Lauantai-illan huumaa

 Päätin lauantai-illan ratoksi ottaa lasin punaviiniä, kun ei ole tullut nautiskelluksi aikoihin. Mukavallehan se maistui. Neuloskelin siinä. Koira katseli parvekkeelta elämän menoa, minä Sherlockin loppuratkaisuja. Koira tuli sisälle ja rupesi lorottamaan keskelle mattoa. (Kun nyt kysyitte, niin kyllä, kora oli ulkoilutettu vähän aiemmin. Siitä vain nyt tuntui, että voisi taas pissata.) Hyppäsin hakemaan rättiä, koska tämä vanha herra ei kykene keskeyttämään pissaamista vaan sitä vain tulee ja tulee. Pesin rätin ja sen maton osan, mihin oli pissattu. (Minähän onnistuin hankkimaan alesta näppäriä, mukavia mattoja, jotka ei kovin nopeasti imaise nesteitä sisäänsä. Ne on helppo pesaista lavuaarissa - siis se pieni osa, mikä on tarpeen - ja ne kuivuvat nopeasti.) Koira osallistui innoissaan häntää heiluttaen pesuoperaatioon. Oli ilmeisesti tyytyväinen, kun oli saanut minuun liikettä. (Jotkut väittävät koiriensa olevan pahoillaan, häpeävän, jos tulee vahinkoja. Ei kuulkaa minun koira. Ei ole koskaan omasta mielestään mitään sopimatonta tehnyt. Jos sattuu pissattamaan, niin sitten pissataan.)

---

Kaadoin toisen lasillisen punkkua itselleni, jatkoin Sherlockia ja neulomista. 

---

Parin tunnin päästä totesin, että voisin käyttää Koirapoikaa vielä ulkona ja mennä nukkumaan. Lasissa oli vielä viiniä, mutta ei enää tehnyt mieli, joten päätin heittää loput pois. Mitenkähän se käsi siinä heilahti ja punaviinin loput ryöpsähti pöydälle. Ja kuinkas olikaan, että pöydällä oli kaikenlaista. Sukkakirja, josta mallia seurasin, sai kivan kostutuksen sivuilleen. Olin neulomassa ystävän toivomia kolmevärisiäsukkia eli pöydällä oli kuusi lankakerää (minä neulon aina kahta sukkaa rinnakkain, koska on liian ärsyttävää aloittaa täsmälleen samaa uudestaan). No keristä vain yksi kasteli varpaansa punaviiniin, sellainen valkoinen sadan gramman kerä, josta oli vain vähän käytetty. Ja parit langat onnistuin siinä sählätessä sotkemaan keskenään. Pahempi juttu oli se, että toisen sukan resori värjäytyi - ja tietenkin sen sukan, jonka langat jäi kuiviksi. Toinen  on ihan ok. Mutta nyt sitten pitäisi se toinen aloittaa taas ihan alusta, sikäli mikäli sattuu olemaan sitä valkoista lankaa. Luulenpa, että jätän koko projektin lepäämään. Onneksi en ole antanut minkäänlaista aikaikkunaa sukille. Lupasin, että joskus.

 

Tänään saatan vähän siivoilla, järjestellä ja etenkin mietiskellä. 

Perjantaina lapseni vei minut linturetkelle Porkkalanniemelle.

Haahkoja oli paljon.

Hienoja kalliomänniköitä

Ja kaikenlaista muutakin ihmeellistä löytyi. Oli tosi mukavaa. Kiva päästä välillä pois kotoa. Ja kiva tavata lapsiaan.

Kalliolla 22.4.2023

 

Alkaa olla talvi ohi ja menneen talven lumet sulaneet.