Myrskyä odotellessa

 

Tuuli pyörittää jo lunta

mutta vielä näkyy polkuni. Tuon oikealla olevan tamppaan joka talvi ihan vain koiralenkkien iloksi. Vasemmalla on yleinen kulkuväylä, jota normiasukkaat hyödyntää. Osa kyllä käyttää minunkin tietä etenkin myrskyjen jälkeen, kun kaikki on peittynyt kinoksiin.

Aurinkokin paistoi perjantaina.

Meillä on nyt täydellisen hieno talvi.

Koirapoikaa vähän harmittaa, kun jalat ei riitä kinoksiin, mutta kyllä se hyppii eteenpäin kuin kauris. Väsyessään tyytyy sitten polkuihin.

Kallio 9.12.2022

Kalliollakin on nyt reippaasti lunta

ja parvekenäkymäni maalauksellisia.

On ollut tummia aamuja

ja iltaisin pimenee hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Talvi on siis hyvä vuodenaika.

Käsistään kätevien vaihtokalenteri tarjosi lankaa, joka on paljon kauniimmanväristä kuin kuvasta voisi päätellä. Lisäksi kaikenlaista pientä tarviketta virkatussa pussissa ja saippuan.

Musta lankakalenteri jo vähän harmaantuu, mutta ei mustu vieläkään. Tuo Ida on ihanan sävyistä harmaansinistä. - Mitä minä näitä lankakuvia edes otan, kun ei värit onnistu?

Minä olen tietenkin lähinnä neulonut. Pitää joskus laittaa valmiistakin kuvia. Neuloessa olen katsonut leffoja ja sarjoja. Willow on ihana, etenkin se alkuperäinen elokuva, mutta ei tuo sarjakaan ole hassumpi. Välillä olen kuunnellut Sormusten Herraa ja Raskasta Joulua. Minun elämäni on niin käsittämättömän jännää ja monipuolista.

Lumi on jo peittänyt

 

Koirapoika herätti hyvin, hyvin aikaisin väittäen, että olisi hätä. Silloinhan on mentävä, jos haluaa säästyä mattopyykiltä. Ja minähän haluan. Ulkona on nyt kaunista. Sen verran ahkerasti olivat jalkakäytävää lananneet, että piti töpsytellä kieli keskellä suuta. Liukasta. Nastakenkiin en ole vielä siirtynyt.

---

Pitäisi ottaa päivälenkille kamera mukaan ja kuvata lumista luontoa. Minä tuosta talvesta tykkään. Nyt kyllä tulee taas kotona istuttua, kun kuvittelen, että ihmiset haluaa sukkia lahjaksi. Eihän ne halua. Yhdelle ystävälle laitoin paketissa, kun kertoi, että on vain parsittavia sukkia. Häneltä sain palautetta:

"Jos sinulla on pulaa ihmisistä, joille neuloa, niin vaikka Ukrainaan voisit lähettää."

Niin voisin.

---

Kun olen neulonut, olen katsonut kaikenlaisia sarjoja ja elokuvia ja aika tympääntynyt niihin. Niinpä kaivoin saamani Sormusten Herra -äänikirjan ja totesin, että ehkä minä sittenkin saattaisin tykätä äänikirjoista. Mietin asiaa, kunhan olen tuon kuunnellut.

---

Joulukalenteri pyörii taustalla. Kiinnostaisi tietää, miten te löydätte oikean kirjan? Tuttu ennestään? Omassa hyllyssä? Sattumalta?

Käsistään kätevien joulukalenterin antia: laukku ja laukkukoukku, muistikirja, lehtiö ja minun väristä lankaa.

Tyttäreltä saatu mustien lankojen kalenteri tarjoaa ihan uusia sävyjä lankavarastooni. Hän ei ole punaisen, oranssin tai keltaisen ystävä.

Jotkut vanhukset pysyvät nuorekkaan näköisinä.

---

Jotkut osaa vanhetakin.

Retki lähiluontoon (1)

 

Kävelykilometrikisan ansiosta Koirapoikakin pääsee usein pitkille lenkeille. Pitää vain muistaa, etten vanhusta liikaa rasita. Toisaalta kokemuksesta tiedän, että nivelrikkoisille jäsenille liikunta tekee hyvää.

Kylmää ja sateista oli. Mutta jos tarkasti katsoo, näkee tuon epäselvän oksan takana lievää viherrystä puissa. Kohtahan se varmaan taas pamahtaa, vihreys.

Kevät kyllä edistyy muutenkin. Tiiratkin olivat palanneet kalastamaan.

Kalasataman tornit näyttävät valtavilta lahden yli katsottuna, etenkin, kun muistaa millainen horisontti oli ennen.

Koukattiin metsän kautta.

Harkitsin jopa nimeksi "retki kuusimetsään", mutta säästin sen tulevaisuuteen,

 

 koska kuusimetsässä ei kauan viivytty. Metsäkauriita on viime aikoina ollut paljon liikkeellä. Urokset ovat valppaina, koska niiden pitää huolehtia vaaroista

jotta naaraat saavat rauhassa syödä.

Olen myös avannut uusia ovia eli kuuntelin ensimmäisen äänikirjani. Kuuntelemalla kirjoja kertyykin ihan eri tahtiin kuin lukemalla, joten saatan jatkaa kuunteluakin. Pitää vain valita joku kirja, johon ei tarvitse niin paneutua. Eka oli Kazuo Ishiguron: Yösoitto. En ole mikään novellien lukija, mutta kuunteluun sopi ihan ok. Tosin välillä ajatukset meinaa karata omille teilleen. Mutta onko sen niin väliä. Kotitöiden taustalla äänikirja toimii.

---

Miksikö äänikirjoja? No, kun niitä nyt kaikkialta suositellaan käskien uudistumaan, aloittamaan jotain ennenkokematonta, rikkomaan rajoja, muistamaan, ettei saa jämähtää, että dementoituminen uhkaa, jos ei muuta rutiineja - ja koska lienen yllytyshullu.

---

Otin Puikoillanikin blogista vihjeen ja aloitin seuraavaksi Kaisa Ikolan: Oikein nurin. Miksiköhän minä aina ajattelen "nurin oikein"? Oikein nurin olisi kuitenkin oikea järjestys, koska oikealla yleensä aloitan. Tämä Ikolan kirja yhdistyi yhteen joululahjaani

nimittäin tähän kirjaan. Miniä ihmetteli, miksen ole täyttänyt tätä. Ajattelin sitten, että aloitan täyttämisen kunhan uusi vuosikymmen pyörähtää käyntiin. Yksi kohta tuolla kirjassa on "Aloita blogi". Niinpä mietin, että jospa aloittaisin uuden blogin, jossa voisin rauhassa revitellä. Tähän kun nykyisin liittyy kaikenlaista takaraivossa jyskyttävää ongelmaa. Tosin enhän minä tätäkään haluaisi hylätä. Mutta olisko kaksi blogia liikaa? Näitä nyt sitten mietiskelen.