Pääsiäismaanantai - päivä, jolloin tapasin majavan

 

Minun ei pitäisi tarttua haasteisiin, koska en minä jaksa kuitenkaan. Tänään kävin katsomassa Majava-leffan, koska helmetin leffahaasteessa on myös kohta, jossa elokuvassa on majava. Leffa oli suht ok. Leffahaaste voisikin toteutua. Sen sijaan lukuhaaste tuskin ja retkihaaste on vaipunut unhon yöhön heti synnyttyään.

--- 

Pääsiäismaanantai on outo vapaapäivä. Miksi se on olemassa? Pitkäperjantain Jeesus kuoli. Sitten kolmantena päivänä eli sunnuntaina heräsi kuolleista. (kolme päivää on mielenkiintoisesti laskettu)  Mutta tapahtuiko maanantaina jotain? 

 ---

Minulla oli ystävä, joka oli kasvanut Australiassa. Hän kiihtyi aina suomalaisten arkipyhistä, jotka vain sotkivat työviikot. Hänen mielestään arkipyhät pitäisi lopettaa.

 

"Sallikaa että, ikioman arkipyhän järjestän
Unohdan normit, unohdan kurinalaisen elämän
Sallikaa että, edes hetkiseksi syrjäytyä saan"

 

 Sateinen päivä. 

Leffan lisäksi tein kirjanpidon valmiiksi, lenkkeilytin Fizbania, kirjoitin huomiseksi pienen kirjeen, söin ja nukuin taas päikkärit.

 

 

Talvipäivänseisaus

 

Vuoden pimein päivä. Aurinko pysähtyy miettimään, mitähän tekisi. Päättää sitten kääntyä takaisin valaisemaan pohjoista pallonpuoliskoa. Me alamme matkan kohti valoa ja kesähelteitä. Olen ennenkin sanonut, mutta sanonpa vieläkin. Minä tykkään valon vaihtelusta. Seisaukset ja tasaukset ovat minulle aina vuoden merkkihetkiä. Tänään on taas hyvä päivä miettiä elämäänsä. Reilu puolitoista vuotta on ollut enemmän alakuloa. Olisko nyt aika siirtyä valoisampaan.

 

 Kovin vähiin on neuleetkin kutistuneet. Kaulaliina oli toivomuksena,

 

 säärystimet toisena. Molempien väri oli määrätty ja säärystimissä myös toive alaspäin levenemisestä, jotta kenkien päällekin yltää.

Keskeneräisiä neuleita on paljon. Muutamien kohdalla tein päätöksen, että teen ne valmiiksi ja säästän lahjoiksi ensi jouluun. Usein annan joulun jälkeen, mutta nyt ei. Siiten kuvittelen säästyväni vuoden päästä viime hetken paniikista. Nytkin pitäisi olla heiluttelemassa puikkoja, koska tekemättömiä toivomuksia on. Luuletteko, että  onnistuisi, jos tekisin yhden joululahjan joka kuukausi ensi vuoden aikana? Siinä pitäisi vain osata vastustaa kiusausta antaa tehtyjä jonnekin kesken vuoden. Tammikuussa alkaisi kyllä myös PuoliSeiskan tumpputalkoot. 

Ainahan sitä voi suunnitella kaikkea. 

 

 Nyt voin suunnitella vaatteiden paikkaustakin, sillä adventtikalenterista tuli vaatelaastareita. Jotain rasvatahroja mietinkin pari päivää sitte, että olisko laastari niihin hyvä. Norsulaastareitahan voi levitellä vaatteisiin ihan muuten vain.

---

Minulla on nyt menossa Avatar-leffaputki. Eilen katsoin ykkösen ja kakkosen telkkarin ruudulta ja tänään menen katsomaan uusimman isolta kankaalta tyttäreni kanssa. On jäänyt tältä vuodelta merkkaamatta tuonne kulttuurisivuille joitain leffoja ja kirjojakin. Siinäkin olisi petraamista.

 

 Kiitos kaikille, jotka sitkeästi muistavat minua joulukorteilla. Arvostan tätä tapaa suuresti vaikka en itse lähettelekään joulukortteja.

 

 

Reissaajat

En minä mihinkään ole lähtenyt - vielä. Keittiön pöydän ääressä palapeliä väistellen ihailen sadetta. Olisi ollut linturetkeilypäivä - sellaisellekin työkkärikurssille muka osallistun. Olen tyytyväinen, kun sade antoi jonkinlaisen synninpäästön retken laiminlyömiseen. Varsinainen syy on se, että piti odottaa Fizbania kotiin. Fizban oli yökylässä. Harjoittelee matkaani varten. Hyvin oli kyläily sujunut.

