Ei aina käy niin

 

Kasvimaan ja kodin siivous oli aikataulutettu tälle päivälle. Kasvimaa jäi, sillä tartuin toimeen ja ämpärilistaan.

Ämpärilista kohta 37

Lopeta jahkailu

Nyt on koittanut elämän vaihe, jossa on tärkeää elää tässä ja nyt. Asioiden lykkääminen myöhempään on lopetettava. Muutamat puheenparret ja tekosyyt joutavat nyt romukoppaan: "No, katsotaan sitten", "Pitää katsoa", "Ehkä", "Joskus toiste" hävitetään sanavarastosta lopullisesti ja niiden tilalle vaihdetaan:

"Nyt tai ei koskaan."

Olen kyllä aina ollut nopea syöksymään uusiin projekteihin, mutta on muutamia sellaisia, jotka tökkii koko ajan. Tökkiminen on tässä korona-aikaan lisääntynyt sille tasolle, että tukeva potku persauksille on tarpeen. Huomenna menen kuntotestiin saadakseni selville ne kaikkein surkeimmat kohdat, joita petrata. Eli tulta päin! Olen kyllä jo aloitellut kuntoilua, mutta eiköhän testitulokset nosta sisua.

Toimi, johon tänään tartuin ja joka esti kasvimaapuuhat, oli allergiaongelma. Kyllästyin kitumiseen ja soitin terveyskeskukseen. Yllättäin sainkin heti tälle päivälle ajan. Sain hyvää palvelua ja kasan erilaisia troppeja oloa parantamaan. 

Uniapneamasiinasta sen sijaan tuli huonoja uutisia (sitäkin siis edistin). Joskus kesän jälkeen oli vastaus, kun kysyin, milloin se saisin. "Me kyllä lähetetään sitten kutsu." Päätöshän siitä, että saan se, tehtiin helmikuussa. Mutta tämähän on kiireetöntä hoitoa, joten ei kun odotellaan.

Ostin eilen tarjouksesta reilun kaupan ruusuja eloani ilahduttamaan. Ja taas vaalenpunaisia. Minulla lienee joku hempeilykausi menossa.

Tänään ruusut näyttävät masentuneilta. Eivät jaksaneet hempeillä.

Sehän olikin piristävää

 

Olen ollut vähän alavireinen ajoittain.

Niipä yllätyin, kun muutama tunti kasvimaapuuhastelua vaikutti mielialaa nostavasti jopa niin paljon, että onnea oli ilmassa. Ehkä minä en luovukaan aaristani vaan kehitän erilaisia tapoja hyödyntää sitä.

 

Iho-oireille kyllä kaipaisin jotain. Netistä aina tilailen kaikenlaista, mutta ihoon ei ole tepsinyt.

 

 Palstalta tullessa hain taas paketin. Olen näköjään yllättänyt itseni oudoilla värivalinnoilla. EMPiltä peräti seitsemän teepaitaa tilasin. Kun heittää vanhaa paljon pois, voi käydä niin, että kaappi tyhjenee. Nyt on taas teepaitoja. Värit johtuu kahdesta syystä: 1. alehinta 2. miesten mallit sopii usein paremmin. Pitää löytää kirkasta väriä, punaista,keltaista, oranssia vaatetukseen jostain muusta.

Tein ruokaakin eli heitin uuniin kokojyväkalapuikkoja ja indian style uunijuureksia. Hyvää. Suosittelen.

Suolainen ruoka kaipasi jotain makeaa jälkkäriä. Etsiskelin kaapista uutta taatelipussia, kun edellinen oli syöty tyhjäksi.

Löysin tällaiset. Miten linee jääneet. Otin kuitenkin vain kolme taatelia, kun jostain olen lukenut, että kolme taatelia päivässä, pitää ihmisen terveenä. Missään ei ole sanottu, että kahdella suklaamunalla olisi sama vaikutus.

---

Menen nyt vihdoin pakkaamaan ne luvatut paastovoitot. Huomenna on hammaslääkäri. Voin matkalla tiputtaa paketit mtkaan.

