Kiinanruusun kurinpalautus

 Sitä rehotetaan holtittomasti. 

Ei hyvä.

 

 

On turvauduttava parturiin. Uusi kampaus piristää aina. 

 

Jätettähän siitä tulee, mutta ei voi mitään.

Kun hommat oli hoidettu, mentiin ulos siniseen maailmaan.

Antibioottikuurilla oleva Koirapoika vähän harmitteli hankikantoa. Vaikka liikkuminen on helppoa, piehtaroiminen pehmeässä lumessa on mukavampaa. Mutta hyvin on kuitenkin iltaan selvitty. Ja ihan vain hillitysti uutisia katsottu.

Nyt Kalasatama savuttaa iloisesti

ja Pasila hehkuu auringonlaskussa.

Huoltako vai huoletonta

 

Kaivoin vanhan kuvan, koska kuitenkin haluaisin uskoa tulevaisuuteen, uskoa, että vielä aurinko paistaa risukasaankin, uskoa, että elämä voittaa vaikka järki tuntuu olevan kateissa. 

---

Koko ajan yle syytää sotatietoja, antaa kuvan, ettei kukaan tiedä, mitä tekee. Ja silti minä kuuntelen. Kuuntelin koronauutisiakin, silloin, kun tiedotus oli tauotonta. Silloin ei kuitenkaan huolestuttanut näin paljon, koska tuntui, että itse voi tehdä asialle jotain. Nyt kaikki on kiinni muista ja ne muut ei tunnu kykenevän ajattelemaan järkevästi.

---

Lakkaan käsittelemästä sotauutisia, vaikka syvästi suren viattomien ihmisten hätää.

Tein koronatestin aamutuimaan, kun nenä valuu ja aivastuttaa. Ei ole koronaa, joten kyse on allergiasta, kuten arvelinkin. Testasin varmuuden vuoksi, kun nuorisoa (nuoriso on venyvä käsite, onko yli nelikymppiset nuorisoa muuten kuin minuun verrattuna?) on tulossa illalla kyläilemään. Ihana saada pitkästä aikaa vieraita.

Inostuin jopa leipomaan. Kalkkunaa, sipulia, suippopaprikaa, tuorejuustoa ja juustoraastetta, mausteita summittaisesti. Toivotaan, että maistuu.

 

 Jälkiruuaksi mustikkaa, vaniljarahkaa, vaniljatuorejuustoa ja muuta sopivaa.

---

Nyt vien Koirapojan vesiräntäsateeseen ja sen jälkeen suoritan ns. vierassiivouksen.

---

Positiivista, että Koirapoika on tänä aamuna ok. Vaikka ilmeisesti vielä suu tuntuu oudolta. 

Muisto vain

Lämpö ja vesi muokkaa maailmaa nyt omanlaisekseen. Ulkona tuulee, ikkunaan ropisee katolta tippuvaa lunta ja jäätä. Välillä romahtaa isompikin kuorma. Toivottavasti kukaan ei jää alle.

 

 Mutta eilisestä jäi kaunis muisto - ja lukemattomia kuvia.

 

Olihan nämä näkymät ikuistamisen arvoisia. Tätä pihlajaa kuvaan muutenkin paljon. Pihlaja on lempipuuni ja tämä on näppärästi yksikseen.

Lumi oli kerääntynyt paikoittain paksuksi kerrokseksi yläilmoihinkin.

Miten se pysyykin noin ohuissa oksissa?

Kävely sujui eilen, koska harvoissa kohdin oli jää kaivettu esiin.

Koirapojan kanssa tehtiin pitkä lenkki.

Enimmäkseen kuitenkin kapeita polkuja pitkin,

niin kapeita, että vastaantulijat eivät olleet toivottavia. Polun vieressä on lunta niin paljon, että kun sinne hyppää, poispääsy vie voimia.

Eipä vastaantulijoita onneksi paljon osunutkaan kohdalle.