 

 Taideterapiassa sotattiin paperia.

 

 Jossain välissä ehdin taivaitakin ihailemaan tässä tauon aikana.

---

Kävin myös yhdellä lintuluennolla, linturetkellä, kuntosalilla, raahaamassa tavaraa kierrätyskeskuksen autolle, pyykkituvan kierrätyshyllyyn ja roskikseen, kävin myös ystävän kanssa leffassa. Siivous on yhä vaiheessa, mutta rääppäisen sen jonkinlaiseen kuosiin, sillä lähdemme Fizbanin kanssa viikoksi mummoilemaan. Olisi ensi viikolla harva se päivä jotain menoa, mutta näyttää melko selvältä että ainakin suurin osa jää tekemättä. Pitäisi aina ensin siirtää Fizban kotiin ja vasta sitten suunnistaa harrastuksiin ja tietenkin sitten hakea Fizban kotoa ja sitten siirryttävä mummotettavien luo. Katson, miten käy. Nyt rääpin sotkua kasaan ja heittelen jotain tavaroita reppuun.

 

 

Korttisulkeiset

 

Jokunen päivä sitten käväisin junailemassa ja onnistuin hukkaamaan lompakkoni. Siinä meni tietenkin käteiset rahat (sattui sopivasti olemaan reilun satasen edestä seteleitä) ja kaikki mahdolliset kortit. Ennenkuin huomasin tumpelointini, joku nopsajalka oli ehtinyt jo käyttää korttiani kolmessa paikassa. Kovin monta tuntia siinä ei ehtinyt kulua, parikolme, mutta nopeushan on näissä tapauksissa valttia. Kun huomasin kortin käytön, menetin uskoni, että lompakko palaisi kotiin. Toki ehdin sitä ennen kysellä lompakkoni perään erilaisista paikoista. Lompakossa oli tietenkin paljon kaikenlaisia muitakin kortteja. Onneksi kaiken sulkeminen sujuu näppärästi netissä ja onneksi känny oli hengissä edelleen, joten olin varmuuden vuoksi sulkenut kaikki vähänkin tärkeämmät kortit heti, vaikka ensi alkuun vielä toivoin, että lompsa olisi eksynyt ns. rehelliselle kansalaiselle. Nyt täytyy vain uskoa, että rahat meni tarpeeseen jollekin puutteenalaiselle. Harmitti kyllä aika reippaasti ensi alkuun, mutta eipä enää. Rahaahan se vain oli (ja tietenkin henkilötietoni). Nyt odottelen, että postiluukusta joskus tipahtelee kortteja, muitakin kuin postcrossing. Joskus tulevaisuudessa hankin sitten niitä poliisin myöntämiä.

 

Linnut ovat kovin äänekkäitä. Talitintti on viettänyt paljon aikaa parvekkeella metelöimässä. Yrittää varmaan kertoa jollekin vastakkaisen sukupuolen omaavalle, että täällä olisi pesäkoloa tarjolla. Talitiainenhan on usein pesinyt tuossa parvekkeen nurkan lähellä räystään alla. Talitiainen on aika maltillinen, mutta korpeilla menee tosi lujaa. Niitä on, paljon ja hyvin puheliaita.

Kun hoitokoira meni kotiinsa, olemme Fizbanin kanssa aamulenkkeilleet vajaat viisi kilometriä joka aamu. Minun pitää yrittää pitää kuntoa yllä, vaikka tai koska, terveys reistailee ja uupumus on perus olotila. Siinä kierrellessä tulee joskus mukavia ylläreitä. Tässä kuvassa, kuten näette, on liejukana, jota en koskaan aiemmin ole onnistunut näkemään. Olen jonkun kerran jopa matkustanut johonkin rannalle etsimään, kun olen kuullut, että siellä on nähty. Nyt oli ihan yllätys. Kuulin vielä vastaantulijalta, että se on täällä joka vuosi. Joten tänne ensi vuonnakin. Lintumääräni ei ole kovin kummoinen tänä vuonna, kun en ole jaksanut lähteä niitä tietentahtoen metsäsätämään.

