Näin kulutan aikaa

Tokihan teitä kiinnostaa tietää, miten mummo käyttää päivänsä.

Aamulla mummo herää omassa sängyssään, johonkin aikaan. Miettii, joko viitsisi nousta. Kurkkaa kännystä ajan. Klo 6:15. Käy vessassa. Koira nostaa päätään. Mummo palaa sänkyyn. Kuulostelee. Ei taida enää nukuttaa. Mummo ottaa kännyn, surfailee facessa, blogeissa. Kyllästyy lojuskeluun. Nousee ylös. Pukeutuu. Avaa makkarin ikkunan, jotta yö tuulettuu pois. Koira intoilee. Mummo ottaa koiran ja pyykkituvan avaimet ja lähtee ulos. Hississä mummo syytää namuja koiraan, jotta se unohtaisi uudenvuoden. Ulkona on kiva pikku pakkanen. Lumi narisee nastojen alla, suorilla tuulee pistävästi.

Pyykkituvalla mummo rikkoo sääntöjä ja ottaa Koirapojan eteiseen siksi aikaa, kun käy varaamassa pyykkivuoron. Onni on myötä. Lempipyykkituvassa on vapaa vuoro klo 16:30. Mummo varaa sen.

Koirapoika suunnistaa lähimmälle puulle nostamaan jalkaa. Mummo ajattelee, että jos vähän kävelisi. Suunnistaa metsätielle. Koirapoika löytää polun. Haluaa sinne. Mummo panee ensin vastaan, mutta antaa sitten periksi. Polku johtaa toiselle ja kolmannelle. Koirapuiston kohdalla mummo antaa Koirapojan juosta jonkin aikaa puistossa. Kävelee itsekin ympäriinsä, jotta kertyy askeleita mittariin. Koirapoika menee eri suuntaan. Mummo pysähtyy. Koirapoika hätääntyy. Ei huomaa mummoa. Etsii. Juoksee. Mummo viheltää. Koirapoika pysähtyy. Ei huomaa mummoa. Mummo viheltää ja lopulta kutsuu Koirapoikaa nimeltä. Koirapojan aistit eivät taida aina  olla parhaimmillaan.

Koirapuiston jälkeen mummo ajattelee vielä vähän kävelellä. Koirapoika haluaa taas toiseen suuntaan. Mummo antaa periksi, laskee pellolla Koirapojan juoksemaan vapaasti, kun ketään muuta ei ole liikkeellä. Mummo kävelee pellon reunaa. Koirapoika juoksee, piehtaroi, hyppii, kaivaa. Mummo suunnitaa kotiin aamukahville. Lenkki kesti puolisentoista tuntia, askeleita yli 6 000 kilometrejä vajaa viisi. Lenkki ennen aamukahvia on muodostunut tavaksi, koska sen jälkeen voi tuntea itsensä hyväksi mummoksi.

Mummo juo kahvit ja syö vaihteeksi terveellisen aamupalan. Koirapoikakin saa kostutettuja nappuloita aamulla. On saanut jo puolisen vuotta. Mummo ajattelee, että Koirapoikakin alkaa olla vanha ja kaipaa vähän pehmeämpää elämää. Koirapoika rakastaa kostutettuja nappuloita syötyään yhdeksän vuotta pelkkää kuivamuonaa.

Mummon läppäri temppuilee, joten mummo ei saa blogia päivitetyksi. Mummo kaivaa vanhan läppärin lataukseen. Se ei suostu menemään verkkoon. Mummo päättää laittaa pojalleen viestin koneiden tempuista. Poika ymmärtää niiden sielunmaisemaa ja ehtii ehkä joskus kertomaan, mitä olisi syytä tehdä.

Mummo päättää lukea vähän espanjaa, kun on ilmoittautunut kurssille, joka alkaa kappaleesta 5. Siitä on aikaa, kun mummo espanjaksi ajatteli. Päntätessä voi neuloa.

Puolelta päivin mummo ottaa Koirapojan ja kiikarin sekä kameran ja suunnistaa johonkin lintujen ruokintapaikalle, jos vaikka näkis jonkun linnun. Sitä ennen mummo pakkaa pyykit valmiiksi. Lenkin jälkeen voisi keittää vaikka teetä ja palastella jotain ennen pyykkiä.

Illalla mummo katsoo telkkaria, neuloo, syö, käyttää Koirapoikaa iltalenkillä ja antaa sille iltapalaa. Voipi olla, että mummo käy saunassa, kun vielä tämän kuun saunavuoro on käytössä. Voipi olla, eyttei viitsikään. Jossain vaiheessa mummo kömpii nukkumaan. Nykyisin aika lähellä keskiyötä, etenkin tänään, kun teemalta tulee Vain muutaman dollarin tähden, länkkäreiden ehdoton klassikko. Sängyssä mummo yrittää lukea, mutta nukahtaa ekan sivun puolivälissä.

Kaikkea muutakin mummo joskus tekee, lukee kirjoja, kirjoittaa juttuja, puhuu puhelimessa, tapaa ihmisiä, kokkaa, tiskaa, siivoaa.

Eilen kävin postissa viemässä paketteja ja hain samalla Suen laittaman kirjeen toisesta postista. Ostin myös postimerkkejä ja kortteja ja totesin, että kalliiksi tulee. Vieläköhän nuo Suen uusintakäytetyt kelpais, kun ei nytkään ollut leimoja. Kiitos Sus'! Kumpaakaan kirjaa minulla ei ole. Katsoin omasta Dalikirjasta, mutta ei ollut sama sivu. Minun Dali näyttää olevan irtolehtipainos. Tyttäreni teki kouluesitelmän Dalista, kun ihastui etenkin ajan valuvuuteen.