Haasteita ja haastetta

Museokortti laittoi postia

Museohaasteet 2019

1. Käy museossa tai näyttelyssä, joka alkaa samalla kirjaimella kuin nimesi.

2. Ota yhteisselfie taiteilijan omakuvan kanssa.

3. Käy museossa, joka on erikoistunut yhteen aiheeseen. Suomen erikoismuseoiden aiheita ovat mm. jääkiekko, nahka, posti, teatteri, vakoilu ja kulta.

4. Haasta tuttavasi mukaan museohaasteeseen ja käykää yhdessä museossa!

5. Vieraile vaatteita tai käsityöperinnettä esittelevässä näyttelyssä.

6. Etsi taideteos, historiallinen valokuva tai esine, joka kuvastaa sinulle tärkeitä arvoja.

7. Käy museossa lasten seurassa tai kokeile yhtä Museopuuha-tehtävistä.

8. Tutustu Suomen sotahistoriaan museossa.

9. Vieraile museossa samalla musiikkia kuulokkeista kuunnellen tai nauti muulla tavalla musiikista museossa.

10. Näe teos tai näyttely, jossa käsitellään ilmastonmuutosta.

11. Istu kymmeneksi minuutiksi alas ja kirjoita ylös viimeisimmän museokäyntisi herättämiä ajatuksia. Jaa halutessasi teksti somessa tunnuksella #museohaaste.

12. Bongaa museoista kaikki neljä elemettiä maa, ilma, vesi ja tuli.

13. Seikkaile historiallisessa linnassa.

14. Löydä seuraava vierailukohteesi Museo-lehdestä tai kysy vinkki museossa työskentelevältä henkilöltä.

15. Vieraile näyttelyssä, jonka nimessä on adjektiivi.

16. Tutustu museossa tieteiden tai tekniikan ihmeelliseen maailmaan.

17. Perehdy elokuvaan, dokumenttiin tai kirjaan, joka syventää tietämystäsi näyttelyn teemasta tai taiteilijasta.

18. Etsi näyttely tai teos, joka vaikuttaa tunteisiisi: herättää sinussa esimerkiksi surua, iloa, haikeutta, saa nauramaan tai vihastuttaa.

19. Luo näyttelystä inspiroituneena oma teos: esimerkiksi valokuva, teksti tai piirros.

20. Vieraile näyttelyssä tai museossa, jonka normaalisti jättäisit väliin.

21. Etsi museoista teos tai esine, joka on tehty syntymävuotenasi.

22. Tutustu oman kotipaikkakuntasi historiaan museossa.

23. Kulje vähintään kahden näyttelysalin läpi osoittaen jatkuvasti katseesi kohdetta eteen ojennetun kätesi etusormella.

24. Vieraile museossa muualla kuin kotiseudullasi.

25. Etsi museoista taideteos, jonka voit voit kokea ainakin kahdella aistilla.

26. Tutustu merkkihenkilön kotimuseoon.

27. Vieraile museossa, joka sijaitsee luonnon helmassa.

28. Ota kuva museosta ulkoa.

29. Tutustu museossa yli tuhat vuotta vanhaan esineeseen tai paikkaan.

30. Pyydä museovierailulle mukaan tuttava, joka ei yleensä käy museoissa.

31. Vieraile näyttelyssä, jossa on mukana liikkuvaa kuvaa. Katso teos tai tallenne kokonaan alusta loppuun.

32. Osallistu opastukselle.

33. Vieraile museossa, joka on avattu viimeisen 10 vuoden sisällä.

34. Koe taidetta, johon saa koskea tai sukeltaa sen sisään.

35. Osallistu museossa työpajaan.

36. Suorita samassa museossa viisi eri haastetta. 

37. Etsi museoista käyttöesine, joka on sinulle tuttu omasta arjestasi.

38. Vietä sadepäivää museossa.

39. Osallistu museossa järjestettävään tapahtumaan esim. tapahtumapäivä, konsertti, teatteriesitys, taiteilijatapaaminen.

