Tavoitteeton tammikuu

 häviää sumuun ja antaa tietä herkuttomalle helmikuulle.

Herkuttomuus ei ehkä koske Fizbania.

Riippuu vähän siitä, miten sen maha kestää tuon sonninkalun kaluamisen. Maistuu ilmeisesti hyvällä, mutta haisee pahalle. Eihän siitä paljon mitään irtoa vaikka kuinka sitkeästi yrittäisi. Tuollainen puuhastelu säästää minun sormia ja hermoja.

Sorruin ostamaan tällaisia muidet koiranomistajien suosittellessa, kun valitin, miten Fizban syö lattialle levittämiäni sanomalehtiä. Nyt se syö näitä, mikä minusta on huonompi juttu, Näissä on muoviakin ja myös jotain hajuainetta, jonka pitäisi kannustaa pentua pissaamaan juuri niille. Fizbania eivät innosta kuten ei ne sanomalehdetkään. Yritän nyt kuitenkin käyttää näitä silloin, kun olen vahtimassa, etteivät siirry lattialta Fizbanin mahaan.

---

Ei reissu kuitenkaan hukkaan mennyt. Shoppailin sellaisia ruokatarvikkeita, joita ei tuosta lähikaupasta saa. Ja kävin äänestämässä, joten sekin on hoidettu. Aika rankkaa oli kyllä raahata kaikki kotiin. Mutta eipähän tartte heti lähteä kauppaan.

Ulkona on rasittavan liukasta, arvaamatonta. Lumipolutkin ovat muhkuraisia ja jäisiä. Pitää harkita jokaista askelta. Naapuri sanoi, ettei ennen ole ollut tällaista. Minusta lähes joka vuosi on ollut näitä jääkelejä. Fizban tykkää lumesta, mutta sitäkin alkaa upottaa vaikka lumen pinta on välillä jäinen. Mutta näillä mennään. Kolme köpöttelylenkkiä päivässä - siis minä köpöttelen, Fizban juoksee, ryntäilee, nautiskelee. Hissiremontin pitäisi olla jo puolivälissä, mutta en huomaa kunnossani paranemista. Kun kotiin pääsen, olen puolikuollut. Fizban juoksee portaat kevyesti.

Kaivoin vaihteeksi esille palapelin, jonka aloitin marraskuussa 2022. Onko tämä pitkäjänteistä toimintaa? Joskohan se nyt valmistuisi. On isolla pahvilevyllä, joten voin siirtää sen pois odottamaan parempaa aikaa, jos ei näytä valmistuvan.

Olenko joskus maininnut,

että aika juoksee nopeammin kuin minä...

---

Ikuinen suunnitelmahan on tuo kunnon kohotus. Ikuisempaa on kuitenkin erilaisten tekosyiden keksiminen. Nythän tuota porrastreeniä tulee väkisinkin, yllättävästi myös neljäkiloisen painon kantaminen tuo lisähaastetta. Tosin Fizban kyllä juosta kipittää itsekin portaat ylös - ja vauhdilla. Alaspäinkin osaa laskeutua, mutta säätelen. Fizban saa kulkea alaspäin korkeintaan kolme kerrosta, jottei pikkuluusto rasitu liikaa, ylöspäinkin kannan enimmäkseen puolet matkasta, joskus tosin saa kivuta koko matkan.

 

Viime vuonnahan minä paastosin menestykseesti monenlaisista asioista koko pitkän paaston. Olen sitä miettinyt nykin. Ei kyllä oikein innosta, mutta katsotaan. Tänään on mentävä kauppaan ostamaan maitoa, piimää ja rahkaa. Samalla voisin ostaa vaalipullaa, koska onhan se ääntenlaskenta katsottava, vaikka aika pitkälle arvaan sen toisenkin kierroksen tuloksen. Mutta onhan tänä vuonna kuitenkin jotain yllärimahdollisyyksia.

Tuosta koirakuvien onnistumisesta annan pari esimerkkiä. On kiva kuvata nukkuvaa pentua, koska se on silloin parhaimmillaan, on paikallaan, eikä pure, revi, riehu.

Ja kun se kamera aina vähän kilahtaa, on edessä hyvin skarppi pentu.

Paljon tuosta ajanhukkaamisesta johtuu Fizbanista. Pitää olla koko ajan valmis poistamaan sen suusta paperia, matonkappaleita, petistä revittyjä pehmusteita. Paljon myös istutaan sylikkäin. Kun pentu on sylissä, ei voi kuin olla. Tuleepahan rentouduttua. Sitten on ne pakolliset kolme lenkkiä, lattian siivoominen, ruokien laittaminen. 

Nyt on ollut mukavaa, kun on ollut pikkupakkasta. Fizban juoksee kevyesti hangen päällä. Vähän sitä ärsyttää, kun hihna estää pitkät seikkailut. Yritän selittää, etten minä pääse sinne hankien keskelle, mutta ei mene selitykset jakeluun. Kiltisti pentu kuitenkin tulee aina takaisin polulle, kun hihna kiristää.

