Aika rientää, minä en

 

Näin kulutan aikaa
maatessani alla tämän taivaan
josta pilvet tekevät harmaan
sen tiedän, varmaan takana sinisten
silmieni päätäni vaivaan
alla tämän taivaan
kun kuluttelen aikaa, kun kuluttelen aikaa

 

Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan
ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin
ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle
kun et kuitenkaan pääsisi tulemaan
ja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaa
pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän perjantain,
vietän yksin tämän perjantain,
tämän pitkän perjantain

 

Takana sinisten
silmieni tiedän värin taivaan
sillä päätä vaivaan,
tiedän värin taivaan,
tiedän värin taivaan

 

Päivä illaksi muuttuu,
pelkään että kelloni puuttuu,
itsekseen ajan kulkuun suuttuu
Lakkaa lyömästä,
sitten syömästä aikaa pois
ei riitä että jätättää minut perjantaihin
jättää, loputtomaan perjantaihin
jättää, loputtomaan perjantaihin

 

Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan
ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin
ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle
kun et kuitenkaan pääsisi tulemaan
ja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaa
pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän perjantain,
vietän yksin tämän perjantain,
tämän pitkän perjantain

 

Takana sinisten
silmieni tiedän värin taivaan
sillä päätä vaivaan,

Tiedän värin taivaan

 

---

Minä en kyllä polta tupakkaa, en ole koskaan edes maistanut. Olisi varmaan kannattanut, koska nykyisin netti antaa minulle korjausliikkeeksi lopettaa tupankan polton, sanoo vielä "se yleensä riittää". 

 

 Että mitäkö olen tehnyt nämä hienot talvipäivät?

On ollut mummoystävällinen talvi eli ei liukkautta. Nyt, kun ilma lauhtui, saapunee liukkauskin tai sitten ei. Mutta hieno talvi on ollut, lunta ja pakkasta ja paljon aurinkoakin.

 

 Mummoilemassa oltiin Fizbanin kanssa kahteen otteeseen monta päivää.

 

 Oli synttäritkin. Yhdet sukat sain valmiiksi. Nyt on keskeneräisiä vain.

Olen käynyt leffoissa, tavannut ystäviä, käynyt kurssilla, jättänyt käymättä jollain kurssilla.

 

 Suurin syy, miksi en ole bloggaillut on tämä pahuksen palapeli. Minä yleensä avaan läppärin aamukahvilla ja silloin myös tänne kirjoittelen. Nyt on keittiön pöydällä oleva keskeneräinen palapeli vienyt kaiken huomion. Se ei vain edisty. Mutta tänään siirrän sen pois nenän edestä. Kutsuin työkaverin punaviinille viikon alussa, joten pitää vähän raivata tilaa eli siivouspäivä vaihteeksi luvassa. Hyvä päivä sille. Ulkona lumisade tihenee tiiviisti. Illalla olisi ompelukurssi. Nyt sen kanssa kamppailen, menenkö vai jätänkö.

 

Nyt olisi siirryttävä päivän aiheen ääreen, mutta josko ensin vähän möllöttäisin...

 

 

Barokkimusiikkia

 

Kävin kirjastossa kuuntelemassa musiikia. Kyllä minusta tulee vielä ihan oikea kulttuuripersoona.

 

 Kun olin kirjastossa, etsin hyllystä Pöllön lukupiiriä varten tilaamani kirjan. Calvinoa olen lukenut joskus. Ainoa, minkä muistan, on, että tykkäsin. Uteliaana piti heti pari sivua kokeilla. Ja heti tiesin, miksi olen tykännyt. Sehän on sanailoittelua. Minähän olen usein maininnut, että luen sanoja en juonta. Katsotaan, miten nappaa, kunhan ehdin tähän paneutua.

 

 Paneutumista haittaa, että nyt on pitkästä aikaa todella kiehtova kirja luettavana. Ostin tämän joskus. Hautautui hyllyyn kunnes tarvitsin jonkin sopivan metromatkakirjan. Tykkään! On nyt yölukemisena, joten kestää vielä, mutta voin suositella.

 

 Samalla reissulla kävin poimimassa Fizbanin uuden takin. Tämä on ihan mittojen mukaan hankittu, joten istuu entistä viittaa paremmin. Fizban ei kyllä ole ihan koiranvaatteiden mallinen, mutta eipä tuo haittaa.