 

 Tänään oli aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Treenattiin taas bussimatkailua, jotta päästiin vilkaisemaan tätä hulevesilammikkoa. Nyt Fizban olikin kuin tottunut matkailija. Ei ollenkaan tärissyt sylissä. Hieno juttu. Jatkamme siis mieluiten päivittäin, jos mahdollista.

 

 Olin vielä töissä, kun tätä lammikkoa alettiin rakentaa. Tarkoitus oli testata erilaisten kasvien kykyjä huolehtia hulevesistä, estää niiden huuhtoutuminen vesistöihin ja mieluusti myös puhdistaa lannoitejäämiä. Tässähän on maanviljelystä ympärillä. Alku oli aika koominen. Joku siinä yritti opinnäytetyötä saada aikaan. Istutti kosteikkoon erilaisia kasveja. Hanhet kävi ne sitten syömässä. Hanhet istuivat rannalla odottamassa istuttajien poistumista ja tyhjensivät alueen heti, kun ihmiset poistuivat. Tutkijat sitten kokeilemaan erilaisia karkoituskeinoja. Perinteiset linnunpelättimet lähinnä huvittivat hanhia. Musiikkiakin kokeiltiin, mutta hanhien mielestä oli rattoisampaa syödä, kun voi samalla kuunnella musiikkia. Sitten kokeiltiin ampumista, lähinnä tietenkin vain ääniä, koska hanhet on rauhoitettuja. Laukausten ääniä, kovia, kaikui sitten ympäristössä satunnaisesti. Hetken hanhet pysyivät kauempana, mutta toki pian huomasivat, etteihän tässä mitään hätää. Jäin eläkkeelle ennenkuin selvisi, miten homma ratkaistiin, mutta ilmeisesti jotenkin, koska nythän lammikko voi hyvin.

 

 Monenlaisessa ympäristössä on ehditty kuljeskella. Kaunista ja mukavaa on. Kasvimaatakin pitäisi varmaan vähän huoltaa, kun vasta vuoden lopussa irtisanon sen. Mutta jaksamisen kanssa on niitä ongelmia. Pitää käydä ostamassa kukansiemeniä, kunhan niitä rahakortteja tipahtelee postista. Kurpitsoita lupasin vielä kerran kokeilla kasvattaa.

 

Ja nyt kun  kaivelin kaappeja, totesin, että onhan minulla siementen jämiä vanhastaan. Ei muuta kuin kasvamaan. Multaakin on parvekkeella jossain pussissa, joten esikasvatus käyntiin. Kun ei tässä nyt olla (eikä kyllä ole koskaan oltukaan) sadon perään, hyvin ehtii. Ehkä vaihdan siivouksen kasvatukseen tänään. Neulonut toki olen, mutta niistä joskus myöhemmin. Olen myös pyykännyt, pessyt mattoja ja ikkunoitakin taas. Yläkerran naapurin parvekkeelta oli jotain roiskeita lentänyt ikkunaan. Ne tietenkin ärsytti, joten piti pestä.

 

 Mukavaa vappua kaikille!

---

Pitäisköhän toivottaa samantien juhannustakin. Bloggailuintoni on jotenkin hukassa. Mutta yritän kuitenkin. 

---

Unihdin: Kävin eilen leffassa. StarWars Sithin kosto. Sisällemennessä kaksi nuorta miestä keskusteli takanani.

 

"Tämä tulee olemaan sinun paras päiväsi.Kun olet seitsemänkymmentä ja eronnut kolmesti, tämä on yhä paras päiväsi ikinä."

 

Minun oli pakko kääntyä sanomaan

 

"Minä olen seitsemänkymmentä, mutta eronnut vain kerran."

"Tämä on silti sinunkin paras päiväsi." 

"No näitä on ollut ennenkin."

 

Mutta oli se mukavaa, vaikka olen kyseisen leffan nähnyt jo kahdesti teatterissa ja usein kotona. Ennen oli niitä aikoja, kun ensi-iltoihin mentiin pukeutuneina leffan henkilöiksi. mutta oli kiva, kun nyt paikalla oli uutta sukupolvea.

 

 

Höpötystä lepopäivän ratoksi

Eihän tästä pitänyt tulla lepopäivä, mutta Posti löi kapuloita suunnitelmien rattaisiin. Tulossa on pari pakettia, jotka tungetaan postiluukusta, jos mahtuvat. Epäilen, etteivät, joten päivystän kotona. Postipoika kilauttaa kelloa kuitenkin.

