä muuhun kuin roskikseen. Mukava oli katsoa, kun leikki maistui. Oli varmaan hajua tarttunut pakettiinkin. Minä en tuon muovin läpi mitään haista, mutta minähän olenkin ihminen.

Kiitos taas paljon paketista. Se ilahdutti monin tavoin.

Kuvista tuli vähän kehnoja, kun hämärässä kuvasin. Lisäksi väsymys käy jo käpälään. Sain kovaa (mielestäni kovaa) kritiikkiä puuhasteluistani ja sehän vei yöunet. Olen herkkänahkainen muutenkin kuin auringon suhteen ja täällä virtuaalielämässä aina silloin tällöin saa arvioita, joita ei ehkä päin naamaa sanottaisi - tai voitais sanoakin, mistäs sitä tietää, millaisia ihmiset oikeasti ovat. Minä vain suhtaudun niin vakavasti itseeni, että sitten valvon, mietin, pyöriskelen. Nyt on ihan fyysisestikin huono olo, kun en enää tahdo kestää valvomista. Lähdetään Koiapojan kanssa viemään mummotettava tarhaan, mutta heti, kun sieltä kotiudun, menen nukkumaan. Toivottavasti ei rupea ukkostamaan ainakaan ennen kotiutumista. Koirapoika ei kykene jyrinässä oikein liikkumaan. Sekin on herkkänahkainen - tai ehkä herkkäkorvainen.

Torstai toiveita

Kasvimaalla olen iltamyöhällä vähän piipahtanut. Ei kestä elimistö päivän auringonpaisteessa. Joko sattuisi joskus pilveilemään, niin voisin päiväsaikaan jotain raataa. Nyt ei vielä olisi verenimijöitä, joten mieluusti peruskorjausta tekisin. Tosin kädessä on kutiseva, mätivä näppylä, kun jokin tuntematon lentävä olio kävi iskemässä siihen piikkinsä. Luulikohan minua kasviksi, kun olen niin hidasliikkeinen. Minähän kasvatan patteja kaikista ja kaikesta. Herkkänahkaisuus voimissaan.

Kännyssä on sen verran ok kamera, että aika sujuvasti hoidan nuo kuvaukset nykyisin sillä. Repu on siirtynyt nykyaikaan - ainakin osittain.

Eilen tuli ihana kortti hienon elämänohjeen kera

"Elämässä tärkeintä ei ole suojautua myrskyltä

vaan oppia tanssimaam sateessa."

Kiitos Pöllö! Ilahdutti suuresti.

Taivallus keväisessä Suomessa edistyy. Maanantai ohitin Kotkan ja eilen jäi jo Hamina taakse. Kymmenen kilometrin päivävauhtia tavoittelen, mutta vaihtelee.

Ulkoilua

Nyt tuli viikonloppuna ulkoiltua niin paljon, että kovasti nahka punoittaa. Varjoja etsin ja naamassa oli 50n koodin rasvaa, mutta väriä tuli silti. Tänään taidan vähemmän ulkoistua. Kasvimaalle voisin mennä, mutta sinne aurinko paahtaa täysillä koko ajan, joten kasvakoon vain rikkaruohoa edelleen.

Kyllä kaikki vastaantulijat jaksoivat eilen kehua lämmintä - ja melkein jokainen muisti lisätä, miten ankea viime kesä oli. Kukaan ei vielä usko, että tätä hellettä (voi sanoa hellettä, kun mittari lähenee kolmeakymmentä) kestäisi kovin pitkään, vielä kukaan ei toivo, että satais vähän. Minä en ole mikään helteenrakastaja, mutta kyllä nyt on mukavaa.

Tokihan sitä Koirapoikaa pitää ulkoiluttaa tänäänkin ja onhan täällä myös varjoisia metsiä, joissa vaellella, joten ei nyt ihan sisätiloissa koko päivää. Kummasti se kasvimaakin kiehtoo nyt, kun ei ole paras aika sinne mennä. Josko illansuussa vähän kävisin kaivamassa vuohenputken juuria pois.

Ulkoilkaa koko vapaa-ajan te, joiden nahka rakastaa aurinkoa.

Aina paistaa

Eilen tulikin sitten aika monta tuntia taas tarvottua. Lintujakin näkyi. Haarapääskyjäkin! Nyt on naama kauniin punainen kaikista suojakertoimista huolimatta, mutta kohta taas mennään ulkoiluttamaan Koirapoikaa ja ehkä tuota elektroniikkaakin. En ole mikään auringonpalvoja, enkä helteen rakastaja nahkani takia, mutta nyt on kyllä mukavaa pitkän nihkeän kauden jälkeen, kun aurinko paistaa. Jotenkin tuntuu, ettei viime kesä helteillä hellinyt, joten nyt en uskalla tuudittautua ajatukseen, että lämpimiä riittää. Lähinnä punnitsen kasvimaan ja yleisen liikehdinnän välillä, mutta enköhän onnistu survomaan molempia päivään. Kuntosali saa jäädä tältä päivältä. Sunnuntaikuvaa häiritsee tuo aurinko, mutta laitetaan silti.

Sunnuntai 13.5.2018 klo 8:00

Äitienpäivää kaikille kukkien kera!