Kirjavinkkejä

 

Ihan vain näin ohimennen ajattelin, josko kokeilisin avartaa maailmankuvaani teidän avustuksella. Sitä silmälläpitäen kyselen kirjavinkkejä. Mikä kirja minun pitäisi ehdottomasti lukea ja miksi? Uutuuksiakin saa ehdottaa, mutta kun haluan vain pokkareita, uusissa tulee kestämään. Mutta sana on vapaa. Saat elämäsi mahdollisuuden vaikuttaa toisen ihmisen elämän kulkuun.

---

Ja yhtä ohimennen kysäisen, missä leffassa ilmalaiva lentää ja miksi katsoin sen juuri nyt?

Pesäpäivät

Miten sitä voikaan ihminen ilahtua, kun herää aamuun, jolloin taivas on pilvessä ja lämpöä vain 22 astetta. Sadetta luvataan.

 

 Sadetta kaivattaisiin. Mutta taitaako taas vain kiertää jostain kaukaa.

Nurmikon hoito ei ole kovin onnistunutta.

Kasvimaata olen käynyt liottamassa jokusen kerran. Tänään olisi hyvä päivä mennä ihan kitkemäänkin, mutta olo on heikohko. Jos sentään onnistuisin raahautumaan apteekkiin ja kauppaan. Bussillahan sinne pääsee.

Tuomenkehrääjäkoit ovat taas innostuneet kutomaan toukkaverhoja. Näppärä tapa pitää jälkikasvu kunnossa. Toukat elävät seitin sisällä, syövät kaikki lehdet ja siirtyvät eteenpäin. Näin tulee lehdettömiä puita. Puut kyllä selviävät elleivät monena peräkkäisenä kesänä joudu toukkien ravinnoksi.

Aamun parvekekahvit ovat hellepäivien parasta antia - ja huoneessa huriseva viilentäjä, joka jaksaa kyllä pitää sisälämpötilan kohtuullisena.

Esimerkki joukkovoimasta. Tässä oli pitkään jättibalsamipöheikkö, mutta kun tarpeeksi moni ohikulkija jaksoi kitkeä balsamia pois, se näyttää kadonneen.

Toki jokunen auringonlaskukin on tarttunut kännyyn.

---

Ja nyt hiukan sataa tihuuttaa!

Ai niin, pesäpäivät:

Vanha kansa on puhunut kolmesta »pesäpäivästä», joilla tarkoitetaan vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla. Niiden aikaan aurinko saavuttaa »pesänsä» eli vuotuisen kulkunsa korkeimman kohdan, minkä jälkeen päivät jälleen lyhenevät sydäntalveen saakka. Sanottiin, että »aurinko kääntyy loppuvuodeksi rengin puolelle, joulusta taas isännän puolelle». Päivän seisominen juhannusviikolla vaikutti myös ihmisten elämään. Sanottiin, että silloin ei pitänyt aloittaa mitään sellaista työtä, jonka piti edistyä pitkään.

Auringon seisomisen aikaan istutetut kasvit eivät vättämättä kasvaneet hyvin. Toisaalta pesäpäivien sanottiin olevan parhainta aikaa lanttujen, kaalien ja tupakantaimien istuttamiseen. Syynä tähän oli juhannuskasteen voimakas ja hedelmällinen vaikutus. »Juhannuskaste se lantut kasvattaa», sanottiin. Myös kaskinaurista on istutettu maahan hieman ennen juhannusta kastetta odottamaan. Nauriskaski piti polttaa hyvissä ajoin juhannusviikolla, jotta multa ennätti jäähtyä juhannukseksi.

Suomalaisessa etnisessä uskonnossa auringonjumalatar eli »Päivätär» on ollut myönteinen, lämpöä ja hedelmällisyyttä antava hahmo. Päivättärestä ei ole muutamia rukouksia ja kansanrunoja lukuun ottamatta säilynyt kovin paljon merkkejä kansanuskossa. Tämä johtuu siitä, että kotoperäisen auringonjumalattaren korvasi keskiajalla rahvaan uskonnollisuudessa Neitsyt Maria. Maarialla oli kansan keskuudessa pitkään suuri suosio parantajana, auttajana ja äitiyden suojelijana.

