Joka kuuseen kurkottaa...

...se joulua juhlii. Meidän ovenpielenkuusi on edelleen voimissaan. Kiva iltaisin, kun valot palaa. Veikkaisin, että kesäkukkien saapumiseen asti pysyy tuossa.

Käytiin eilen pitkällä lenkillä, kun lähdin kesken pois espanjan tunnilta. Liikaa on tällaiset viikot, kun on kolmena päivänä kurssia. Pitää tarkkaan harkita syksyllä, mitä aion harrastaa. Espanja kyllä kiehtoo, mutta olen auttamattomasti (tai autettavasti) jäänyt jälkeen. Sinnittelen kuitenkin edelleen mukana ja yritän vähän kotonakin läksyjä tehdä. Minun perfektionisti luonteella siihen vain menee enemmän aikaa kuin on. Onneksi nuo kirjoittajakurssien tehtävät tulevat ihan itsestään.

Täällä odotellaan niitä Siperian pakkasia. Nyt on taivas pilvessä ja ulkona ihan tyyntä, eikä pakkastakaan kuin 19. Taisivat vähän liioitella, säätieteilijät.

Japanilaisia vaikutteita

Aito japanilainen

wannabeejapanilainen

ja minä olen sielultani japanilainen wabi-sabi.

Kiitos Pöllö <3 Tämä on parasta mitä minulle on aikoihin tapahtunut. Olen löytänyt sisäisen minäni.

Sunnuntaikuva ja lauantai-ilta

Sunnuntaikuva 25.2.18 klo 9:13

Hiukan meni eri kohdasta kuva, mutta en ehtinyt ajoissa katsoa, joten menköön nyt näin. Tässä on ollut vähän epätavallinen yönseutu, joten annetaan anteeksi.

Illalla kymmenen jälkeen naapuri soitti ovikelloa. Oli ongelmia. Kutsuttiin ambulanssi. Veivät naapurin lisätutkimuksiin. Minä otin hänen koiransa tänne. Viisitoistavuotias nyrkillätapettava vanhapiika, joka on kovin kärttyisä. Hyvin meillä meni, kun Koirapoika on herrasmies. Kyllä Koirapoika vähän ihmetteli, kun toinen näytti hammasta, jos sattuivat samaan paikkaan. 

Tuossa vähän kuvan ottamisen jälkeen naapuri kotiutui. Lääkitys oli saanut rytmin kuntoon ja hän pääsi kotiin mukanaan taas yksi lääke lisää. Mutta nyt pärjäilee kotona ja me Koirapojan kanssa otetaan vanhapiika lenkille mukaan. Mutta sen verran oli levotonta elämä, että olen nyt umpiväsy. Nyt on siis hyvä päivä setviä kaaos kuntoon. 

Minä katson välillä sellaista kehittävää ohjelmaa kuin "Remppa vai muutto". Olen aina yllättynyt, miten hienoiksi ne kämpät muuttuu. Ja kun olen niitä muutaman kymmenen kertaa katsonut, tuli mieleen, että ehkä oikeasti on syytä korjata omakin kaaos. Viihdynhän minä kotonani, mutta vielä paremmin viihtyisin, kun korjaisin nuo asiat, mitkä mietityttää. Katsotaan ehtiikö ajatus toteutuksen asteelle ennen kuin uudet ajatukset syrjäyttävät sen.

Seijasisko oli aloittanut samantyyppisen kuvahaasteen kuin minun sunnuntaikuva. Ajattelin osallistua siihen iltakuvalla parvekkeelta eli tässä ensimmäinen sitä lajia

Iltakuva lauantai 24.2.18 klo 18:40

Tässä on mukana ehkä myös kulttuurihistoriallinen aspekti. Tuo meidän hyppyri on ikuisen tuhoamisuhkan edessä. Toivottavasti saa olla. En millään haluaisi, että kaikki vanha hävitetään.

