Aamujen aamu

 sanoi Tarvajärvi

 

 Minun aamuni on tänään vähän toisaikainen, aivosumuinen. Pitäisi varmaan jaksaa keskustella tuosta ainoasta lääkkeestäni, joka ehkä ei ole minulle se paras vaihtoehto, mutta en nyt jaksa.

 

Ken vaivojansa vaikertaa, 

on vaivojensa vanki. 

 

eli ei pitäisi soittaa ja valittaa

mutta toisaalta

 

Ei oikeutta maassa saa

ken itse sit' ei hanki. 

 

Joten otapa tästä nyt selvä. 

Ratkaisen asian mittailemalla verenpainetta. Numerot innostaa lääkäreitä.

Onhan tässä tutkittu minua sieltä sun täältä ja kaikkialta löydetty vikaa kuten kait näillä vuosikymmenillä kuuluukin. Antaapa siis olla.

 

 Eilen ryhdistäydyin ja nuohosin olkkarin nurkkia myöten, jotta voin levittää lattialle uudet matot. Uudet matot on hiukan hutiostos, kovin ohuet kuten kuvasta näkyy. Ajatus on viedä lähes kaikki vanhat matot kellariin odottamaan sitä päivää, kun viitsin raahustaa mattopyykille. Se voi kestää. 

Tänään on suunnitelmassa kaivautua makkarin pölyihin. Sen norsumatosta en luovu, mutta eteiseen laitan kuitenkin uuden maton. Jospa kaiken tämän raatamisen seurauksena asunnon ilma raikastuisi. Onhan tänään myös pesutupa. Ajattelin pestä omien  pyykkien lisäksi noita Fizbanin petivaatteita, joita se levittelee joka paikkaan.

---

Nyt aurinko nousi ja häiritsee minua paistamalla suoraan tänne aamukahvipöytään. Ihanasti kyllä pakkaskeijut tanssii tuossa ulkona. 

 

 Aurinkoa nähtiin myös pari päivää sitten. Aina se piristää, kun harmaiden päivien jälkeen näkyy värejä. Minua ihastuttaa myös nuo varikset, jotka kerääntyvät yöksi nukkumaan samaan paikkaan.

---

Nyt taidan mennä neuloskelemaan, joten saattaa olla, ettei makkarista lähdekään vielä pölyt. 

---

Oletteko huomanneet, että kakkoselta tulee helppo aamujumppa klo 8.50-9.00? Sen kun tekee, voi kuvitella harrastaneensa liikuntaa.

 

Sijaistoimintaa

 

Kaaos on vallannut asuntoni. Se on kova levittäytymään. Kaiholla muistelen niitä aikoja, kun kaikki oli omalla paikallaan. Olen perusluonteeltani järjestysorientoitunut ihminen. En ehkä silloinkaan pölyjä kovin ahkerasti pyyhkinyt, mutta päällisin puolin katsottuna kotini oli siisti. Kyllä silloinkin kaapit olivat joskus vaarallisen täynnä, mutta niitäkin ajoittain järjestelin. Nyt rajalliset resurssit ovat raunioittaneet kotini. Rajallisia resursseja ovat tahdon voima, saamattomuus, jähmeys, hidastunut toimintakyky. Ne ovat merkkejä siitä, että äskettäin diagnosoitu ongelma etenee, mutta se on pelkkä tekosyy. Oikeasti olen vain leväperäinen. Nyt olisi aika taas kerran ravistaa levät perästäni, iskeytyä toimeen. Mutta enköhän onnistu täyttämään tätäkin päivää jollain muulla kuin siivoamisella ja järjestämisellä. Ensin päätin, etten nyt jouluksi siivoa, siivoan sitten uudeksi vuodeksi. No enpä siivonnut. Mikähän olisi seuraava maali?

