Mielensäpahoittaja

 Tuossa aamutuimaan mietiskelin omaa herkkänahkaisuuttani, joka, vaikka sen tiedänkin, aiheuttaa välillä kaikenlaista harmia. Usein mielelläni vain sopeudun, kuljen muiden mukana, en tuo mielipiteitäni julki. Ja jos ystäviltä kysytte, he ovat varmaan aivan vastakkaista mieltä eli olen varsinainen jäärä. Että miten sen ottaa. Asia tuli mieleen, kun mietin tätä blogin päivittämistä. Joudun nykyisin usein ponnistelemaan ja siksi harvoin jaksan mitään - ja silloinkin, kun jaksan niin lähinnä kuvia. On ikävä niitä päiviä, kun sensuroimatta suolsin, mitä milloinkin mielessä liikkui. Yritän päästä entiseen ajatuksenvirtatekniikkaan, koska se oli minulle terapeuttista. Mutta ihan pahimmasta päästä ei ole ongelmani.

Naapurihan tiputtaa minulle viikonlopun hesarit. Sieltä tässä aamukahvilla luin tuon ylläolevan. Minä en ole tiennyt tuon hymiön piilomerkitystä vaan kuvitellut sen vain ystävälliseksi hymyksi. Hymiöitä on kiva ripotella sinne tänne, mutta niiden lukutaito minulta puuttuu, kuten monen muunkin asian lukutaito. Olen kuullut myös, että jos kirjoittaa Onnea. se on keljuilua. Pitäisi olla huutomerkillä eli Onnea! Ei ihme, jos kaikenlaisia väärinkäsityksiä tulee, mutta ikävintä on se, että ihan viattomat sanat, voivat laukaista jossain yksilössä haukkumisryöpyn, jonka ymmärtäminen ei vaadi nyanssien tunnistamista. Varmuuden vuoksi nyt ilmoitan, että käytän hymiöitä ymmärtämättä niitä ja että kaikki, minkä luette rivien välistä, kannattaa unohtaa ja että tarkoitukseni ei ole loukata tai ärsyttää.

Uusi hissi alkoi toimia eilen, joten porrastreeni on ohi ja kunnon rappeutuminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Fizban ei ollenkaan ymmärrä koko hissiä, että miksei vain kävellä, kun kerran osataan, miksi sulkeudutaan tuollaiseen kiiltelevään metallilaatikkoon. Valokuvaaminen hississä oli haastavaa, kun Fizban edelleen suhtautuu kännyn kameraan epäilyksellä.

Oltiin ajoissa liikkeellä, kun Fizban heräsi hesarin tipahtamiseen. Minun olisi tehnyt vielä mieli nukkua. Valvoin aamuyöstä jokusen tunnin. Mutta eihän uni enää tullut. Oli kyllä ihan mukava sää, ei tuullut, ei satanut ja auringonnousu oli kaunis. Mutta nuo jäätikkötiet aiheuttaa koko kropan jäykistymistä, kun yritän tassutella kaatumatta. Tuo kiiltelevä suora puolivälissä on kävelytie. Sen toisella puolen menee hiihtolatu, jonka luisteluosuudella olisi kiva kävellä, mutta kuka uskaltaa.

Pälviä alkaa olla rinteissä ihan mukavasti, mutta kaikki metsäpolutkin on hiihtolatuina. Kokeilen ehkä päivällä (jos ehdin ennen luvattua vesisadetta) mennä tuonne pelloille katsomaan, millaista siellä on. Olisi kiva nyt kävellä pitempiäkin lenkkejä, ihan vain kävelyn ilosta ja myös sisäsiisteyden takia. Eilen kävin mattopyykillä, kun pissanhaju kasvoi liian suureksi. En nyt ihan heti laita mattoja takaisin, mutta olisi silti mukavampaa, jos Fizban vähentäisi sisälle lorottelua. Lisäksi Fizban tykkää olla ulkona, väsyy siellä ja nukkuu sitten tyytyväisenä sisällä.

Ulkoilun lisäksi vieraat väsyttävät koiranpennun. Kurssikaverini kävi lapsenlapsensa kanssa muutaman tunnin vierailulla. Fizban villiintyi totaalisesti. Villiintyy kyllä aina, jos meillä on vieraita. Sen jälkeen uni maistui. Vähän silmiä aukaisi, kun kamera räpsähti.