torstai 11. tammikuuta 2024

Elämän ongelmia

 

Vaikea kirjoittaa, kun sylissä on utelias pentu. Vaikea on myös olla ottamatta sitä syliin. Tämä ei kuitenkaan ollut se ongelma, josta ajattelin kirjoittaa. Tämä pentuongelma tuli esiin vasta, kun istuin läppärin kanssa. Se varsinainen ongelma on kirjaongelma. Sain aamuyöstä loppuun Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalarin. Ishiguro onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä tosi oudoissa tarinoissa. Ishiguro on myös kirjailija, joka kirjoittaa hyvin monenlaisia tarinoita.Yhteistä niissä on, että rivienvälissä on enemmän asiaa kuin riveillä. Tästä  varmaan näkyy, että tykkään Ishigurosta. Minulla olisi hyllyssäni lukemattomia Ishiguroja. Mutta ajattelin välillä lukea jotain, jossa asiat on niillä riveillä. Hyllyssäni on paljon muutakin lukematonta kuin Ishiguro, jopa niin paljon, etten tiedä, mihin tarttuisin. Ja sitten on niitä jo luettuja, joita voisin lukea uudestaan. Sain joululahjaksi TSH:n (TaruSormustenHerrasta) uuden suomennoksen, joka tietenkin viehättää.  Sinuhen lukemisesta on aikaa kuten Maan lapset -sarjastakin. Nyt olisi kuitenkin tilausta jollekin suht pienelle, kevyelle sänkykirjalle. Sitten, kun päätin lukea minulle suositellun Anneli Kannon Rottien pyhimyksen, se oli hiipinyt piiloon. Näin se aika kuluu, se aika, mikä olisi lukemiselle varattu. Siirrynpä siis neuleen ja telkkarin pariin kunhan ensin olen laittanut nuo keräämäni kirjat takaisin. 
---
Tuo pentu pureskelee.


Känny ei korjaantunut, joten siirryin takaisin vanhaan. Sen kamera ei ole hääppönen.

5 kommenttia:

  1. Vaikka kamera ei olisi hääppönen, niin auringonlaskut ovat silti upeita ja sinulla on siellä lähes päivittäin luonnon koko väripaletti silmien edessä.

    VastaaPoista
  2. Vanhassa vara parempi, sanoi vanha kansa joskus muinoin, vaikka eivät kännyköistä vielä mitään tienneetkään. Onneksi vanha kännykkäsi oli tallessa ja toimii. Ilman puhelinta on vähän orpo olo.

    VastaaPoista
  3. Kyllä tuo pikkuinen osaakin olla suloinen

    VastaaPoista
  4. Minä ainakin tunnustan, että niin on katsojan silmätkin vanhat 😉 - upeita kuvia siis olet saanut vanhallakin kännykälläsi, jälleen kerran!
    Meillä oli eilen illalla mahtava auringonlasku kun tultiin kauppareissulta kotiin; olin jo valmistautunut pyytämään Mursua pysäyttämään "seuraavalle suoralle" kun ei takanakaan tule ketään, ottaisin kuvan - mutta se suora oli jo varattu peräti kahden auton ja muutaman lenkkeilijän toimesta joten kuvaamatta jäi! Taivas oli kuin tulessa.
    Rapsutuksia Fizbanille

    VastaaPoista
  5. Hyvin kuulee noilla korvilla! On suloista pitää tuollaista kulta kimpaletta sylissä. Onko hampaiden vaihtumisen aika jo!
    Nuorena luin Sinuhen, ja joskus vaille 10 v sitten kuuntelin sen kirjaston levyltä äänikirjana, en jaksais kirjana enää lukea, vaan mistä sitä tietää.
    On se kyllä valinnan vaikeutta kun on monia vaihtoehtoja. Rottien pyhimyksestä tykkäsin, vaikka oli erilainen mitä odotin. Aina sitä kannattaa etsiä. Mulla jumii nyt lukeminen taas jostain syystä.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.