Tärkeimmän lomassa

 

Se kasvimaa vie edelleen minulta ainakin kaikki voimat, jos ei kuitenkaan kaikkea aikaa. Nyt olen pahasti myöhässä, kun meni taas noiden kuvien kanssa liikaa aikaa vaikka tämä bloggeri on sentään palannut ruotuun. Mutta koska aika on kortilla, jätän nyt kaikki kommentoinnit, kertaan mennyttä pikaisesti ja ryntään ulos. 

Koirapoika pitää ulkoiluttaa ennen lähtöä, jotta voin olla kolmisen tuntia palstalla. Tulee pojalle ylimääräinen ulkoilu, mutta se ei haittaa. Ikävämpää olisi istua jalat ristissä odottamassa, milloin pääsisi nostamaan jalkaa. Tosin eipä Koirapoika pidättele. Jos on hätä, aina löytyy joku matto, johon voi lorottaa. Joten koira on paree ulkoiluttaa suht usein.

Aika kuivaa on ollut ja aurinkoista. Mutta oli meillä yksi ukonilmakin, jolloin huomattiin, miten mukavaa on, kun koira on huonokuuloinen. Ei reagoinut mitenkään. Sadetta tuli reippaasti, mutta niin vähän aikaa, ettei se paljon ehtinyt kastella. Viileämpää on kyllä nyt ja tuulista. Mutta aurinko paistaa.

Luonnossa kukoistaa muukin kuin kasvimaani rikkaruohot. Kaunista keväänvihreää on nyt koko maailma, tai ainakin minun lähiseudut.

Pitkästä aikaa on bingokin vähän edennyt.

 

Neuloin jämälankasukkia omituisilla väriyhdistelmillä. Meneehän ne, kun ei liikaa katsele.  Minulla alkaa taas kaikki omat sukat olla roskiskamaa eli pohjattomia. Ehkä jonain päivänä neulon itsellenikin hienot kirjoneulesukat. Nyt käytän niitä, mitä ei muille viitsi antaa. Hyvin nekin toimii...

---

Nyt on aamupala selätetty. Aika valmistautua taisteluun ylivoimaista vastusta eli rikkaruohoarmeijaa vastaan. En yleensä käy palstalla viikonloppuisin, kun siellä on muitakin, mutta joskus on pakko. Eilenkin olin ja jopa keskustelin palstanaapureiden kanssa. Huolestuttavaa tämä minun hillitön sosiaalisuuteni nykyisin.

Aikainen mummo

 ottaa kuvan rentoutuneesta koirasta. 

(aikaisella mummolla on tosi pahoja ongelmia kuvien siirtämisen kanssa. Tähän asti kuvat on voinut lisätä tuolta napista "lisää kuva". Nyt se ilmoittaa: "Selainasetus estää tiedostojen näkymisen oikein. Muuta asetuksia." Mutta mummo ei saa selville, mistä ja miten niitä asetuksia pitäisi muuttaa. Mummo inhoaa tällaisia ylimielisiä ohjelmia ja yrittää napata kuvat työpöydälyä jollain kepulikonstilla.)

Mummolla ja Koirapojalla oli juhlapäivä viime sunnuntaina. Tuli täyteen neljätoista vuotta yhteiseloa. Sen kunnikasi muisteltiin, miten matkattiin Keminmaalta junalla kotiin kissan kantokassissa.

(kuvien asettelukin mättää)

Koirapoikaa on kuvattu kesäisissä maisemissa. Ja kuten huomaatte, poseeraus innostaa ihan täysillä.

Mutta mikään ei auta. Mummo vain kuvaa ja kuvaa. Jos ei muuta syytä löydy, niin ensi vuoden kalenteriinkin tarvitaan kuvia.

Tästä kuvasta näkyy hyvin, miten kivasti Koirapoika on kerännyt massaa nyt, kun maha ei enää ole sekaisin. Pieni pyöreys on hyvä juttu.

Aloitin eilen terassikauden, kun oli pakollisia menoja, jotka pystyin yhdistämään ystävän tapaamiseen.