Illalla kävin moikkaamassa nuorempaa mummotettavaa. Piti suitsia rakennella, mutta ei ollut kunnon välineitä. Eli pitää joku päivä käydä askartelukaupassa.

Lunta oli sielläkin. Poika kasaa lumet keskelle pihaa, jotta mummotettavat voi rakennella lumilinnoja.

Meidän lumiukon talvi on ohi. Luuta vielä pysyy sitkeästi pystyssä.

---

Muutenkin moni asia jää taakse ja taivaalle kerääntyy uhkaavia pilviä. Ei ollut kiva herätä Ukrainan sotaan etenkin, kun Koirapoika oli taas vähän heikossa hapessa.

Mutta josko tie eteenpäin olisi kuitenkin parempi.

Mikä ihana aamu!

 

Aamukahvin aikaan taivas taas puhkesi hehkumaan.

---

Ikkunan läpi otettu. Tuolla yläreunassa taas jääpuikko.

 Oli hempeää.

Ja kun Koirapoika vei minut ulos, niin täydellinen talvisää. Kevyt hengittää. Rapiat kymmenen astetta pakkasta eikä yhtään tuullut.

---

Täällä oppii arvostamaan tuulettomia aikoja.

 

 

Puissa on säilynyt lumikoristeet.

Lenkin aikana hempeys vaihtui hehkuksi,

 

joka maalasi kauniit sävyt maisemaan.

---

Tällaisena aamuna ei voi olla kuin onnellinen.

 

Koirapojan kuulumisia

 

Oli vaikea yö. Koirapojan jalat ei kantaneet, mutta pakko oli myrskyyn mennä. Onneksi oli paljon lunta, koska jalan nosto sai koko koiran kellahtamaan. Vedellä pehmitettyä purkkiruokaa sai sentään vähän syödyksi. Olihan se aamusta paastonnut.

---

Hampaat vuoti verta pitkin yötä. Meillä leijailee vieläkin kuivuneen veren haju. Koirapojan kuonossa on kuivunutta verta ja vielä ikenistäkin tihkuu. Pyykkipäivä on torstaina. Saa nähdä, millaista jälkeä tulee. Elli antoi meille puhtaita pyyhkeitä mukaan. Pitää joskus viedä jotain vanhoja tilalle, jos noista ei veri lähde pesussa.

---

Nukkuminen jäi olemattomaksi. Pidin Koirapoikaa peiton alla kainalossa, enkä siinä osannut itse nukkua. Tein jopa sellaisen virheen, että menin nettiin, vaikka tiesin, ettei pitäisi. Ajattelin jotain piristystä hankkia. Lopulta kirja kohensi entisestään synkistynyttä mielialaa.

---

Jossain vaiheessa olin torkahtanut, sillä viiden jälkeen heräsin, kun Koirapoika lähti sängystä.

Mentiin aamulenkille. Koirapoika kipitti jo hyvin aurattuja teitä. Yritti hankeenkin, mutta totesi, että liika on liikaa.

Jos meillä oli ennenkin lunta, niin nyt sitä vasta onkin.

Kaunista ulkona oli ja mielikin kevyt, kun selvittiin. Ja hyvinhän me selvittiin. Ei tullut Koirapojalle huono olo nukutuksesta, eikä mahakaan mennyt pahasti sekaisin. Pehmeällä ruualla muutama päivä ja jossain välissä kurkkaan suuhunkin. Nyt vielä annan olla ihan rauhassa.

Aamukahvin sain keitettyä. Ensin kyllä pelkkä vesi valui suodattimen läpi, mutta keitinhän on hyvä huuhdella välillä.

Pöpperöistä on ulkona edelleen.

Hiljakseen satelee, mutta myrsky laantui jo yöllä. Mielenkiintoista nähdä, millaisia uima-altaita syntyy, kunhan nämä massat sulaa.

Päivä valkenee. Luulen, että päikkäröin tänään. 

