lauantai 26. helmikuuta 2022
Kiinanruusun kurinpalautus
perjantai 25. helmikuuta 2022
Huoltako vai huoletonta
torstai 24. helmikuuta 2022
Muisto vain
keskiviikko 23. helmikuuta 2022
Mikä ihana aamu!
Oli hempeää.
tiistai 22. helmikuuta 2022
Koirapojan kuulumisia
maanantai 21. helmikuuta 2022
Uni paras lääke on
lauantai 19. helmikuuta 2022
Kuntokuuri jatkuu
Kävelyhän olisi hyvä liikuntamuoto ja kävelykaverikin löytyisi. Mutta asia on tehty jotenkin vaikeaksi. Tässä on muutamia kuvia eilisen aamulenkin varrelta. Jatkossa tuo sohjo jäätyy muhkurapelloksi ja hyvässä lykyssä päälle vielä sataa lunta peittämään myhkyröitä. Joten kävely on sellaista tasaista askellusta katse tiukasti maassa, jotta näkee, mihin jalkansa laittaa. Nastat kyllä pelastaa paljon, mutta ei kannata kuvitella juoksemaan lähtevänsä. Ja kun tulee lämpimämpää, sohjo syvenee, eikä kuivin jaloin pääse minkäänlaiselle lenkille. Ei coretex kauan kestä, kun kahlataan nilkkoja myöten mössössä. Ja kumppareillahan en lähde tuonne edes kokeilemaan. Ei mummon tasapaino riitä sellaiseen. Sohjon vaihtoehtona on upota polvia myöten lumihankeen.
perjantai 18. helmikuuta 2022
Saatu aikaan ja mietitty aikaa
Kintaat mummotettavalle valmistuivat sitten kuitenkin ihan ajoissa, susisukkiin sopivat. Nallesta tein, enkä sitten tallentanut silmukkamääriä tai kerroksia. Olisi ehkä kannattanut vastaisen varalle.
Todelliset jämäsukat ihan omaan jalkaan. Oli lankoja jos minkälaisia, joten eivät ehkä kestä pitkään. Mutta kestävät sen, minkä kestävät. Pääasia, että jämille tuli käyttöä.
Piirakat pinkistä seiskaveikasta. Väri kuvassa ei ole oikea, mutta kuka siitä välittää. Nämä menee tuonne valmiiden laatikkoon, josta otan tarvittaessa. Tarvetta tulee, kun ihmisillä on jotain merkkipäiviä tai kun ajatuksiin tulee joku hyvä ihminen tai hyvä teko. En jaksa välittää siitä, mitä ihmiset ajattelevat saadessaan villasukat. Jos ei miellytä, niin ei voi mitään.