Karkaamista vai karkausta? - karkauspäivä

 Kerran olen kosinut, kun kohde vannoi vastaavansa kieltävästi. Sain ihanan oranssin kankaan. Nyt en kosinut. Eikä paastoaminenkaan nappaa syömisten ja juomisten suhteen. Shoppaamattomuus kyllä sujuu, palapeliä olen tehnyt tuntikausia, mutta paljon ei ole tullut valmista, kävely kyllä alkaa lisääntyä eli

Helmikuu

• 144 635 askelta eli noin 5000 askelta päivässä
• kilometrejä noin 108, siis vajaa 4 kilometriä päivässä

Ihan pellolla asti käytiin, mutta aika työlästä oli siellä liikkuminen. Mennään ehkä huomenna uudestaan kokeilemaan. Tänään ajeltiin bussilla ja metrolla, mikä oli aika stressaavaa.

 

Ulkoilun lisäksi Fizban on myös sisäillyt. Siirrellyt vaatteitani parempiin paikkoihin, katsonut telkkaria (eläinohjelmien lisäksi levyraati aiheuttaa innostusta - outoa?) ja tietenkin nukkunut paljon nyt kun ulkoilu on lisääntynyt. On se kyllä aika kiltti vauva ja helposti pelästyy, oudoksuu uusia juttuja ja rupeaa arkailemaan. Enimmäkseen on kyllä intoa, energiaa ja elämäniloa täynnä.

Minulta on mennyt monta päivää aika sumuisissa tiloissa,

sumussa liukastellessa, vedessä kahlatessa, mutta öissä on ollut äksöniä, kuutamoita, unia, valvomisia.

 

Mielensäpahoittaja

 Tuossa aamutuimaan mietiskelin omaa herkkänahkaisuuttani, joka, vaikka sen tiedänkin, aiheuttaa välillä kaikenlaista harmia. Usein mielelläni vain sopeudun, kuljen muiden mukana, en tuo mielipiteitäni julki. Ja jos ystäviltä kysytte, he ovat varmaan aivan vastakkaista mieltä eli olen varsinainen jäärä. Että miten sen ottaa. Asia tuli mieleen, kun mietin tätä blogin päivittämistä. Joudun nykyisin usein ponnistelemaan ja siksi harvoin jaksan mitään - ja silloinkin, kun jaksan niin lähinnä kuvia. On ikävä niitä päiviä, kun sensuroimatta suolsin, mitä milloinkin mielessä liikkui. Yritän päästä entiseen ajatuksenvirtatekniikkaan, koska se oli minulle terapeuttista. Mutta ihan pahimmasta päästä ei ole ongelmani.

Naapurihan tiputtaa minulle viikonlopun hesarit. Sieltä tässä aamukahvilla luin tuon ylläolevan. Minä en ole tiennyt tuon hymiön piilomerkitystä vaan kuvitellut sen vain ystävälliseksi hymyksi. Hymiöitä on kiva ripotella sinne tänne, mutta niiden lukutaito minulta puuttuu, kuten monen muunkin asian lukutaito. Olen kuullut myös, että jos kirjoittaa Onnea. se on keljuilua. Pitäisi olla huutomerkillä eli Onnea! Ei ihme, jos kaikenlaisia väärinkäsityksiä tulee, mutta ikävintä on se, että ihan viattomat sanat, voivat laukaista jossain yksilössä haukkumisryöpyn, jonka ymmärtäminen ei vaadi nyanssien tunnistamista. Varmuuden vuoksi nyt ilmoitan, että käytän hymiöitä ymmärtämättä niitä ja että kaikki, minkä luette rivien välistä, kannattaa unohtaa ja että tarkoitukseni ei ole loukata tai ärsyttää.

Uusi hissi alkoi toimia eilen, joten porrastreeni on ohi ja kunnon rappeutuminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Fizban ei ollenkaan ymmärrä koko hissiä, että miksei vain kävellä, kun kerran osataan, miksi sulkeudutaan tuollaiseen kiiltelevään metallilaatikkoon. Valokuvaaminen hississä oli haastavaa, kun Fizban edelleen suhtautuu kännyn kameraan epäilyksellä.

