Katson taaksepäin

vain sumu sinne jää, mutta vilkaistaan nyt kuitenkin.

Lankatilanne:

• vuoden alussa 24 kg 562 g
• vuoden lopussa 23 kg 480 g
• yllättävän paljon olin ostanut kaikista päätöksistä huolimatta lankaa ja yllättävän vähän noihin tekeleisiin kuluu ja yllättävän vähän kuitenkin neuloin vaikka koko ajan puikkoja heilutan
• tehtyjä
• sukkia 22
• kintaita 6
• kaulaliinoja 2
• säärystimiä 2
• kynsikkäitä 2 
• liivejä 1
• sekalaisia 3

Eikä kulttuurin alallakaan kovin kiivasta kulutus ollut

• leffoja 34
• kirjoja 22
• museoita 8
• teatteria 6
• konsertteja 2
• sekalaisia spektaakkeleja 2

Vuoden alussa tehdyt lupaukset ja kuinkas sitten kävikään

Lupaan siis vuoden 2018 aikana

1. mahdollisuuksien mukaan elää omannäköistäni elämää välittämättä ympäristön paineista tai ihmisten mielipiteistä
• omituinen kohta, kun en kovin paljon välitä ympäristöstä tai ihmisistä ja sitten vielä mukana tuo "mahdollisuuksien mukaan" - voin sanoa, että mahdollisuuksien mukaan elin just tasan omannäköistä elämää
2. yrittää nähdä ja tunnistaa noin sata lintulajia
• 82 jäi tulokseksi, mutta on se 10 enemmän kuin edellisenä vuonna
3. viettää vähintään 24 täysipainoista päivää määrittäen ihan itse, milloin päivä on ollut täysipainoinen
• tämä on tosi kryptinen kohta, mutta kun saan sen itse määrittää, niin kyllä niitä tuon verran löytyy
4. liikkua päivittäin luonnossa elleivät ylipääsemättömät esteet tule kiusaksi
• helppo tapaus
5. tehdä ainakin 12 pitempää luontoretkeä
• helposti saan kokoon 12
6. olla sosiaalinen ainakin kerran kuussa eli viettää useampi tunti ystävien, tuttavien tai kylänmiesten kanssa
• olin minuksi suorastaan yltiösosiaalinen, vaikkei se aina ihan ollut omaa ansiotani
7. tehdä kiltisti ja valittamatta Hyvän mielen vuosi -kirjan tehtävät
• no, enpä todellakaan tehnyt, aloitin kyllä, mutta en tainnut ekaa sivua pitemmälle edetä, joten tuolla se kirja odottaa uutta vuotta jonkun uuden vastaavan kanssa
8. lopettaa kaikki laihduttaminen, ruokavaliot ja kaikenlainen sääntely, kohottaa sen sijaan kuntoa - ja tietenkin tehdä, mitä Pt määrää
• Pt hyytyi itse, joten siitä en ota vastuuta, mutta taisi tässä olla jotain kesälaihdutusta ja syyslaihdutusta ja silleen - ei niistä mitään tuloksia syntynyt, kunto kohosi yli puoli vuotta, mutta sitten tuli esteitäja noussut kunto katosi
9. neuloa, lukea, katsoa leffoja, käydä museoissa, näyttelyissä, konserteissa, teatterissa, leikkiä mummoa, hoitaa Koirapoikaa, käydä kurssit, kirjoittaa, opiskella, istua terassilla, katsella taivaita, auringonnousuja ja -laskuja, kuuta, tähtiä, haistella sadetta, tuulta, multaa, kukkia, yrittää kasvimaan hoitoa, huutaa, itkeä, nauraa, olla, elää
• jaa-a, suurin osahan sujui ihan itsestään edes jossain määrin, mutta jotain kompastuskiviä oli mukana 
• espanjan kurssin jätin kesken
• en tainnut paljon mitään opiskella
• istuinko kerran terassilla - aika huono saldo
• en tainnut itkeä kertaakaan koko vuonna ja aika vähän huusinkin
10. olla onnellinen
• enimmäkseen olin onnellinen, jotain alakulon jaksoja sattui, mutta perusfiilis oli onnellinen 

Yleisesti ottaen oli hyvä vuosi. Ei pahempia kärsimyksiä, ei ruumiillisia, ei henkisiä. Herkkänahkaisuus välillä näkyi etenkin fyysisellä puolella, mutta ajoittain myös henkisellä. Tiettyjen kremppojen kanssa olen oppinut elämään kituuttavaa mutta ei ainakaan toistaiseksi tappavaa elämää.

