Arkea

 

 Tänään paistaa aurinko, on pakkasta ja jäätä. Kallio on kyllä lähinnä sulana.

 

Monenlaista säätä on tässä taas ehtinyt olla.

 

 Koirapoika on nauttinut talvesta, mutta maha aiheuttaa jatkuvaa huolta. Pitänee taas viedä ellille ja pyytää verikokeita, koska jotain häikkää sisätilassa on. Silloin, kun sisätila on hiljaa Koirapoika vaikuttaa erittäin hyvinvoivalta, mutta huonoja aikoja on nyt liian tiheään. 

Tänään meillä on shiba kylässä. Sen kotiväki muuttaa tänään. Shiba nukkuu oven edessä nenä ovea kohti, ettei vain kukaan tule salaa sisälle. Se myös puhahtelee ja haukahtelee, jos joku uskaltaa liikkua porraskäytävässä. 

---

Koirapoika nukkuu sängyllä. Sillä oli tosi ankea aamu, mutta kun sai mahan totaalisen tyhjöksi, pystyy nukkumaan.

Minä ulkoilutin tässä viikolla museokorttia tosi pitkästä aikaa. Koko ajan olen maksanut sitä, vaikken ole missään käynyt. 

Ystävän kanssa käytiin Kansallismuseossa Gallen-Kallelaan tutustumassa. Oli aika moni muukin lähtenyt. Ihan piti jonottaa. Mutta olihan se piristävää. Vähän muutakin katseltiin, mutta hyvin vähän. Ei sitä mahdottomia kerralla jaksa.

Olen myös sortunut alennusmyynteihin. Yleensä kait ihmiset ostaa alesta vaatteita. Minun mielenkiinto on muualla.

Piti tietenkin myös lankoja ostaa, jotta on tarpeellisia värejä, mistä ottaa. Nyt saattaa olla, että vielä tulee lisääkin ostettua. Oli nuo tarpeelliset jotenkin niin ankeita värejä, että mieli kaipaa vielä jotain kirkasta. Toivotaan, ettei osu eteen.

Kun kilokaupalla ostaa uusia lankoja, ei ohuesta langasta neulotut kintaat paljon vaikuta. Mutta enpä enää jaksa huolehtia siitä, että lankaa on enemmän kuin tarpeeksi.

---

Arvatkaas mitä? Ajattelin taas vähän järjestellä. Ajattelen sitä usein, mutta toteutus ei aina suju.

Kaunista ja aurinkoista

 

Ainakin nyt aamusta näyttää siltä kuin tulisi kaunis päivä.

Aamulenkillä pakkaslumi ja jää narskui nastojen alla. Oli hiljaista, rauhallista. Pakko oli kuvata kiteytyneitä lumia pensaikossa. En vain voinut mennä ohi. Olivat niin kauniita.

Koirapoika on vetäytynyt kuorsaamaan koppiinsa. Maha on taas ihan vellinä. Lopetan tuon uuden ruuan kokeilun, koska ainakaan paremmaksi mikään ei muutu. Palaan entiseen ja katson sitten, miten pärjäillään. Kokeiluruokaa on sen verran jäljellä, että eiköhän tuo vaihto onnistu ilman, että ostan uutta. Vaihtohan pitää tehdä vähitellen, ettei maha mene sekaisin. Mutta toisaalta, kun se on kerran koko ajan sekaisin, niin mitä väliä.

Kpoirapojan nukkuessa, minä taas vaihteeksi siivoilen, siivoan ihan oikeasti eli pesen ja pyyhin, mutta yritän myös piilottaa johonkin kaikkea ympäriinsä lojuvaa roinaa. Eilen vihdoin sain itseni liikkeelle kirjansitojan puotiin ja ostin loput tarvittavat. Tuossa ylhäällä on suunnilleen kaikki, mitä kirjansidontaan tarvitaan. Viivoitin jostain syystä unohtui. Tällä hetkellä olen aika ihastunut ajatukseen tehdä käsinsidottuja vihkosia vaikka se on aika hidasta ja tarkkaa. Katsotaan kehitynkö osaajaksi ja saan rastin ämpärilistaan. Mutta näillekin pitää löytyä paikka, joku tyhjä pahvilaatikko, jonka voi työntää johonkin nurkkaan sitten, kun kurssi on ohi.