Ja tietenkin minä päätin aloittaa pitkällisen projektin juuri nyt. Suunnittelen koko vuoden kuvakirjaa. Ensimmäinen osa pimeyttä päin eli kesäpäivän seisauksesta talvipäivän seisaukseen ja sitten osa kaksi vaellus valoon. Ideana olisi ainakin yksi kuva joka päivä, ei mikään samasta paikasta vaan kuva, joka sopii juuri siihen päivään.

--- 

Det lackade från hamnet!

Eli lakkasi satamasta.

Mummo ylpeänä ilmoittaa:

 

Kasvimaalle on tullut pengerviljelmiä.

Menin sitten tänäänkin nojailemaan talikon varteen ja konttaamaan vattupuskissa vaikka lämmintä luvattiin. Kestinkin melkein neljä tuntia, mutta sitten jo huimasi kuumuus ja hikoilu. Tyytyväinen olen kuitenkin.

Vielä siellä riittää puuhastelua. Kotiin kävellessä mietin, että taidan tehdä jättikokoisen hyönteishotellin, kun on kaikenlaista lahonnutta puutavaraa kertynyt. Ja marjapensaiden oksia myös. Eiköhän niistä jonkinlaisen hotellin saisi aikaan.

--- 

Nyt taitaa lämmetä siihen malliin, että pysyttelen kotona. Siinähän voin muiden puuhien lomassa suunnitella hotellia.

Ensimmäinen aamukahvi parvekkeella

 

jäi kovin lyhyeksi, sillä aamu oli sen verran viileä, että kahvi jäähtyi. Ja kuka sitä nyt kylmää kahvia joisi.

 Haapojen havinakin jäi kuulematta, kun täällä rakennetaan koko ajan kaikenlaista. Tervapääskyjä sentään oli muutama liikkeellä. 

Yritetään joku aamu uudestaan. Tähän mennessä en ole ehtinyt, kun kipitän joka aamu kasvimaalle. Tänään on muuta touhua, joten kasvimaa saa jäädä. Ja kunhan helteet saapuvat, en paljon kasvimaalla viihdy. Sinne aurinko porottaa kaiken päivää. Onhan siellä joskus käytävä kastelemassa, sillä jotain olen laittanut kasvamaan. Täytyy sitten ottaa kuviakin, jotta pääsette kehumaan, miten ahkera olen ollut. Vai pitäiskö jo tänään käydä kuvaamassa. Ne rikkaruohot ei malta kauan pysytellä mullan alla. 

(Mullan alla oli kiva sarja.)

Koirapoikakin oli tyytyväinen, kun palattiin sisälle. Kiltisti se toki odotteli sen aikaa, kun join sitä jäähtynyttä kahvi ja lueskelin.

 

Koirapoika poseeraa nykyisin jalat tiukasti harallaan. Sen tasapaino on hiukan heikentynyt. Joskus epätasaisella jalkaa nostaessa meinaa kaatua. No sitten pissaa kuin tytöt. Käy se niinkin. Enimmäkseen kyllä se jalan nosto 180 asteen kulmaan edelleen onnistuu. Kun Koirapoika nostaa jalkaa, se nousee ylös, suoraan kohti taivasta.

Kesä kukkineen hyökkää päälle.

Ja muutenkin luonto kukoistaa. Linnunpoikasia hortoilee kaikkialla, emojensa kokoisia, mutta silti ruokaa kerjäämässä.

Kulttuuriakin

 

Lempipuuni kukkii taas runsaasti. 