Vuoden aikana oli mukavia reissuja

Kesällä oli turhan kuuma, mutta eipä sitä enää muista.

Rahatalous on päin pyllyä, mutta siitähän voin syyttää vain itseäni, kun tuli hankituksi kameroita ja känny ja muutenkin eletyksi yli varojen.

Väliaikaraporttia

Välillä on ollut ihan talvista. Innokkaimmat ovat hiihtäneet urheilikentän ympärille tehtyä latua ja etenkin lapset ja nuoriso ovat luistelleet. Meillä tehdään ladut ja jää heti, kun vain mitenkään voi. 

Nyt sataa vettä. Lunta on edelleen ja aivan käsittämättömän liukasta. Onneksi sain naapurilta liukuesteet kuomien kantapäihin. Hissukseen köpötellen ulkoilu onnistuu.

Koneeni pätkii pahasti, joten älkää ottako henkilökohtaisesti, kun en käy kommentoimassa tai ota kantaa mihinkään. Kone kun sammuttaa itsensä ihan ykskaks, eikä suostu kaikkia sivuja avaamaan. Saas nähdä, meneekö tämä läpi.

Uutta vuotta vietetään pimennysverhojen takana Koirapojan kanssa ja toivotaan, että onnistutaan valitsemaan sellaiset ulkoiluajat, ettei ihan heti räjähdä vieressä.

Jouluna saatuja

Kiltti joululahjavaihtoemo järjesti minullekin vaihtoparin, hienon parin, jolta sain säkillisen lahjoja.

Kun avasin pussin, sieltä löytyi paketti jos toinenkin

ja pakettien sisältä kaikkea juuri minulle sopivaa. Kiitos paljon Anne. Olet hyvin seurannut mieltymyksiäni.

Possu ehdotti omaa vaihtoa ja lähetti kirjan ja suklaata. Hyvä yhdistelmä ja vieläpä ihan tuntematon kirja. Kiitos Possu.

Sus' laittoi Puupään ilmeisesti kuvaamaan minua. Kortissa ainakin vihjaili jotain nuoruudesta. Kiitos Sus'.

Perhebileistä sain paljon kivoja ylläreitä ja myös toivomani kirjan. Yleensä luen jotain ikivanhoja juttuja, mutta kerrankin olen ajan hermolla. Hotakainen-Räikkönen on kiehtova yhdistelmä. Molemmat ihmisiä, joista olen saanut miellyttävän kuvan eli julkisuuskuvan perusteella tykkään.

Ja pitihän minun varmuuden vuoksi ostaa jotain itsellenikin, jos vaikka kukaan muu ei muistaisi. Tällaisia minä aina ostelen vaikken niitä saa alkua pitemmälle tehtyä. Mutta yritystä, yritystä.

Ja kannustukseksi tilasin neulojan adventtikalenterin, jossa on neljä kaunista pakettia. Ajatuksena on avata yksi paketti aina, kun olen kolme kuukautta jaksanut seurata tuota kirjaa. Jos en jaksa, pitänee laittaa tämä kalenteri jakoon.

Että tällainen joulu. Kasvatin myös suolaa ja sehän kasvoi yli äyräittensä, tosin vähän epätasaisesti.

Jouluksi valmistuneita

Jotain valmistakin syntyi vaikka käsi välillä kiukkusi. Hiukan hätäisesti kuvattuina tässä paketteihin eksynyttä.

sukkia

 

   

kintaita

kynsikkäät tai ajohansakat

kaulaliina

 

Ja me toivotam, me toivotam

onnellista ja raskasta joulua.

Lahjapinoon palaan illalla.

Nyt syödään joulupuuro (Koirapoikakin sai, tosin ilman suolaa ja voisilmää) ja suklaata jälkkäriks (Koirapoika ei saa),

nautitaan kauniista päivästä jääpuikkojen kera, kuunnellaan, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan ja mennään mummotettavien kotiin sukujoulua viettämään, herkullisia ruokia syömään ja lahjoja avaamaan. Sitten, kun tämä kaikki on ohi, rupean avaamaan näitä täällä olevia lahjoja.

Olkaa kiltisti.

