Ja taas alkaa joulukalenteriaika

 

Osa teistä varmaan muistaa mammutit, jotka ovat kuvassa. Keskellä on äiti Hopeaturkki, oikealla isä Pitkähammas ja vasemmalla heidän tyttärensä Jääluu. Huomenna tarina jatkuu taas.

Kyseessä on joulukalenteri ja myös kilpailu. Jokaisen päivän tarinanpätkään on kätketty sellaisen kirjan nimi, joka löytyy minun kirjahyllystä. Se, joka ensimmäisenä löytää oikean nimen, saa pisteen. Eniten pisteitä saanut kait palkitaan ja ehkä muitakin. (Varmuutta ei nyt ole. Riippuu... mutta runsaasti kunniaa kuitenkin... ja voittajalle ainakin postikortti...)

Nimen täytyy olla juuri se, mitä minä ajattelin. Vaikka tarinasta löytyisi muita kirjoja, en niitä hyväksy. Ja siksi myös kirjailija pitäisi tietää. Nimen on oltava juuri siinä muodossa kuin se on kirjan kannessa kuten esim. lauseessa: Kaukana näkyi myös norsuni Modoc. Sen sijaan lause: Kaukana näin myös norsuni Modocin, ei kelpaa, koska haetun kirjan nimi on Norsuni Modoc. Olen yrittänyt tarkistaa kaikki tekstit, mutta virheitä voi sattua. Älkää siis kiukustuko, jos näin on käynyt.

Kirjoja, jotka eivät kelpaa, koska ne liittyvät tarinan henkilöihin ja ovat siis jo aiempina vuosina löydetty:

Celtika

Shardik

Ubik

Norsuni Modoc
 

Mammutit: Hopeaturkki

Mammutit: Pitkähammas

Mammutit: Jääluu

 

Leo

 

 

Everstinna

Kaikkia henkilöitä ei ehkä tavata tänä vuonna, mutta osa kuitenkin.

 

Voi olla, että muitakin entisiä kirjoja tulee, koska en viitsi tarkistaa noita aiempia vuosia. Mutta jos näin käy, kirjat kelpaa. Todennäköisesti alan jossain vaiheessa toistamaan itseäni. Vaikka kirjoja on paljon, kaikkia en saa mitenkään ympätyksi luontevasti tarinaan.

Arvauksia voi esittää, kunnes olen käynyt hyväksymässä oikean vastauksen. Jokaiselta arvaajalta hyväksyn yhden, sen ensimmäisen arvauksen eli ei kannata luetella kaikkia sanoja ja olettaa, että jokin osuu oikeaan. Ja jos joku antaa useita vaihtoehtoja, voi seuraava napata jonkun muun kuin sen ensimmäisen. Kun olen käynyt kuittaamassa, mutta kukaan ei ole tiennyt, alkaa peli alusta eli jokaisella on jälleen yksi uusi arvaus. En välttämättä aina ehdi kuittaamaan salamannopeasti, joten koettakaa kestää.

Kalenteri on ajastettu aukeamaan satunnaisesti, mutta juttu jatkuu kuitenkin joka päivä ennen iltaseitsemää tai jotain sellaista.

ps. Jääluu lähettää taas kortin jokaiselle lapsilukijalle.
Lapset ja myös mahdolliset uudet voittajat voivat lähettää osoitteensa tänne: repukoi at gmail.com

 Vielä aiempien aiempien vuosien tuloksia.

2015

Possu 17

Susanna 11½

Saga 2½

2016

Possu 15

Pöllö 4

Susanna+SusannanMies 3

AnonyymiAnne2

2017

Saga 11

Possu 7

Sus' 5

Laiskiainen 3

AnonyymiAnne 1

Pöllö 1

Susanna 1

2018

Possu 9

Saga 8

Laiskiainen 6

Sus’ 2

Susanna 1

AnonyymiAnne 1

Pöllö 1 

 

2019

Possu 10
Anne 7
Saukkis 5
Saga 1
Marika 1

 

Joskus jaoin puolikkaitakin pisteitä sun muuta, mutta nykyisin en enää jaksa. Tuolla alussahan luukku aukesi aina puolen yön aikaan ja iltavirkku Possu ei paljon jättänyt arvausmahdollisuuksia muille. Niinpä äänestettiin ja päädyttiin ajan satunnaistamiseen. Possukin oli kyllästynyt ylivoimaisuuteensa ja oli yksi innokkaimmista satunnaistamisen kannattajista.Kummasti Possu kuitenkin on yleensä paras. lienee joku kirjaihminen?