Oltiin ajoissa liikkeellä, kun Fizban heräsi hesarin tipahtamiseen. Minun olisi tehnyt vielä mieli nukkua. Valvoin aamuyöstä jokusen tunnin. Mutta eihän uni enää tullut. Oli kyllä ihan mukava sää, ei tuullut, ei satanut ja auringonnousu oli kaunis. Mutta nuo jäätikkötiet aiheuttaa koko kropan jäykistymistä, kun yritän tassutella kaatumatta. Tuo kiiltelevä suora puolivälissä on kävelytie. Sen toisella puolen menee hiihtolatu, jonka luisteluosuudella olisi kiva kävellä, mutta kuka uskaltaa.

Pälviä alkaa olla rinteissä ihan mukavasti, mutta kaikki metsäpolutkin on hiihtolatuina. Kokeilen ehkä päivällä (jos ehdin ennen luvattua vesisadetta) mennä tuonne pelloille katsomaan, millaista siellä on. Olisi kiva nyt kävellä pitempiäkin lenkkejä, ihan vain kävelyn ilosta ja myös sisäsiisteyden takia. Eilen kävin mattopyykillä, kun pissanhaju kasvoi liian suureksi. En nyt ihan heti laita mattoja takaisin, mutta olisi silti mukavampaa, jos Fizban vähentäisi sisälle lorottelua. Lisäksi Fizban tykkää olla ulkona, väsyy siellä ja nukkuu sitten tyytyväisenä sisällä.

Ulkoilun lisäksi vieraat väsyttävät koiranpennun. Kurssikaverini kävi lapsenlapsensa kanssa muutaman tunnin vierailulla. Fizban villiintyi totaalisesti. Villiintyy kyllä aina, jos meillä on vieraita. Sen jälkeen uni maistui. Vähän silmiä aukaisi, kun kamera räpsähti.

Elämää sängyssä ja sen ulkopuolella

Aika rauhallisestihan elämä sängyssä sujuu kuvien perusteella. Mutta kyllä siellä tapahtuukin. Illalla on pitkällinen sänkyyn-pois-takaisin-sessio, yöllä on ruvettu käymään sisävessassa vähintään kerran ja uniakin nähdään, äänellä ja liikkeellä. Aiemminhan sänkyseura nukkui jopa yhdeksän tuntui hievahtamatta. 

---

Muutakin valittamista löytyy. Fizban on löytänyt myös päivä-äänen. Uikuttaa, urahtelee, murisee, kun haluaa jotain, syliin useimmiten, mutta välillä on muutakin asiaa, asioita, joita en tahdo millään ymmärtää. Esimerkiksi, miten olisin voinut aavistaa, että se halusi ilmoittaa minulle tehneensä kakat eteisen matolle ja jättäneensä syömättä. "Hei, minä olen oppinut. Kakkaa ei saa syödä. Tule nyt keräämään ne pois, koska sinä kuulemma hoidat ne." Ja sitten oli aivan intopiukeena ilosta, kun kävin siirtämässä pökäleet vessanpönttöön. - on kyllä sen jälkeen vähän aina maistellut.

---

Fizban on myös ruvennut uikuttamaan, kun jätän sen yksin. Sehän ei hauku, mutta pitää muuten aika kovaa ääntä, omituista kurkkulaulua. Siitä yritetään jotenkin oppia pois.Tämäkin sujui aiemmin ihan vaivattomasti. Ei päästänyt ääntäkään, kun oli yksin. Minä tykkään hiljaisista koirista. Kaikenlainen räksyttäminen ärsyttää. Toivottavasti onnistun tekemään selväksi, etten tykkää.

Ulkona on tuhruista. Vesisade vain lisääntyy. Meille tulee koirankatsojavieraita. Pitää mennä metroasemalle vastaan. Toivottavasti sade hellittää sitä ennen. Ollaan aika litimärkiä edestakaisreissun jälkeen.

