Sunnuntaikuva numero jotain

Lumet on kadonneet, jossain vihertää ja haavat kukkii. Aurinko porottaa, mutt tuuli on hyytävän kylmä. Minä toivoisin pilvistä ja lämmintä. Mutta näillä mennään ja sisällä viihdytään.

---

Sisäviihtyminen aiheuttaa kaikenlaista. Tarvitsen lähiaikoina ruskeaa seiskaveikan vahvuista lankaa. Ei löytynyt kaupoista, joten tilasin jotain, mitä kuvittelen ruskeaksi. Saa nähdä, onko. Tilasin sitten samalla muutakin, kun nyt innostaisi pinkit ja fuksiat ja muut sellaiset värit, joita ei oikein löydy. Nyt sitten tulee kasapäin lankoja. Eipähän pääse varastot hupenemaan, kun ostaa suunnilleen samanverran kuin saa kulutetuksi. Mutta kun ei ole niitä oikeita, niin pakkohan se on. Ei niin, etteikö neulottavaa riittäisi olemassaolevistakin, mutta toiveita pitää toteuttaa.

Vietiin kalkkia kasvimaalle. Sielläkin vihertää. Leikkaamani marjapensaat ovat hätäpäissään yltyneet huimiin saavutuksiin. Ajattelin mennä pöllyttämään kalkkia illansuussa. Palstalle paistaa aurinko koko ajan, mutta jos illansuussa olisi vähemmän naamalle hyppivää. Katsotaan.

---

Suella tuntuu kevätaurinko ottavan voimille, aiheuttaa mielialavaihtelua, joten kannustuksen sana.

44 444

Taas saa kilpailla, vaikka juuri kävin tuomitsemassa kilpailun tuolla Onnelin blogissa. Mutta ristiriitaistahan tämä elämäni on kaikin tavoin, joten

Nätti nelosrivi lähestyy kävijälaskurissa. Ken lähimmäksi sattuu, saa jotain.

Hiirellä on korvat

ja pajulla on kissat.

Yöllä oli satanut ja vieläkin on taivas pilvessä. Anteeksi kaikki aurinkoihmiset, mutta minä tykkään. Kihelmöi ja kuumottaa naama edelleen, mutta tuntuu, että ulkona voi olla, Saatan jopa piristyä niin paljon, että menen kuntoilemaan - sisätiloihin toki, mutta kuitenkin jotain edistystä. 

Huom! "saatan ehkä kenties"

Olisi sisätiloissakin ohjelmaa. Posti toi leffan, jota en ole nähnyt. Sitä katsoessa voisin sukkaprojektia edistää. Kiitos Sus'!

Kaupunkipyörillä on menekkiä. Äkkiä lähtivät kaikki liikenteseen, joten niitä ei tartte mennä kokeilemaan.

Hiljennyn aamukahvin ja Casualtyn seuraan.

Uusi pelargonia

on mummon akkunalla ja akkunan alla laulaa talitiainen.

---

Sain naapurilta pääsiäiskukan.

Auringon noustessa olimme Koirapojan kanssa lenkillä, kun satuttiin heräämään ja kun ennen auringonnousua voi rauhassa kävellä. 

Valittaahan ei saisi. Aina pitäisi olla iloinen, hilpeä positiivinen, kun niin monilla muilla on asiat niin paljon huonommin. Mutta en nyt jaksa. Rassaa tuo naaman kutina ja kirvely. Rassaa, etten voi rauhassa olla ulkona vaan pitää yrittää löytää varjoja. Rassaa, etten jaksa mitään. Aloitan kaikenlaista. En edes innolla aloita, vaan jostain ihme velvollisuudentunteesta aloitan. Sitähän pitää ihmisen puuhastella, jotta saisi oikeutuksen elämiseen. Kuka sen on määrännyt? Kuka kieltää vajoamasta saamattomuuteen? Mutta näin on opetettu, joten pakko yrittää vaikkei jaksais. Se laimea yrittäminen sitten hiipuu omaan mahdottomuuteensa ja siitä tietää olevansa huono ihminen.

Antakaa ihmisten synkistellä. Synkistely on välttämätöntä. Kun oikein kunnolla rämpii pohjamudissa, sieltä nousee puhdistunut uusi ihminen täynnä elinvoimaa ja intoa. Jatkuva yrittäminen vie voimat, kalvaa sisukset tyhjiksi, muuttaa ihmisen zombiksi. 

--- 

Toki zombeillakin on paikkansa maailmankaikkeudessa.