 

 Yhdet lahjasukat sain valmiiksi, koska lapseni synttärit oli jo eilen. Siitä tuli mieleen, että olen ollut äiti 47 vuotta. Se on ehdottomasti pisin postini.

 

 Mukavaa pakkasta kaikille!

 

Melkein talvi

Toivotanpa jo nyt kaikille 

Hyvää tulevaa vuotta 2026! 

Tämä loppuvuosi menee jännittäessä, miten Fizban selviää. Nyt on ihan rauhallista, mutta pari päivää on ollut silkkaa kauhua. Hirveästi pelkää rakettien ääniä ja ainahan täällä joku jaksaa ammuskella. Huomenna mennään vähän rauhallisempiin maisemiin, mutta ihan ei paukkuja päästä karkuun. Olisin kovasti toivonut, että Fizban olisi jättänyt reagoimatta, mutta se on kovin herkkä kaikin puolin.

 

 Muutamat mökkisukat vielä tuli tehtyä

 

 ja adventtikalenterista tuli aattona kimalteleva norsukukkaro. Kiitos kalenterin tehneille!

 

1. adventti

  

 

Pääsin siis avaamaan paketin. Norsuja löytyi. Laumani siis kasvoi. Kiitos, kiitos, kiitos. Ovat ihania ja tarpeellisiakin. Vaikka minulla on näitä mittoja kasapäin, eivät ne ikinä ole siellä, missä pitäisi. Nämähän on niin tyylikkäät, että voin pitää koristeena kaapin päällä. Ovat sitten helposti löydettävissä. 

 

 Minulla on nyt paljon keskeneräisiä neuleita ja aika monta sellaista, mitkä pitäisi aloittaa. Se tuo joulu taas punkee päälle. Olen kyllä nyt ostellut kirjoja lahjoiksi, mutta silti neuleilla olisi kysyntää. Nämä sukat ovat osa mökkisukkasarjaa. Pojan pohjoisenmökki on sisustettu hyvin huolella, tarkka värimaailma ja kuviot. Se ei siis ole sellainen kesämökki, johon viedään kaikki vanha kama. Ajattelin, että niin harkittu sisustus vaatii myös harkitut villasukat. Sukkia on valmiina, mutta noiden sarvien ompelu vie aikansa. Eilen sain nämä vihdoin valmiiksi asti samalla kun kuuntelin loppuun 24 yötä jouluun. Pääsen siis huomenna aloittamaan sen Toiset 24 yötä jouluun. Sen tosin luen, joten se ei edistä näitä sukkia.

 

 Hätäpäissäni olen tehnyt myös yhdet perussukat itselleni. Ei nimittäin kohta ole mitä jalkaan laittaa. Ovat kuluneet kadoksiin kaikki sukkani. Itselle ei ole niin kiva neuloa kuin muille. Nyt neulon valmiiksi ne muiden neuleet, mitä ehdin ja loput annan lahjakortteina tyyliin "Toivomasi pusero tulee sinulle, kunhan se ensin valmistuu."

 

Yllättäjät

Elämä jaksaa tietenkin yllättää aina, mutta muiltakin onnistuu. Äsken kahvimuki yllätti lorauttamalla kahvia puserolle, kun suuhun piti. Läppärini yllätti ensin vaatimalla rahaa ja sitten sotkemalla kaiken. Jostain lienee suuttunut, kun ei suostu enää edes kuvia ottamaan vastaan. Tämä kuvalakko tosin koskee vain uutta kännyä. Vanha on ok. Sain uuden kännyn kesällä synttärilahjaksi, mutta käyttöön vasta halloweenina, koska edellisen käyttäjän piti tyhjentää se ensin. Känny toimii kyllä kännynä ja muutenkin, se on tämä läppäri, joka jaksaa kiukutella. Atk-tukeni on pohjoisessa ja kovin kiireinen.En siis ole kovin toiveikas tilanteen korjaantumisen suhteen.