Uni paras lääke on

Aamutaivas lupaili taas mielenkiintoisia säitä.

Ja taivashan pitää, mitä lupaa. Käsittämätön myräkkä jälleen kerran. Siinä me vastatuuleen taivalsimme Koirapojan kanssa lääkäriin. Oli aika hammashuoltoon. 

Huolto meni hyvin, mutta pari tulehtunutta etuhammasta piti napsaista pois. Nyt Koirapoika nukkuu. Onneksi kiltti tyttäreni lähti myräkästä huolimatta hakemaan meitä autolla takaisin kotiin. Ei olisi muuten tullut mitään, sillä herätyslääkkeistä huolimatta Koirapoika ei suostunut kunnolla heräämään. Minun pitää sitä tässä illan mittaan vähän herätellä, jotta saa ruokaa ja juomaa, jos mieli tekee. Kyllähän se saa lähinnä nukkua, mutta pitää välillä katsoa, että on hengissä.

Ja kait sitä on raahattava Koirapoika tuonne kaaokseen iltapissallekin.

---

Urheilustahan en mitään tiedä, mutta kyllä minusta leijonat pelasi hyvin, kun kerran voittivat. Jotkut asiantuntijat ovat kuulemma sitä mieltä, että olisi pitänyt tehdä toisin. En ymmärrä. Luulin, että pelataan, jotta voitettais.

Kuntokuuri jatkuu

 Älkää turhaan huolestuko. Totesin vain, etten sittenkään halua julkaista sitä tuohon malliin. Mutta väliaikatietoja tulee, ehkä joku viikkokatsaus tai jotain ja tietenkin sitten se lopputulos. Jotta ei tarvitse miettiä huijaanko, kerron vielä kerran, että alkutilanne oli totaalinen rapakunto, 81 kg ja 100 cm. Ja, juu, en viitsi kaunistella sitten niitä loppulukemiakaan silloin kesäpäivänseisauksen aikaan. 

---

Ja mitenkö tästä eteenpäin?

---

Kuten jo kerroin jätän lupaamani vatsalihashaasteen ennenkuin sen edes aloitin. Tarvitsen monipuolisempaa liikuntaa, jotta välttäisin pahemmat jumit. Niistä raportoin sitten vaikka viikon päästä.

 

 Kävelyhän olisi hyvä liikuntamuoto ja kävelykaverikin löytyisi. Mutta asia on tehty jotenkin vaikeaksi. Tässä on muutamia kuvia eilisen aamulenkin varrelta. Jatkossa tuo sohjo jäätyy muhkurapelloksi ja hyvässä lykyssä päälle vielä sataa lunta peittämään myhkyröitä. Joten kävely on sellaista tasaista askellusta katse tiukasti maassa, jotta näkee, mihin jalkansa laittaa. Nastat kyllä pelastaa paljon, mutta ei kannata kuvitella juoksemaan lähtevänsä. Ja kun tulee lämpimämpää, sohjo syvenee, eikä kuivin jaloin pääse minkäänlaiselle lenkille. Ei coretex kauan kestä, kun kahlataan nilkkoja myöten mössössä.  Ja kumppareillahan en lähde tuonne edes kokeilemaan. Ei mummon tasapaino riitä sellaiseen. Sohjon vaihtoehtona on upota polvia myöten lumihankeen. 

---

En minä valita. Totean vain, ettei kävelyä voi oikein liikunnaksi laskea.

---

Kuntosalille on kohta puoleen mentävä, vaikkei nyt vielä ole tarvetta ostaa matkoille kautta. Se kirjoittajakurssi peruttiin liian pienen osallistujamäärän takia.  Viisi matkaa viikossa tulee kuukausilippua halvemmaksi, joten asia on nyt tarkan harkinnan varassa. Toistaiseksi pysyn kotona.

---

Ja miksiköhän minä kuvittelen, että jotakuta kiinnostaisi, mitä teen...