---

Sijaistoimintaa on jo tämä bloggailu. Lisää on tulossa. Joulukalenterin palkinnot pitänee vihdoinkin pakata ja käydä viemässä postiin. Eilen ostin Fizbanille takin. Sehän on aivan liian suuri. Pitää joko vaihtaa tai palauttaa. Viisainta olisi palauttaa. Mumakin takki on kaapissa. Siitä voisin kursia Fizbanille sopivan, sillä sehän on myös aivan liian suuri. Kun kerran lähden kaupoille, voisin samalla pyörähtää postin kautta. Ja sitten voisin käydä katsomassa Tokmannin alemattoja. Ennen joulua ostin keittiöön uudet matot. Ne on paketissa tuossa nurkassa. Olkkarikin kaipaisi uusia. Vanhat voisin haudata likaisina kellariin odottamaan, jos vaikka joskus saisin potkituksi itseni mattotuvalle. Nyt en vain jaksa/viitsi/kykene. Tokmannilla oli eilen pari tosi halpaa ja tosi outoa mattoa. Ne voisin käydä poimimassa. Ja jos kaiken tämän teen, niin eiköhän lopputulos ole: "Ei tässä nyt enää mitään siivousta ehdi!" 

 

Lunta on nyt meillekin tullut ja lisää tulee. Fizban oli aivan intopiukeana aamulenkillä. Se todella rakastaa lunta. Omakin olotila koheni, kun katsoin sen syöksähtelyä, kierimistä, kaivautumista. Oli helppo antaa anteeksi, että herätti minut, kun kerrankin olisin nukkunut pitempään. Minä nukun nykyisin aivan liian vähän ja senkin mitä nukun, kovin katkonaisesti. Mutta enhän minä toki valita, sillä minähän päätin olla onnellinen.

 

Kaktuksen vauva ei enää jaksa kukkia, mutta isosisko pukkaa nuppuja urakalla.

 

Lunni on jo repinyt yhden kukan alas. Onko ihme, jos ei pysy järjestys, kun kaikki sotkevat. Enhän minä. Ne on nuo muut.

---

Mitäpä sanoisitte violettikukertavista matoista?

 

Joulukalenterita on nyt kaikkialla

Täällä blogeissakin on vaikka kuinka paljon. Eri kaupoilla ja kuntosaleilla on omia,  kaikkialla törmää joulukalenteriin. Minä seuraan vain Kehonhuollon joulukalenteria ja Tiluksilla joulukalenteria. (Face on nykyisin superrasittava, täynnä tekoälyn tuotoksia.) 

 

Ja sitten yritän tätä palapeliä tehdä. Onkin toivottoman hankala, kun pusseissa on ihan sekalaisia paloja. Tässä on kolmen päivän palat, enkä ole kovin monta palaa saanut liittymään yhteen. Tosi ärsyttävää. Täytyy ottaa taas jotain pakasterasioita ja yrittää erotella samanlaisia paloja omiin kasoihin ja yrittää sitten kasa kerrallaan. Valitettavasti tässä on muutakin aikaa vievää juttua. Tähän helposti saisi vierähtämään loputtomasti aikaa. Mutta pussi kerrallaan. Kyllä siltä on joskus pakko löytyä jotain järkevääkin.

 

 Eilen aamulla oli uskomattoman hieno auringonnousu. Onneksi nyt on siirrytty perusharmaaseen. Siirryn takaisin palojen ääreen. Hetkeksi - toivottavasti vain hetkeksi.

 

 

Fizban matkailee

 

Kun huolettomana juoksentelin koirapuistossa, en todellakaan arvannut, mihin vielä joudun.

 

 Hissihän on jo sinällään kamala paikka, mutta entä kun sen jälkeen mennään ensin bussiin ja sitten metroon.

 

 Metromatka päättyi outoon paikkaan, mutta minähän olin niin onnellinen, kun sain tuntea tukevan maan jalkojeni alla, että otin tyynesti kaiken hässäkän, mitä ympärillä pyöri. Ajattelin, että hyvä, kun kerran hengissä selvisin. En tiennyt, että tämä oli vasta alkua.

 

 Seurasi uusi kulkuväline, juna. Siellä kyllä itketti väkisinkin

 

etenkin, kun matka kesti tuntikausia. Eikähän koettelemukset tietenkään siihen loppuneet. Vielä piti jollain autolla matkustaa. 

