keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Tavoitteellista elämää

 

Olen ruvennut näköjään ikuistamaan kaikenlaisia sarjakuvia, liittyi ne aiheeseen tai ei. Tämän strippi pakottaa kysymään, mitä sinä olet ajatellut tehdä loppuelämäsi?  Minulla ei kyllä taida olla Wagneria kunnianhimoisempia tavoitteita. Pitäisköhän olla? Onhan minulla se ämpärilista, jonka olen luvannut aloittaa kunhan uusi vuosikymmen pyörähtää käyntiin. Siihen palaan, kun on aika. 
---
Leffoja olen katsonut, kuten lupasin. Välillä oli kyllä pakko mennä lyhyillä pätkillä. Ja tulee tässä myös aikoja, kun ei ole mahdollisuutta katsoa mitään. Mutta monenlaisia elokuvia olen nähnyt, osa ihan hyviäkin.


Pitkästä aikaa syntyi neule, ennen joulua aloitettu keinokuitupusero pidettäväksi retkillä mukana eli kevyt kapea, vähän tilaa vievä, kesään sopiva. Vielä olisi jotain isoja keskeneräisiä kesään sopivia. Ehkä nekin valmistuu joskus. Tähän tuli niin pieni pään reikä, ettei kauluksen teko onnistunut. Vähän jotain virkkasin, jottei näyttäisi niin onnettomalta.


Ulkona luonto rynnii. Parhaiten se näkyy kasvipalstallani, jossa vuohenputkiarmeija on vallannut kaiken. Olen vähän siellä yrittänyt jotain, mutta uuvun hetkessä. Kunto ei kestä. Pakkohan se kuitenkin on yrittää, kun en kerran ole valmis siitä luopumaan. Tässä vain on vaihteeksi kaikenlaista muutakin, mikä pitäisi viikossa hoitaa jonkinlaiseen kuosiin. Asioilla on tapana ruuhkautua, jos niitä siirtää tulevaisuuteen.


Kasvukausi on sisälläkin. Mandariinit (?- tai jotkin muut sitrushedelmät) yrittävät kasvaa ulos raameistaan. Niihin syntyy myös pitkiä, teräviä piikkejä. Joudun varmaan ennen talvea keksimään niille uuden paikan ja isompia ruukkujakin, jos jatkavat tuota vauhtia. Ovat toki ikkunalla normaalisti. Kuvausta varten siirsin pöydälle. Ikkuna vain ei tahdo riittää. Hyvähän se on, että kasvit viihtyvät. