Harmaata

 

Vettä sataa lotisee.

---

Kelloja taas siirreltiin. Mietin aikaa. Aika ja kellohan ovat ihan eri asia, joten miksi minä näin yksin eläessäni katson illalla kelloa ja totean, että on aika mennä nukkumaan ja aamulla herätessäni tarkistan kellosta, joko herään vai vieläkö pitäisi nukkua.. Luulisi, että nukkumaan mennään, kun väsyttää, herätään, kun ei nukuta. Lapin reissuilla yöttömissä öissä vuorokausi kasvoi paljon pitemmäksi kuin 24 tuntia. Valveillaoloajat pitenivät, nukkuma-ajat siirtyivät. Nukkumaan mentiin, kun alkoi väsyttää. Herättiin, kun uni loppui. Ehkä tässä normielämässä on kuitenkin jotain hyötyä totuttaa itsensä kellon määräämään rytmiin. Joskushan voi olla jotain muihin ihmisiin liittyvää, joten yhteinen aika helpottaa yhteistä elämää.

Oli meillä tässä talvikin välillä. Ihan jäi lunta maahan muutamaksi tunniksi. Nyt ei taida olla taas vähään aikaan talvea, jos säätiedotuksiin on uskomista.

Oli bileetkin poikani luona, Halloween.

He jaksavat panostaa. Joka vuosi rekvisiitta lisääntyy, kun kaikki entinen on tallessa ja uutta pitää tietenkin kehittää.

Mummon kasvattamat kurpitsat pääsevät mukaan. Kaikki kaiverretut sisukset tulevat käyttöön, kuorista saa lyhtyjen lisäksi kaikkea kivaa ja siemenetkin kuulemma paahdetaan. Ihan kurpitsojen takiakin kannattaa pitää kasvimaata.

Outoa porukkaa oli juhlissa. Toki mummokin vähän panosti ulkonäköönsä, mutta aika miedoksi jäi.

---

Sen sijaan mummo on aloittanut joulukalenterin jo:

Luukku 0:

Yksi keittiön laatikosto on jynssätty, kaikki kauhat, kapustat, veitset, haarukat, lusikat, leikkuulaudat sun muut pesty huolella, joutavaksi katsottu "ehkä-tällä-vielä-on-joskus-jotain-käyttöä" heitetty roskiin. 

(ensi viikolla niitä varmaan jo kaipaan)

(tuliketulla hoidan nämä bloggaukset, mutta kommentoinnin chromella - aika tyhmää!)

Pieni polku metsän halki vie

Eilen piti hakea ne uudet henkkarit. Kun oli kiva sää, kävelin rantatietä. Ei tuonne isompaan kauppakeskittymään ole kuin reilu kolme kilometriä mukavaa tietä. Silti usein hyppään bussiin. Etenkin nyt, kun on vuosilippu käytössä. 

 

 Lahdella oli joutseniakin miettimässä, milloin sitä pitäisi iso vesi ylittää talvehtimisalueille. Tänä vuonna on tuo lintujen laskeminen jäänyt vähemmälle, kuten moni muukin asia. Saamaton sanon mieluusti, mutta joskus epäilen, että paha alakulo on vallalla elämässäni, ollut jo pitempään. Puuhastelu häiritsee alakuloa, joten ajattelin kokeilla. Possulla oli joskus siivousjoulukalenteri. Sellaisen otan nyt käyttöön marraskuuksi. Joulukuusta saattaa tulla sen verran kiireinen, ettei silloin mistään tule mitään. Ilmoittelen, jos on tullut luukkuja avatuksi. Jumitun helposti tuohon nojatuoliin muka neulomaan. Se ei nyt piristä, eikä ole edes tuloksekasta. Onneksi järjestelyä ja siivoamista riittää.

Eilen sitten sen verran painavaa ostelin, kun kerran olin isommissa kaupoissa, että bussilla palasin kotiin. Siinä matkan varrella näkyi jokunen kirkkaan punainen puu. Saatan käydä niitä tänään kuvaamassa, jos ehdin. Vaikka nuo murretut sävytkin ovat silmälle mieleisiä, on kirkas punainen aina kirkas punainen.  

---

Nyt menen nukkumaan. Heräsin ennen neljää, enkä saanut uudestaan unta. Nyt tuntuu nukuttavan. Illalla olisi halloweenbileet mummotettavien luona. Siellä pitää käydä ainakin kuvia ottamassa niistä hienoista lavasteista, mielikuvituksellisista asuista ja ällöttävännäköisistä ruuista. Toivottavasti uni tulee, jotta jaksan. Tunti pari lisäunta olisi hyvä.

Uskaltaisinkohan mainita, että nyt sain kuvat ihan tällä tuliketulla tänne. Josko se alkais pelittää...

Haastetta pukkaa

Repolaiselta poimin

1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit? 

Selviytyjät, jossa tuskin kovin pitkälle pääsisin, koska sosiaaliset taitoni eivät olisi 

hääppöiset, enkä viihdy auringossa. Mutta olisi kiva päästä käymään tropiikissa. 

FarmiSuomi voisi sopia minulle paremmin, mutta sielläkin pitäisi tulla toimeen 

vieraiden ihmisten kanssa. Onko olemassa jotain yksin erämaassajuttua? Onneksi 

ei ole pelkoa mistään tosi- tai epätosi-tvstä.

2. Oudoin uni, jonka olet viime aikoina nähnyt? 

En yleensä muista unia, mutta sattumalta viime yönä näin unta:

Olin kävelemässä (tai autolla ajamassa, tosin se auto katosi) alas mäkeä. Tien 

oikealla puolen oli jyrkkä rinne alas. Näin, kun joku mies horjahti ja pyöri rinnettä 

alas kauempana. Ja pian toinenkin mies katosi jyrkännettä alas lähempänä minua,

 jossa rinne oli jyrkempi. (Mistähän ne miehet siihen ylipäänsä ilmestyivät?)

Juoksin alemmas. Ensimmäisenä pudonnut mies oli jo kivunnut tielle. Mutta toinen

mies makasi alhaalla. Ensimmäinen mies kiipesi käskystäni alas kokeilemaan, onko 

toinen hengissä. Minä jäin soittamaan apua. Kenttää ei meinannut löytyä, joten 

jouduin juoksemaan ylös. Paikalle pysähtyi muitakin autoja, osa toki vain ajoi ohi. 

Sain hälytettyä ambulanssin, joka vei molemmat miehet. Sillä pahemmin l

oukkaantuneella oli iso, kiltti sekarotuinen koira mukana. Sekin vietiin pois. Kun 

minä pääsin kaupunkiin pitkän kävelyn jälkeen, yritin mennä sairaalaan katsomaan 

sitä koiran omistaja miestä, koska tunsin hänet. Hän oli jostain syystä 

naistenklinikalla. En päässyt sisään, mutta sain jonkin luukun raosta huudelluksi 

hoitajan hetkeksi paikalle. Mies oli kuulemma hengissä. Olin koirasta huolissani. Se 

oli viety johonkin hoitokotiin. Yritin kovasti saada hoitajan uskomaan, että koira on 

palautettava omistajalleen. Siihen tuli se ensimmäinenkin mies ihmettelemään, 

miksi pidän niin suurta meteliä koirasta. Lopulta sain lupauksen, että koira

 palautetaanomistajalleen. Ensimmäinen mies oli hyvin tanakka. Ajattelin, että 

siksi hän selvisi muutamalla mustelmalla. Toinen oli nälkiintyneen nököinen

 kulkuri. Koira oli kyllä hyvinhoidettu.

3. Kuka tuntee sinut parhaiten? 

Minä itse. Kuka nyt ylipäänsä tuntee toista? Eri ihmisten kanssa erilaiset piirteet tulevat 

esiin. Useimmiten yllätyn siitä, millainen käsitys ihmisillä on minusta, joten voihan olla,

 etten itsekään tunne itseäni. Koirapoika varmaan tunsi hyvin. Ja lapsetkin tietävät 

minusta paljon vuosien varrelta. Ja mitä se tarkoittaa, että tuntee jonkun? Ehkä joku 

ystävä tuntee jotain luonteenpiirteitä ja jokin taas yllättää. Aika vähänhän minä olen 

ihmisten kanssa.

4. Mikä on vahvin aistisi? 

Varmaan hajuaisti edelleenkin vaikka sekin on heikentynyt. Joskus sieniretkillä haistoin sienetkin. Nyt olen törmännyt hajuaistiin, kun joku kirja on ollut lainassa jossain. Joudun tuulettamaan sitä ennenkuin laitan sen hyllyyn. Ei niin, että haisisi pahalle, mutta sen 

verran oudolle, että pitää palauttaa oman kodin haju. Maistan kyllä homeen tosi 

tarkasti, ihan pienestä aavistuksestakin.

5. Jaa joltakin matkalta jäänyt kiva muisto.

Olen viime aikoina usein ajatellut ensimmäistä vaellustamme käsivarren Lapissa. 

Äärimmäisen pieni teltta, huonot makuupussit, ei mitään teknisiä vaatteita, eikä kevyitä retkiruokia, painavat huonot rinkat, lumisadetta, peseytymistä jäässä olevissa 

lammpareissa, uuvuttavia päivämatkoja rakkarinteitä kavuten. Öisin paleli, aamuisin

 herättiin hikisinä, kun aurinko lämmitti teltan. Vuorokaudet venyivät. Käveltiin 

tuntikausia, istuttiin nuotiolla syömässä niin pitkään, että tuli nälkä uudestaan, nukuttiin kaksitoistatuntisia jaksoja yhteen kyytiin. Sen reissun jälkeen oli pakko päästä aina vain uudestaan ja uudestaan puuttomille erämaille. Iän myötä kunto rapistui, mutta välineet paranivat.

6. Pelkäätkö vanhenemista? 

En ole koskaan pelännyt. Olen ollut jo pitkään vanha ja elämä on nykyisin helpompaa 

kuin nuorena. Kuntohan rapistuu. Sille pitäisi tehdä enemmän, koska se rapistuminen 

on aika paljon itsestä kiinni. Onhan minulla ollut hyvä tuuri, kun ei ole pahempia 

vaivoja tullut. Mutta vanheneminen on mukavaa toistaiseksi. Jokainen eletty vuosi 

on täynnä uusia kokemuksia.

7. Onko sinulla jokin bucket list eli lista asioista, jotka haluat tehdä tai saavuttaa 

elämäsi aikana?

Onhan minulla tuo ämpärilista, mutta se on vain vitsi. On paljon sellaista, mitä olisi kiva 

nähdä, tehdä, kokea, mutta ei suurempaa tarvetta mihinkään. On ihan mukava elää peruselämää, arkea. Ihmisiä voisin tavata useammin, mutta olen tottunut yksineloon, 

enkä halua häiritä muita heidän elämässään. Kun ystävyyssuhteet ovat vain minun aktiivisuuden varassa, tulee helposti tunne, etteivät muut kaipaa seuraani.

8. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut elämäsi aikana? 

En muista yhtään neuvoa. Ehkä siksi, että olen erittäin huono ottamaan neuvoja 

vastaan. Kun joku hyvää tarkoittava yrittää antaa ohjeita, nousevat piikkini heti pystyyn. 

Minua ei tarvitse neuvoa. Jos haluan hakata päätäni seinään, niin se on ihan oma

asiani. Olisi varmaan hyvä joskus kuunnella ja ottaa opiksi, mutta mieli tekee vain 

entistä enemmän kyntää omaa tietä kohti katastrofia.

9. Mikä on eniten käyttämäsi emoji? 

👍käytän hyvin vähän emojia. Whatsupissa lähinnä peukkua merkkinä, että olen 

lukenut ja joskus 😂🐕🌹

10. Jos sinussa olisi varoituskyltti, mikä se olisi? 

 Varokaa kärttyistä mummoa! tai Älkää tulko neuvomaan! tai Pysykää loitolla!

11. Onko sinua koskaan kiusattu? 

On paljon, lapsena, koululaisena, nuoruudessa, sekä sanallisesti että ihan lyömällä ja potkimalla.

12. Jos poliisi pidättäisi sinut, mitä läheisesi ajattelisivat ensimmäiseksi sinun 

tehneen?

Varmaan, että nyt se mummo on sitten seonnut lopullisesti.

13. Mitä olet oppinut muutoksesta elämässä?

Muutos kuuluu elämään. Ehkä olen jotain oppinutkin tässä vuosien mittaan, ottamaan rennommin, ajattelemaan vähemmän muiden ihmisten mielipiteitä, nauttimaan 

arkipäivistä.

14. Kahvi vai tee?

Kahvia aamulla, teetä muulloin.

15.Lempiaineesi koulussa? Entä inhokkisi? 

Minähän rakastin koulunkäyntiä, oppimista, uusia asioita. Äidinkieli, kirjoittaminen ja 

lukeminen oli parasta, kuvaamataito, urheilu ja matematiikka miellyttivät myös. 

Voimistelusta en oikein tykännyt, historia ei kiinnostanut (paitsi kivikausi, mutta ne kaikki vuosiluvut ja hallitsijat, sodat ja kaikki sellainen oli niiin tylsää), mutta kaikkea luontoon, eläimiin, kasveihin liittyvää jaksoin ahmia loputtomasti. Laulua inhosin, koska en osaa

 laulaa. Laulukoe oli kärsimystä.

16. Arvokkainta, mitä omistat?

Terveys varmaan. Kaikki muu on tällä hetkellä joutavaa, kirjatkin ja langat.

17. Jos deittailisit, mikä olisi sinulle deal braker (eli asia, jonka takia et voisi 

ryhtyä toisen kanssa parisuhteeseen)?

Suvaitsemattomuus ehdottomasti. Mutta en ole ajatellut deittailla, koska vaatimustaso 

on kasvanut mahdottomuuksiin. Pitkään kun saa olla ja tehdä miten haluaa, ei enää 

kykene sopeutumaan muiden elämään.

18. Uskotko jumalaan? 

En usko Jumalaan, enkä jumaliin. Minulta puuttuu uskomisen kyky, en usko edes menninkäisiin. Taidan uskoa, että avaruudessa on jotain elämää vaikka en ymmärrä, 

mitä se elämä on, mihin se menee ja mistä se tulee.

19. Mikä tekee sinut iloiseksi?

Auringonnousu, linnun laulu, metsissä, rannoilla, tuntureilla, soilla kuljeskelu, 

vuodenaikojen ja valon vaihtelut, ikkunoista katselu, uudet langat ja kirjat, elokuvat, 

näyttelyt, lapset, ystävät, kirjoittaminen, neulominen, eläminen.

20. Miten pääset eroon hikasta?

Eipä ole aikoihin ollut hikkaa, onneksi, yritän pidättää hengitystä, nieleskellä.

Haaste alunperin Kukkapilliltä.

Nyt majakat me näämme, kun myrsky raivoaa

Nyt menee jo omituiseksi. En voi laittaa tänne kuvia, kun tarvittavat evästeet on laitettu päältä pois. Yritin etsiä, mistä ne evästeet sitten saisi päälle, mutta en löydä mitään. Joten jos minusta ei enää kuulu, niin sitten ei.

---

Vaihdoin selainta ja rupeaa kuvia näkymään?

Eilen satoi lunta, mutta ei siitä mitään näkyvää merkkiä jäänyt.

Tänään tuulee, joten puissa on vahvaa kaljuuntumista.

Kotihaapani ovat lakanneet havisemasta.

Eilen sitten matkailin raidejokerillakin. Kävin taas hammaslääkärissä. Nyt oli kiva lääkäri, joka tutki huolella ja kertoi, ettei näille kolotuksille ole oikein mitään tehtävissä. Purentavirheitä. Mutta kestänhän minä, kun tiedän, ettei leukapielissä kyde mitään tappavaa.

---

Matkasin sitten meidän itsenäisten kirjoittajatapaamiseen sujuvasti tyyliin pikaratikka-bussi-metro-ratikka. 

---

Nuo itsenäiset kirjoittajatapaamiset ovat mukavia. Siellä nauretaan paljon. Aika vähän tulee muuten nykyisin nauretuksi.

Siinä matkalla kävelin tämänkin kaupan ohi ihan sujuvasti. Olen ilmeisesti sisäistänyt, etten juuri nyt tarvitse mitään lankoja, oli ne vaikka kuinka tarjouksessa. Jotain järjen ääntä siis elimistössäni.