 

 Onneksi sain vanhoja kuvia talteen jollain kepulikonstilla. Uusiakin voin toki ottaa ja siirtää vaikka tänne vanhalla kännyllä ja saattaahan tuo kamerakin pystyä yhteistyöhön. Mutta ehkäpä ei tämä postausnopeus kaikesta tästä johtuen ainakaan kasva. En ole mikään vempaimien rakastaja muutenkaan ja hillittömästi ärsyttää sellaiset, jotka ei toimi. Ja oma osaamattomuus ottaa päähän. Ei kuitenkaan niin paljon, että viitsisin opetella jotain läppärin sielunelämää. Menen siis neulomaan. Keskeneräisiä on, valmista ei.

 

 Yhdet SaiPa-sukat tein naapurin tyttärelle. Paljon tuli virheitä, mutta en viitsi korjata.

---

Olisi mentävä myös kirjoittajaryhmän kanssa syömään ja keskustelemaan. Eipä huvittaisi, mutta varmaan menen. Kivahan siellä on, kun pääsen eroon tästä lähtemisen vastustamisesta.

 

 

 

1/6

Vanuttuneen villasukan kuusihaasteen (Ota summassa 6 erilaista käsityölehteä. Toteuta jokaisesta lehdestä yksi juttu, ohjeen mukaan. Eli niin hyvin kuin pystyt ja kykenet ohjetta noudattamaan. Mikä tarkoittaa sitä, että saa soveltaa. Ja: Materiaalit pitää löytyä kotoa. Ja: Toteutus siinä järjestyksessä kuin lehdet ovat pinossaan.  #kuusihaaste     🌲 ei tarkoita puuta ) eka on valmis. Tuo kantapää on niin kiva, että ajattelin hyödyntääa sitä toistekin.

 

  

 Haasteen kakkoslehti on sen verran haasteellinen mallien suhteen, että tekee mieli vaihtaa, mutta eihän sitä nyt heti lipsuta. Onhan siinä 54 ohjetta, mutta...

 

 Kaikki neuleohjeiden langat on minulle vieraita, enkä todellakaan halua ostaa uutta lankaa. Pörrölankakämmekkäitä voisin harkita, jostain ihan muusta langasta, joku jakkukin ehkä tai vauvan vaatteita, jotka tulis äkkiä. Kävin jopa tarkistamassa, miten se haaste meni. Todellakin siellä luki, että lehdet siinä järjestyksessä kuin ovat pinossa. Hiukan helpotusta toi seuraavat lauseet:

 

Eli niin hyvin kuin pystyt ja kykenet ohjetta noudattamaan. Mikä tarkoittaa sitä, että saa soveltaa.

 

 Saa nähdä, mihin tässä joudun. Todennäköisesti pidän haastetaukoa ja teen kiireellisempää eli joululahjoja. Niissäkin riittää haastetta.

 

 Fizbanilla pukkaa ihottumaa varpaanväleihin. Niitä pitää pestä ja kuivata etenkin nyt, kun maa on märkää aamulla. Fizban panee täysillä hanttiin tietenkin, mutta yritän. Hankalampi osuus on, ettei se saisi nuolle niitä varpaanvälejä. Sukan tietenkin repii irti hetkessä. Kauluria en haluaisi hankkia.

 

 Usva leijaili sakeana peltojen yllä, kun oltiin aamulenkillä.

 

 Nopeasti se kuitenkin haihtui. Halusin ottaa isomman kuvan, mutta siinä etsiessä kuvauspaikkaa usva oli jo kadonnut.

 

 Kasvimaan puolikkaan kunnostaminen on rankkaa puuhaa. En ole ollenkaan varma, että onnistun. Tänään en sinne mene, sillä on sovittu kävelyä Töölönlahdella. Painostan ystäviä tapaamisiin, kun olen todennut, että nyt tarvitsen puheseuraa ellen halua masentua. Lukupiirissä eilen oli tosi kivaa. Olin ehkä liikaa äänessä, mutta sai muutkin puheenvuoron. Josko huomenna yritän kasvimaallekin.

 

 

Yhdet jämäsukat sain kesällä aikaan. En ole kovin ihastunut värivalikoimaan ja liian isotkin nuo ovat. Mutta jospa ne jostain kodin löytäisivät.

 

Sadepäivän ratoksi

 Päätin käydä ilmoittamassa, että hengissä ollaan. 