40. Etsi lempieläimesi museosta.

41. Ota selvää museon rakennuksesta ja sen arkkitehdista ennen museovierailua.

42. Etsi museosta asu, johon haluaisit pukeutua seuraavan kerran, kun menet juhliin. Asu voi löytyä myös maalauksesta tai valokuvasta.

43. Kierrä näyttely "nahkakiikarit" silmillä. Nahkakiikarit saat muodostamalla molemman käden peukalolla ja etusormella ympyrät ja nostamalla ne silmillesi.

44. Vieraile talomuseossa tai kotimuseossa tutustumassa entisajan elämään.

45. Matkaa liikennevälineitä esittelevään museoon.

46. Tunnelmoi joulua museon joulutapahtumassa tai joulunäyttelyssä.

47. Vaihda pari sanaa näyttelyssä tuntemattoman ihmisen kanssa. 

48. Etsi museoista teos tai historiallinen kuva, jossa kuvataan merta tai järvimaisemaa.

49. Vieraile kahdessa eri museossa yhden päivän aikana.

50. Keksi oma museohaaste ja toteuta se! 

Aloitin toissapäivänä kohdasta yksi Taidemuseossa, jossa on Paul Osimovin näyttely. Paulhan on melkein Repu ja Osimov entinen minäni Osakainen.

Eilen törmäsin toiseenkin haasteeseen eli ihmiseen, jonka kanssa arvomaailmat eivät täysin kohtaa. Välillä keskustelu soljuu vaivattomasti, mutta välillä on näitä päiviä. Erilaisista maailmannäkemyksistähän voisi syntyä mielenkiintoisia keskusteluja, mutta ei meillä. Ystäväni on hyvin jyrkkä, jopa agressiivinen esittäessään mielipiteitään. En halua provosoida, mutta joskus tekisi mieli kysyä, miksi ja miten hänen maailmankuvansa on muodostunut. Mutta hyvä on välillä törmätä aivan toisenlaiseen maailmaan, koska se herättää aivoissa kuohuntaa. Joutuu miettimään, miksi ja miten minun maailmankuvani on muodostunut. Muutenkin on kasvattavaa, kun tuttavapiirissä on monenlaisia ihmisiä.

Kävin siellä espanjan tunnilla ja sehän oli hyvä valinta. Piristi. Pitäisi kyllä läksyt joskus tehdä. Mutta jotenkin puolikuntoinen ja väsynyt olen vain koko ajan. Ehkä se on vain perusluonteeni.

Vapaa vain on umpihanki

Olen tässä hoidellut lapsia ja koiria ja hoitelen taas viikonloppuna. Huomenna olisi espanjan tunti, mutta taidan jättää. Tuntuu, että haluaisin viettää kotipäivää kaiken häsläämisen välissä, jotta jaksaisin taas pysyä aisoissa viikonloppuna. Täytyy katsoa aamulla, mikä on fiilis. (Heti tulee huono omatunto, kun ajattelen litsaamista itse itselleni annetuista lupauksista. Käviskö tekosyyksi pilateksen pilaama kävelykyky ja ylainen huono olo uupumuksen lisäksi.)

Nyt on meillä lunta ja lisää tulee. On oltu kunnolla vapaita, kun kaikkialla on edessä vain umpihanki. Tien vangiksi ei helpolla joudu. Mukavaahan tuo on, kun voi rauhassa kahlailla, vaikka välillä ei meinaa jaksaa. Koirilla ja lapsilla ei tuota jaksamisongelmaa. Se on mummojen yksinoikeus. Talvi on kivaa. Kaunista on.

Eilen yllätyin, kun Sus' nousi samaan bussiin pinkissä toppatakissa. Mutta ei se ehkä ollutkaan Sus' vaan joku oli vain vienyt Suen hatun.

Aloitin listauksetkin

Osui tuossa selaillessa tämän vuoden eka postaus. Tuntui, että siitä on ikuisuus. Niin hyvin olen jo tähän vuoteen asettunut. 