SNY

Vastoin aikomuksiani ja kaikkia hyviä syitä, osallistun taas. Sain hienon kortin ja houkuttelevaa suklaata. En ole moista edes nähnyt, joten piti maistaa - ja maistamisen jälkeen ottaa lisää - toistekin. Hyvää! Kiva kahviaromi. Kiitos paljon SNY.

Noin 100 lintua

Kävin kylillä.

Oli lintuja. Ei löytynyt Aku Ankkaa eli meidän kuuluisaa valkoista sorsaa.

Löytyi hanhi.

Löytyi lokki.

Löytyi tavi.

Sanokaapa, mitä teen lauantaina. Olisi reppuun pakattu kuntosali- ja uintikamat. Espanjan läksyt on tekemättä. Kotona hukkuu roinaan, kun projekti on ollut vaiheessa viikkokausia. Noin sata lintua edistyy hitaasti. Koskikara voisi olla saavutettavissa.

Elämä on kaunis,

kaunis,

kaunis.

Elämä on kaunis.

Onkohan niin?

Ulkona rapsakat 20 astetta pakkasta. Koiralenkit sijoitetaan aikaan, jolloin aurinko muuttaa lukemat alle kymmeneen. Pakottavissa tapauksissa pyörähdämme vain pikaisesti. Ei Koirapoikaa palele, kun pysytään liikkeessä ja minähän tykkään tällaisista päivistä. Pakkasella on helppo hengittää. Naama ei kyllä tykkää. Mutta jätämme pitkät lenkit toisiin päiviin.

Olen mummoillut paljon, kun on hiihtoloma. Olen myös kuntoillut paljon, lisäillyt painoja sen verran, että kipeitä lihaksia löytyy koko ajan ja liikkuminen on kankeaa. Tänään vain vähän venyttelen, kun on tukanpätkäisypäivä. Kuntosalille lähteminen on aina väkinäistä, eikä se raudan vääntäminen mitään iloa ole. Uiminenkin takkuaa ensimmäisen puoli kilometriä ennen kuin rytmi löytyy. Mutta elättelen ajatusta, että kunhan vain sitkeästi jatkan, jonain päivänä askel nousee kevyesti. Ja sehän tuottaa mielihyvää, että tuo moottori jaksaa pätkimättä. Ja jos en olisi luvannut olla puhumatta kiloista ja laihtumisesta tänä vuonna, toteaisin vielä, että mitä enemmän rehkii, sitä enemmän vaaka näyttää. Mutta kun tein niitä uudenvuodenlupauksia, en sano mitään.

Nuo sivutoimet vievät niin paljon aikaa, että yhteinen sukkamme on jäissä. Lisäksi joudun vaivaamaan päätäni toiveillanne. Miten aurinko mahtuu sukanvarteen? Aurinkojahan on vain yksi. Miltä valkoiset jänikset näyttävät valkoisella hangella? Näitä ja muita pohdin, mutta tosiasiassa on vain kaikkea muuta. Mutta kyllä sukkaprojektikin etenee vielä joskus. Voiko sukata antaa lahjaksi ja käskeä lahjan saajan itse päätellä nuo lukemattomat langanpäät?

Käyn vähän lukaisemassa muiden kuulumisia.

Oli synkkä ja myrskyinen yö

pilvisellä taivaalla leimahteli epämääräisiä salamoita ja lumiset kuuset heijasutivat kalpeina tummaa taivasta vasten.

Ja selityksiä: 

1. neuleessa kuuset näkyy vihreinä oikeinpäin eikä harmaina päälaellaan
2. tosielämässä sukat on yhtäsuuret

Jos selitykset meni läpi niin ehdotuksia jatkosta 

1. taustaväri

2. kuvioväri

3. kuvio

Kuvahaaste

Sunnuntaikuva 18.2.18 klo 9:13

Haastan kaikki ottamaan kuvan ikkunastaan joka sunnuntai heinäkuun toiseen päivään asti eli 20 kuvaa yhteensä. 

Tarkoituksena on tietenkin tehdä teistäkin ikkunasta tuijottajia. Viimeisen kuvan jälkeen Koirapojan lahjomaton nenä arpoo loistavan palkinnon kaikkien osakkistujien kesken. Jos jonain sunnuntaina ei satu olemaan kotona, voi sen viikon jättää välistä tai kuvata jonain muuna päivänä.