Tänään on kyllä tuhruinen plussakeli ja hankikanto mennyttä.

Sitten vielä ne pakolliset taivaskuvat

myös aurinko ja kuu.

Yli kolme kuvaa

 Passikuva. Ehkä voisi laittaa.

Lunta on piisannut - ja piisaa.

Fizban tykkää peuhata lumessa. Turkista kyllä lumi karisee nopeasti pois, mutta villapaitaan tarttuu hyvin. 

Jos 100lintua jäi viime vuonna vajaaksi, niin tämä vuosi on sitten alkanut paljon kehnommin eli puolet vähemmän on eksynyt näköpiiriin uusia lajeja. Harvemmin niitä täällä sisällä näkee. Mutta tästäpä tuli oiva kohta bingooni eli Älä kiirehdi. 

Ja kuten huomaatte: nyt on jo viisi kohtaa selätetty.

Olen minä muutakin tehnyt. Mummotettavan synttårikirja valmistui juuri. Ja äänestämässä kävin.

 

Muutama aamukuva

  ja iltakuva

ja päiväkuvakin.

Vain kolme kuvaa

 Enkulin käsitöistä bongasin Kristiina Kn haasteen:

joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne

Siihenhän piti tarttua eli

 

Tammikuu 

 

Taivaiden tuijottelua

 

Tassu

 

Tassunjälkiä

Elämäni majavana

 Ollaan taas elämän peruskysymysten äärellä eli ollako vaiko ei? Pitäiskö? Olisko? Tekiskö?

Ratkaisu kaikkiin ongelmiin on tietenkin uuden vuoden bingo. Viime vuonnahan bingo jäi enimmäkseen tekemättä, mutta onko se nyt jokin syy jättää tämä vuosi ilman bingoa. Tämän kassin olen saanut kauan sitten ja ahkerasti käyttänyt, joten nyt lienee aika suorittaa kaikki 45 tehtävää.  Kiitos hänelle, jolta tämän sain. Monia haastavia kohtia tästä löytyy.

Yhden olen jo ehtinyt tehdäkin. Mikähän olisi seuraava projekti? Haluaisiko joku arvata. Kiirettähän tässä ei ole, kokonainen vuosi aikaa ryhtyä toimeen, ei edes joka viikko tarvitse jotain tehdä. Toisaalta kohta on jo viikko kolme, joten jotain pitäisi listalta kaivaa esiin.

Uusia, outoja ongelmia tulee pennun mukana. Tänä aamuna on esiintynyt paljon uikuttamista. Liekö jokin pelottanut. Yritän opettaa, että uikuttaminen tai yleensä äänen pitäminen ei auta. Raakaa touhua, mutta kun pitää opetella sitä yksinoloa, niin ei ole hyvä kuvitella, että ääntä lisäämällä minä riennän paikalle. Tänään olisi pyykkitupakin. Pitää yrittää väsyttää Fizban, tarjota kongi viihdykkeeksi ja uskoa, että osaa olla hiljaa yksikseen. Koiran opettaminen ei ole kovin yksinkertaista. 

Sukkien tekeminen on paljon helpompaa, etenkin tällaisten perussukkien jostain sockista.

Sockia nämäkin. Tytär tilasi monosukat eli ratsastussaappaiden päälle vedettävät lämmittimet. Ovat nyt koekäytössä, että tuliko kyllin isot. Tällaisiin kuluukin kivasti lankaa. Jos ovat sopivat, teen heti toiset, jotta voi vaihtaakin.

Hankalampaa on herkkänahkaisten kanssa.

Onneksi joulukalenterista tuli pehmeitäkin lankoja sopivissa sävyissä. Toivottavasti mummotettavalle kelpaa.

Kummasti aikani kuluu ihen vain auringonnousua seuratessa. Muutenkin aamut venyvät. Nukutaan Fizbanin kanssa pitkään. Käydään sisävessassa aamupissalla ja mennään takaisin sänkyyn pötköttelemään vierekkäin. Mihinkäs meillä kiire.