Aloitin listauksetkin, kun niitäkin pitäisi kertyä keskimäärin yksi viikossa, jotta tulisi vuodessa ne 50. Aika monissa olen aikataulusta jäljessä, mutta välillä sitten kirin, Laitan ekat listat tähän, mutta jatkossa lähinnä vain tuonne omalle sivulleen. Mutta näin nyt listasin:

Rutiineja elämään

1. Pitkä aamulenkki Koirapojan kera niinä aamuina, kun ei ole hoppu
2. Aamukahvin seuraksi kasvis-hedelmä-kananmuna-lautanen 
3. Pilates ja uinti maanantaisin ja perjantaisin
4. Kuntosali ja uinti kerran pari kurssittomilla viikoilla 
5. Vuoden treenipäiväkirja kunnon kehityksestä
6. Kirjoitusharjoituksia joka päivä
7. Vartin venyttelyt silloin tällöin, keskimäärin joka toinen päivä
8.  Kiikarin ulkoilutusta vähintään kerran viikossa
9.  Uusiin maisemiin pari kertaa kuussa
10. Laiskottelu- ja löhöpäivä pari kertaa kuussa

Ostoslista

1. Geelikyniä kaikkiin kirjoittamisiin
2. Kirjekuoria kirjeisiin
3. Kortteja tarpeeseen
4. Postimerkkejä sekä kotimaan- että ulkomaanpostiin
5. Pitkä pyöröpuikko, hyvin pitkä, kokoa 4, jotta voin kokeilla tehdä mummotettavalle puuvillatakin. 
6. Muistikirja, sellainen hieno, pienehkö, laukkuun sopiva, johonkin tarkoitukseen, tarkoitus ei ole vielä kirkastunut, mutta sielu kaipaa nyt muistikirjaa.
7. Magnesiumtabuja, kun loppuivat
8. Koirankakkapusseja
9. Kanankauloja tai poronluita Koirapojan iloksi
10. Punaviiniä tarpeeseen

Pitkän ajan hankintalista

1. Vanhanaikainen herätyskello, jossa on pimeässä näkyvät numerot ja viisarit, jotta voin yöllä tarkistaa ajan tarttumatta kännykkään. Kellon on hyvä olla iso, kaunis, eikä kovin kovaääninen, jos joskus kuvittelen tarvitsevani herätystä. Tosin ei sen tartte edes herättää, koska jos tarvitsen herätystä, voin hyvin tarttua kännyyn. 
2. Hyvännäköisiä hissilamppuja noiden plafodien tilalle, kun en oikein enää luota tasapainooni kiivetäkseni tikkaille vaihtamaan palaneita lamppuja. Toki voin pyytää lapsia, mutta tykkään olla itsenäinen.
3. Joku pieni pöytä-seinä-jotain-lamppu tuomaan kohdevaloa kohteeseen, kun tarvitsen. Tässä on ehdoton kriteeri, että miellyttää silmää, joten voi olla, ettei ikinä löydy. Ei sen niin väliä, kun ilmankin olen tähän asti pärjännyt ja pärjään vastakin. Mutta, jos eteen tulee ja rahaa on.
4. Päiväpeitekangas, sopiva, just sellainen, kun haluan. Oikeaa odotellessa käytän noita väliaikaisia, mutta toivon, ettei loppuelämä mene pelkästään väliaikaisilla.
5. Vaelluskengät, joilla pystyy kävelemään.
6. Sandaalit, joilla pystyy kävelemään. Nämä kenkäjutut on tosi hankalia, kun on moniongelmaiset käpäläosat jaloissa.
7. Uusi uimapuku, kun entinen alkaa olla aika kulahtanut. Kumma, miten nuo uimapuvutkin kuluu.
8. Muistikortti tuohon järkkäriin, jotta voi käyttää sitäkin.
9. Käyttökelpoisempi putki järkkäriin, joko perus tai ehkäpä vielä mieluummin makro, jotta pääsen lähelle pikkujuttuja.
10. Iso reppu tai rinkka, jotta kaikki mahtuu.