Luukku 24

Aattoaamuna anivarhain mammuttilan ovelta kuului koputus. Jääluu ehti ensimmäisenä avaamaan ovea. Onneksi ehti, sillä siellä oli Ubik. Jääluu juoksi innoissaan esittelemään uutta ystäväänsä muille. 

"Hei, tämä on Ubik. Tapasimme leirillä ja lupasin, että hän saa tulla meille viettämään joulua. Käyhän se?"

Tottakait mammuttilan joulupöydästä löytyi yksi vapaa paikka Jääluun kaverille. Ja ruokaa kyllä riitti. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta oli pöytään katettu. Hopeaturkki livautti yhden ylimääräisen kirjapaketin kuusen juurelle, jotta vieraallekin olisi jotain. Ilta kului iloisesti leikkien, laulaen ja jutellen. Vanhemmat ottivat tilkan punaviiniä juhlan kunniaksi ja lapsille oli limua. Aamu alkoi jo sarastaa, kun juhlijat viimein vaipuivat uneen.

Me sanomme tältä erää hyvästit mammuteille ja heidän ystävilleen. Ehkä ensi vuonna taas tavataan. Ja ellei tavata, luetaan suoraan.

Kisa on siis ratkennut ja tulos tässä. Mahdollisia palkintotoiveita saa esittää. Jotain vinkkejä on täällä
https://repukoin.blogspot.com/2018/11/huomenna-jalleen.html
Muutakin saa toivoa. Ja toivoa saa myös, että toiveet toteutuvat. Minä en lupaa niitä toteuttaa. Toteutan, jos huvittaa. Kaikki osallistujat kyllä jotenkin palkitaan.
 
 Possu Munkki 9, 👻, Saga 8, Laiskiainen 6, SOM 2, 👻,  Susanna Maalta 1, AA 1, HPöllö 1,

Luukku 23

Hopeaturkilla ja Pitkähampaalla oli joulusalaisuuksia. Heidän piti päättää, mitä Jääluulle ostettaisiin lahjaksi. Pitkähammas ehdotti höyläpenkkiä, Hopeaturkki jotain kirjaa. "Mutta tyttöhän on leirin jälkeen ollut tosi innostunut retkeilystä ja nikkaroinnista." "No, jos joku retkeilykirja?" "Sinä olet sellainen kulttuurieläin, että aina pitäisi olla kirjoja." "Minä kyllä ostan kirjan! Eikä höyläpenkki mahdu meille kotiin. Osta jotain muuta." "Autotalliin mahtuu. Me voidaan Jääluun kanssa rakennelle yhdessä kaikenlaista."
Sanailu jatkui koko kauppamatkan ajan. Kirjoja tuli ostetuksi ja työkalupakki ainakin. Höyläpenkistä en ole varma.

Luukku 22

Lauantaina oli sekä talvipäivänseisaus että täysikuu, joten kaikki lähtivät jo päivällä matkaan kohti vuoria, jotta olisivat perillä kuutamolla. Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä ja siis pisin yö. Se on päivä, jolloin aurinko lepää pesässään vuoren onkalossa. Kotitontuille mammutit antoivat jouluna ylimääräisiä herkkuja, mutta vuorenpeikot saivat lahjansa auringon lepopäivänä. Siksi kaikki mammutit vaelsivat vuorille. Nyt vuorenpeikoilla oli vielä erityinen juhla, kun täysikuu valaisi yön.

 Susanna Maalta 1, Possu Munkki 9, 👻, Saga 7, Laiskiainen 6, AA 1, HPöllö 1, SOM 1, 👻

Mä vaivainen oon mato matkamies maan

Väsymys painaa, etenkin jouluväsymys. En ole yhtään jouluihminen. Olen uusivuosi- ja tasaus- ja seisausihminen, mutta en jouluihminen etenkään nyt, kun ei tarvitse odottaa vapaapäiviä. Hyvää joulussa on se, että voi antaa paketteja ihan luvan kanssa ja saadakin. Jos lahjoo noin vain kesken kaiken, ihmiset ahdistuu ja rupeaa keksimään vastalahjoja ja puhumaan eihän-minulle-nyt-enhän-minä-mitään. Jouluna ei ole tätä ongelmaa. Ja minullahan ongelmaa ei ole koskaan. Lahjoja on aina kiva antaa ja saada, noin vain. Mutta nyt alkaa ahistaa, joten lopetan lahjomisen. Paketoin tänään sen, mikä on valmiina odottamassa. korjaan roskat pois, imuroin ja ehkä näön vuoksi vähän huitelen pölyjä piiloon. Alkaa joulurauha. Kävin katsomassa, olisko pyykkituvalla vapaata. Ei ollut, joten pyykkään joskus ensi vuonna. Itselleni tilaamia lahjoja on parissakin postissa odottamassa. Käyn ne hakemassa, jotta voin sitten aattona ilahtua. Käyn samalla vähän jotain ruoka-ainesta ostamassa, jos vaikka kokkailisin. Huomennahan on suuri juhla, talvipäivänseisaus. Aurinko miettii hetken paikallaan ja päättää aloittaa vaelluksen kohti kesää ja yöttömiä öitä.