Pari päivää sitten oli kaunis aamu. Nyt sataa lunta.

Eilen illalla oli komea taivas,

 

 jonka värimaailma syveni melko nopeasti

kunnes räjähti täyteen loistoon. 

---

On mukavaa olla taivaanrannanmaalari. 😊

---

Ja nyt jotain ammupalaa. Nukuin viime yönä yli kymmenen tuntia. Nälkähän moisesta tulee.

Saatu aikaan ja mietitty aikaa

 

Kintaat mummotettavalle valmistuivat sitten kuitenkin ihan ajoissa, susisukkiin sopivat. Nallesta tein, enkä sitten tallentanut silmukkamääriä tai kerroksia. Olisi ehkä kannattanut vastaisen varalle.

Todelliset jämäsukat ihan omaan jalkaan. Oli lankoja jos minkälaisia, joten eivät ehkä kestä pitkään. Mutta kestävät sen, minkä kestävät. Pääasia, että jämille tuli käyttöä.

Piirakat pinkistä seiskaveikasta. Väri kuvassa ei ole oikea, mutta kuka siitä välittää. Nämä menee tuonne valmiiden laatikkoon, josta otan tarvittaessa. Tarvetta tulee, kun ihmisillä on jotain merkkipäiviä tai kun ajatuksiin tulee joku hyvä ihminen tai hyvä teko. En jaksa välittää siitä, mitä ihmiset ajattelevat saadessaan villasukat. Jos ei miellytä, niin ei voi mitään.

Olen tänään menossa - kait ja ehkä, koska aikaa ei vielä ole sovittu, joten peruutus voi tulla - lounaalle yhden ystävän kanssa. Ja kun matkustan keskustaan, pitää hoitaa kaikenlaista samalla, kuten hakea paketti ärsyttävimmästä paikasta - ärsyttävä, koska ei ole mitenkään järkevästi saavutettavissa, ehkä linnuntietä lähellä, mutta julkisilla matkustettaessa tosi oudossa paikassa - ja etenkin käydä shoppailemassa kaikkea, mitä ei omankylänkaupasta saa, kuten esim. altakastelumultaa. Kevät iskee päälle ja kukat kaipaa huoltoa. Erilaisia sitrushedelmien siemeniä on tullut lykätyksi purkkeihin. Niitä voisi siirtää ihan kasvamaan, kiinanruusut pitäisi leikata nysiksi, kun ne ei ymmärrä kasvaa hillitysti ja sitten tuo kuvassa näkyvä joka kuukauden kaktus! Se tiputti yhden oksan, joka tökkäsin multaan. Ja siinä se oksa pukkaa kukkaa, kuten itse emokasvikin. Outo tyyppi.

---

Ilmoittauduin myös pitkästä aikaa yhdelle kirjoituskurssille, Ensin ajattelin, että ei, kun on jo edellisenä päivän espanjankurssi - josta en ole vielä varma, viitsinkö mennä -. Mutta sitten totesin, että mitäs muutakaan tehtävää minulla on, että ehkä parempi käydä jossain kuin vain nyhjöttää kotona. Samalla tuli ratkaistuksi matkustusongelma eli pitää ostaa kuukausilippu. Tulee kertalippua halvemmaksi, koska kuntosalikerratkin on kulutettava. Ja kun on kuukausilippu, voi miettimättä lähteä mihin vain. Yksi autollinen ystäväni ihmetteli, miten pihejä, jotkut ovat, kun eivät lähde johonkin, koska bussilippu on niin kallis. Mutta kun ei ole rahaa, niin edestakaismatka 5,60 on usein aika iso summa. Odotan kiihkeästi sitä päivää, kun täytän 70 ja saan vuosilipun ihan okhintaan. - Mutta nythän millään ei ole mitään väliä. Koirapoika menee hammashoitoon ja joudun jokatapauksessa ottamaan lainaa selvitäkseni.