On se hienoa

Kun on talvi. Lunta satelee hissukseen koko ajan ja vaikka lämpötilat vaihtelevat, loskalta on vältytty kävelyteillä. Minulle nämä säät sopivat ja Koirapojalle. Shiba oli täällä yhden päivän hoidossa ja sille se vasta talvi maistui. Väkisinkin nousee omakin mieliala, kun katsoo, miten ihanaa on sukellella lumikinoksissa. On kiva katsoa kaunista maisemaa ikkunasta ja on kiva kävellä ulkona, pakkasilla lyhyemmin.

Hienoa on sekin, kun sain hyvää palautetta kirjoituksistani. Tokihan minä ajattelen, että osa kehuista on vain kannustusta, mutta kait siitä joku hippunen oli ihan todellistakin.

Hienoa on myös, että olen saanut raahatuksi itseni pilatekseen, vaikka olen jälkeenpäin ihan romuna. Uskon, että romuisuus siitä hissukseen vähenee, kunhan vain jaksan. On kyllä edelleen - tai taas - yskää ja nuhaa, mutta näinhän on lähes aina tällä lämmityskaudella. Sisäilma on niin kuivaa.

Tänään alkoi ystävänpäiväsukkakalistelu. Ajattelin osallistua, mutta en oikein osaa valita värejä, enkä lankoja. Pitäiskö tehdä kahdet samantien... Mutta kun en tiedä, millaiset niistä nyt tulee. On tämä vaikeaa. On paljon muutakin, mitä pitäis neuloa. Aikaa menee pyöritellessä noita lankoja.

Ja nyt mummoilemaan.

Maailman paras vitsi

...julkaistiin Maaseudun tulevaisuus -nimisessä lehdessä 1950 luvulla. Se menee näin:

Lehmä oli kirjoittanut kylkeensä isoilla kirjaimilla LEHMÄ. 
Hevonen katseli sitä aikansa ja kysyi, miksi lehmä oli noin kirjoittanut. 
Lehmä selitti, että nyt on hirvenmetsästysaika, joten hän kirjoitti LEHMÄ, jotta metsästäjät tietävät hänen olevan lehmä, eivätkä luule hirveksi ja ammu. 
Hevonen tuumasi, että onpa tosi hieno juttu ja kirjoitti kylkeensä LEHMÄ.

Vitsihetkemme päättyy tähän ja seuraa sääkuva.

 

ps. Laitoin susikuun luontokokemukseksi.

Aurinko ja kuu

Kiirettä pukkaa, joten kuvia vain. Tekstittäkää itse. Parhaat palkitaan kortilla.

 

 

Keltaista lunta ei saa syödä...

...mutta aamulla saa ponnistuksitta aikaan kaikenvärisiä talvimaisemia. Koirapoikakin värjää lunta, mutta kamera ihan isommalla käpälällä. Nythän on ihan oikea talvi ja me Koirapojan kanssa viihdytään. On lunta ja on pakkasta, on kuivaa ja tyyntä. Sopii erinomaisesti.

Possu oli löytänyt hienon possukortin. Kiitos siitä. Minä aina korttikaupoilla possujakin etsin, mutta ne ovat nyt kiven alla. Possu on siis käännellyt kiviä. Possulle saisi kuulemma laittaa lisää suklaata, mutta ilmeisesti ei sukkia tai lankoja. Lankoja tulee kunhan Possu on ensin ne edelliset virkannut tai neulonut tai muuten hukannut. Viime aikojen sukat ovat olleet aika suuria vaikka pitäisi olla entistä kokoa. Niitä saa laittaa jakoon.

Minulla tulee vieraita, joten saattaa jotain herkkujakin kulua, punaviiniä nyt ainakin. Omenasosemuffinit paistuu uunissa ja vielä ajattelin mustikkamuffineita kokeilla. Mutta esimerkiksi Possulle aamupalani taas kerran.

Omituiset värit on tässäkin, kun tuo on ihan kunnon juustoa leivällä vaikka näyttää joltain kelmeältä broilerileikkeeltä.