Naapuri kävi tässä aamutuimaan hakemassa avaimensa, kun oli lätkässyt oven kiinni. Toi siinä samalla haisevan paketin folioon huolellisesti käärittynä. Ihania juustoj! Homejuustoja kaikenlaisia, parasta herkkua! Ny mässätään!

Ulkona on talvi, hyytävä tuuli ja tosi liukasta. Köpöttelyn lisäksi vanhuuden huomaa siitä, että kun vähän kolottaa sieltä täältä, alkaa miettiä vakavia tauteja. Rintaan pistää, henki haisee, enkä diggaa jeesuksest, joten varmaan tässä uhkaa sydänkohtaus. Menen siis katsomaan telkkarista lääkärisarjaa ja vähän neuloskelemaan ennen paketointia.

Luukku 21

Mammutit kertoivat Modocille, miten Jääluu oli rakentanut hienon lumimajan ja millaista majassa oli nukkua. Maja oli mennyt rikki, mutta koko perhe heittäytyi pitkälleen lumihankeen näyttääkseen, miten he olivat nukkuneet. Kun Modoc ei suostunut uskomaan tarinaa, Jääluu paljasti, että heillä oli ollut myös makuupussit ja -alustat. "Että sellainen valehteleva veitikka tuo Pitkähammas on", tuhahti Modoc ja kieltäytyi rupeamasta lumeen nukkumaan. Se on eri asia norsulle ja eri asia villakarvamammuteille, tuo lumessa nukkuminen. No, mammutitkin nousivat ylös ja matka jatkui syvemmälle metsään. Joulukuustahan tässä oli lähdetty etsimään. Kuusi löytyi ennen pimeää ja vietiin kotiin riemusaatossa.


 Susanna Maalta 1, Possu Munkki 9, 👻, Saga 7, Laiskiainen 5, AA 1, HPöllö 1, SOM 1, 👻

Luukku 20

Modoc ilmoitti olevansa tulossa suuren veden yli. Mammutit menivät rannalle vastaan ja niin koko klaani oli taas yhdessä. Modoc sanoi, että hän voi viipyä jouluun asti. Mitäpä sitä yksinäinen norsu jouluna kotona tekisi. Ei sinne taida edes Petteri osata. "Mikä Petteri?" kysyi Jääluu. "No, se pukin poro. Se, joka johtaa rekeä vetäviä poroja. Etkös sinä tiedä?" ihmetteli Modoc ja kertoi:
"Kauan sitten, kun Phiomia eli Afrikassa... - Mikä pio? - Esi-isä. Älä keskeytä vaan kuuntele. -
Kauan sitten, kun Phiomia eli Afrikassa se sai maaäidiltä käskyn viedä lahjoja kaikille elollisille olioille. Phiomio teki parhaansa ja perinne jatkui norsueläinten heimossa Phiomion häviämisen jälkeenkin kunnes maaäiti yllättäin ilmoitti, että tehtävä siirtyy eteenpäin. Megaceros eli jättiläispeura sai nyt lahjojen jakamisen omille harteilleen. Ja kun vuosituhannet kuluivat, uudet peurasuvut jatkoivat perinnettä viimeisimpänä Petteri, tunturipeuran kesy jälkeläinen eli poro."
"Hurjaa", sanoi Jääluu. "Minä olen aina luullut, että se on pukki, joka jakaa lahjoja."

 Susanna Maalta 1, Possu Munkki 8, 👻, Saga 7, Laiskiainen 5, AA 1, HPöllö 1, SOM 1, 👻

Listojen yö

tai otetaan samantien listojen vuosi.