Eilenkin oli hyvä sää lenkkeillä

ja upea auringonlasku.

Märkää ja harmaata

 

Olipa tässä luntakin välillä. Illalla oikein kunnon myräkkä. Lumiakkana ja lumikoirana tultiin iltalenkiltä. Ja myräkän jälkeen oli taas kaunis luminen maisema.

Aamuksi saatiin loskaa ja vettä. Tuon kauniin valkoisen peitteen alla on kovin vetinen sisämeri. Normilenkkimme menee tämän kentän läpi, mutta nykyisin pysytellään jalkakäytävillä.

Ennen myräkkää taivas kyllä kertoi, että kohta on syytä olla varuillaan.

---

Minulla oli eilen kaksi kurssia ja mummojen lukutuokio. Kurssimatkat meni kuivana tosin aika navakassa tuulessa. Lukutuokiomatka olikin totista taistelua. Paksua märkää lunta satoi niin, ettei nähnyt mitään - ainakaan, jos oli lasit päässä. Linssien pinnalle kinostui paksu kerros silmänräpäyksessä.

Ennen tätä viimeistä sadetta oli aika miellyttäviä kävelytuokioita. Sade huuhtoi kaiken jään pois. Pystyi kävelemään ilman nastoja. Tosin näitä sisämeriä piti kierrellä. Oli paikoittain jalkakäytävilläkin nilkkaan asti vettä. Ja tietenkin aina joku sadekuuro osui kohdalle. Mutta oli mukavaa, kun ei tarvinnut koko ajan pelätä kellahtavansa nurin.

Kalliolla 15.1.2023

Kalliollakin oli välillä uusi vuodenaika, ehkä varhaiskevät. Nyt toki on taas talvi.

Kävin ostamassa kirjansidontatarpeita ja samalla käteen tarttui taas yksi turha ostos. Tänään on aikomus käyttää jokunen hetki entisten turhien ostosten setvimiseen. Uskotteko, että jonain päivänä olifanttilassa vallitsee järjestys?

Yhdet tilaussukat olen saanut aikaan. Ehkäpä nytkin vähän puikottelen ennen kuin rupean ahdistumaan liiasta tavarasta.

Smooltookkia

 

Säitä riittää. Yöllä oli pieni lumikerros satanut loskan päälle. Nyt jo vedeksi vaihtunut. Ei ole mukava tuolla sohjossa kävellä. Koirapoika inhoaa tassujen kastumista, mutta pakko senkin on välillä kahlata, kun jalkakäytävä lainehtii merenä. 

(juu-u, merenä, tiesuolaa siirtävät aura-autot sen verran jalkakäytävillekin, että ainakin murtoveden suolapitoisuus saavutetaan)

Mukavan pehmeitä ja hämäriä ovat aamumaisemat, kun taivas on pilvessä ja vettä tihuuttaa.

Päivällä kirkastuu sen verran, että Koirapoika jaksaa päivystää ikkunassa katselemassa kävelyteillä liikkuvia.

Sänkyni on ikkunan edessä ihan sitä varten, että Koirapoika näkee ulos.

Aamun kahvimaitopurkissa (olen luopunut kaurabaristasta ensi ihastuksen jälkeen, alkoi ajan mittaan tympimään, palasin takaisin rasvattomaan maitoon) oli historiaa. Väkisinkin rupesin ajankulua pohtimaan. Nopeasti se menee ja paljon olen elänyt.

---

Joulukalenteripalkintoja en ole unohtanut, mutta nyt on muuta. Sain noiden lasten lahjojen lisäksi toivomuksen sukista, jotka menee lahjaksi jollekin. Mutta odottakaa sitkeästi. Jonain päivänä posti teidät yllättää. Yritän pitää mielessä kuka mitäkin toivoi tai oli toivomatta.