Lääketutkimusta

 

Rokotetutkimus on tietenkin se, mitä eniten seurataan tällä hetkellä, mutta kyllä muunkinlaista lääketutkimusta tehdään koko ajan. Minäkin teen. Ja tuloksia syntyy: Kun syö särkylääkettä, koskee vähemmän. Jos syö enemmän särkylääkettä, ei koske yhtään. Rinnakkaissokkotutkimuksena havaitaan, että foam roller tai mutjutin vähentää myös kipuja. 

Uusimmasta tutkimuksestakin on jo saatu tuloksia: Kun illalla syö heinixin, aamulla ei tarvitse koko ajan aivastella, eikä nenä vuoda valtoimenaan. Sivuvaikutuksena tästä on havaittu aamuheräämisen siirtyminen puoli seitsemästä puoli yhdeksään. Mutta kaikella lääkityksellähän on sivuvaikutuksia.

Nyt on taas virallinen lupa pysyä kotona murjottamassa. Ikävä kyllä jonain päivänä on pakko mennä shoppailemaan ruokaa ja muuta jokapäiväisen elämän tarvetta. Yritän siirtää sitä pakkoa. Ruokaa on kyllä tullut syödyksi turhan paljon viime aikoina ikäänkuin... (onko huolestuttavaa, kun tutut termit katoavat kesken kaiken... - no, onhan se - huolestuttavaa)

Mutta ei nyt viitsistä huolestua tulevaisuuden uhkista, ei dementiasta, eikä koronasta. Vaikka elämä on vaarallista, ei se huolehtimalla parane.

Aina on kultainen reunus mustilla pilvillä. Ja jos ei ole, niin nautitaan harmaan ja mustan eri sävyistä. Ne ovat rauhoittavia.

Neuleet edistyvät hyvin hitaasti yrityksen ja erehdyksen menetelmällä purkaen ja kerien. Pitänee tyytyä valmiisiin ohjeisiin ilman turhia sävellyksiä. Pääasia, että jotain syntyy.

Koirapoika kyllä leikittää minua, jotta pysyisin nuorekkaana.

Menen mummona neulomaan. Kohta on joulukuu ja joulu. Pitäiskö sitä varten siivota?

Ei voi olla totta!

 

Lupasihan ne meillekin lunta, mutta hetkeäkään en uskonut moisiin katteettomiin lupauksiin. Oli siis hämmästys suuri, kun vihdoin heräilin. 

Herääminen jäi sen verran myöhään, että Koirapoika piti viedä ihan ensimmäiseksi ulos. Siellä huomasi, että talvi oli yllättänyt jonkin muunkin.

Lunnikoira lumilakeudella

miettii. mitähän tekis.

Josko vaikka aamujumppais.

(Ja nyt, kun tuli jo rotu sanotuksi, kerrotaan nimikin, joka on Mûmak. Pannaa  samantien kisa pystyyn: Kuka ekana tietää, miksi moinen nimi. --- ja vielä ihan tiedoksi, että tämä on ainutkertainen avautuminen. Jatkossa Koirapoika on Koirapoika ja rotu tuntematon --- ei sitä jatkuvasti sovi avautua.)

Kun sitten kotiin ehdittiin, nousi aurinkokin märkien ikkunoiden takana.

Se oli kaunista, mutta nyt jo ikkunat ovat kuivat ja aurinkokin hiipinyt pilven varjoon.

Selitys pitkään nukkumiselle löytyy siitä, että eilen oli marraskuun kolmas torstai ja uuden sadon punaviinit tulivat myyntiin. Eihän sitä traditioita sovi jättää väliin. Vähän kyllä mietin siinä eilisessä myrskyssä, josko siirtäisin alko-keikkaa. Mutta kun iltapäivällä oli sateeton hetki, matkasin säitä uhmaten bussilla kauppaan ja takaisin. Seinänaapuri suostui yhteismaisteluun ja ilta venähti.

Marraskuu osa 3

 

Edelleen on hienoja marraskuun päiviä, joten nautitaan.

Postiakin tulee sekä omaa, että muiden. Postinjakajamme on jotenkin liikuttava söhlö. Sillä menee postit miten sattuu, joskus oikeaan koloon, joskus ihan väärään taloon ja usein koko postipino romahtaa porraskäytävän lattialle. Tämä posti oli ihan minulle. Sus' yrittää sivistää minua laittamalla kirjoja luettavaksi, leffoja katsottavaksi. Minä vastaan b-luokan sarjakuvilla. Nyt tuli paketti sopivsti niin, että edellinen kirja oli lopussa, joten aloitin tämän. Vaikuttaa hyvältä. Kiitos siis. Näin tulee luetuksi sellaisiakin kirjoja, joihin ei ehkä muuten törmäisi.