 

Pääsinhän minä lopulta autostakin ulos. Pieniä ulkoiluja oli matkan varrella tehty, mutta kunnon jaloittelulle oli kuitenkin tarve.

 

 Mentiin sisälle mökkiin ja siellä sitten vietettiin aikaa.

 

 Kun mukana oli mökin omistaja, viihdyin ihan hyvin

 

 vaikkakaan minulle ei tarjoiltu makkaraa, enkä päässyt saunaan. Tilanne muuttui täysin, kun mökin omistaja jatkoi matkaa ja jäin mummon kanssa kahdestaan. 

 

 Ulkona meni hyvin. Tykkäsin kuljeskella kaikenlaisissa maastoissa, mutta aina sisälle mennessä rupesin valittamaan hyvin, hyvin äänekkäästi ja sitkeästi. Mummo jo alkoi sanoa, ettei vie minua enää ulos. Minähän kuitenkin rauhoituin aikani valitettuani

 

 ja nukuin hyvin mummon vieressä.

 

 Ei mummo kuitenkaan toteuttanut uhkauksiaan vaan kierreltiin mökin ympärillä 

 

 ja tutustuttiin myös lähialueisiin.

 

 Suoritin tyylipuhtaita kettuhyppyjä metsästäessäni kaikkia maassa möngertäviä eliöitä.

 

 Porojakin pyöriskeli iltalenkkien ilona. Niitä en metsästänyt, koska en ole porokoira.

 

 Onneksi seuraksemme tuli mummon opiskelukaveri. Kun hän oli paikalla en itkenyt sisääntuloa. Autossa kyllä itkin senkin edestä. Vieraalla, kun oli auto, niin sillä mentiin katsomaan nähtävyyksiä. Nähtävyydet oli mukavia, mutta matkat ihan hirveitä. Tein taatusti kuolemaa.

 

 

Ensin käytiin kertämässä Auttikönkään luontopolku. Se oli kivaa, vaikka mummo joutui tuijottamaan koko ajan kengänkärkiään, jottei kompastuisi. Minä viipotin vilkkaasti joka puolella.

 

Seuraavana päivänä pääsin taas kehittämään keuhkojani, sillä edessä oli vielä pitempi automatka. Tutustuttiin Pentikin aikaansaannoksiin. Olikin tasokas museomyymälä. Ihmisten mielestä oikea rauhan ja harmonian esikuva. Minulla ei ole sinänsä mielipidettä noista seinistä ja pylväistä, mutta oli kiva päästä autosta ulos.

 

Aikanaan tämäkin ihminen lähti ja jäin taas mummon kanssa kahdestaan - ja aloitin sisääntulohuutokonsertit.

 

 Mummo oli aliarvioinut ruokatarpeeni. Meinasi nappulat loppua. Sain sitten maksalaatikkoa, jonka toki söin, mutta oksensin heti pois. Rajansa se on silläkin, mitä minuun menee. Nappuloilla kuitenkin pärjättiin loppuun asti.

  

Ja lammessahan riitti juotavaa.

 

 Vietettiin vielä ilta mökin omistajan kanssa, kun hän palasi omilta reissuiltaan. Olin helpottunut, kun ei tarvinnut olla mummon kanssa kahdestaan. En nimittäin uskonut, että hän hallitsisi tällaista mökkielämää.

 

 Aamulla pakattiin ja alkoi taas pitkällinen piina, sillä kotiin tultiin autolla, eikä se matka hoidu tunnissa tai parissa.

 

 Taukoja kyllä pidettiin.

 

 Loppumatkasta oli jo liian väsynyt valittamaan.

---

On kyllä ihana olla taas kotona.

Toivotan ihanaa juhannusta teillekin! 

 

Muistellaan kevättä

Aamukahvinäkymäni on aurinkoinen, mutta älkää antako kuvan hämätä. Reippaasti oli pakkasta, kun käytiin lenkillä koirien kanssa. Saattaa se kuitenkin päivän mittaan lämmetä. Vai käykö kuten eilen.

 Eilinen aamukahvimaisemani oli aika erilainen.