----

Kuntosalille piti kiiruhtaa. Tässä on ollut useammanlaista tutkimusta, operaatiota ja lääkärillä istuskelua, joten ei ole paljon jaksanut miettiä tuota kuntoilua. Onneksi on kaikenlaisia mahdollisuuksia kotonakin kuntoiluun. Nuo lääkärireissut kyllä lisää motivaatiota, mutta voimat ei tahdo riittää sitten muuhun. Ja yllättäin kaikenlaista kipua, kolotusta leviää sinne sun tänne. Mutta periksihän ei anneta.

---

Noista paketeista fiksu lukija tekee sellaisen johtopäätöksen, että on tullut shoppailtua vaikka ei pitänyt. Ja millaista shoppailua? Vino pino kortteja, joita jo ennestään on laatikollinen ja vielä melkoinen määrä postimerkkejä. Syytän tuota postcrossingia, joka houkutteli tarjouksilla.

---

Ja voin kait samantien avautua enemmän. Tilasin myös koiranruokaa vaikkei se vielä ole lopussa. Tilasin vähän erilaista kokeeksi, jos vaikka Fizban innostuisi. Sekin paketti tulee tänään. 

---

Eikä tässä kaikki. Olen ostanut pari kukkaruukkua ja menen vielä tänään ostamaan pari lisää. Ja kukkiakin olen ostanut, kultaköynnöksen ja rönsyliljan.

---

Ja kun kerran paasto rikotaan, niin tehdään se perusteellisesti. Tilasin EMPiltä kaksi samanlaista teepaitaa, niitä, joita olen jo kahdesti tilannut ja saanut ihan väärän tilalle. Ajattelin kokeilla vielä kerran, kun kyseessä on paita, jonka todella haluaisin. Kun/jos saan taas väärän, ajattelin antaa reippaasti palautetta. Sinänsähän tuosta ei ole muuta vaivaa kuin kiikuttaa palautus postiin.

---

Ikkunat on edelleen psemättä, mutta kukkia olen hoidellut.

---

Tuolla kommenteissa moni harmitteli laskiaispullia. Hassua tässä on se, että minä en ole mikään pullaihminen. En koskaan osta laskiaispullia, enkä muitakaan pullia. Päässä vain ajatus, että paastoan synnyttää mielikuvan, että jään jostain paitsi. Enkä ole mikään suklaahirmu tai karkkihiiri, joten sekään ei ole päämäärä. Se, mitä tässä yritän, on miettiä suolan käyttöä. Se liittyy myös noihin lääkärijuttuihin. Minä tykkään suolaisista jutuista, sipseistä, suolaisesta voista, vahvoista juustoista. En toki aio niitä lopettaa, mutta nyt kokeilen tämän 40 päivää herkistää makuaistiani niin, ettei kaiken tarvitse olla voimakassuolaista. Hyvin olen saanut itseni täyteen näinkin. Nyt on iso kattilallinen naurisbataattikeittoa maustettuna omenahillolla. Oli outo resepti, joka tuli vastaa, kun etsin mitä nauriista voisi tehdä. Nauriita ostin jo ennen tätä paastoaikaa, kun olivat halvalla. En laittanut soppaan suolaa, mutta hyvältä maistuu raejuuston kera.

---

Joku epäili, että haluan laihduttaa. Juu, pitäisi kyllä, koska rasvavarastoni ovat aivan väärin asettuneet, mutta sitä en nyt ajattele. Ajattelen parempaa yleiskuntoa. Kyllä kait siihen kuuluisi hoikempi keskikeho, mutta se ei ole päämäärä. Jos kiloja tippuisi, se olisi kiva, mutta kivempaa olisi, jos uupumus kaikkoaisi ja yleinen saamattomuus. Saan aikani kulumaan ihan yrittämättä. Onneksi Fizban ulkoiluttaa minua. Ilman sitä varmaan jähmettyisin paikalleni.

 

 Minä olen yhtä ryhdikäs kuin tuo oikeanpuoleinen.

 

 Ystävien avulla pysyn jaloillani. Käytiin katsomassa Maria ja kahvilla sen jälkeen. Maria oli hyvä leffa. Kaunista musiikkia. Jotkut hallitsee tuon laulamisen.

 

 

Melkein selvisitte ilman kuvatulvaa, mutta kun törmään norsuun, on pakko ottaa kuva. Norsut jotenkin kiehtovat.