Jokuhan täällä väitti, että minä rakastan listoja. Eikä väärässä ollutkaan. Joten tässä joutessani (pitäisi mennä kauppakeskukseen, mutta yritän rimpuilla kaikin voimin vastaan vaikka  tiedän, että pakko on) mietin kaikenlaisia listoja ensi vuodella, jolloin taas alkaa uusi elämä.

• 100 lintua tietenkin - jonain vuonna se onnistuu
• 50 kirjaa Helmetin haasteesta - ehkä - pitää katsoa, millaisia aiheita on, että innostaako
• 50 leffaa, jota jo tuolla aiemmin mainostin. Kun ei kukaan ehdotellut mitään, aloitin itse. Ehdotuksia saa silti kertoa. Mieluiten jonkun muun ajatuksia seuraisin kuin omia. Mutta tässä jotain omia:

1. piirretty
2. fantasia
3. scifi
4. draama
5. komedia
6. kauhu
7. toiminta 
8. sota
9. väkivallaton
10. romanttinen
11. historiallinen
12. utopia
13. dystopia 
14. historiadokumentti
15. luontodokumentti
16. lastenelokuva
17. musiikkielokuva 
18. musikaali
19. elokuva, joka tapahtuu paikassa, jossa haluaisit asua
20. lempiohjaajasi elokuva
21. elokuva, jossa on joku lempinäyttelijäsi
22. kotimainen elokuva
23. aasialainen elokuva
24. afrikkalainen elokuva
25. australialainen elokuva
26. amerikkalainen elokuva
27. mustavalkoinen
28. klassikko
29. uusi
30. elokuva, jonka nimessä on numero
31. elokuva, jonka nimessä on väri
32. elokuva, jossa on koira
33. elokuva, jossa on norsu
34. talvinen elokuva
35. keväinen elokuva
36. kesäinen elokuva
37. syksyinen elokuva
38. taiteilijasta kertova elokuva 

• 50 käsinkirjoitettua kirjettä ystäville, tutuille tai kylänmiehille
• 50 korttia ihan muuten vain
• 50 uutta juttua, kokemusta
• 50 uutta ajatusta
• 50 luontokokemusta
• 50 listaa

Josko joku keksisi lisää listattavia aiheita?

Eilen tulla kolahti pino joulukortteja. Mukana oli myös tämä maailman kaunein joulukortti.

Luukku 19

Seuraavana aamuna Jääluu lähti yksin ulos. Hän kaipasi omaa rauhaa. Yöllä oli tapahtunut jotain hämmentävää. Yksi neljästä poskihampaasta oli irronnut. Jääluu oli kyllä kuullut, että hammaskeiju voi joskus viedä hampaan, mutta että nyt. Jääluu tiesi myös, että mammuttien hampaat kuluvat ja että tilalle kasvaa uudet. Joku sanoi, että mammutin leuoissa voi olla kuudet hampaat odottamassa omaa vuoroaan. Kuudet! Kuudesti jokainen hammas tippuu. Sitten, kun viimeisetkin hampaat ovat kuluneet, mammutti tietää, että on aika siirtyä toisille aroille. Jääluu mietti pitkään näitä hämmentäviä asioita, mutta sitten nälkä ilmoitti, että kotona odottaa varmaan ruoka. Jääluu otti hampaansa ja juoksi kotiin. Kun Hopeaturkki näki hampaan, hän sanoi, että se kannattaa laittaa yöksi tyynyn alle. Yöllä hammaskeiju käy hakemassa hampaan ja jättää kolikon palkaksi. Jännää! Malttaakohan tässä edes nukahtaa. Olisi kiva nähdä se keiju.

Susanna Maalta 1, Possu Munkki 8, 👻, Saga 7, Laiskiainen 5, AA 1, HPöllö 1, SOM 👻

Luukku 18

Seuraavana päivänä lähdettiin kotimatkalle. Hopeaturkin oli pakko poiketa matkalla useita kertoja ostoskeskuksiin, sillä shoppailun houkutusten mahti oli ylipääsemätön. Ja olihan joulukin tulossa. Lahjoja tietenkin tarvittiin ja kaikenlaista syötävää ja pesuaineita ja vaatteita. Matka edistyi niin hitaasti, että vasta iltmyöhällä oltiin kotona. Jääluu valitti, että suuhun koskee, mutta nukahti kuitenkin nopeasti. Reissu oli ollut rasittava.