---

Tämä selaimen vaihto ärsyttää. Olen tottunut käyttämään tulikettua. Nyt on chrome kokeilussa. Pitäisi varmaan ottaa elämyksenä, eikä ärsytyksenä, kun pääsee kokeilemaan jotain uutta.

Laitan ärsytyksen lieventämiseksi pari kuvaa toissapäivältä. Nämä ovatkin nyt aamukuvia. Yleensähän kuvailen auringonlaskuja. Nousut joudun kuvaamaan ikkunan läpi. Pitäisköhän taas pestä ikkunat. Silla tavoin voisi kuvitella tekevänsä jotain hyödyllistä.

---

Miten teillä? Tuleeko vietetyksi kokonaisia päiviä ihan vain sisätiloissa? Minä olen nyt pari viikkoa sitten ollut yhden päivän käymättä ulkona muuta kuin parvekkeella. Ei ole minun juttu. Pakko on päästä kävelemään.

---

Sellainenkin outo juttu, että näyttää siltä kuin pääsisin kommentoimaankin.

 

Usvainen, kostea aamu

 

Sieltä usvalonkerot taas hiipivät maisemaan. On pehmeän kaunista. Asvaltti kiiltää sateen jälkeen, eikä tuule. Tyynellä täällä sisällä on mukavan lämmintä. Etenkin, jos pitää tarpeeksi päällä.

Eilen shiba kävi viihdyttämässä minua. Oli sen verran lyhyen aikaa, ettei menty ulos. 

---

Kun olin ollut koko päivän sisällä, menin sitten illalla pitkälle kävelylle. Silloinkin oli mukavan kostean leppeä tuuleton ilma. Kun palasin, oven takana odotti ylläri.

Naaputi oli tiputtanut postiluukusta tuoretta pullaa. Onneksi en ollut millään pitemmällä retkellä. En minä naapurille ilmoita, jos lähden muutamaksi päiväksi johonkin. Mutta onhan se aina kiva saada pullaa. 

Sieltä se tulee

ja sinne se menee.

Raidejokeri, nykyisin pikaratikka, aloitti liikennöinnin lauantaina suuren mainoskampanjan kera. Satuin olemaan sopivasti lenkillä, kun se pyyhälsi ohi. Toivotaan, että kaikki sujuu, etenkin, että ihmiset pitävät silmät auki ja oppivat uudet väistämissäännöt. 

Tänään olisi aamupäivällä aikaa ulkoilla. Iltapäivällä on kirjoittajakurssia, eikä sen jälkeen varmaan tule lähdetyksi ulos.

---

Nykyisin ei oikein tule luetuksikaan. Alastaloa olen kahlannut 100 sivua, yli 700 olisi jäljellä. Vaikka kuinka olisi hienoja ilmauksia ja komeita sanoja, on lähinnä uuvuttavaa. Kun sama asia sanotaan kymmenellä eri tavalla, lauseet ovat lukemattomien rivien mittaisia ja kappaleet loputtoman pitkiä, ei millään pysy mielenkiinto yllä. On vaikea pysyä edes oikealla rivillä niiden sanamäärien kanssa. Kyllähän minä sen kahlaan läpi, mutta kuukausia tulee menemään.Onneksi ei ole pelkoa, että juoni katoaisi. Kun on tämä luku-urakka, tulee huono omatunto, jos luen jotain muuta. Mutta hiljaa hyvä tulee.

---

Kommentointi on edelleen, mitä on. Käyn kommentoimassa niissä blogeissa, joihin pääsen. Muissakin luen, mutta pidän mölyt mahassani.

Aurinkoinen päivä

Kävin kampaajalla hakemassa lyhyemmän kuosin. Ja kun sää suosi, kävelin metrolle Töölönlahden kautta. Joutsenpari kahden lapsensa kanssa oli siistiytymässä paraatipaikalla, mutta AkuAnkkajulkkis eli valkoinen sorsa piileskeli ruovikossa. Aurinko paistoi ja taivas oli pilvetön. Kylmää oli ja tuuli. Nyt on sitten hehkuvanpunainen naama, kun pitäisi mennä passikuvaan. Olen onnistunut kadottamaan henkkarini. Pitää tilata uudet. Kelakorttinikin on siinä läpyskässä, joten tilaus on tehtävä heti, kun on mahdollista. Mutta ei kait se passikuvassa haittaa punoitus, rankkakaan.