---

Ja nyt menen taas telkkarin eteen neulomaan. Tulee siinä leffojakin katseltua kaikkien outojen sarjojen ohella,

Iltarusko kaunis ilma

 

Suomalaiset sananlaskut ja kansanviisaudet toimivat kuten kaikki muukin eli satunnaisesti. Illalla oli värikäs taivas, joten voisi sanoa, että oli iltarusko.

Nyt näyttää tältä. Voihan tuostakin sanoa, että kaunis ilma. Mutta ei hirveästi kannusta ulkoilemaan. Koirapoika kyllä kannustaa. Sitähän ei mikään sää haittaa. Ja minähän kuljen kiltisti hihnan toisessa päässä.

---

Kuntoilussa taitaa olla väliviikko. Selkä on suht sinnepäin. Niskat jumissa. Vasen jalka tukossa.

---

Suklaa maistuu. Tarvitsen taas ison paaston päästäkseni vuodenvaihteen sokeriövereistä eroon.

---

Luen Tervojen Ukkoa. Huomenna on mummoille lukemista. Ajattelin lukea Ukosta.

---

Huomenna alkaa myös kirjansidonta. Kymmeneltä aamulla!

---

Otin 45 vuorokauden äänikirjakokeilun. Ei pysy ajatukseni kasassa, eikä henkilöt kurissa.

---

Puoli tuntia "siivosin". Siis selasin saamiani kortteja ja yritin kuunnella kirjaa.

Menen telkkarin eteen neulomaan.

Urheilija ei tervettä päivää näe

 

Aloitin kuntoilun, kuten vuoden alussa kuuluu. Heräsin selkä kipeänä. Kävely sattuu. Koirapoika on kuitenkin ulkoilutettu. Printtasin pinon selkähoito-ohjeita, vaikka varsinainen syyhän on heikot vatsalihakset. Mutta jospa kaikenlainen liikunta ja venyttely palauttaisi kaiken ennalleen.

---

Yksi syy on tietenkin se, että olen istunut tekemässä sitä ifolorkirjaa. Istuminen on pahasta, kuten myös makaaminen ja kuntoilu.

 

 Olipas hieno auringonnousu.

Sieltä se valo ryömii esiin.

Ikkunan läpi otettuja kuvia. Näkyy jääpuikotkin. Onkohan talossa jotain lämpövuotoa. Ihan hyvin silti tarkenee, kun muistaa pukeutua.

Ulkona on ollut kauniita pakkaspäiviä. Koirapoikakin on välillä vetänyt pompan niskaan. Tahtoo vain pompan liepeet tahriintua, kun on aika löysää puuppaa taas. Mutta kohtahan taas pitäisi lämmetä.

Kalliolla 5.1.23

 

Pakko oli laittaa kalliokuvakin.

---

Menen istumaan telkkarin eteen nojatuoliin. Tuskin parantaa selkää, mutta en nyt jaksa jumpatakaan.

Talven taikaa

 

Aanuisin on vielä pimeä lenkkiaikaan. Ja kun on pimeä Koirapoikaa jänskättää ulosmeno niin paljon, että se vapisee holtittomasti hississä. Aloitti sitten eilen rauhoittavat. Uskon, että kunhan tässä menee päiviä ilman raketteja, tilanne normalisoituu. Näin ensi alkuun kuitenkin annan rauhoittavia, jos ne hiukan hillitsisivät kauhua.

 

Kaunis talvihan meille taas tuli.

 Normisti kierretään enemmän tai vähemmän tuon urheilukentän ympäristössä. Siellä on käveltäviä teitä. Melkein kaikki muut reitit jalkakäytäviä lukuunottamatta ovat aika hermostuttavia. Latuja tehdään jokaiselle kävelytiellä. Usein niin, että latu on molemmilla reunoilla ja keskellä on tila, jossa kait periaatteessa saisi kävellä. Mutta koiran kanssa se on aika toivotonta kun sauvoja viuhtoo molemmin puolin. Osa hiihtäjistä ei todellakaan varo koiraa, osa taitaa jopa yrittää osua sauvallaan. Siltä se joskus tuntuu. Toki suon hiihtäjille sen muutaman kuukauden ilon, mutta olisi se kiva kävelläkin jossain. Koirankusettajat kyllä tallaa polkuverkostoa mahdollisuuksien mukaan.

