tiistai 22. helmikuuta 2022

Koirapojan kuulumisia

 

Oli vaikea yö. Koirapojan jalat ei kantaneet, mutta pakko oli myrskyyn mennä. Onneksi oli paljon lunta, koska jalan nosto sai koko koiran kellahtamaan. Vedellä pehmitettyä purkkiruokaa sai sentään vähän syödyksi. Olihan se aamusta paastonnut.
---
Hampaat vuoti verta pitkin yötä. Meillä leijailee vieläkin kuivuneen veren haju. Koirapojan kuonossa on kuivunutta verta ja vielä ikenistäkin tihkuu. Pyykkipäivä on torstaina. Saa nähdä, millaista jälkeä tulee. Elli antoi meille puhtaita pyyhkeitä mukaan. Pitää joskus viedä jotain vanhoja tilalle, jos noista ei veri lähde pesussa.
---
Nukkuminen jäi olemattomaksi. Pidin Koirapoikaa peiton alla kainalossa, enkä siinä osannut itse nukkua. Tein jopa sellaisen virheen, että menin nettiin, vaikka tiesin, ettei pitäisi. Ajattelin jotain piristystä hankkia. Lopulta kirja kohensi entisestään synkistynyttä mielialaa.
---
Jossain vaiheessa olin torkahtanut, sillä viiden jälkeen heräsin, kun Koirapoika lähti sängystä.


Mentiin aamulenkille. Koirapoika kipitti jo hyvin aurattuja teitä. Yritti hankeenkin, mutta totesi, että liika on liikaa.


Jos meillä oli ennenkin lunta, niin nyt sitä vasta onkin.


Kaunista ulkona oli ja mielikin kevyt, kun selvittiin. Ja hyvinhän me selvittiin. Ei tullut Koirapojalle huono olo nukutuksesta, eikä mahakaan mennyt pahasti sekaisin. Pehmeällä ruualla muutama päivä ja jossain välissä kurkkaan suuhunkin. Nyt vielä annan olla ihan rauhassa.


Aamukahvin sain keitettyä. Ensin kyllä pelkkä vesi valui suodattimen läpi, mutta keitinhän on hyvä huuhdella välillä.


Pöpperöistä on ulkona edelleen.


Hiljakseen satelee, mutta myrsky laantui jo yöllä. Mielenkiintoista nähdä, millaisia uima-altaita syntyy, kunhan nämä massat sulaa.


Päivä valkenee. Luulen, että päikkäröin tänään. 


11 kommenttia:

  1. Voi pientä koirapoikaa! Toivottavasti toipuu pian!

    VastaaPoista
  2. Rankka yö takana, toivottavasti päikkärit auttavat.

    On kyllä surku katsoa hoipertelevaa koiraa, toivottavasti tassut alkavat nyt kantaa ja toivottavasti tuo järkyttävä lumimäärä aurataan pois kävelyteiltä. Täällä ei ole auroja vielä näkynyt, porukka kahlaa lumessa, työntävät ja vetävät lastenrattaita.
    En mene ulos.

    Koirulille paranemisia ja emännälle tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Päikkärit tuli nukuttua ja aurojakin on liikkunut, mutta yhä riittää umpihankea.

      Poista
  3. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Hyvä, että Koirapoika voi taas hyvin. Nukutus on aina iso juttu eikä siitä toipuminen ole kaikille helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se vähän jännitti, ee nukutus, että herääkö. Mutta hyvin meni ja varmaan Koirapojallekin kiva, kun ei enää hampaita kolota.

      Poista
  4. Rapsutukset ja halit Koirapojalle ❤️. Hyvä, että on toipumaan päin.

    Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Näin yksinasuvalle mummolle tuosta koirasta on tullut iso osa elämää.

      Poista
  5. Mielesi on varmaan keventynyt, kun koirapojalla taas kaikki hyvin. Lunta on teilläkin siellä. KultaLeijonat juhlivat eilen lumimyräkässä. Vilkaisin telkusta mutta en jäänyt seuraamaan. Talvi jatkuu ja joka päivä ulkoilen edes tunnin. Tänään meni potkurilenkillä 1,5 tuntia, kylmä viima puhalsi mutta aurinko paistoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että teillä voi potkutella. Meillä on kyllä ulkoilumahdollisuudet tällä hetkellä aika minimissä. Mutta kevättä kohti.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.