Kesä on tullut. Tervapääskytkin ovat jo saapuneet. Tosin tänään niitä ei näy, sen verran rankasti sataa. Mutta toissapäivänä pääsin kertomaan Fizbanille, että nyt voidaan aloittaa parvekeaamut, koska on seuraa. Tosin parveke pitää ensin putsata. Siitepölyä on keltaisenaan joka paikka. Pitää muutenkin aloittaa vaihteeksi siivoustalkoot. Pölyä, sekä siite- että huone- on sen verran, että Fizbakin alkaa vaikuttaa allergiselta. Oliskohan tänään hyvä pölytyspäivä?

 

 Ulkona kukkii ja kukoistaa. Tämä sade tekee kyllä hyvää.

 

 Tuolla vihreyden keskellä, haapojen värimaailman erilaisuus näkyy hyvin.

 

 Monenlaista värimaailmaa oli myös Reidar Särestöniemen näyttelyssä, jossa kävin peräti kahdesti. joku muukin oli siitä kiinnostunut, kun molemmilla kerroilla ovella oli jono.

 

 Särestöniemihän oli luontoihminen ja otti kantaa maalauksillaan. Tässä on susien viimeinen laulu, kun ne surevat elinympäristönsä katoamista, kun ihmistoimet tuhoavat villiä luontoa.

 

Tässä lapinkylä jää veden alle, kun lisääntyvä energiankäyttö vaatii tekojärviä.

 

 Värejä ja muotoja maalari haki suoraan luonnosta, kivien pinnoista, jäkälästä ja sammalesta.

 

 Täällä oli monia tauluja, jotka olisin mieluusti ottanut seinälleni, tauluja, joita voisi katsella uudelleen ja uudelleen. Onneksi voi katsella noita maisemia ikkunoista.

 

Eilen sitten kävin Ateneumissa katsomassa Rajojen rikkojat, joka kerää yhteen Saksassa 1800-luvulla opiskelleiden naisten maalauksia ja veistoksiakin. Tässä mielenkiintoisinta oli historia. Naiset joutuivat monien sääntöjen takia tyytymään siihen, mitä armosta ennetaan. Ei tullut siis paljon kuvatuksi. Tämä vedenneito oli vähän erilainen, kun vedenneidot yleensä. Sen maalasi Elisadeth Jerichau-Baumann 1873.

 

 Toinen minua kiinnostanut taulu on kolmenkymmenen puolalaisen taiteilijan Lucjan Wrotnowskille omistama paletti. Mukana on myös Magdalena Andrzejkowiczin omakuva. Teos on tehty 1886-1887.

 

 Muutamat sukat ovat jääneet tänne laittamatta, joten tässäpä nämä.

 

Siirryn nyt harkitsemaan, josko tekisin jotain. Ehkä en nyt mainosta mitä suunnittelen. Lienee parempi kertoa sitten, jos jotain valmistuu. Sen lisäksi, että intoni tähän bloggailuun on kateissa ja katit hukassa, on moni muukin asia vaiheessa. Mutta palaan taas varmaan joskus ja yritän käydä lukemassa teidänkin kuulumisia.

 

 

 

Kesäaikaan vaan

Kesäaikaan vaan käytä ihan uutta filosofiaa kaikki nyt onnistuu, mikään ei ole niin vaikeaa

 

Jospa silti aloittaisin ongelmista. Sehän on mukavaa näin aamutuimaan. Paasto, jonka aloitin suurieleisesti jäi kesken kuten liikuntasuunnitelmatkin. Kun ilmeni terveysongelmia niin ne ja etenkin niihin määrätty lääke vaikutti turhan paljon elämään. Edelleen on tutkimukset kesken, mutta pääasia, että joskus tutkitaan ja joskus ongelmat selviää tai ainakin saa jonkun nimen ns. diagnoosin. Lääke on nyt puolitettu, joten uskon elämän kirkastuvan.

Tänään on sateinen harmaa päivä, mutta on tässä ollut kauniitakin ilmoja. Fizban tykkää lämpimästä. Hakeutuu aina auringonpaisteeseen nukkumaan.

 

Vaikka hyvät aikomukset ovat saaneet takaiskuja, neulonta on jotenkin sujunut. Poikani tilasi lahjuksia ystävälleen. Tällaisia on aina kiva tehdä. Tulee tunne, että tekemisiäni arvostetaan. Sitä ihminen kaipaa joskus rohkaisua.