Lauantai-illan huumaa

 Päätin lauantai-illan ratoksi ottaa lasin punaviiniä, kun ei ole tullut nautiskelluksi aikoihin. Mukavallehan se maistui. Neuloskelin siinä. Koira katseli parvekkeelta elämän menoa, minä Sherlockin loppuratkaisuja. Koira tuli sisälle ja rupesi lorottamaan keskelle mattoa. (Kun nyt kysyitte, niin kyllä, kora oli ulkoilutettu vähän aiemmin. Siitä vain nyt tuntui, että voisi taas pissata.) Hyppäsin hakemaan rättiä, koska tämä vanha herra ei kykene keskeyttämään pissaamista vaan sitä vain tulee ja tulee. Pesin rätin ja sen maton osan, mihin oli pissattu. (Minähän onnistuin hankkimaan alesta näppäriä, mukavia mattoja, jotka ei kovin nopeasti imaise nesteitä sisäänsä. Ne on helppo pesaista lavuaarissa - siis se pieni osa, mikä on tarpeen - ja ne kuivuvat nopeasti.) Koira osallistui innoissaan häntää heiluttaen pesuoperaatioon. Oli ilmeisesti tyytyväinen, kun oli saanut minuun liikettä. (Jotkut väittävät koiriensa olevan pahoillaan, häpeävän, jos tulee vahinkoja. Ei kuulkaa minun koira. Ei ole koskaan omasta mielestään mitään sopimatonta tehnyt. Jos sattuu pissattamaan, niin sitten pissataan.)

---

Kaadoin toisen lasillisen punkkua itselleni, jatkoin Sherlockia ja neulomista. 

---

Parin tunnin päästä totesin, että voisin käyttää Koirapoikaa vielä ulkona ja mennä nukkumaan. Lasissa oli vielä viiniä, mutta ei enää tehnyt mieli, joten päätin heittää loput pois. Mitenkähän se käsi siinä heilahti ja punaviinin loput ryöpsähti pöydälle. Ja kuinkas olikaan, että pöydällä oli kaikenlaista. Sukkakirja, josta mallia seurasin, sai kivan kostutuksen sivuilleen. Olin neulomassa ystävän toivomia kolmevärisiäsukkia eli pöydällä oli kuusi lankakerää (minä neulon aina kahta sukkaa rinnakkain, koska on liian ärsyttävää aloittaa täsmälleen samaa uudestaan). No keristä vain yksi kasteli varpaansa punaviiniin, sellainen valkoinen sadan gramman kerä, josta oli vain vähän käytetty. Ja parit langat onnistuin siinä sählätessä sotkemaan keskenään. Pahempi juttu oli se, että toisen sukan resori värjäytyi - ja tietenkin sen sukan, jonka langat jäi kuiviksi. Toinen  on ihan ok. Mutta nyt sitten pitäisi se toinen aloittaa taas ihan alusta, sikäli mikäli sattuu olemaan sitä valkoista lankaa. Luulenpa, että jätän koko projektin lepäämään. Onneksi en ole antanut minkäänlaista aikaikkunaa sukille. Lupasin, että joskus.

 

Tänään saatan vähän siivoilla, järjestellä ja etenkin mietiskellä. 

Perjantaina lapseni vei minut linturetkelle Porkkalanniemelle.

Haahkoja oli paljon.

Hienoja kalliomänniköitä

Ja kaikenlaista muutakin ihmeellistä löytyi. Oli tosi mukavaa. Kiva päästä välillä pois kotoa. Ja kiva tavata lapsiaan.

Kalliolla 22.4.2023

 

Alkaa olla talvi ohi ja menneen talven lumet sulaneet.

Arvottu

Otin käyttöön satunnaislukugeneraattorin, joka pysähtyi Purulaarin kohdalle. Sinulle olisi nyt tulossa huivikirja. Laitatko osoitteen ja myös puh.nron repukoi at gmail.com.

On ollut mukavia myöhäisiltakävelyjä. Koirapoika tarttee ylimääräisen lenkin ennen nukkumaanmenoa. Se tuntuu välillä olevan aika sekaisin, mutta rutiineista pitää kiinni ja ulkona kipittää tarmokkaasti. Ruoka ja uni maistuu, joten eiköhän se ole kohtuukunnossa. Minua vaivaa taas yletön kevätkutina, kun teidän kaikkien muiden iloksi aurinkoa riittää. Minä taidan kääntää ajatukset marraskuuhun.

Keikuttaa

 

Kevät siis keikuttaa tullessaan. Pihalla keikutti västäräkkikin, rääkyi räkätti ja metsässä raikuu peipon karjunta. Lintuharrastukseni on ollut jäissä, kun en ole noilla liukkailla poluilla kuljeskellut.