Kun tulee vieraita, pitää olla vähän vieraskorea, joten menen suihkuun - tai ehkä käyn ensin kaupasta jotain laktoositonta maitoa perunamuussiin. Kauramaitoa olisi kotona, mutta epäilen sen sopivuutta muussiin. Vieraalla on ruokarajoitteita.

Menkää te muut ulkoilemaan.

Ai pahus! Tuo dementia!
Olen leffoja katsonut. Huuliharppukostaja oli aivan loistava. Että minä tykkäsin siitä hitaasta temposta, hiljaisuudesta, pysähtyneisyydestä. Oikea kunnon länkkäri! Laitoin klassikoksi. Ja Gilbert Grape meni lempinäyttelijä kohtaan. Siinähän on peräti kaksi lempparia: Johnny Depp ja Leonardo DiGaprio . Hieno leffa, mutta ei pitäisi katsoa liian usein. Muistin kaiken.Jotain voi katsoa vaikka kuinka paljon, mutta tätä ei kuitenkaan.

Kaikki minut jättää

Voisikohan sitä soittaa terveyskeskukseen ja pyytää lääkärinaikaa. 

Kun syytä kysyttäisiin, sanoisi:

- Sydämeni tuntuu hauraalta.

(huonompi homma, kun tuntuu, että meni ohi tuo flunssanpoikanenkin, enkä ehtinyt soittaa)

Olen sujuvasti potenut tässä päiväkausia ja nyt en ole koko päivänä muistanut juoda finnrexiniä. Yöksi kyllä ajattelin ottaa, jos tältä punkun kiskomiselta muistan. Yskänlääkettä sentään aamulla nappailin, kun meinasi kylkiluut natista liitoksistaan yskimisen voimasta. Ja nenähän on aina tukossa, joten sitä voi suihkutella. (Vuosia sitten yksi työpaikkalääkäri suositteli, että käytän kaikkia nenäsuihkeita ahkerasti, enkä välitä niistä "vain tilapäiseen käyttöön" -pelotteluista. Minulla oli jatkuvasti poskiontelotulehduksia. Se oli hyvä lääkäri. Ei ole sen jälkeen poskiontelot päässeet mätänemään.)

Koneongelmanikin ovat tilapäisessä hoidossa. Minulla on sellainen uusi innovaatio kuin kiinteä läppäri, eli pelittää, kun on tiukasti piuhalla seinässä kiinni. Mutta kuka nyt haluaisikaan kantaa läppäriään mukana tai käyttää langatonta nettiä. 

Sen verran tästä kuitenkin vielä avaudun, että minähän olen tuon ifolorin ylläpitäjä, joten taas olin kuvakirjaa tehnyt melkein valmiiksi, kun läppäri sulki itsensä ja tuhosi koko kirjan. Mutta ei hätää. Laitoin piuhan seinään ja aloitin kirjan alusta. Osa kuvistakin oli tuhoutunut, mutta niitähän on muutenkin liikaa. Ja onneksi tuo flunssanpoikanen on estänyt ulkona haahuilun. On ollut niin kauniita ilmoja, että jos olisi parempi kunto, olisin varmaan sortunut ulkoiluun. Nythän on silleen kiva, että jos kunto paranee, niin säät huononee ja voin edelleen pysyä sisällä ja tehdä uudestaan sitä kuvakirjaa.

Kivaa jatkoa vain teillekin. On säitäkin pidellyt.

Bongaus ja sponde

Possu tuolla omalla tontillaan ihmetteli, miten voidaan sanoa, että on bongannut linnun vaikka joku muu on sen löytänyt. Nythän on niin, että bongaus on juuri sitä, että varta vasten mennääm katsomaan lintua, jonka sijaintitiedot joku muu kertoo.

Jos lintuun törmätään sattumalta, kyseessä on sponde eli spontaani havainto. Sponde on sellainenkin, kun vaikkapa minä tiedän, että toussa pihalla on talitiaisia ja menen niitä katsomaan tai keväällä oletan pellota löytyvän hanhia ja löydänkin. Minä siis lähinna spondaan, en bongaa. Jos nyt lähtisin sitä Possun pöllöä etsimään, kyseessä olisi bongaus.