 

Joskus sitten kuitenkin mennään kauemmas. Arkipäivinä hiihtäjiä on sen verran vähemmän, että mukaan sopii yksi mummokin koiran kanssa.

Peltoahan täällä riittäisi, mutta vähän lumen aikana sinne on tietenkin hankala tehdä latuja. Kun on paljon lunta, latuja tehdään myös pelloille. Nyt tuolla voi koiran kanssa kompuroida rauhassa. Pellolle päästäkseen on kyllä kestettävä niitä hiihtäjiäkin.

---

(Koirapoika on vain kuvausten ajan ilman hihnaa. En oikein tykkää kuvista, joissa on hihna häiritsemässä. Koirapoika on oppinut, että kun panta otetaan pois, on oltava paikallaan ja odotettava, että kuvaukset on ohi. Sitä kolmessatoista vuodessa jääräpäisempikin koira oppii kaikenlaista.)

 

Näyttäähän tuo meidän takapihakin tästä kuvakulmasta suht suurelta, mutta ei siinä paljon askeleita synny. Tosin askelten vähäisyys ei ole mahdollisuuksista vaan yrityksestä kiinni. Onneksi Koirapoika kuitenkin ulkoiluttaa minua säännöllisesti.

Kerta kiellon päälle

 

Sehän oli niin, että uusi vuosi alkaa ihan lupailematta, jotta vanha vuosi sitten aikanaan saadaan loppuun lupauksia rikkomatta. Mutta milloinkas tämä elämä on sujunut suunnitelmien mukaan. Joten nyt seuraa:

 

UUDENVUODENLUPAUS

Lupaan järjestää, muokata, kansioida ja etenkin deletoida tämän vuoden valokuvat heti samana tai ainakin seuraavana tai edes lähipäivänä kuvaamisen jälkeen!

 

Käytin tässä nimittäin aikaa ja vaivaa ja kärsivällisyyttäni kuvien parissa niin pitkään, että kärsivällisyys loppui. Tässä on pari viikkoa aikaa tehdä mummotettavan synttärikirja ja kaaos on kohtuuton. Tuskin ikinä saan kaikkia kuviani järjestykseen, mutta jospa nyt edes tulevat.

Ja tästä innostuneena syvennyn myös ämpärilistaan:

Ämpärilista kohta 24

Julista itsesi pomoksi

Tästä päivästä lähtien kukaan ei enää määrää, miten sinun pitää käyttää aikasi. Voit nukkua pitkään, lukea sanomalehteä lounaaseen saakka ja ottaa sitten vielä päivänokoset. Voit kuitenkin myös suoria aamukuudelta taimenpurolle tai sopia brunssitapaamisen keskustaan. Saat nimittäin tästä lähtien päättää ajankäytöstäsi ihan itse.

Ja nyt ylös, ulos ja lenkille.

---

ps. kalenteripalkinnot nyt viipyvät - n. kuukauden päästä on lapseni ja lapsenlapseni synttärit ja priorisoin heidän lahjojaan teidän kustannuksella - sorry -

Uusi vuosi 2023

Avasin uuden kalenterin.

Aloitin uuden kuukauden.

Kalliolla 31.12.2022

Kalliolla 1.1.2023

Kalliollakin vaihtui vuosi, vaihtui äänekkäästi. Siinä minun makkarin ikkunan alapuolella onkin hyvä paikka ammuskella. Koirapoika kyllä nukkui yöllä, mutta illalla ehti pelästyä. Illalla ennen viittä lähdin lenkille, jotta ehditään ajoissa. Ei ehditty. Jotkut älykääpiöt räiskivät täysiä juuri meidän lenkin varrella. Koirapoika hermostui sen verran, että kotiin piti päästä. Ja illalla vielä oli mentävä ulos, koska hommat jäi kesken. Ja tietenkin sitten taas ihan lähellä pamauteltiin. Äkkiä vain kotiin. Viideltä aamulla Koirapoika sitten herätti minut, kun oli hätä. Ja tietenkin jollain oli vielä muutama raketti ammuttavaksi. Siitä selvittiin kyllä vaihtamalla suuntaa.