---

Nyt pistän läppärin kiinni ja vähän puuhastelen kotijuttuja - ja jos hyvin käy heiluttelen kahvakuulaa tai käsipainoja.

--- 

Ai niin. Lunta satoi.

 

Kaunis aamu

 Hieno pakkasaamu. Oli mukava herätä, vaikka yöuni oli taas kovin katkonaista. Ja kyllä näin aurinkoisina päivinä huomaa, miten päivä on taas pidentynyt.

 

 Lumi ja pakkanen on mukavaa. Fizban ei kauaa viihtynyt paikoillaan, sen verran jäinen maa tuntui tassujen alla. Eikä kovin pitkästi lenkkeilläkään, kun ei ole totuttu kylmyyteen. Mutta kohtuullisesti kuitenkin kerätään askeleita. Nilkkani edelleen välillä vihoittelee, vaikka fyssarin mielestä se on ihan kunnossa. Kyllähän minulla muutenkin suunnilleen kaikki nivelet ajoittain ilmoittaa olemassaolostaan. Fyssarilla käynnin jälkeen tapahtui sellainenkin hiukan pelottava asia, että ykskaks yllättäin ihan tasaisella maalla toinen polvi petti. Onnistuin pysymään pystyssä, mutta kyllä tapahtuma antoi taas uutta puhtia treenaamiseen. Onneksi kuukkeli löytää ohjeita joka lähtöön. Ja onneksi ensi perjantaina on se omalääkäriaika.

 

 

Tutustu kuntosaliin -kurssi loppui, mutta onnistuin innostamaan muutkin mukaan whatsappryhmään. Meillä oli tosi kiva porukka ja tarkoitus olisi käydä yhdessä jatkamassa. Ainahan kaikki ei pääse mukaan, mutta minua ainakin auttaa, kun ryhmässä ilmoitan, milloin olen tulossa. Ei tule niin helposti jäätyä pois.

 

Kauniiden ilmojen lisäksi on ollut kovin sosiaalista elämää. Teini täytti 16. Repolainen teki kortin, joka herätti suurta ihailua sekä päivänsankarissa että vieraissa. Synttäreiden lisäksi olen kyläillyt ystävän luona, käynyt leffassa toisen kanssa ja huomenna tulee yksi kolmeksi päiväksi minun luo. (Tämähän meinaa sitä, että on siivottava makkarikin, joka yleensä toimii roinavarastona. Laitan vieraat nukkumaan makkariin ja nukun itse olkkarissa sohvalla. Makkari kun on ainoa, jossa saa oven kiinni. Saavat vieraat olla rauhassa.) Kaiken muun sosiaalisuuden liaäksi olen kursseillutkin. Yleissiivous vie aikaa, joten kevätsiivouskalenteri on edistynyt vain vähän

 

LUUKKU 3: Kaikenmaailman tyhjät rasiat ja purnukat johonkin järjestykseen odottamaan uutta satokautta.

 

 Toinen, mikä on vienyt aikaa on tuo palapeli, jossa jo pitkään jouduin kokeilemaan jokaista palaa lähes joka kohtaan. Välillä piti purkaakin, kun olin laittanut väärän palan.

 

 Mutta siinä se nyt on. Pari palaa puuttuu. Sehän aiheutti vielä enemmän päänsärkyä, kun yritin etsiä oikeaa palaa, jota ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Päätin ostaa palapelimaton uutta peliä varten. Tuo Keskimaan kartta on sen verran iso, että täytyy löytää melko iso matto. Ongelma on se, että kartta on neliö ja palapelit yleensä suorakaiteita. Mutta onneksi on isojakin mattoja.

 

 Taaskaan en ehdi tämän enempää täällä sählätä. Pitää mennä kaivamaan makkaria esiin. Olisko peräti

 

LUUKKU 4: Makkari esiin.

 

 

Fizban lähettää terkkuja kaikille.

Ja elämä on helppoo

 

sillon kun on joku josta pitää kii

Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin

---

Kävin eilen katsomassa Levoton Tuhkimo leffan. Oli vaikuttava. Voin suositella muillekin kuin Dingo-faneille. Minähän tykkään edelleen Dingon lauluista. Leffaseurani kanssa käytiin pari vuotta sitten katsomassa Hämeenlinnan kesäteatterissa Dingo, joka oli hyvänmielen esitys täynnä laulua. Yleisö lauloi mukana täysillä, aurinko paistoi ja kaikki olivat onnellisia. Tämä oli hyvin erilainen näkemys ilmiöstä nimeltä Dingo ja etenkin laulajasta nimeltä Nipa Neuman. Leffaseurani muisti myös, että käytiin aikanaan Kaivarissa Dingon keikalla vaikka minähän olin hyvinkin yli-ikäinen siihen sifonkihuivimereen.