Kun kunnolla synkistelee, tapahtuu ihme. Polttava aurinko laskee, sen viime säteet värjäävät synkkyyden hehkuvaksi, yö saapuu ja saa lakata juoksemasta. Silloin voi taas aloittaa uuden suunnittelun. Voi miettiä kesää, mitä kirjoittaisi kesällä, miten kitkisi ja kuokkisi, kastelisi ja lannoittaisi sekä mielikuvitusta että kasvimaata, mihin menisi, ketä tapaisi, mitä kokisi.

Ja pian näkee, miten uusi rohkeus ja into nostaa päätään

ja tietää nuppujen aukeavan

---

Mutta sitä ennen pitää saada rauhassa vajota.

Ja tämä tarina on tosi

Olipa kerran ryppyinen mummo, sammaloitunut, paikalleen jämähtänyt.

Sinnitteli vielä kuitenkin, vaikka joskus näytti jo täysin lahonneelta.

Enimmäkseen mummo käpertyi itseensä, kiertyi oman napansa ympärille,

mutta saattoi joskus hiukan avautua bloginsa sivuilla,

kertoa vaikka, että kävi kasvimaalla leikkaamassa vadelmia ja marjapensaita,

marjapensaita lähes juurta myöten. 

Mukavaa puuhastelua, kaunis päivä, aurinkokin paistoi.

Mutta aurinko, elämän tuoja,

luonnon herättäjä,

sai mummon suun avautumaan valitukseen. 

Pitkän pimeän aikana mummo oli unohtanut olevansa hämäräperäinen pimeän ruhtinatar, jolle aurinko ei sovi.

Nyt mummo piileksii kotona suojassa naama punaisena, näppyläisenä, kihisevänä, aurinkoihottumaisena toivoen, että kortisonivoiteet tehoaisivat sen verran, että jo tiistaina vois mennä ihmisten ilmoille muutenkin kuin pakollisille koiralenkeille.

Mummon suureksi riemuksi kauniita, aurinkoisia kevätpäiviä on luvattu tie miten pitkäksi aikaa, joten mummo voi puuhastella kotitöitä lähtemättä turhaan ulos lenkkeilemään tai kasvimaata hoitamaan. Jostain syystä mummoa ei kuitenkaan innosta kotityöt.

Tähän päättyy tämänkertainen Repu kuvaa ja tarinoi.

Kokeillaan

Ainakin hetkellisesti näyttäisi pelittävän, joten pikapäivitystä.

Olen saanut paljon postia. Kiitos kaikista.

Sohvalta tuli tällainen valokuvaava kettu.

Minulla oli täällä kettumaisia tyyppejä, peräti kaksi, viikon ajan. Lämmintä ja mukavaa etenkin öisin, kun molemmilla puolin oli paksu lämmin turkki tiukasti kyljessä kiinni.

Olen kuvannutkin. Sunnuntaikuvan

 

ja taivaanrantoja.

Aloitin taas kuntoilunkin, kun maha vain paisuu. Samalla lopetin tuon iltasyöntikampanjan turhana. Syön vain enemmän ennen kahdeksaa. Ei järkevää. Vapautan samalla kaikki muutkin kyttäämästä kelloa.

Tänään, kun raahauduin puolikuolleena kuntosalilta, uimasta ja kaupasta, oli oikea postitulva kynnyksellä.

AnonyymiAnnelta lentoisa kortti. Palstaviljely ei ole toistaiseksi edistynyt, mutta suunnittelu kyllä.

Suelta fillarikortti, joka muistuttaa, että olen minä joskus osannut fillaroida. Nyt olisivat kaupunkipyörät löytäneet meidänkin nurkille. Pitäisi varmaan rekisteröityä. Olisi helppo napata pyörä vaikka palstareissulle tai kauemmas kauppaan mennessä.

Susannalta tuli perinteinen kirjekuori nyt töyhtötiaisen kuvalla ja pystykorvamerkeillä. Sisällä oli kortti, teetä, hienoja silmukkamerkkejä

ja aivan ihana muistikirja, pehmeä, käteen sopiva, miellyttävä kaikin tavoin. Tuossa pienessä kuvassa värit ovat väärät, mutta tuossa kuoren takaosan kanssa näkyy oikea väri.

Kiitos kaikille!

Minä siirryn lepäilemään.

Pilviä maanantain taivaalla

Eilen kävelin kasvimaan ohi. Aika hyvin on lumet jo sulaneet, joitain läiskiä jäljellä. Pensaiden kimppuun voisin käydä jo, mutta nythän on taas aika täysiä päiviä. Puolivälissä viikkoa tulee vielä koirahoitolainen, joka ei oikein hallitse kerrostaloelämää, eikä sitä voi kasvimaallekaan ottaa mukaan. Mutta täytyy harkita. Onhan näitä kotihommiakin. --- Se siivous, nääs... Eilen eksyin kirjahyllyä taas järjestelemään. Siinä saa menemään aikaa ihan rajattomasti. --- Minä olen näköjään valmis tekemään mitä vain, laistaakseni siivouksesta. Mutta nyt menemme aamulenkille tuonne pilviseen maailmaan ja iltapäivällä taas mummoillaan.