Sukkamme edistyvät

Joudun soveltamaan toiveitanne, kun ei minulla kaikkia värejä noissa langanlopuissa ole, mutta yritän kuitenkin. Ja nyt sitten jatkon kannalta tarvitaan taas

1. taustaväri

2. kuvioväri

3. kuvio

Minä sitten valitsen ehdotuksista jonkin tai turvaudun johonkin aiempaan ehdotukseen. Ja vihjeeksi sanon, että nyt ei ole tarkoitus luoda mitään siistiä ja tasapainoista vaan hullua ja sekavaa.

Tänään vietin aikaa mummotettavien kanssa Ateneumissa. Kivan etsintäleikin olivat kehittäneet lapsia varten. Molemmat jaksoivat innostua. Mutta oltiin me kaikki sitten uupuneita.

ps. Tuli mieleen asia, joka on pitänyt jo aiemmin kertoa. Minähän mieluusti esitän vähän boheemia taiteilijasielua ja usein onnistun sujuvasti hämäämäänkin kanssakulkijoita. Oikeasti olen varovainen keskitien kulkija. Tämä korostuu yhden vanhemman ystäväni seurassa. Hän eksyilee koko ajan, kun lähtee vian kävelemään johonkin miettimättä, miten ja minne. Hän hyppää bussiin, joka näyttää olevan menossa sinnepäin, minne hän haluaisi. Jos hän näppäilee automaatille vahingossa väärän numeron, hän kokeilee kaikenlaisia numeroyhdistelmiä, kunnes automaatti nielaisee hänen korttinsa. Ihailen syvästi hänen huoletonta elämänasennettaan.

Eilen

Eilen oli kaunis talvipäivä. Olisi ollut hyvä ulkoilupäivä, mutta aika pitkälle vietin aikaa sisätiloissa.

Kävin olemassa se miljoonas, joka näki uuden tuntemattoman. Oli meitä siellä joku muukin, mutta ei kaikki lipun varanneet olleet kuitenkaan saapuneet paikalle. Heidän menetyksensä. On kyllä uskomattoman hieno elokuva. Loistavia näyttelijäsuorituksia, kaikki, ei yhtään alisuoriutujaa vaikka jotkut tietenkin loistivat muita enemmän. Loistava ohjaus ja kuvaus, vangitseva. Olen ihan myyty. Tätä voin suositella jokaiselle.

Tämähän oli ilmaisnäytös, jonka Vesa Keskinen oli Aku Hirviniemen vinkistä järjestänyt Tennispalatsin scapesaliin. Paikalla oli ohjaaja ja näyttelujöitä ja tietenkin Keskinen sekä Tarja Halonen, joka piti puheen.

Ystävänpäivää kaikille!

 

Kiitos korteissa. Niitä on aina kiva saada.

Nyt tarvitsisin lisävinkkejä seuraavaan pätkään eli

1. pohjaväri

2. kuvion väri

3. kuvio

Aloitus siis meni niin, että tulossa on polvisukat nallesta. Tuossa on toivottu palmikkojoustin ja vielä varmuuden vuoksi reikärivi kiristysnauhaa varten. Teen paksummalla pohkeella taas. Ninan ystävänpäivänsukat tein normaalilla pohkeella. Ensimmäinen raita on Susannan ehdotuksen mukaan pinkkejä sydämiä valkoisella pohjalla. Miten siis jatkan????

Minä ja he

Tässä asunnossa asuu ikkunasta tuijottajien kansaa. Koirapoika seisoskelee usein sängyllä nojaten ikkunalautaan etutassuilla ja seuraa, millaista liikennettä polulla näkyy ja onko naapuripihassa joku, ehkä jopa koira. Minä unohdun jatkuvasti tuijottamaan taivaanrantaa ja norsulaumat asuvat ikkunoiden välissä kärsät ulkoilmaa kohti ilmeisesti toivoen, että pääsisivät ulos ja matkaan. Sitä tulee usein hakeuduttua kaltaistensa seuraan. Mutta joskus eksyy vieraisiin pöytiinkin kuten ahkerien ihmisten blogeihin. Siellä kun hengailee, rupeaa mieleen hiipimään ajatus, että itsekin voisi noita keskeneräisiä saattaa loppuun - kuten vaikka kirjahyllyt...