Kun nämä meidän talvisäät ovat tihkusadetta tulvillaan, päätin aloittaa kevätsiivouskalenterin. Tänään avaan ensimmäisen luukun eli sukellan tuohon keittiön nurkkakaappin, joka lienee tarkoitettu erilaisille siivousvälineille, mutta joka toimii nyt erilaisen roinan varastona eli

LUUKKU 1: Keittiön nurkkakaappi

Jos hyvin käy kevätsiivous on hoidettu ennen kesää. Luukkuja avaan sitä mukaa, kun sattuu huvittamaan. Ideana on kuitenkin saada järjestystä ja siisteyttä tähän kotiympäristöön. Hyötynä on pölyallergiaoireiden väheneminen, mutta etenkin mielialan koheneminen. Olen huomannut, että tuollainen puuhastelu piristää.

Jätän lasinorsut tuijottamaan vesisateeseen ja menen toiselle selaimelle vaikkapa lukemaan muiden postauksia ja ainakin vastailemaan kommentoijille. Jostain syystä aina tulen automaattisesti tänne tulikettuun vaikkei tämä kaikessa toimi.

Lopun alkua

On tälle vuodelle. Kiinanruusun rääpäle päätti tehdä yhden loistavan kukan. Minä yritän kalenterihuivia saada johonkin jamaan, mutta nyt menee taas kaikki aika Ifolorkirjan parissa. Pitäisi saada äkkiä valmiiksi, kun on luvassa alennusta ja helmikuussa tarvitaan.

---

Minä onnistuin myös tuudittautumaan muutaman lumettoman päivän aikana niin huolettomaan tilaan, että eilen sitten nyrjäytin nilkkani mustalla jäällä. Könkkäilen hyvin, hyvin hitaasti ja vaivalloisesti minilenkkejä Fizbanin kanssa. Vävypoika on kyllä käyttänyt pitemmillä lenkeillä.

Koska kukaan ei ilmeisesti ole katsonut Dyyni elokuvaa, niin kerrotaan, että kuvassa Paul Andreides ratsastaa Arrakisplaneetalla hiekkamadolla. Arrakista kutsutaan myös Dyyniksi. Sillä on kaksi vihreää kuuta.

Rintaan pistää, henki haisee enkä diggaa jeesuksesta

 

 

 lauloivat froikkarit aikoinaan. 

Minulla oli taas tänä aamuna samanlainen fiilis - ja on usein aamuisin nykyään. Joka paikkaa särkee, selkä on jumissa, yskittää, huimaa, ihottumat vihlovat, kirvelevät, kutisevat, elävät, pää on sumuinen, olo epätodellinen, tavarat putoilee käsistä, törmäilen oviin. Jos olisin nuorempi, voisin huolestua. Nyt vain totean, että olisi ehkä syytä vähän petrata, venytellä, jumpata, nukkua paremmin, syödä terveellisemmin, ajatella positiivisemmin.

Joulukalenterista tuli vaihteeksi palapeli. Niitä on tullut noina edellisinäkin päivinä, jolloin en ole viitsinyt laittaa kuvaa tänne. Minulla on tässä joskus urakointia edessä, kunhan kokoan nuo kaikki. Teen taidan juoda jo tänään.

Mutta tänä aamuna oli myös pieni norsu, joka muutti päivän fiiliksen kertaheitolla. Laitoin sen heti avainnippuun, jotta kulkee mukana. Ja koska huoletti tuon kiinityssysteemin pitävyys, pujotin sen renkaaseenkin, tuplavarmistus. Minulla oli joskus pieni puinen taskuelefantti, joka oli aina matkassa, mutta nyt on mennyt vuosia ihan norsutta. Tämä on kyllä ihan huippu! Kiitos.

 

 

Eilen oli kaunista talvea. Ehkä tänäänkin.

Elämän positiivisia puolia on Fizban, joka raahaa minut ulos. Aina kun ulos menen, on mukavaa, vaikka lähteminen kuinka tympäisisi. No, vähän ärsyttää, kun Fizban yrittää kiskoa käteni irti. Kun se on ihan intopiukeena lumesta, se ryntää täyttä vauhtia johonkin ottamatta huomioon hihnan pituutta. Yritän opettaa ja olla raivostumatta.