Töölönlahden aukiolle eli Kansalaistorille oli ilmaantunut Helsinki kyltti. Muutama turisti kuvaili toisiaan kyltin kanssa. Ei tuo aukio ole nytkään kovin viihtyisä, mutta katsotaanpas joskus marraskuussa. Tulee eksoottinen kuva, kun on märkää, mustaa ja räntäistä. Nytkin oli muutama lätäkkö jo jääriitteessä. Eiköhän tästä saada talvikin aikaan.

Sanomatalossa oli valokuvanäyttely, joten ruokin hieman kulttuurinälkääni. Oli hienoja kuvakokonaisuuksia.

Eilen kävin englishklubilaisten kanssa leffassa katsomassa Viimeisen vuoron. Oli mukavan rauhallinen kuvaus kuolemansairaan vanhan miehen matkasta. Hyvä kuvaus sitkeydestä ja tahdonvoimasta sekä erilaisista ihmisistä ja suhtautumistavoista. Sitä ihminen kykenee mihin vain, jos on hyvä syy.

Eilen oli myös harvinaisen komea auringonlasku. Tämäniltaista odotellessa vien punaisen naamani kuvauksiin.

Lohjansaaressa

Eilen matkailin kauemmas, tänään vain kylmässä aamussa hammaslääkäriin, jossa todettiin, että ei ole reikiä, eikä mitään vikaa. Vähän paikkaa hiottiin matalammaksi. Ja vähän meinasi lääkäriltä hermo palaa, kun ei suuni auennut kylliksi, eikä meinattu saada kuvaa otetuksi. Vähän outoa, sillä kyllä minulta on ennenkin hampaita kuvattu. Hiukan kärsimätön lääkäri. Yritti väkisin survoa. Mutta onnistuihan se kuitenkin.

Eilen oli kaunis päivä. Yksi ystäväni lähti kanssani Lohjansaareen katsomaan Paavolan tammea, joka on ollut toivomuslistallani pitkään.  Aurinko paistoi, mutta polut olivat märkiä ja liukkaita.

Sammalet hehkuivat kirkkaina, kun kosteutta oli riittänyt.

Paavolan tammi on ehkä 250-350 vuotta vanha, ehkä vanhempikin. Rungon ympärysmitta on 472 cm. Odotukset oli siis korkealla, kun perille oli kurasteltu.

Onhan se komea, näkemisenarvoinen, mutta ehkä kerta riittää. Vähän sama juttu kuin Stonehengen kanssa, että "no siinähän se on ja näyttää samalta kuin kuvissa". Mutta jos on näkemättä ja satutte seuduilla liikkumaan, suosittelen omakohtaista kokemusta - molemmista siis Stonehengestä ja Paavolan tammesta.

Pitihän sitä nyt kuitenkin käydä halaamassa.

Kun tammi oli nähty, etsiskeltiin ystäväni nuoruudenmuistoja. Paljon ajettiin harhareiteillä, mutta lopulta löydettiin. Siihen tarvittiin kyllä paikallisen asujan apuja.

Kauniita paikkoja oli. Kivoja kuvia tuli. Oli sitä ruskaakin.

Ruusutkin vielä kukkivat. Eli kaikinpuolin eriomainen päivä.

---

Ja hyvä päivä tästäkin tulee, kun ei ollut reikiä hampaissa ja lasteni isä toi juuri kokonaisen perunakukon.

Pyykkipäivä

 

Otteeni lipsuu. Olen useasti varannut pyykkituvan ja peruuttanut. Nyt sitten totesin, että pakko on mennä. On minulla pieni kone kotonakin, mutta sitä en kovin usein viitsi käyttää. Hätätilassa joskus. Se kolisee ja pomppii ja on ärsyttävä. Tänään sulkeudun pyykkituvan kolmoshuoneeseen. Otan Alastalon mukaan. Siellä on aikaa lukea. Pitäisi joskus mattotuvallakin taas käydä ja pitäisi varmaan tyynyjä, peittoja, vilttejäkin pestä. -isit rulaa.