Tänään matkustan junalla english club tapaamiseen ja vien samalla vanhoja kirjojani emännän kiusaksi. Näin ollen voisin vihdoinkin hyllyttää minulle jäävät ja viedä loput kierrätykseen. Luuletteko, että onnistuu? Vai keksinkö jotain muuta.

Mahdollisuus osallistua:
Minun pitäisi aloittaa jotain kirjoneulesukkaa, mutta en keksi, mitä tekisin - tai siis hyvin keksin, mutten viitsisi. Niinpä siirrän vastuuta teille. Minulla on paljon seiskaveikkoja, nalleja ja maijoja, joista voisin sukkaa väkertää. Nyt siis ehdotuksia jämälankasukkiin. Mielellään jotain mielikuvitusta ruokkivaa tyyliin syystaivaan väriselle pohjalle perhosensiipien havinaa, mutta yhtä hyvin punaisella pohjalla sinisiä norsuja. Mutta siis nyt ensimmäinen raita, johon tarvitaab kaksi väriä ja kuvio. Ehdotelkaa. Kun eka raita on valmis, laitan kuvan ja odotan uutta vihjettä. Siis kerropa:

1. lanka
2. pohjaväri
3. kuvioväri
4. kuvio

Ja tietenkin pidätän oikeuden sotkea ehdotuksia tai tehdäkin jotain ihan muuta. Sukat kuitenkin teen, joten älkää edes ehdotelko huiveja tai kintaita.

Nyt menen pakkaamaan niitä kirjoja, joilla kiusaan muita. ...ja ehkä hyllytänkin - ainakin jotain...

Kärttyinen vanha akka

tunkee pintaan jostain mystisistä kuiluista. Käymme kiivasta painia hänen kanssaan, mutta hän ei luovuta. Minä en jaksais, mutta enhän minäkään voi luovuttaa. Olen kuntosalilla käynyt hikoilemassa ja altaassa polskimassa, olen mummoillut, kursseillut, käynyt juhlimassa ja yrittänyt keksiä jotain neulekuvioita. Toki olen myös miettinyt, että olisko aika tehdä jotain, mutta ei ole tainnut vielä olla. Mutta ei se akka vain suostu häipymään. Se akka kyllä haittaa kaikkea. Jos teillä on jotain tappavaa myrkkyä, pistäkää tulemaan, jotta saan sen akan hengiltä.

Nyt on mentävä suihkuun. Kipaisen tuohon naapuriin kuumakivihierontaan ja kait se on kohteliasta huuhtoa hiet pois, jotta voi sitten puhtaasti hikoilla.

Lumisade loppui

Aurinko nousee verenpunaisena.

Eilinen aamu oli hempeämpi vaikka silloinkin lunta sateli. Nyt ei ole talvisäissä valittamista, kunhan muistaa, että liukastuminen vaanii edelleenkin. Ulkoilu jää kyllä muistakin syistä nyt vähemmälle, mutta eilen totesin, ettei ole erityisen mukavaa pitkiä lenkkejä ajatella, kun koko ajan pitää jännittää, ettei vain lennä pitkälleen. Hetkeksi kun rentoutuu, astuu juuri siihen lumen alla piileksivään peilijäähän. Mutta ei hätää. Nyt on puoli vuotta kuntosalia ostettuna. Ja puoli päivää tuhrautuu, kun käyn kuntosalilla ja uimassa ja matkoihin menee yhteensä yli tunti. Mutta eläkeläisellähän on aikaa. Tosin kuten totesin tällä viikolla on kursseja, mummoilua, hierontaa ja se valmiiksi ajateltu elämän järjestys.