Leffat on myös positiivista ja tytär, joka huolehtii, että halukkaat pääsevät katsomaan kaikki tarpeelliset elokuvat. Rohirrimin sodassa oli jaossa myös karttajulisteita.

 

Keskiviikko 18.12.2004 

Aamulla Milli huomasi, etteivät ihmisäänet olleetkaan unta. Ladon vierestä kulki metsätie. Tietä pitkin rymisteli isoja kolhoja metsäkoneita. Hakkuulle menossa ilmeisesti. Kait se metsien hakkaaminen oli tarpeellista, yhtä tarpeellista kuin niityn muuttaminen parkkipaikaksi. Ihan kaikkea ei pieni kukkakeiju kuitenkaan voinut ymmärtää. Mutta ei kuulunut kukkakeijun toimenkuvaan sotkeutua asioihin, joita hän ei ymmärtänyt. Kukkakeijun kuului soitella kissankelloja ja silitellä kissankäpäliä. Tuli vähän haikea mieli, kun mietti, milloin voisi taas hoidella niittykukkia. 

Nyt piti kuitenkin suoriutua eteenpäin. Poju päätti hyödyntää valmista metsätietä. Siinä oli helpompi kävellä. Kun koneita jyristeli vastaan, Poju pysähtyi tien viereen, eikä kukaan huomannut heitä. Metsänpeitto toimi. 

Päivä oli tuskin puolessa, kun Poju kääntyi pienelle sivupolulle ja suuntasi yhden mökin pihaan. Mökistä tuli ulos nuori mies. Milli kuvitteli, että he ovat taas metsänpeitossa, mutta ilmeisesti ei, sillä mies sanoi: 

”Mukava, että ehdit tänne jo nyt. Minulla on täällä pari kirjettä, joiden kirjoittamiseen tarvitsisin apua. Kirjeethän eivät enää ehdi jouluksi, mutta paketteja voi vielä lähettää, joten paketin mukana kirjekin menee. Ja osa kirjeistä onkin menossa vastaa uudeksi vuodeksi. Minulla on nuo vieraat kielet vähän vaikeita, mutta sinähän osaat sekä ruotsia, että englantia ja voit auttaa minua. Jäät tietenkin yöksi. Hevosen voit viedä talliin muiden seuraksi. Siellä on tyhjä pilttuu. Ruuat on jo jaettu kaikille.” 

Milli vei Pojun talliin ja meni itse sisälle. Isäntä tarjosi ensin ruokaa. Sitten Milli käänsi isännän kirjeet. Eipä siinä muuta ehtinyt, ennen kuin oli aika mennä taas nukkumaan.

Lokakuu

 ja syyskuun kolme kuvaa jäi näyttämättä

olisko ne tässä, koska tämä on syyskuun puolelta ja nämä tyypit ovat SYYttömiä kaikkeen, ainakin siihen, etten minä pysy kartalla.

---

Kuvasin nämä käydessäni muistitestissä. Sain testistä täydet pisteet. Helppohan se oli, mutta outoja kysymyksiä, outoja tehtäviä. Läpäisin myös verikokeet, mutta pari arvoa oli ihan ylärajoilla eli yllättäin sovittiin, että tarkkailen syömisiäni ja liikkumisiani sillä ajatuksella, että pitäisi syödä terveellisemmin ja saada paino laskemaan. Oliko tämä joku yllätys? Yllätys oli kyllä verenpaine, joka oli tosi korkea. Lupasin kotimittailla. Aloitan, kunhan muistan. Ei nyt tänään kuitenkaan.

Kurpitsoita oli jotain kasvimaallakin, pieniä, koska joku oli tarvinnut ne kaksi isointa. Miten voi ihmiselle tulla mieleen varastaa kurpitsoita. Onko se joku karkki tai kepponen juttu?

Kasvimaan syyskynnöt ja -kylvöt aloitin tänään. Heti aamulenkillä Fizbanin kanssa raastoin rikkaruohoja niin pitkään, kun Fizban jaksoi palelematta. Kunhan tässä saan aamukahvit juotua menen takaisin. 