 Mutta muistellaan niitä aamulenkkejä, kun nouseva aurinko häikäisi, kiurut liversivät pelloilla ja metsät täyttyivät peippojen karjunnasta.

Niinä aamuina Fizban ulkoilutti minua ihan pitemmän kaavan mukaan. Antoi jopa välillä katsella lintuja tai muita luonnon ihmeitä. Joskus vähän tuijotti siihen tyyliin, että mikä siellä maksaa, kun ei matka etene.

 Outoja otuksiakin oli matkan varrella

ja polkua jos minkämoista.

Tarkasti tuli reitti merkattua. Joka puskassa ja puussa lukee "Fizban kävi täällä".

 Mummo tyytyi kuvaamaan, jätti merkkailun väliin.

 Kuvattavaa riitti vaikka kovin vähissä on vielä kukkaloisto.

 Sammakkoloisto sensijaan pääsi yllättämään. Tällaista ei ole ikinä ennen tullut vastaan. Osaisikohan joku sanoa, miksi tämä on tuon värinen.

 

Jottei menisi ihan luontohempeilyksi, laitetaan vähän ihmistoimintaakin mukaan. Tässä on tarkoitus kaataa pieni kuusimetsä, jotta siihen voidaan rakentaa väliaikainen väistörakennus koulujen remontteja silmälläpitäen. Asiasta on tehty valitus, joten tässä on väliaikainen toimenpidekielto. Ei taida olla toimentekijöillä kovin vahvaa uskoa kieltoon, kun alue aidattiin kuitenkin ja kone ajettiin paikalle. Olisihan täällä muitakin alueita rakentaa ja valmiita tyhjiä tilojakin, mutta kait se on hienompaa, jos pääsee ihan koskemattomaan luontoon mellastamaan.

ps. Mikä tauti se sellainen, joka saa suun vuotamaan? Kun hörppää kahvia, niin jostain suupielistä osa valuu paidalle. Sanotaanko sitä vanhuudeksi?

 

Kesäaikaan vaan

Kesäaikaan vaan käytä ihan uutta filosofiaa kaikki nyt onnistuu, mikään ei ole niin vaikeaa

 

Jospa silti aloittaisin ongelmista. Sehän on mukavaa näin aamutuimaan. Paasto, jonka aloitin suurieleisesti jäi kesken kuten liikuntasuunnitelmatkin. Kun ilmeni terveysongelmia niin ne ja etenkin niihin määrätty lääke vaikutti turhan paljon elämään. Edelleen on tutkimukset kesken, mutta pääasia, että joskus tutkitaan ja joskus ongelmat selviää tai ainakin saa jonkun nimen ns. diagnoosin. Lääke on nyt puolitettu, joten uskon elämän kirkastuvan.

Tänään on sateinen harmaa päivä, mutta on tässä ollut kauniitakin ilmoja. Fizban tykkää lämpimästä. Hakeutuu aina auringonpaisteeseen nukkumaan.

 

Vaikka hyvät aikomukset ovat saaneet takaiskuja, neulonta on jotenkin sujunut. Poikani tilasi lahjuksia ystävälleen. Tällaisia on aina kiva tehdä. Tulee tunne, että tekemisiäni arvostetaan. Sitä ihminen kaipaa joskus rohkaisua.

 

 Olen tehnyt muitakin luopumispäätöksiä kuin paaston lopettamisen. Päätin, että tämä on viimeinen kesäni maanomistajana. Luovun syksyllä kasvimaastani. Olo on helpottunut. Kasvimaa on jo pitemmän aikaa ollut vain ikävä, laiminlyöty velvollisuus. Suuntaan ajatukseni muualle. Tänä kesänä vielä jotain täällä puuhastelen. Ystävät käy hakemassa, mitä haluavat ja minä jätän jäähyväiset yli kolmenkymmenen vuoden yhteiselolle. Vanhenemisen hyviä puolia on, että havaitsee olleensa monissa asioissa pitkäjänteinen. Tänään tulee 17 vuotta täyteen siitäkin, kun muutin tähän asuntoon. Vuodet kuluvat melkoista vauhtia.