   Susanna Maalta 1, Possu Munkki 7, 👻, Saga 7, Laiskiainen 5, AA 1, HPöllö 1, SOM 👻

Luukku 17

Mammuttiperheellä oli päämääränä koluta kaikki retkeilijän kansallispuistot, joten he suuntasivat kohti Rokuaa, jonka kilometrit ja palleroporot olivat lähtemättömästi jääneet Hopeaturkin mieleen muutaman vuoden takaa. Matkahan oli pitkä, mutta välillä pysähdyttiin evästelemään kauniille paikoille. Ajmatkan aikana pelattiin laiva on lastattu -peliä, tietenkin jollain kirjaimella alkavia eläimiä tyyliin "muurahaiset, koska niitä on monta". Mammutit olivat kiinnostuneita eläimistä, joten peli sujui hyvin, vaikka höyrylaivasorsa aiheutti kinaa. Kaikki olivat myös yksimielisiä siitä, että Rokuan maisemat kannatti nähdä.

  Susanna Maalta 1, Possu Munkki 6, 👻, Saga 7, Laiskiainen 5, AA 1, HPöllö 1, SOM 👻

Nyt sitä tulee

lunta, märkää lunta. Pienen lenkin jälkeen oltiin ihan lumiakkana ja lumikoirana.

Kohta olisi mahdollisuus lumiukkoiluunkin, ellei ilma lämpene liikaa. On hyvin rakentelukelpoista materiaalia tuo lumi. Se, mikä lumessa on hassua, on, että minä niiin köpöttelen heti, kun vähän maa lumestuu. Olen kuvitellut, etten ole mitenkään paha pelkäämään elämässä mitään sen jälkeen, kun pääsin pimeänpelostani. Mutta näköjään pelkään paljonkin. Sitä hevosen selästä putoamistahan aloin aikanaan pelätä niin paljon, että oli pakko luovuttaa. Nyt sitten pelkään kaatumista, liukastumista niin, että liikkuminen on onnettoman hidasta. Ehkä on ihan hyvä olla varovainen, sen verran paljon on tullut tuota päätä hakatuksi, mutta olisko liioittelun makua kuitenkin. En nyt kuitenkaan voi kävelystä luopua. Onneksi tuo Koirapoika pitää huolen siitä, että edes köpöttelemään lähden.

Olen muutenkin onnistunut yllättämään itseni. Minun on aina ollut helppo odottaa lahjojen aukaisemista, mutta nyt tekisi mieli edes vähän helistellä puristella noita kertyneitä.

Joulupukki oli ollut länsirannikolla jokunen päivä sitten ja lähettänyt sieltä paketin ja eilen sitten AA toi kokonaisen kassillisen paketteja, jotka olivat tulleet väärään osoitteeseen

Joulupukki on nyt asettanut minulle kovan haasteen. Mutta minä odotan aattoiltaan. Kiitos kuitenkin pukille jo nyt.

Luukku 16

Aamulla Pitkähammas ja Celtika heräsivät yhdessä parempaan maailmaan. Shardikilla oli perhevelvollisuuksia, joten hän joutui lähtemään jo illalla kotiin, mutta Pitkähammas jäi vielä yhdeksi yöksi sohvalle nukkumaan. Celtika neuvoi Pitkähampaalle helpomman, mutta vaarallisemman, reitin kotimatkaa varten. Reitin varrella vaanivat viattomat tappajat, mutta koska ne olivat yöeläimiä, pääsi Pitkähammas turvallisesti ja nopeasti kotiin. Hopeaturkki ja Jääluu olivat käyttäneet Pitkähampaan poissaolon hyödykseen ja askarrelleet jotain salaista joulujuttua. Jääluu kihersi innoissaan, mutta jaksoi pitää salaisuuden omana tietonaan.

  Susanna Maalta 1, Possu Munkki 6, 👻, Saga 7, Laiskiainen 4, AA 1, HPöllö 1, SOM 👻

Elämää odotellessa

Kevyttä pakkaslunta satelee hiljakseen. Polut muuttuvat valkoisiksi, mutta nurmikko vihertää edelleen. 