Hissi taitaa valmistua etuajassa. Olen ajatellut, että fiksu tapa, ilmoittaa heti alussa reilu remonttiaikataulu. Kaikki ovat tyytyväisiä, kun valmistuu nopeammin. Täällä on ilmeisesti jokainen hissi ollut valmis jonkin verran etuajassa.

Palapelini sen sijaan valmistuu hitaasti. Jumitun siihen joka kerta tuntikausiksi, mutta hidasta on, eikä tästä kyllä nopeudu. Jäljellä on vain harmaita ja mustia paloja. Menee siihen, että vaikka kuinka monta palaa on sovitettava ennenkuin oikea löytyy. Tämänhän pitäisi parantaa aivoitoimintaa? Tuntuu, ettei aivot toimi yhtään.

---

Paastouutisia: Naapuri tuli punkkupullon kanssa kylään. On siis juotu punaviiniä ja syöty pullaa.

---

Minä tuossa viime vuoden lopulla ajattelin, että laskenpa kävelyni tältä vuodelta, kun Arkeilija tekee uskomattomia tuloksia. Hiukan on minulla vielä petraamista.

• Tammikuu:
• 78 381 askelta eli vajaa 4000 askelta päivässä (mittaus alkoi vasta 8.1.)
• kilometrejä noin 56, siis pari kilometriä päivässä
   

Keskeltä kävelytieni lainehtii

 

On sitten satanut vettä enmmänkin. Tehokkaasti iltalenkillä kastuttiin. Aamulla vain jalat joutuivat koetukselle.

Sen lisäksi, että saa kahlata lätäköissä, teiden pinnat on peilikirkkaalla jäällä siellä veden alla. Yritetään lenkkeillä enemmän noilla poluilla, mutta siellä sitten lumi upottaa. Fizbankaan ei pysy koko aikaa hangen päällä. On tottunut siihen, että voi juosta vapaasti hangessa ja nyt sitten ajoittain jalat humpsahtaakin pohjaan, eikä sieltä niin helposti nousta ylös.

Fizban inhoaa vettä. Ei ole kiva, kun tassut kastuu. Mutta lumi on aina kivaa.

Hyvin ovat hanget huvenneet. Tuossa kalliollahan on harvoin paljon lunta. Meillä täällä mäellä tuulee koko ajan ja tuuli pyyhkii lumet pois. Nyt on kyllä muualtakin tullut esiin paljasta maata.

---

Palaan vielä tuohon paastooni. Sehän on rakennettu niin, ettei vaadi paljon muutoksia peruselämään. Shoppailu on pannassa senkin takia, että Fizban tuhosi talouteni pitkäksi aikaa. Rahat menee velan maksuun. Suklaata tai herkkuja en muutenkaan paljon harrasta. Jäätelöä en kieltänyt, enkä mitään suolaista. Suola on se, mikä minua houkuttaa. Punkuttakin pärjään vaikka siitä tykkään. Iltamässääminen on hyvä saada kuriin. Se onnistuu, kun syö ennen iltaa. Liikuntaa tulee reilusti, sillä lasken koiralenkitkin liikunnaksi. Aina luenkin. Palapeli on se, mikä on jäänyt, mutta helposti siihen koukuttuu. Se, mitä ihmettelen, on, että miten minulla ennen riitti aikaa täällä blogistaniassa pyörimiseen. Pitää yrittää jossain välissä päivittää teidän muiden kuulumisia. Jotenkin vain läppärillä istuskelu ei ole viime aikoina innostanut.

Suuri paasto 14.2.-28.3.

