Kävelykilometrikisan ansiosta Koirapoikakin pääsee usein pitkille lenkeille. Pitää vain muistaa, etten vanhusta liikaa rasita. Toisaalta kokemuksesta tiedän, että nivelrikkoisille jäsenille liikunta tekee hyvää.
Kylmää ja sateista oli. Mutta jos tarkasti katsoo, näkee tuon epäselvän oksan takana lievää viherrystä puissa. Kohtahan se varmaan taas pamahtaa, vihreys.
Kevät kyllä edistyy muutenkin. Tiiratkin olivat palanneet kalastamaan.
Kalasataman tornit näyttävät valtavilta lahden yli katsottuna, etenkin, kun muistaa millainen horisontti oli ennen.
Koukattiin metsän kautta.
Harkitsin jopa nimeksi "retki kuusimetsään", mutta säästin sen tulevaisuuteen,
koska kuusimetsässä ei kauan viivytty. Metsäkauriita on viime aikoina ollut paljon liikkeellä. Urokset ovat valppaina, koska niiden pitää huolehtia vaaroista
jotta naaraat saavat rauhassa syödä.
Olen myös avannut uusia ovia eli kuuntelin ensimmäisen äänikirjani. Kuuntelemalla kirjoja kertyykin ihan eri tahtiin kuin lukemalla, joten saatan jatkaa kuunteluakin. Pitää vain valita joku kirja, johon ei tarvitse niin paneutua. Eka oli Kazuo Ishiguron: Yösoitto. En ole mikään novellien lukija, mutta kuunteluun sopi ihan ok. Tosin välillä ajatukset meinaa karata omille teilleen. Mutta onko sen niin väliä. Kotitöiden taustalla äänikirja toimii.
---
Miksikö äänikirjoja? No, kun niitä nyt kaikkialta suositellaan käskien uudistumaan, aloittamaan jotain ennenkokematonta, rikkomaan rajoja, muistamaan, ettei saa jämähtää, että dementoituminen uhkaa, jos ei muuta rutiineja - ja koska lienen yllytyshullu.
---
Otin Puikoillanikin blogista vihjeen ja aloitin seuraavaksi Kaisa Ikolan: Oikein nurin. Miksiköhän minä aina ajattelen "nurin oikein"? Oikein nurin olisi kuitenkin oikea järjestys, koska oikealla yleensä aloitan. Tämä Ikolan kirja yhdistyi yhteen joululahjaani
nimittäin tähän kirjaan. Miniä ihmetteli, miksen ole täyttänyt tätä. Ajattelin sitten, että aloitan täyttämisen kunhan uusi vuosikymmen pyörähtää käyntiin. Yksi kohta tuolla kirjassa on "Aloita blogi". Niinpä mietin, että jospa aloittaisin uuden blogin, jossa voisin rauhassa revitellä. Tähän kun nykyisin liittyy kaikenlaista takaraivossa jyskyttävää ongelmaa. Tosin enhän minä tätäkään haluaisi hylätä. Mutta olisko kaksi blogia liikaa? Näitä nyt sitten mietiskelen.
On se metsäretki aina kiva. Eilen ajeltiin pyörällä uudelta asuipaikalta entiselle (menin tietysti ensin sinnepäin). Metsän halki kulki pyörätie. Hienoa, oli paljon sinivuokkoja metsässä, ja linnunlaulua. Yksi fasaanikin oli. Oli vaihteeksi ihan hienoa!
VastaaPoistaMutta muuten olen sitä mieltä, että kannattaa aloittaa Heti. Mitä haluaa.
Täällä haluan vain saada lopetettua, muuton, kaikki sopimukset uusiksi, ei muuten muistakaan, mitä kaikkea pitäisi muistaa. En muista, onneksi on vihkoja mihin kirjoittaa. Tuntuu usein että taitaa dementia olla!
Minultahan se aloittaminen on aina sujunut. Lopettamisessa tökkii. Siksi on paikallaan tuumia ennen kuin syöksyy taas uuteen. Keskeneräisi projekteja kun tässä huushollissa riittää.
PoistaUlkomaalaiset ihmettelevät aina, kun täällä pohjoisessa luonto vihertyy yhtäkkiä. Sille on kuulemma ihan tieteellinen selitys.
VastaaPoistaKiva että olet löytänyt äänikirjat. Minä kuuntelen samalla kun neulon ha joskus autossa.
Mitä bucket listiin tulee, niin kai yksi blogi riittää, ellet sitten välttämättä halua.
Äänikirja tuntuu huiputukselta, mutta tuleehan niin tutustuttua monenlaiseen. Katsotaan nyt, miten jatkuu.
PoistaYksi blogi riittää, vaikka on minulla pitkään ollut kaksi ja kolmekin, eri tarpeisiin, eri lukijoille. En ole tätä nyt hylkäämässä, mutta jotain muuta mietin. Täällä en enää osaa ihan vapaasti mietteinä jaella.
Harmi jos olet pahoittanut mielesi jotenkin. Joskus voi toki olla hyväkin aloittaa "uusi elämä".
VastaaPoistaEi kyse ole sellaisesta. On vain muodostunut tietty tyyli ja aiheet. Tokihan aina voin muuttaa kaiken. Lähinnä ajattelin jotain ystäville (siis näille liveystäville) tarkoitettua. Mutta aika näyttää. Voisihan Koirapoikakin aloittaa oman.
Poista