Elämässäni on ikäänkuin välivaihe. Nyt ei ole aikaa elää vaan pitää neuloa jouluksi lahjoja. Mutta sitten kun on aattoilta, lahjat jaettu, aika normalisoitunut, sitten voin taas ruveta elämään. Neuloessa voin jo miettiä, tehdä vaikka jokusen muistiinpanon, ettei vain suuret suunnitelmat pääse unohtumaan. Ja ohimennen listailen kaikkea puuttuvaa, mitä pitää ostaa, kunhan rahapäivä koittaa ...auringonkukan siemeniä, sämpyläjauhoja, kananmunia, mausteita joka lähtöön, saippuaa, koiralle ruokaa... ja kaikille koirille pitää ostaa joululahjaksi luu... ja minä tarvitsisin varmaan kengät... pasteijoita pyydettiin joululahjaksi... ennen joulua riittää pikasiivous, sitten uudeksi vuodeksi jotain enemmän...

Tällainen välielämä on kovin rentouttavaa, kun voi todeta, ettei nyt voi tehdä muuta kuin päässään suunnitella - ja siitähän minä tykkään.

Uusi helmet lukuhaaste alkaa kohta ja ehkä myös musahaaste. 50 biisiä ehtisi vuoden aikan hyvin kuuntelemaan vaikka se 50 kirjaa on varmaan ihan liikaa. Miten olisi leffahaaste? Löytyisikö teiltä hyviä ehdotuksia leffahaasteeseen. 50 leffaa vuoden aikana ei ole paha juttu ainakaan minulle, kun on hyllykaupalla noita deeveedeitä. Nyt kaikki keksimään hyviä ideoita.

Luukku 15

Lauantaiaamuna pojat pakkasivat eväät reppuun ja lähtivät retkelle läheiselle vuorelle, jonka tuulenpieksämillä rinteillä oli aitoa mammuttiaroa. Pitkähammas muisteli nuoruuttaan, jolloin mammuttiarot levisivät kaikkialle. Nyt ilmaston lämpeneminen oli tuhonnut suurimman osan aroista ja mammuttienkin elinolot muuttuivat. Nuoriso sopeutui uusiin oloihin, mutta lähes satavuotias Pitkähammas kaipasi menneitä aikoja. Kävely mammuttiarolla kylmän tuulen puhaltaessa pitkään karvapeitteeseen tuntui hyvältä, tulevaisuus ei pelottanut ja ovi hiljaisuuteen oli luonteva jatko elämälle. Mutta nyt ei ollut aika miettiä tulevia. Nyt juostiin kilpaa tuulen kanssa, syötiin eväitä ja parannettiin joukolla maailmaa.


   Susanna Maalta 1, Possu Munkki 6, 👻, Saga 7, Laiskiainen 3, AA 1, HPöllö 1, SOM 👻

Ihan vain ohimennen

ilmoittauduin 

https://www.facebook.com/pg/vegaanihaaste/posts/

aikomatta

alkaa vegaaniksi
ahdistumatta
aineista

eikä meillä mitään lunta
eikä minulla paljasjalkakenkiäkään
paljaat jalat villasukissa
kädessä neule
lauantaita kaikille

Luukku 14

Seuraavana aamuna Pitkähammas ilmoitti, ettei nuku enää lumessa yhtään yötä vaan lähtee jäätikön toiselle puolen tapaamaan Celtikaa. "Shardik on kuulemma siellä myös, joten voidaan pitää poikien saunailta" selitti Pitkähammas ja suuntasi kohti jäävuoria. Ennen lähtöä hän kysyi, halusiko Jääluu tulla mukaan, mutta Jääluuta houkutti enemmän yhteinen tyttöjen ilta Hopeaturkin kanssa. Niinpä Pitkähammas kiipesi yksin jäävuorten yli. Ei jäätiköllä liikkuminen ollut mitään uutta vaikka villakarvamammutit tykkäävätkin enemmän aroista. Celtikan luona oli mukavaa. Myös Shardik jäi yöksi, sillä ilta venyi aamupuolelle yötä.

   Susanna Maalta 1, Possu Munkki 5+👻, Saga 7, Laiskiainen 3, AA 1, HPöllö 1, SOM 👻

Kasvoton

Aamun iloksi ihan oma kuva, tosin vähän vanha, mutta niinhän olen minäkin - ja oli heppakin ihan aikuisiässä.Ainoa kerta, kun olen Karibianmeren rantatyrskyissä vetänyt kiitolaukkaa.

Minun piti kirjoitella yhtä jos toista, mutta Koirapoika on sitä mieltä, että nyt mennään ulos. Joten mennään.

ja tässä on Sus kasvoineen