Kasvimaalla tässä päivänä muutamana piipahdin, mutta paljon en saanut aikaan. Tuossa oikeassa alakulmassa ei ole komposti kuten luulette. Se on eläinhotellini, johon kaikki eläimet, myös ne tuholaiset, ovat tervetulleita talvea viettämään. Sitä olen saanut jonkin verran täytetyksi.

Kerran olen kuntolenkillä käynyt vesilätäköitä väistellen. Tänäänkin menen, jos sää suo, ellei, ainahan voisi sisäliikuntaa kokeilla pitkästä aikaa. Ryhtiliikkeen aika. 

---

Hiukan alkaa väriäkin tulla maailmaan. Tuo oikean alakulman vaahtera on tässä aamunäkymässäni. Yleensä se muuttuu kirkkaan keltaiseksi, mutta nyt näkyy vähän punertavaa - siis hyvällä mielikuvituksella tuon ruskean voi mieltää punertavaksi. Mutta yleisesti ottaen kovin on vielä vihreää. Tuulet repivät lehtiä alas, joten saa nähdä, päästäänkö sellaiseen hehkuvaan ruskaan kuin viime vuonna.

Pilvistä löytyy värejä kuitenkin. Elämäni voisi olla ankeaa ilman näitä taivaita. Yksinäisyys iskee välillä niin suurella voimalla, että tuntuu, etten jaksa. Silloin siirryn tuijottelemaan taivaita.

Kirkkaalla ilmalla Linnanmäen valokarnevaali tarjoaa lisää katseltavaa. Eilen ampuivat valopatsaita taivaalle, mutta sää ei ollut suotuisa. Kovin paksujen pilvien läpi jää Linnanmäkikin pimentoon.

Perjantai 13. päivä

--- perinteinen onnenpäiväni ---

 

 Sää näyttäisi suosivan. Voisin mennä kasvimaallekin, jos pääsisin liikkeelle - tai metsäkävelylle --- voisin vaikka mitä. Mutta hyvin saan aikani näköjään kulumaan ihan vain aatellessa ja päiväni päätä käännellessä. Ehkä nyt kuitenkin tästä johonkin vääntäydyn, kunhan ensin taas yritän kommentoida. Kokeilin jopa vaihtaa selainta, mutta ei auta. Pöllön blogit pysyy suljettuina - ja jotkin muutkin.

Pöllöstä tulee mieleen Alastalo, lukeminen ja kirjat. Nuo neljä ovat tällä hetkellä kesken. Rottien pyhimys on suunnilleen ainoa, mitä voisin lukea sängyssä valvoessani. Alastaloakin olen yrittänyt, mutta sen koko on liikaa. Lisäksi tuo uniapnealaite häiritsee näkökenttää. Öisin olisi nyt aikaa. Herään aamuyöstä pirteänä kuin peipponen parin tunnin unien jälkeen. Enkä kyllä suostu kaikista hyvistä neuvoista huolimatta nousemaan sängystä keskellä yötä. Siispä vain kulutan aikaa ja ärsyynnyn. Ärsyyntyminen tuntuu nyt olevan minulla aika pinnalla.

---

Nuo kaksi ylempää kirjaa ovat menossa joululahjoiksi, joten yritän lukea niitä siististi päydän ääressä.

---

Yksi -isi lisää olisikin joululahjat. Voisin mennä kauppaan ostamaan ruskeaa paperia ja kyhätä paketteja. Minullahan on se leikkaa-liimaa-askartele osuus bingossa. 

On kivasti säitä pidellyt, tuuli ulvonut nurkissa, sade pessyt ikkunoita. Eilen lapsuudenystäväni kävi runsaiden tuomisten (puolukkasurvosta, kanttarelleja, suppiksia) kanssa. Oli tarkoitus mennä lenkille. Kierrettiin vain urheilukenttä, kun tuuli meinasi tempoa mummot irti maasta. Tultiin sisälle syömään pullaa.

---

Jatkan kasvimaan ajattelua.