Nyt on jo paikoittain ihan sulaa, paikoittain ei. Etenkin monet polut ovat vielä umpijäässä.

Kävin vilkaisemassa kasvimaatanikin. Siellähän sitä hommaa riittäisi. Vielä ei kannata mitään kylvää tai istuttaa, mutta onneksi kaikenlaista raivattavaa riittää, jos yllättäin haluaisin mennä sinne töihin.

Kasvimaalta löytyi punaviinimarjapensaasta linnun pesä (siinä pesii joka kesä, joku pikkulintu, jota en ikinä onnistu näkemään) ja pensaan oksilta jäkälää ja sammalta. Pitänee leikata pensaat aika reippaalla kädellä. Annan kuitenkin niille vielä mahdollisuuden tuottaa satoa. Mustia leikkasin kohtuuttomasti, ettei naapurin tartte näyttää pitkää naamaa, kun pensaan oksat painuu hänen aitaansa vasten. Mustista tulee muutenkin huonosti satoa. Taidan ostaa vielä yhden tai kaksi punaista pensasta. Saan siten vähän tuota viljelyalaa pienemmäksi.

---

Palstan ulkopuolelta löytyy jo sinivuokkoja ja perinteinen punamaljakas, joka on kaunis, ei myrkyllinen, mutta ei nyt varsinaisesti ruokasienikään, ihan vain ilo silmälle.

Roinan järjestely nitkuttaa eteenpäin viivästysten kera, mutta ajatuksissa on sekin.

---

Laitan ihan kohtsillään pystyyn arvonnan tuosta paaston huivikirjasta. Jos et halua sitä, ilmoita. Olisi ikävää jos arpa suosisi ihmistä, joka ei moista halua nurkkiinsa kuljeksimaan.

Ja taas nähin kuviin, näihin tunnelmiin. Katsotaan rohkeasti syvyyksiin.

Paaston lopputulemat

Aamuni on harmaa joka kantilta, mutta pureskelen herneenversoja sitkeästi.

Tästä tulee ehkä hyvä ikkunanpesupäivä, kunhan kömmin ylös uupumuksen kuopasta. Mutta asiaan.

Nyt on paastottu ja saatu tulokset kasaan.

 

Tällainen lista löytyi tuolta paaston alusta. Laitan tähän heidän ilmoittamansa langankulutuksen.

Paastossa mukana:

• Puikoillanikin * 62 g
  
• Tytti * 1 617 g
  
• HPöllö * 700 g
  
• Saukkis * 1 790 g
  
• leena * --
  
• Laiskiainen * 895 g
  
• Iso Gnu * 787 g
  
• Purulaari * 629 g
  
• Sartsa * 1 010 g
  
• Satu * --
  
• satunNainen Paula 1 034 g

 Saukkis sai eniten lankaa kulumaan, joten hän voi valita toisen näistä palkintokirjoista. Jäljellejäänyt arvotaan osallistujien kesken.

Jatkan herneenversojen pureskelua.

 

Pikaisesti

Meillä oli tällainen pääsiäisvieras, joka sääteli ajankäyttöämme. Sehän ei toki haitannut, koska Koirapojan ajankäyttö on samantyylistä. 

Vaihdoin rairuohon herneenversoihin, joita olen nyt urakalla yrittänyt syödä, koska ne kasvaa innolla. Herneenverso ei ole mikään lempparini. Maistuu lähinnä heinältä. Mutta koska se on terveellistä, sitähän on syötävä. Ja kun sen silppuua vaikka leivän päälle, se ei ole hassumpaa.

Ulkoilusäät olivat mitä mainioimmat. Aurinkoakin saatiin sen verran, että perinteinen kevätkutinan ja kihinä on naamanahkassa vallalla.

Ulkoilun lisäksi lepäiltiin. Minä olen kyllä kohtuuttoman väsynyt koko ajan. Meinaan jatkuvasti nukahtaa. Parhaimmillaan vedin kolmet päikkärit. Toivottavasti se uniapnea laite joskus tulee. Josko se oikeasti auttais.

Mukavaa on kyllä, kun lumet sulaa. Metsäpoluilla on kyllä edelleen monin paikoin paljon lunta ja jäätä, mutta eiköhän tässä kohta päästä mihin vain - myöskin sinne kasvimaalle, joka enemmän kauhistuttaa kuin innostaa.