---

Oli jollain koiralla mennyt vielä huonommin. Yhden talon eka kerroksen parvekkeelta oli ammuttu just, kun koira oli parvekkeen kohdalla.

---

Kallion elämää on tarkoitus seurata läpi vuoden, jos nyt satun muistamaan ottaa kuvia. Sain joululahjaksi uuden (kierrätys) kännyn, jossa on parempi kamera. Olen siitä kovin onnellinen. 

Käytiin sitten vielä uudestaan lenkillä. Koirapoika vapisi hississä niin, että meinasi luhistua kokonaan. Kieltäytyi tulemasta ulos. Jouduin kantamaan sen pihalle ja pakottamaan liikkumaan. Oli onnessaan, kun pääsi taas sisälle. Pitää toivoa, että päästään lenkkeilemään ilman räjäytyksiä, jotta tilanne normalisoituisi. Tuolla viimeiselläkin lenkillä räjähti jossain. Onneksi sen verran kaukana, ettei Koirapoika kuullut, eikä nähnyt. Ne valot on myös kauheita.

Ikuinen aloittaja on taas vauhdissa 

• suunnittelemassa kaikkea uutta ja kivaa
• tekemässä suuria päätöksiä
• lupailemassa parempaa elämää itselleen
• katselemassa huoneita sillä silmällä
• tutkimassa varastojaan
• kaivelemassa kätköjään
• uskomassa huomiseen

---

Kaikkea ei tietenkään kannata tänne laittaa. Näin on aloittaja oppinut kantapään kautta. On nimittäin olemassa sellainenkin ihmislaji, jonka mielestä 

• kaikki suunnitelmat on tehtävä loppuun
• kaikki ideat on toteutettava
• jokainen lupaus on pidettävä
• parempi elämä on heidän päätettävissään
• heillä on lupa huomautella, jos kaikki ei mene putkeen 

---

Näin ollen aloittaja vähän vain vihjailee tyyliin

• vuoden 2022 paastonaika oli kiva
• elämä varmaan helpottuisi, jos joutava rompe poistuisi
• risoja vaatteita ei varmaan kannata säilöä edes luonnonsuojelun varjolla
• ehkä viikkosiivous olisi hyvä idea
• säännöllinen liikunta voisi olla hyvä ajatus
• sitähän voisi reissata, retkeillä, matkustella ihan vain huvikseen
• introverttikin voisi tavata ihmisiä
• 100 lintua voisi yrittää kuvinakin 
• kulttuuria olisi kiva harrastaa ja myös tilastoida

---

Jotain ehkä tännekin voin laittaa, kuten tällaisen käsityöbingon, jota ei ole kasattu helpoimman mukaan, mutta joka on kuitenkin hyvin toteutettavissa vuoden aikana.

Bingoruudukkohan on yleensä 5x5, mutta ikuinen aloittaja on myös taipuvainen liioitteluun, joten piti tehdä 6x6.

• ekalla vaakarivillä on neuleohjeita, joita ei ole tullut toteutettua vaikka niitä on hankittu
• tokalla rivillä on erilaisia tekniikoita, joihin tarvittavia välineitä löytyy
• kolmannella rivillä on sitten kaikenlaisen nurkissa pyörivän materiaalin hyödyntämistä
• neljännellä rivillä ajatuksena on vähän uudistaa vaatetusta, koska tähänkin kaikki tarvittava kyllä löytyy
• viidennellä rivillä sitten sukelletaan sisustamiseen niillä välineillä, mitä on ennestään olemassa
• kuudennella rivillä on mahdollisia uusia harrastuksia, joita voi kokeilla edes kerran

Iluinen aloittaja on antanut muiden bloggaajien kertoa itselleen, että bingoa ei ole pakko saada valmiiksi, mutta siihen pitää kuitenkin pyrkiä.

Näin totesi sisustaja lehdessä. IIkuinen aloittaja ihailee tällaisia sisustajia, olisi mielellään itsekin sisustaja. Mutta eihän kaikista ole kaikkeen.