Näin ihmeellistä on ornin elämä.

Ostin taas takin. Netistä tilasin. Nyt on iso. Mahtuu läämintä ja alle ja takki itsessäänkin on jo tukahduttava. Pienempi olisi ehkä ollut kivempi, mutta saa kelvata. En vaihda. Hirveän pitkiä takkeja tekevät nykyisin. Olisko ihmiset pitempiä kuin minä. Tämäkin polviin asti. Tykkäisin lyhyemmästä. Mutta näillä mennään ja pakkasia odotellaan.

Sinänäsähän tuo koko ei haittaa, ainakaan leveys, kun koko ajan kasvan. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta ja voin sanoa, että suklaa lihottaa.  Vielä on suklaatakin syötäväksi, mutta nyt aloitan pulla kokeen. Naapuri oli paistanut peltipullaa ja toi valtavan siivun minulle. Josko keittäisin päiväkahvit, mitä en yleensä ikinä tee ja söisin samalla pullaa, mikä sekin on aika harvinaista. Muutenhan elänkin finnrexinillä, sipulimaidolla ja echinaforcella.

Tilannekatsausta

Kone takkuaa ja välillä elämäkin. Tapasin ystävääni, joka vaikutti lopen uupuneelta. Keskustelumme ei soljunut, kun minä en ole mikään huippupuhuja. Ja kun ei minun elämässä tapahdu suuria juttuja, joista kertoa. Ketä kiinnostaa, millaista polkua kuljin tai mitä satun neulomaan. Joten, kun kysytään, mitä kuuluu vastaan, ei mitään ihmeempiä. Siihen keskustelu näpsästi tyssää. Alan ymmärtää, miksi ihmiset niin mielellään puhuvat taudeistaan ja kolotuksistaan. Sentään jotain jutun juurta.

Ystäväni kanssa käytiin Oodissa ja se olikin elämys. Ulkoahan se on tosi hieno, mutta yllätyin, että sisätlat vastaavat ulkokuorta. Hienoja kaarevia pintoja, kaunista puuta, avaruutta, istuskelupaikkoja. Ihmisiä oli paljon, mutta ahtaalta ei tuntunut. Paikka, joka kutsuu istuskelemaan, lueskelemaan, oleskelemaan. Tänne menen toistekin. (yleistyneet viherseinät ilahduttavat aina)

Sohvalta sain positiivisen kortin. Sohvalla ajatellaan aina positiivisesti, kaikesta. Kiitos Sohvalle kortista ja positiivisuudesta. Kortissa oli haaste tammikuulle pukeutua kauniisti ja lämpimästi. Minulla tämä onkin kova haaste. Pukeutuminen ei viime vuosina ole ollut päällimmäinen kiinnostuksen kohde. Jopa lämpimästi pukeutuminen tökkii, kun kaikki vanhat vaatteet on liian pieniä. Mutta tilasin haasteen kannustamana suuren, siis kirjaimellisesti suuren, takin. Ellei se ole niin suuri, että kompastun siihen, pitäisi alle mahtua kaikenlaisia kerroksia. Yleensä kyllä nettiostokseni ovat oleet täysin kelvottomia, joten käytän vain kauppoja, joissa on ilmainen palautus. Mutta katsotaan.

Kortissa oli lisää kysymyksiä, Mikä on lempivärisi tammikuussa ja miten sitä hyödynnät. Lempivärini ovat aina punasävyjä, hyvin tarkkaan valittuja sävyjä, mutta en niitä hyödynnä. edes tammikuussa. Mutta mustat varikset, mustat paljaat oksat ja harmaa taivas ilahduttavat mieltä, aina.

Luminen metsä ilahdutti monta päivää kunnes tuuli karisti lumet maahan. Punatulkkuparvi ja puukiipijä antoivat hyvän mielen. Nyt kokeilen, josko saisin ifolorinkin auki. Pitäisi mummotettavalle pikaisesti kymmenvuotiskirja tehdä.