 

Lumisadetta näin paaston alkajaisiksi. Miksi paastoaisin? Jospa ihan vain vanhasta muistista. No, mistä paastoaisin? Olisko ne entiset:

• en osta lankoja (helppo homma, kun hukun noihin entisiinkin)
• en osta kirjoja (ei tuota ongelmia, sillä hyllyssäni on lukemattomia lukemattomia kirjoja)
• en osta punaviiniä (enköhän minä tästäkin selviä vaikka kotona on vain yksi pullo)
• en osta suklaata, lakritsaa, mitään karkkia (entisetkin on syömättä)
• en muutenkaan shoppaile (eipä ole mikään lempiharrastukseni)
• en syö suklaata, karkkia, pullaa, kakkua - paitsi pakon edessä (pakko, jos satun vierailulle, jossa on noloa kieltäytyä tarjoomuksista)
• en juo punkkua, olutta tai muutakaan alkoa
• en syö iltaisin mitään, koska ruuansulatuksellekin pitää antaa lepoaika 

---

Paastohan on kieltäytymistä, mutta eihän koko elämää voi hoitaa kieltäytymällä, joten laitetaan muutama tehtäväkin vaikka uuden presidentin malliin - pitäähän hänelle antaa joka tapauksessa mahdollisuus.

• liikuntaa tunti joka päivä
• aivojumppaa tunti joka päivä (palapeliä, ristikoita)
• lukemista tunti joka päivä

 (näin olen tuhlannut kolme tuntia valveillaoloajastani, joten eipä paljon muuhun jää aikaa, kun aamulla kulahtaa tuntikausia ihan vain haahuillessa)

 ---

Onkos taas laitettu elämä järjestykseen? Liikaa, sanoo varmaan joku, mutta se on vain näennäistä. Eipä tuossa paljon ole muutosta peruselämääni. Yhden muutoksen voisin kyllä lisätä:

• yritän päivittää blogia useammin, ettei tule kuvatulvaa - HUOM! yritän

---

Ja sitten tähän aamuun:

 

Fizbanista lumi on kivaa, etenkin, kun sieltä voi kaivaa esiin kaikenlaista pientä purtavaa. Jokunen töihin kävelijä (bussilakko) tuhahti (ystävällisesti kylläkin) "No, niinpä tietenkin", kun Fizban hyppeli intopiukeena nuuskimaan.

Varikset on mukavia. Ne raakkuu ja lentelee. Jännää!

Valokuvausta Fizban inhoaa. juoksee karkuun, kun näkee, että tähtäilen häntä. Siinä onkin oppimista. Ei minun muut koirat ole vältelleet poseerausta.

 

Tehtiin ihan kunnon lenkki, kun oli tuulesta, lumesta ja sateesta huolimatta ihan kiva sää. Minä olin kuin lumiukko

Mutta Fizbanista karisi kaikki lumi heti. On kasvattanut sellaista oikeaa teflonturkkia, joka rotuun kuuluu.

Piti päästä vielä parvekkeelle tarkkailemaan, olisko hangessa tarpojia.

---

Jotain olen töllöä tuojottaessa tikuttanut:

Itselle Viking Garn Sportsraggista sukat. Tämä lanka ei sukkina kestä, joten kulutin omiin. Olen muutenkin nyt käyttänyt sukkia, joiden lanka ei kestä. Onpahan hyvä syy tehdä uusia itsellekin.

---

Parit synttärilahjat odottavat, että synttärisankarit toipuisivat koronasta. Mietin uskallanko laittaa tänne jo nyt kuvat, mutta tuskinpa he täällä vierailevat.

mummotettavalle vaikka tallisukat

ja pojalle toivotut Matrixit.

---

Hyvää ystävänpäivää kaikille tämän saamani kortin kera. 

Vaikka en aikoihin ole itse mitään kortteja lähettänyt, sain yhden ystävänpäivätoivotuksen. Ilahduin. Sohvalle iso kiitos.

---

Laitan vielä jokusen taivaskuvan, kun on niitäkin tullut räpsittyä.

On ollut kauniita pakkaspäiviä. Laskiainenkin meni, mutta ilman mitään mäenlaskua. Olen ollut tyytyväinen, kun olen pystyssä pysynyt tasaisilla. Mäkiä välttelen.

Vain kolme kuvaa

 Enkulin käsitöistä bongasin Kristiina Kn haasteen:

joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne

 

HELMIKUU

 Heleästi tanssivat lumikeijut

Heimolaiset tarkkailevat toisiaan

Heinää ilmestyy tuulenpieksämille