Meillä on noita sodanaikaisia rakennelmia, joille näköjään ruvetaan tekemään jotain.

Shiban perhe oli matkoilla. Sain tuliaiseksi tuollaisen keräilyteepaidan, yodamagneetin ja aivan ihanan pehmeän kaulahuivin luonnontieteellisestä museosta.

Neuloin tällaiset sukat kokoa 51. Ne meni Lontooseen Chewbaccalle, koska kyllä jokaisella galaksin asukkaalla on oltava lämpimät villasukat.

Sain kiitokseksi kirjaani nimmarin.

Kun tässä on mennyt aika ihan huomaamatta, palaan arkeen, paastoihin ja muuhun myöhemmin.

Mitäs se postaus olisi ilman auringonlaskukuvia.

Kiirastorstai ja paasto

Olipa kaunis aamu. Mukava lenkkeillä koirien kanssa.

 

Shiba on meillä hoidossa, kun perheensä matkasi Lontooseen StarWarsCelebrationiin. Pojat tulevat hyvin toimeen keskenään. Shiba kyllä haluaisi leikkiä, mutta Koirapoikaa ei kiinnosta.

Meillähän oli - ja on vielä tänäänkin - suuri paasto. Paastoajat voisivat hissukseen ilmoitella tuloksia, jotta päästään palkintojenjakoon. Minä kerron omat tulokseni jo nyt, koska tänään en enää saa mitään tulosta - enkä ole paljon muutenkaan saanut. Mutta tässä näitä:

• Lankaa kului 601 g (tosin ennen paastoa tilattuja lankoja tuli paaston alussa kilo). Paaston aikana en ostanut lankaa.
  
• Kirjoja en ostanut, mutta niitäkin (aiemmin tilattuja) posti toi pari pakettia paaston aikana.
• Punaviiniä ostin, mutta en juonut. Ostin pääsiäisjuomaa, kun en nyt tuon hoitokoiran takia pääse kauppaan. (selitystä)
  
• Suklaata sekä söin että ostin. Että se meni ihan pieleen tällä kertaa.
• Karkkia en ostanut, enkä syönyt.
• Pullaakaan en ostanut, mutta söin aika paljon, kun naapuri toi koko ajan tuoretta pullaa leivottuaan.
• Jätskiä söin, mutta siihen annoin jo alunperinkin itselleni luvan.
• Lupasin kuntoilla. En kuntoillut.
• Lupasin hävittää kaikkea joutavaa. Hävitin yhteensä 236 yksikköä:
• sekalaisia 90 kpl
• vaatteita 62 kpl
• kirjoja 48 kpl
• koirajuttuja 22 kpl
• apteekkikamaa 10 kpl
• reppuja 2
• kenkiä 1
• kameroita 1
• Osa kaikesta meni ihan vain roskiin, mutta suurin osa kuitenkin kierrätykseen. Tätä hävitystä aion kyllä jatkaa vielä pitkään, sillä hävitettävää riittää. Yritän päästä tuhannesta yksiköstä eroon. Tuskin niin paljon löytyy, mutta tavoitteet kannattaa asettaa korkealle.

Otamme rennosti tänään. Ottakaa tekin.

Aprillia

 

Se on huhtikuu. 

Vuosi sitten on näköjään lenkkeilty kauemmaskin. Katsotaan, josko tänäkin vuonna vielä tästä innostumme. Kuukausihan on vasta alussa.

 

Tasan viisitoista vuotta sitten muutin tänne hienojen näkymien asuntoon. Olen nauttinut edelleen joka hetki taivaiden katselusta. Kyllä tämä on paras paikka.

Näyttää tulevan kaunis päivä

kuten oli eilenkin.

Lunta riittää vielä. Metsiin emme mene. Ja onhan nuo lähitietkin aamuisin liukkaita, kun yöpakkasia riittää. Koirapoika kuitenkin lenkkeilyttää minua myös aamuisin ja iltaisin ja varmaan vielä myöhemminkin. On alkanut taas kortisoni juotattaa ja pissattaa, joten kannattaa taas tehdä ylimääräinen iltalenkki. Säästyn mattopyykiltä.

Kalliolla 31.3.2023

(Että missäkö oli se aprillia. No, siinä, että kaikki on faktaa vaikka odotitte jotain hämäystä.)