Mielen muutos

Piti valittaa yhdestä kirjapaketista, joka seilaa tietymättömissä. Tilattu joulukuun alussa ja pitäisi olla paketoitavissa ennen helmikuuta, mutta kukaan ei tunnu tietävän. Voipi olla vika kerta, kun tuota kirjakauppaa käytän. Melkein satasen kirja ja maksettu tietenkin etukäteen.

Mutta Sus' kyseli linnuista, joten vaihdan kivempaan aiheeseen. Ei se kirja kuitenkaan täällä valittamalla ilmesty.

Sus' kysyi harvinaisuuksista ja lemppareista. En harvinaisuuksista paljon välitä. Mukavinta on tunnistaa ihan itse joku tirppa, jota ei ole aiemmin nähnyt. Niitä riittää peruslajeissakin. Mukavaa on myös tunnistaa tuttu lintukin, kun on sitä pitkään yrittänyt oksistosta tiirailla. Tällä hetkellä suosikkilistan kärjessä ovat varikset. On hienoa katsoa monikymmenpäistä laumaa istumassa langalla tai suuntaamassa yöpymispuuhun yhdessä ja lähtemässä aamulla ruoan hakuun. Monta silmäparia havaitsee paremmin ruokapaikat kuin yksi. Pesimisajan tullen parvet hajaantuvat, mutta talvella turvaudutaan joukkovoimaan. Varislinnut ovat muutenkin suosikkejani. Korppi ihan ykkönen.

Nyt lempparina on myös hippiäinen, jota kyllä kuulen, mutta ei ole silmä toistaiseksi pusikosta löytänyt.

Tervapääskyt aloittavat kesän. Ne ovat ehdoton kesäjuttu. Satakielen ensi säkeet ilahduttavat ja punavarpunen, joka hengailee palstani reunalla. Muuttolintuparvet, hanhet syksyllä ja kevään ensimmäiset lokin kirkunat, yleensäkin vuoden kulkuun liittyvä lajivaihtelu.

Koskikaraa voisin joskus käydä katsomassa, mutta taitaa laiskuus voittaa. Koskikara on kaunis ja helppo tunnistaa, helppo myös nähdä, silloin, kun se koskessa metsästää.

Olen minä kotkia, haukkoja ja sääksiä nähnyt, valkopää merikotkankin. Korppikotkia ja flamingoja luonnossa ja kutojalintuja parvittain. Monia harvinaisuuksia olen nähnyt, kun on näytetty. Kiva niitä on nähdä, mutta kiva on katsoa tinttien puuhastelua tai harakan epävakaata lentoa tuulessa tai pulujen kujertelua kaupungilla. Minä vain tykkään linnuista, eläimistä, luonnosta.

Ulkona on nyt kaunista!

Kaikenlaisia haasteita

Tänään ulkoilukin on haaste, kun aamun jälkeen sade on muuttunut kovin vetiseen olomuotoon. 

Ei eilenkään paljon askeleita kertynyt. Aloitin uuden elämän ja raahasin itseni aamuvarhaisella (siis klo 9:30 - jännä juttu, miten vaikeaa on nousta ajoissa, jos pitäisi ja miten helppoa, kun ei ole mitään syytä -) pilatestunnille ja uin sen jälkeen sen puolitoista kilometriä, mikä on vakioni ollut jo vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kun edellisestä liikuntaponnistuksesta on yli puoli vuotta, olin ihan poikki loppu päivän. (Pilatestunti oli kivan tehokas. Hyvä ope. Ja viimeinen puoli kilometriä uintia tuntui.) Otin jopa päikkärit kotiin päästyä. Hyvä, kun jaksoin minimilenkit Koirapojalle tarjota. Ja nyt on sitten outoja lihaksia kipeinä.