Kaikki tympii

kuukletin:

kaikki tympii

 

"Jos kaikki on hyvin, mutta silti arki tympii, voi myös olla muutoksen aika. Joskus voi olla hyvä pistää koko pakka uusiksi, mutta kerralla ei todellakaan tarvitse muuttaa kaikkea. Ratkaisu löytyy usein pienistä askelista, sen olen huomannut sittemmin sen koko pakan uusiksi laittamisen jälkeen.

Tutustu logoterapiaan: Yksi logoterapian ajatuksista on, että onni tulee tarkoituksellisen elämän sivutuotteena. Bingo! Ei elämän tarvitse olla kummoista, mutta itselle merkityksellisiä asioita sen tulisi sisältää. Jollekin merkitsee luonto, toiselle perhe, kolmannen tarkoitus voi löytyä työstä. Mielestäni kaikki keinot ovat yhtä oikein, eikä yksikään ole väärin. Kunhan on se oma, vaikka sitten pienikin juttu, josta saa itselleen voimaa ja iloa."

Tässä vaiheessa lienee syytä varoittaa, että olen tosi huono ottamaan ohjeita vastaan. Jos haluan hakata päätäni seinään, niin hakkaan, eikä se kuulu kenellekään. Mutta tokihan minä valitan, narisen, kiukkuan, koska kerran voin.

Vanha olen ja vanhenen koko ajan. Onko siis vanheneminen se minun elämän merkityksellinen asia? Olenhan täälläkin usein hehkuttanut, miten yksi japanilaisen perinteen lempiasioitani on vanhuuden, iän tuoman viisauden ylistäminen. Sitä viisautta tässä odottelen. Kait se kohta tänne putkahtaa.

 

 Sitä viisautta odotellessa pitää varmistaa onnea muilla keinoin.

Aiempina vuosina oli liian hidas, enkä saanut puurojoulukalenteria. Nyt korjasin asian. Ostin Jyväskylästä lapinreissun paluumatkalla. Ostin kaksi, toisen tyttärelle. Ja jottei olisi pulaa joulukalentereista tilasin myös sikakalliin lakritsikalenterin. Tilauksessa on myös teekalenteri, jonka kait pitäisi ennen joulukuuta saapua. Ja tietenkin vielä lankajoulukalenteri, jonka tytär on taas minulle tehnyt. Jos onni on kiinni joulukalentereista, niin ei hätää.

---

Ja lankaakin, kun eihän 30 kiloa riitä mihinkään. Noista pitäisi tehdä nuoremmalle mummotettavalle tuplakintaat. Värit on musta ja vaalea lila vaikka harmaalta näyttää.

Viime vuoden lankajoulukalenterilangoista kyhäsin parit perussukat joululahjoiksi.

---

Hyvin pystyin neulomaan peukalosta huolimatta. Kun verenvuoto oli tyrehtynyt laitoin vain laastarin. Se iso paketti johtui aika pitkälle siitä, että yhdellä kädellä en ole kovin taitava haavan sitoja. Nyt olen vain vaihtanut laastaria ja toivonut, että viillon reunat kasvavat yhteen. Ihan siistiltä se näyttää.

Tänään on sateinen päivä, joten pitkästyn kotona. Eilen kävin hakemassa kolmannen punkkipiikin. Olin ajatellut samalla shoppailla, mutta laukun vetoketju juuttui niin pahasti, että jouduin leikkaamaan laukun. Ei sitten huvittanut mikään shoppailu. Ehkä käytän laukkua suutarilla jonain vähemmän sateisena päivänä, jos hän onnistuisi sille jotain tekemään. 

---

Koska etenkin Pöllö on onnistunut kehittämään pettämättömän tavan estää kommentointini, kerron, että Alastalon salissa matelee sivulla 42. Kirjahan on ihan hyvä ja mielenkiintoinen, mutta kirjailijan jaarittelu, kuvailu, sanojen käyttö, termistön vaikeus, ylipitkät lauseet ja kappaleet, ovat omiaan karkoittamaan lukijat - tai siis tämän lukijan. Mutta kahlaan siinä suossa, koska minähän en jätä kesken mitään, minkä olen aloittanut.

Tällaisenkin kuvasommitelman olen tänne tallentanut. On jäänyt käyttämättä, koska kauniina päivinä en ole paljon läppäriä availlut. Mutta laitanpa nyt.