Elämän ongelmia

 

Vaikea kirjoittaa, kun sylissä on utelias pentu. Vaikea on myös olla ottamatta sitä syliin. Tämä ei kuitenkaan ollut se ongelma, josta ajattelin kirjoittaa. Tämä pentuongelma tuli esiin vasta, kun istuin läppärin kanssa. Se varsinainen ongelma on kirjaongelma. Sain aamuyöstä loppuun Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalarin. Ishiguro onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä tosi oudoissa tarinoissa. Ishiguro on myös kirjailija, joka kirjoittaa hyvin monenlaisia tarinoita.Yhteistä niissä on, että rivienvälissä on enemmän asiaa kuin riveillä. Tästä  varmaan näkyy, että tykkään Ishigurosta. Minulla olisi hyllyssäni lukemattomia Ishiguroja. Mutta ajattelin välillä lukea jotain, jossa asiat on niillä riveillä. Hyllyssäni on paljon muutakin lukematonta kuin Ishiguro, jopa niin paljon, etten tiedä, mihin tarttuisin. Ja sitten on niitä jo luettuja, joita voisin lukea uudestaan. Sain joululahjaksi TSH:n (TaruSormustenHerrasta) uuden suomennoksen, joka tietenkin viehättää.  Sinuhen lukemisesta on aikaa kuten Maan lapset -sarjastakin. Nyt olisi kuitenkin tilausta jollekin suht pienelle, kevyelle sänkykirjalle. Sitten, kun päätin lukea minulle suositellun Anneli Kannon Rottien pyhimyksen, se oli hiipinyt piiloon. Näin se aika kuluu, se aika, mikä olisi lukemiselle varattu. Siirrynpä siis neuleen ja telkkarin pariin kunhan ensin olen laittanut nuo keräämäni kirjat takaisin. 

---

Tuo pentu pureskelee.

Känny ei korjaantunut, joten siirryin takaisin vanhaan. Sen kamera ei ole hääppönen.

Tekniikka tökkii

Jos minä jotain vihaan, niin laitteita, jotka ei hoida tehtäväänsä. Känny kieltäytyy latautumasta. Jokin vika usb-portissa, Ärsyttää sairaasti.

Sisävessa molemmille

Suhruisia maisemia tänä aamuna, mutta pakkanen jatkuu. Jatkuu myös hissiremontti ja meteli. Porraskäytävä on täynnä koneita, pölyä, roskaa ja remonttimiehiä, joten kovin usein ei ulkona käydä. Lisäksi polvi jo ehti ilmoitella olemassaolostaan. Sanoin siis Fizbanille, että ihan on ok tehdä sisälle. Toivottavaa olisi kuitenkin yrittää, edes yrittää, osuttaa niihin sanomalehtiin, joita on levitetty kaikkialle. Fizbanin mielestä ne lehdet on lähinnä revittäviksi tarkoitettuja. Kohta lienee edessä se aika, kun on mentävä mattopyykille ja siirryttävä paljaiden lattioiden aikaan. Vielä ei pissanhaju ole tarpeeksi vahva, mutta ei aikaakaan, kun minäkään en kestä. Nyt mennään sisäelossa jo tuon pakkasenkin takia. Parvekkeella Fizban käy toteamassa, että kylmää on.

Tiistaina oli kaunis aamu. Fizban kävi rokotuksessa ja osti samalla EUpassin. Päästään matkailemaan, jos tulee tarvis. Nykyisin ei noita rokotuksia tarvita niin tiheään. Kun eka otetaan 12 viikon vanhana, seuraava on edessä vasta vuoden päästä. Onkohan nuo nykyiset tehokkaampia vai mikä? Parempi näin. Fizban täytti 12 viikkoa maanantaina eli heti piikille. Koipeliini painoi 3,2 kiloa. Molemmat pallitkin löytyi ja muutenkin on terve. Lerpattavasta korvasta yksi kasvattaja totesi, että varmaan hampaidenvaihto menossa. Silloin korvat jostain syystä lerpahtaa väliaikaisesti. Kaikkea uutta sitä oppii.

Ulkoilut hoidetaan pikapikaa. Lähinnä talon nurkalle pissat ja pikakakat ja vauhdilla sisään. Fizban sitten kakkaa lisää, kun tullaan sisälle. Onneksi helposti poimittavia pötkylöitä. Kahden tällaisen koiran kokemuksella olen kyllä varautunut. Molemmilla edellisillä kesti 7 kuukautta ennenkuin olivat sisäsiistejä. Kaikenlaisia rotuominiasuuksia sitä on. Tyttären japanilainen oli sisäsiisti alusta lähtien.

Hirveästä porauksesta, jyskytyksestä ja muusta metelistä huolimatta, Fizban nukkuukin välillä. Tänä aamuna piti olla sylissä koko ajan, mutta aika pian taas tottui. Nyt yritti syödä polvitukeani, mutta nukahti sitten tuonne pöydän alle, jossa on peti näitä aamuhetkiä varten.

Kauniita talvikuvia pitää vielä laittaa, koska ilmeisesti sää on muuttumassa. Nyt vähän tihkuttaa lunta. Pakkasta kyllä riittää.

 

Aurinkoakin on ehkä luvassa loppuviikosta. Ja sitten lämpenevää.

---

ps. Olen käynyt lueskelemassa muiden blogeja ja todennut, että neulon vähän ja luen vieläkin vähemmän, jos vertaan muiden saavutuksiin - onneksi en verta ;)

---