Urheiluhallit täyttää 60 vuotta ja heillä on haaste, 60 käyntikertaa vuoden alusta toukokuiseen synttäripäivään mennessä. Sehän vaatii jo ponnistelua. Pitänee käydä joskus vain uimassa. Mutta enhän minä voi tuota vastustaa, vaan tietenkin yritän. Tässä on muutenkin kunnon kohotus käynnissä. Sain joululahjaksi lahjakortin elokuun Lapin retkeä varten. Lahjan antaja epäili kykyäni kulkea pitkiä matkoja rinkka selässä. Joten pakkohan tässä on ponnistella.

Olen myös ponnistellut noiden muiden haasteiden kanssa. Katsoin Cinderella - Tuhkimon tarina leffan. Tykkäsin. Kiva katsoa tuollaista hyvän mielen elokuvaa. Laitoin romanttiseen kategoriaan.

Tämän vuoden Helmet-haaste on vaikea. Kohtuuttomia esim. kirjan kannen kuviin liittyvät kohdat. Mutta kolme kirjaa olen lukenut ja kolmeen kohtaan ne survonut.

• Pekka Puupään laitoin pienkustantajan alle, kun en muuta keksinyt. Ei ole Puupää minun kirja. Asenteellisia vitsejä, jotka varmaan silloin aikanaan ovat naurattaneet, mutta  nyt ei mitenkään kolahda. Sorry kaikki.
• Lehtolaisen laitoin paikkaan, jossa olen käynyt. Sekä Espoo että Sipoon korpi ovat sen verran tuttuja. Oli yllättävän kömpelöä tekstiä paikoin. Tämä on kirjan ja ruusun kylkiäinen ja esittelyn mukaan Lehtolaisen esikoiskirja. Siellä oli kyllä viitteitä muihin Maria Kallio juttuihi. Pitänee lukea joku Lehtolainen, kun olen hänen kirjoistaan tykännyt, enkä muista kömpelyyttä esiintyneen. Minulla lienee hyllyssä joku lukematonkin Lehtolainen.
• Kernick on kirjailija, jolta en ennen ole lukenut mitään. Meidän english clubin tämänkertainen teos. Siinä oli kyllä juonenkehittely paikallaan. Suorastaan oli pakko lukea loppuun, jotta saisi selville, miten kävi. No, kaikki kuolivat.

Linnut ja ornitologit

Tuo 100lintua on minulle hyvä haaste. Se saa minut liikkeelle. Koirapoikakin liikuttaa minua, mutta pitkät lenkit johtuvat enemmän lintujahdista. Tosin pelkkää kiikaria tuskin viitsisin ulkoiluttaa. Ulkoilu taas on elinehto mielenterveydelle. Olen slaavilaisen melankolinen ihminen, vaivun helposti apaattiseen synkkyyteen ja käperryn itseeni. Olen onnistunut hukkaamaan suurimman osan kavereista ja ystävistä. Puhelin ei soi, kukaan ei kutsu kylään, eikä ehdota tapaamista. Se olen aina minä, jolta aloite tulee. Kun melankolia on vallalla, ajattelen, että pärjään minä yksinkin ja mitä sitä koko ajan häiritsemään ihmisiä. Siinä alkaa helposti kiertää kehää oman napansa ympärillä. Liikkeelle lähtö, luonnossa kävely, taivaiden tarkkailu, rikkoo kehän, muuttaa suunnan positiiviseksi. Ei nyt sentään niin, että muuttuisin sosiaaliseksi. Jotain rajaa.

Niin, nuo ornitologit. Niissäkin on paljon ylimielisiä, sisäänpäin lämpeneviä ihmisiä, jotka ovat valmiita mollaamaan maallikoita, osoittamaan, ettet tiedä mitään. Mutta viimeaikoina olen törmännyt myös mukaviin, avuliaisiin lintuihmisiin. Huonot muistot orneista on opiskeluajoilta, jolloin tuli selväksi, ettei tällaisen tollon pitäisi viedä opiskelupaikkaa muilta. Mutta ehkä silloin oli enemmänkin kyse meidän kaikkien epävarmuudesta. Ja tällä iällähän loukkaukset valuvat tiehensä kuin vesi hanhen selästä.