Nyt rupea kokkaamaan sairaalatyyppistä makkarasoppaa. Joskus kauan sitten sain sairaalassa tosi maukasta soppaa (makua varmaan lisäsi sitä edeltänyt syömättömyys), jossa kaikki oli pilkottu ihan pieniksi kuutioiksi. Se oli minusta tosi ihanaa. Joten nyt ajattelin nautiskella, kunhan saan ensin kaiken pilkotuksi.

Talvi

Oli tässä kauniita aurinkoisia pakkaspäiviäkin, mutta nyt tulee lisää lunta. Eilinen meni sisätiloissa ihan vain ikkunan läpi kaunista, valoisaa maailmaa ihaillen. Kävivät asentamassa mittarin, joka laittaa koko ajan tietoja johonkin kaupungin järjestelmään. Epäilyttävää. Isoveli valvoo. Lämpöä ja ilmankosteutta väittävät mittaavansa, mutta tosiasiassahan mittari tietenkin rekisteröi kaiken, ajatuksetkin. Niinpä ajattelin ajatella perusteellisesti elämäni läpi, koska kaikkihan ei ole ihan niin hyvin kuin voisi. Ryhdistän tuota turhan karsimista, siirrän sitä enemmän ajatuksen tasolta toteuttamiseen.

Sunnuntaina käytiin Apassionatassakin. Tyttäreni antoi taas joululahjaksi liput minulle, miniälleni ja kummitytöllensä eli vanhemmalle mummotettavalleni. Näytös oli vähän huonompi kuin viime vuonna, mutta komea tietenkin silti. Hienoja hevosia, uskomattomia ratsastajia, taitavia tanssijoita ja akrobaatteja.

Lempparini on kuitenkin  aina kyky ohjailla kokonaista laumaa vain eleillä ja sanoilla.

Nyt on kursseja, mummoilua, hierontaa ja toki sitä kuntosaliakin, kunhan osuu päivä, jolloin on aikaa. Mutta aloitan ensin sen ajattelun.

Äitinä 39 vuotta

Silloinkin oli lauantaipäivä, kun poikani karjaisi eka kerran kahtakymmentä vaille viisi iltapäivällä. Kunhan päivä vähän valkenee, puuro on syöty ja Koirapoika herää, lähdemme tiputtamaan yllätyspaketin.

Jäi sentään lunta maahan eilisen vesisateenkin jälkeen.

Sen verran paljon pyrytti toissapäivänä, ettei pieni vesisade siihen paljon vaikuttanut. Nyt on pakkasta muutama aste ja piikkikenkäkeli. Eilen oli mukavaa umpihangessa paarustaa. Koirapoika otti ilon irti kinoksista.

Koirapojan ilma

Koirapojan mielestä oli todella loistava sää tuolla tuiskussa. Osittain tietysti sen takia, että annoin sen olla vapaana melkein koko lenkin. Näppärästi ajattelin, ettei tuolla kukaan muu ole liikkeellä. Minäkin taidan pysytellä sisällä. Kävin eilen vihdoin sen puolen vuoden kuntosalikortin ostamassa. Ei hirveän kallis, n. 23 €/kk, kun ottaa huomioon, että kuntosalin lisäksi saa uidakin. Eilen siis vedin kuntosalikeikan ja uin sen 1½ kilometriä. Ajattelin mennä tänäänkin, mutta käytän tuota säätä tekosyynä, enkä mene. Sillä, että koko kroppa on jumissa, ei tietenkään ole asian kanssa mitään tekemistä. Harmi, etten huomennakaan pääse, kun julkiset ei liiku.

Sain viime yönä taas yhden valokuvakirjan valmiiksi, mummotettavan synttäreille. Nyt voin hetken huokaista ja syventyä vaikka tuohon espanjaan, jossa koko ajan meinaan jäädä jälkeen. Se on sellainen nopeatahtinen kurssi ja kun syksy jäi ihan häneksi, niin olen jo valmiiksi hukassa. Ja nyt taas vain höpöttelen, jottei tarttis ryhtyä toimeen.