Muuten elämä rullaa omalla radallaan. Koirapoika ulkoiluttaa minua ahkerasti, lankoja yritän neuloa vähemmäksi. Värejä tietenkin aina puuttuu, joten väheneminen ei ehkä ihan toteudu. Mutta jotain valmista joskus tulee. Menevät lahjoiksi, joten kuvia tulee vasta jouluna. Tuskin kukaan lahjottavista täällä käy, mutta kuitenkin.

Tällä hetkellä sataa, mutta joskus taivaallinen valon on valanut säteitään pilvien lomasta iloksemme.

Hyvällä säällä innostun joskus pitempiinkin lenkkeihin ja pääsen katsomaan maailmaa vähän eri suunnasta.

Jos Koirapoika saisi valita, tekisimme vain pitkiä - tai vieläkin pitempiä lenkkejä koko ajan. Mukavaa, kun on koira, joka on aina valmis lähtemään ulos, aina valmis kävelemään, missä vain ja säässä kuin säässä.

Sade näyttäisi pitävän taukoa, joten eiköhän tästä lähdetä taas jollekin keskipitkälle kävelylle. Yleensä kaatosade alkaa, kun on ulos päästy, mutta lenkki hoidetaan vaikka kastuttais. Kotona sitten kuivatellaan.

Marraskuu

 

Ettei jäisi epäselväksi minä tykkään marraskuusta. Se on rauhallinen kuukausi. Ei vaadi suorittamaan mitään vaan antaa luvan ihan vain olla möllöttää omissa ajatuksissaan.

Aurinko nousee aamulla

ja laskee illalla

ja välissä on pitkä pimeä. Ja jos hyvin käy se pimeä yltää melkein läpi vuorokauden. Silloin kirkas valo ei huomauttele laiminlyönneistä, näytä pölypalloja tai valaise tekemättömien asioiden pinoa. 

Pimeässä liikkuu hämäriä hahmoja laittaen mielikuvituksen liikkeelle.

---

Ainoa syy postausten puuttumiseen ei kuitenkaan ole marraskuu. Osansa hoitaa läppärini, joka enimmakseen ei toimi. Ja jos sattuu toimimaan, pitää hoitaa kaikkea muutakin, kuten rahaliikennettä. Sitten, kun rahaliikennettä on tullut kylliksi hoidettua, ostan uuden läppärin. Toistaiseksi pärjään kausittaisella toimimisella.

Kävin kyläilemässäkin eli olen harrastanut lievää sosiaalisuutta koronasta huolimatta. Enimmäkseen toki olen kotona ollut, kaapeissa punkanut, lankoja ja kankaita levitellyt. Ja kun koivet ei lakkaa kipuilemasta, päätin rääkätä niitä kunnolla. Kun kerran aina koskee, niin samahan se on.

Jatkan siis elämää entiseen malliin, suunnitellen paljon kaikenlaista, toteuttaen pikkuisen jotain.

---

ISO KIITOS Possulle ja Suelle postista. Molemmat toivat onnea elämääni ja iloa päiviini.

Marraskuu

 

Marraskuu
Eilen torin laitaan kasvoi
Mandoliinipuu

Marraskuu
Nyt on sen kuoreen kirjoitettu
Beibi I love you
Mä kapakassa juopottelin
Sylissäni dinosauriin luu

Marraskuu
Tänään huoneeni mä sotkin
Kun sua taas niin ikävöin
Nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
Kuivakurkku rotta isännöi

Ohi syyskuun
Läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
Päivät niinkuin varisparvi
Raahautuu
Mua vaivaa
Ikävistä ikävin
Milloin beibi palaat takaisin
Etkö tiedä
Voi yksinäisen miehen viedä
Marraskuu

Marraskuu
Taas TV syliin paiskoo
Palavia halkojaan
Käy ihmiskunta sormi suussa
Kansakouluaan
Vaan eihän täällä liekit uhkaa
Täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Marraskuu
Kaiken tämän keskellä sua
Hiljaa ikävöin
Mä topin kanssa kellarilla
Ristinollaa pelaan päivin öin

https://www.youtube.com/watch?v=QVSkBc-fUdE&feature=youtu.be&fbclid=IwAR1wqOiG93I5pweMH7rvFmJS6u9F4BbdGYEued06QMQjOT19rtXSl0mdEao