Viileää on edelleenkin, mutta päätin siirtää taimet parvekkeelle vakituisesti niin pitkäksi aikaa, kun pääsen viemään ne palstalle. On tullut muutamia päiviä taukoa talikoimisesta.

Jonain päivänä satoi, enkä sen takia viitsinyt lähteä.

Sitten, kun oli aurinkoista, ystäväni yökyläili luonani, eikä silloin palstailtu vaan teatteroitiin. Käytiin Suomenlinnassa katsomassa Salattu puutarha. Mukavahan siellä on aina käydä. Nopeasti meni kaksi ja puoli tuntia vaikka näytelmä ei ollut mielestäni ihan huippu. Mukava toki katsoa.

Eilen tuli nukuttua päivällä ja illallakin menin ajoissa sänkyyn, mutta auringonlaskua piti vähän ihailla. On kerääntynyt taas univelkaa. Ystävän kanssa tuli valvottua ja parannettua maailmaa pitkälle aamuyöhön. Ja muutenkin on yöt jääneet lyhyiksi. Mutta nyt taas jaksan. Tänään menen toisen ystävän kanssa torille ja tutustumaan uusittuun Hakaniemen halliin. Josko huomenna taas kasvimaalle.

Koirapoika ja koiranputkea. Koirapoika on myös väsynyt, mutta muuten voimissaan.

Kesäkuu

Miten se kesäkuu on jo nyt? Aika tuntuu juoksevan koko ajan nopeammin. Mihinkähän sillä on kiire?

Jos olet lukenut postauksiani, olet varmaan selvillä, että tänä kesänä on tarkoitus panostaa kasvimaahan. Viime vuonna ei jättikurpitsoiden viljely onnistunut, joten nyt laitoin kokonaisen pussillisen siemeniä itämään. Ja nehän iti. Lisäksi laitoin kolmenlaista kesäkurpitsaa muutaman siemenen multaan. Nyt on sitten taimia, joita siirtelen sisään ja parvekkeelle. Aika kylmää on vielä ulkona, joten yritän karaista näitä alkuja. Eikä kyllä ole tarpeeksi maatakaan vielä käännetty. Mutta josko tänä vuonna tulisi kurpitsoita halloweeniksi.

 

 Taas olen puurtanut. Hidasta on. Mutta olen nyt niin naksahtanut tuohon rikkaruohosotaan, etten malta kotona tehdä mitään. Tai eihän tämä muuten estäisi kaikkea, mutta kun aamulla talikoin sen kolmisen tuntia, niin en enää viitsi mitään muuta koko päivänä.

Kotonakin piti kukkia huoltaa, mutta ei sitä kaikkeen ehdi. Jotain istuttelin tyttärelle. Yksi kiinanruusu niistä pikkuruukkuihin laitetuista sitten innostui tekemään kukkaa.

 

 Ihmisiin en nyt ole törmäillyt, mutta mustarastaat pitävät minulle seuraa. Kerran lentokyvytön poikanen seikkaili raparperipuskassani. Nyt on vain aikuisia matoja keräämässä. Nokka aina niin täynnä, että ihmettelen, miten ne saavat lastin pysymään kyydissä. Mutta kyllä se vain pysyy. Poikaset pitävät emot touhukkaina. Ihan vieressä hyppii koko ajan joku mustarastas. Luulevat, että ihan vain sentakia siellä maata käännän, että he saavat ruokaa.

Koirapoika hallitsee tuon lepäilyn ja rentoutumisen, kun elämä on kohdallaan ja rutiinit säilyy.

---

Kävin eilen kampaajallani. Nyt on tooosi lyhyt tukka. Kampaaja päätti näyttää, että kyllä hän osaa nyysiä tukan lyhyeksi, kun vähän innostin. Eihän se hirveän pukeva ole, mutta eipä nämä muutamat hiukset kaljun jatkona muutenkaan kovin kukoistavilta näytä. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Kalliolla 1.5.2023

Kalliollakin alkaa olla kesä.

Ja puolukka kukkii.