 

 Olen tehnyt muitakin luopumispäätöksiä kuin paaston lopettamisen. Päätin, että tämä on viimeinen kesäni maanomistajana. Luovun syksyllä kasvimaastani. Olo on helpottunut. Kasvimaa on jo pitemmän aikaa ollut vain ikävä, laiminlyöty velvollisuus. Suuntaan ajatukseni muualle. Tänä kesänä vielä jotain täällä puuhastelen. Ystävät käy hakemassa, mitä haluavat ja minä jätän jäähyväiset yli kolmenkymmenen vuoden yhteiselolle. Vanhenemisen hyviä puolia on, että havaitsee olleensa monissa asioissa pitkäjänteinen. Tänään tulee 17 vuotta täyteen siitäkin, kun muutin tähän asuntoon. Vuodet kuluvat melkoista vauhtia.

 

Paasto tulee. Oletko valmis?

 

Suuri paasto 5.3.-17.4.2025

 

Minullahan on tietenkin taas vino pino suunnitelmia seuraavaksi 40 päivän jaksoksi. Peruspaastossa viikonloppuja ei lasketa mukaan. Se on minusta tosi outo sääntö, joten olen aina paastonnut myös viikonloput. Olen nimittäin paastonnut melkein joka vuosi vähän erilaisilla teemoilla, usein on ollut lankapaasto eli ei osteta lankoja. Nykyisin tämä langanostoesto on olemassa koko ajan vaikka aina pitää hankkia uutta, kun oikea väri puuttuu. Mutta nyt siis taas uusi ja erilainen paastoaika edessä. Tässäpä minun paastoni:

 

Paasto on tietenkin kieltäytymistä, etenkin jostain itselle mieluisasta.

 

EI

• lihaa, makkaraa, leikkeitä
• karkkia, suklaata, jätskiä
• alkoholia
• shoppailua
  

MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN

• suolaa
• sokeria
  

 

Paasto on kuitenkin myös keskittymistä hyvään.

JOKA PÄIVÄ

• lue kirjaa
• kirjoita muistiin hyviä ajatuksia
• nauti luonnosta 
• silitä koiraa
  

AJOITTAIN

• naura, hulluttele, leiki koiran kanssa
• muista ystäviä, soita, kirjoita, kyläile
• keksi kivaa tekemistä
• laiskottele, oleile, tuijottele taivaita

 

Paasto on myös puhdistautumista.

 

SIIVOA

• nurkkia kotona
• nurkkia ajatuksissa
• nurkkia omassa olemuksessa 

 

Paasto voisi olla myös elämänlaadun parantamista.

 

KUNTOILE

• kokeile jotain kehonhuoltoa 
• jumppaa 
• kuntosaleile  
• kävele, kerää askeleita
  

ETSI MIELENRAUHAA

• kokeile mindfulnessia
  
• kokeile lukea jotain elämäntapaopasta
• älä välitä, jos elämäntapaopas ei innosta
• hillitse ärsyynymistä, jos mahdollista, jos ei, ärsyynny rauhassa
• älä piittaa negatiivisista asioista, ihmisistä, olosuhteista 
• älä ole väkisin positiivinen

 

Paasto on myös armollisuutta.

 

SELISELI

• satunnaiset olosuhteiden muutokset antavat luvan unohtaa päätökset
• jos voimat ei riitä, ei tarvitse
• kyläillessä voi syödä, mitä tarjotaan 
• ruokaa voi ostaa
• ostaa voi myös tuiki tarpeelliset kengät ja repun, jos osuvat kohdalle 

 Naapuri toi lankoja ja pyysi sukkia miehelleen. Tuntui olevan kiire, joten tein. Tästä seuraa se, että muut kiireelliset neuleet jäivät odottamaan. Se taas johtaa siihen, että neulominen voi estää joidenkin paasto-osioiden täydellistä onnistumista. Useamman neuleen dedlain osuu paastoaikaan. Yritän kuitenkin selviytyä.

 

 

Jälleen kerran näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

Tuolla Puikoillanikin on jopa lista paastoajista, joten sinne vain ilmoittautumaan.