---

Valehtelin. Itseasiassa jo pari päivää sitten kävin tekemässä kurpitsapenkin ensi kesäksi. Käänsin sen maan, missä kurpitsat asui tänä vuonna, tyhjensin hevosenlantasäkin, joka jäi käyttämättä, käännöksen päälle ja aloin kerätä siihen kompostia rikkaruohoista. Siellä saa lanta muhia. Onpahan ainakin yksi homma kevääksi hoidettu.

Fizban ei hirveästi nauti tuosta puutarhanhoidosta, kun joutuu olemaan kytkettynä. Annoin sitten tulomatkalla vähän kiipeillä ja nautiskella. Varmaan taas iltapäivälenkillä käydään vähän kitkemässä, mutta ennen sitä menen yksin. Fizban saa kerätä voimia.

---

Aloitin myös leffoissa käymisen kunnon startilla. Lauantaina Beetlejuice Beetlejuice lasten kanssa, sunnuntaina Rakkautta ja anarkiaa festareilla Away ja maanantaina neulontakuvana Mielensäpahoittaja rakastuu. Tuosta neulontaleffailusta voinen sanoa, että ei ole minun juttu, mutta hyvä, että on kokeiltu. Ei ole mieltä maksaa siitä, että pääsee samaan tunnelmaan kuin kotona telkkarin ääressä. Leffaan mennään saamaan elämyksiä, joita ei kotona saa. Mutta sopinee joillekin.

Ei pitäisi

aloittaa palapeliä, jos kuvittelee saavansa muutakin aikaan. Miten siihen jumittuukin tuntikausiksi joku pala kädessä, miettimään, mihin tämän laittaisi. Enkä ole edes yrittänyt tuota sinistä taivasta vielä tehdä. Alkaisi olla aika ruveta jouluksi neulomaan, koska ne tekemykset kuitenkin aina jää kesken. Mutta kun aamukahvuílla huvittaa itseään palapelin kanssa, huomaa, että mitens se taas on keskipäivä, enkä ole vielä mitään tehnyt. Toisaalta palapelit ovat rentouttavia, jopa niin paljon, että älykelloni tulkitsee sen pala kädessä istuskelun välillä päiväuniksi.

Onneksi sentään Fizban vie minut aamulenkille ennen kahvia ja palapeliä. Jotain siis tulee tehtyä. 

Aamulenkit on kyllä mukavia vaikka kovin jähmeästi lähden käyntiin. Mieluiten en lähtisi ollenkaan, mutta yritän kuitenkin useamman kilometrin aamuisin kävellä ajatellen, että Fizban tarvitsee liikuntaa. Ja kyllähän se sitten ensimmäisen kilometrin jälkeen alkaa sujua minunkin kävely. Ainakin useimpina aamuina.

Kävelyjen jälkeen Fizban rentoutuu. 

Fizban on kovin puhelias tyyppi. Se ilmoittaa kummallisilla kurkkuäänillä, kun haluaa jotain vaikkapa lenkille tai syliin ja ehkä joskus ruokaakin. On ehkä löydetty sopiva ruokavalio, kun maha pysyy kuosissa ja joskus ruokakuppikin tyhjenee kokonaan.

Punainen kurpitsa rupesi homehtumaan kannasta, joten piti avata. Eipä siinä paljon näyttänyt syömistä olevan. En edes maistanut. Pitäiskö hakea toinen maistiaisiksi, koska näistä ei ole edes halloweenkoristeiksi, kun eivät säily.

Parit sukat olen saanut aikaan. Nuo Nina Laitisen äitienpäiväsukat oli taas varsinainen projekti. Koko ajan piti laskea ja keskittyä. Menevät miniälle synttärilahjaksi, joten tein vähän pitemmän resorin hänen pitkiä kinttujaan ajatellen.

---

Tänään ajattelin mennä ostamaan lankaa, kun sitä on minulla niin vähän ja citymarketissa on kaupunkilankatarjous. Jotenkin vierastan tätä uutta seiskaveikkaa, josta kestävyyttä on vähennetty. Onko joku tehnyt siitä jotain. Miltä on tuntunut?

---

Kävin katsomassa Elämä on juhla ja tilasin lipun neulontaleffaan. Onko joku muu tulossa.

 

 

 

Neulontanäytös järjestetään kaikilla Finnkino-paikkakunnilla. Neulomisen lomassa katsotaan meidän tämän hetken suosituin elokuva. Salissa on päällä puolivalaistus, joten pystyt keskittymään sekä leffaan että käsityöhösi.