Minä vaan tiskaan astioita

Mutta kävin minä sentään ostamassa jätesäkkejä, jotta siivous voisi ehkä alkaa.

- Ai, mikäkö tuo kakkupala on. No, ei ole minun vika. Kaupalla oli kakkua tarjolla. Toin palan kotiin ja keitin kotona kahvit siinä harkitessani siivousta. Olisi ollut epäkohteliasta kieltäytyä. -

---

- Ai niin, tuli sitten illalla yksi miinus lisää, kun söin vielä kymmenen aikaan. -

---

- Mutta siihenkin on erinomaisen hyvä syy. Minä nimittäin päätin päivän suunniteltuani, ajateltuani, haahuiltuani, sulattaa pakastimen. Ja sitten samantien pesin jääkaapin. Ja kun koko torni oli tyhjänä, kokeilin, liikkuisko se. Liikkui kevyesti. Rullasin sen siis keskelle lattiaa ja siivosin myös takaa ja alta. Oli kuulkaa pölyä ja kaikkea lattialle valunutta massaa ties mistä ja milloin kaapin alle sukeltanutta, saavuttamattomiin jäänyttä. Mutta nyt on puhdasta sisältä ja ulkoa. Ja niin ahkerasti olen marjojani syönyt, että kaikki loput mahtuivat tuohon jääkaapin alla olevaan kaappiin ja arkkupakastinkin on sulatettu ja sammutettu odottamaan uutta satokautta. Se on nimittäin melkoinen sähkösyöppö, mutta on kiva, kun löytyy marjoja omasta takaa. -
 ---
Syömiseenhän tämä liittyy siten, että en ehtinyt ajoissa syömään.

---

- Kait minä muistin kertoa, että kävin tohtorilla ja kaikenlaisia kokeita otettiin. Sokeri ja kolesteroli olivat aavistuksen koholla. Tohtori siihen määräsi elintapojen parannusta. Nyt olisi siis ihan syytä ryndistäytyä. Minähän yritän vältellä lääkkeitä kaikilla mahdollisilla kepulikonsteilla. -

Torstaina seilasin ystävän kanssa Tallinnaan. Edellisestä reissusta on kulunutkin aikaa. Ihan ilman kommelluksia ei selvitty, mutta kivaa oli. Karnaluksessakin käytiin, mutta mitään en ostanut. Muutenkaan en ostanut kuin halpaa punaviiniä ja kallista Malumbaa, koska siitä menee promillen tuhannesosa norsujen suojeluun. En tietenkään muuten olisi.

Outoa, ettei kukaan tunnista tätä...

Ihan kotimaasta ostin kunnolliset oksasakset, jotta voin raadella marjapensaitani, kunhan sinne joskus pääsen.

Kotona vihertää vähän heikosti krassit ja lehtikaalit. Chilit vain ujosti pilkistävät.

Sunnuntaikuvasta näkyy, että tuosta kentältä on lumi sulanut ja taivaanrannasta hyppyrimäki poistunut.

---

Nyt voisin suunnitella vaikka siivousta. Kohtahan se on hoidettu. Jos hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin tällä suunnittelulla on jo ainakin kolme neljännestä tehty. Hiukka vielä lisää suunnittelua, niin se on siinä.
---

Ei ihan aprillia

Herkät värit aamutaivaalla, kahvia kupissa, väsymys päässä. Näin se lauantai taas pyörähtää käyntiin. Nytkö olisi se siivouspäivä, jota on odotettu? Illalla ollaan taas viisaampia. Vai ollaanko?

Ja kun aamu eteni, alkoi tuo parvekenäkymäkin kirkastumaan, se näkymä, jossa harva huomasi mitään outoa. Saga sitten tarkkana naisena löysi aukon eli Sagalle kortti.

Aprillipäivänä kaupungin viimeinen hyppyrimäki murskattiin ja minun taivaanrantaani jäi iso lovi. Näin se kehitys kehittyy.

Lisävalaistusta toivon vielä matkailuuni.

Rautatieasema on oikein, mutta mikä rautatieasema, kun niitä on useita.

 Toinenkaan matka ei ihan napannut. Kuopio, Vaasa ja Uumaja ovat kaikki väärin, joten huvitelkaa miettimäll, missä nuo alla olevat talot voisivat sijaita. Minä huvittelen miettimällä, kannattaako siivoaminen.

Tällainen oli siellä merimatkan päässä.