---

Olin eilen muutenkin sosiaalinen. otin yhteyttä entiseen työkaveriin, josta ei ole vuosiin kuulunut mitään. 

---

Mutta nyt saa sosiaalisuus riittää. Kipitän kasvimaalle talikon varteen. Pakko pitää yllä tätä päivittäistä rutiinia, jotta saisi aarista säällisennäköisen.

Nyt on rehevää

Tuometkin kukkii - ja haisee.

Kalliolla 17.5.2023

Puissa on isoja lehtiä. Sade teki hyvää. 

Ja minulle sopii viileät pilviset päivät.

Kasvimaalla kävin kuntoilemassa. Pienen pätkän maata sain käännettyä ja kitkettyä. Vieressä pari kasaa rikkaruohojen juuria. Ne vien seuraavalla kerralla roskiin, pois palstalta. Nyt vielä vähän kuivahtavat, jotta mullat saan karisteltua pois. Tuohon paljaaseen kohtaan voin sitten joskus laittaa jotain kasvamaan.

Toistaiseksihan palstalla viihtyy lähinnä monenmoisia rikkaruohoja. Mukulaleinikit toki kukkii ja jossain nurkissa näkyy pientä puuhastelun jälkeä.

Marjapensaat kyllä jaksavat vuodesta toiseen. Oikealla on punaviinimarjaa, joka näyttää taas ainakin yrittävän tehdä hillittömästi marjoja. Vasemmalla on karviainen, johon siihenkin ehkä jotain syötävää tulee.

---

Minä menen nyt suihkuun. Tuo mullassa möyriminen on hikistä ja likaista. Sitten käyn kaupassa, jotta voin heittäytyä laiskottelemaan. Jos viitsin, ehkä vielä venyttelen tai jumppaan.

Käärijä!

 

sai minutkin valvomaan telkkarin edessä. Olisin suonut hänelle voiton, mutta nyt meni näin. Suurta iloa hänestä on kuitenkin jo ehtinyt olla.

Kevätaspekti

Kevätaspekti on erityisesti lehtimetsävyöhykkeen metsissä näkyvä ilmiö, jossa tietyt kasvilajit hyödyntävät keväällä maanpinnalle tulevaa runsasta auringon valon määrää kasvamalla ja kukkimalla nopeasti lumien sulettua ja säiden lämmettyä.

 

 Mutta eihän minulla nyt ole yhtään kukkakuvaa. Pitää ottaa kamera mukaan, kun menen puolilta päivin lapsuudenystävän kanssa kävelemään metsään. Jos sitten olisi kukkakuviakin. Mutta ikkunasta, kun katson, niin keväthän tuolla ulkona on. Paljon vihreää ja koivuissa kevään rusehtavaa. Vaahterakin kukkii.

---

Minähän hankin tuollaisen muutosvalmennuksen, jotta saisin eloa ja iloa ja jaksamista elämääni. Olen melkein kymmenen viikkoa sitä noudattanut - vaiko "noudattanut" --- Paino on joko noussut kilon tai pysynyt samana, riippuu näkökannasta, samoin vyötärö on joko kasvanut tai pysynyt samana. Siis tehokas valmennus. Lihakset on kyllä kipeytyneet ja niveliä kolottaa enemmän. Tosin tuo viimeksi mainittu voi johtua myös kasvimaasta.

---

Kävin kuntotestissäkin. Yllättäin en ollut niin kurjassa kunnossa kuin luulin. Osasta tuli jopa erinomaisia tuloksia, mikä kyllä johtuu ihan vain ikäluokasta johon minua verrataan. Se, mitä jäin pohtimaan, on, että miten huonossa kunnossa seitsemänkymppiset keskimäärin ovatkaan. Kuntotestin varsinainen tarkoitushan oli saada pohjalukemat, jotka toivottavasti paranevat seuraavaan kertaan. Noin puolen vuoden päästä ajattelin mennä uudestaan.

---

Nyt saa vapaasti kannustaa minua tuon muutosvalmennuksen kanssa. Otin sitä nimittäin vuodeksi, kun tiesin, että koneistoni pääsee hitaasti käyntiin. Tässä on siis vielä aikaa päästä tuloksiinkin. Vapaasti saa myös ajatella, että "eihän tuo Olifantti ikinä ole mitään saanu aikaseksi", mutta niitä mielipiteitä en nyt tänne kaipaa. Vähän on ihan omasta takaa alavireisyyttä ilmassa.

 

 Kävin Hyvinkäällä ystäviä tapaamassa. Se toki piristi, mutta en jaksanut loppuun asti olla. Uupumus pysyy sitkeästi elämässäni. Mutta kyllä minä tappelen vastaan.

 

 Kasvimaalla puran kiukkuani rikkaruohoihin, joita onneksi riittää. Välillä tuntuu toivottomalta, kun heinikko on hurahtanut käyntiin lähes koko aarin alalta. Mutta pikkuhiljaa yhdestä nurkasta alkaen nyherrän. Nyhertäminen tekee mielelle hyvää, kunhan en vain sorru ajattelemaan, että koko aari pitäisi saada kuosiin. Neliö kerrallaan. Onhan tässä kesä aikaa - ja varmaan muitakin kesiä.

---

Koirapoika on aika hyvässä kuosissa. Hengitys on raskasta, mutta jalka nousee, uni maistuu ja vatsa toimii. 

Euroviisuhuumaa

 

Minähän en ole mikään euroviisuintoilija, ollut koskaan. Lordia seurasin, koska tykkäsin muutenkin. Nyt miniä vihjaisi, että käärijäsukkia voisi neuloa. Tilasin neljä kerää seiskaveikkaa ja tein molemmille lapsenlapsille viisusukat. Samasta langasta ovat ja samanväriset luonnossa, mutta tuo alempi kuva on otettu hämärässä. Tuonväristä lankaahan minulla ei tietenkään ollut ennestään, joten piti taas ostaa uutta lankaa. Käytännössä kaikki kyllä upposi sukkiin.

---

 No, olisihan niilläkin rahoilla voinut ostaa ruokaa nälkäisille, kuten kuului mielipide, kun oli kuva rautatieaseman kivimiehistä käärijäboleroihin puettuna. Minusta on kiva, kun kivimiehiä asustetaan erilaisin tavoin. Menee sitä rahaa huonompaankin. Ei ihminen elä pelkästään leivästä. Pitää olla myös sirkushuveja. Ehkäpä katson huomenna, miten vihreä bolero pärjää. Olen saanut Käärijästä ihan positiivisen kuvan.

Syntejä kun rupesin luettelemaan, niin tällaistakin lankaa tuli shopatuksi. Jannet piti hankkia, kun poika sanoi, että siitä tehdyt sukat tuntuu laadukkaammilta kuin seiskaveikasta. Ja joku kehui, että Oiva on oiva lanka korvaamaan seiskaveikan ja kun Oiva oli tarjouksessa, pitäähän sitäkin kokeilla. (Minullahan on tämä kahden kerän syndrooma eli haluan neuloa kahta sukkaa yhtäaikaa eli kaksi kerää aina, oli kerät miten suuria vain.)

Yhdet Kertut neuloin seiskaveikasta. Niihin meni 100 g. Ei ihme, että lankavarastoni eivät pienene.

Kasvimaalla on ollut tarkoitus raataa, mutta miten minä saan nämä päivät katoamaan ihan huomaamatta. Sen verran olen palstan kieppeillä liikkunut, että totesin kauriiden voivan hyvin.

Hiukkasen on satanut ja tosi kylmää on ollut. Nythän kuulemma lämpenee. Parvekkeen sain pestyä, joten aamukahveille voisin sinne siirtyä.

Kaikenlaisia auringonlaskuja on taas riittänyt.

Toukokuu

 

Valkovuokkoja on taas paljon

Mutta voikukatkin jo aloittelevat.

Huhtikuu loppui värikkäästi.

Toukokuu alkoi sokerisesti.

Aattona sain naapurilta pullaa ja simaa. Tänään vein naapuriin munkkeja.

Ja kun ruusuista ei ollut eläjiksi ostin terttuneilikoita tarjouksesta. Ainakin toistaiseksi kumpikin kimppu voi hyvin.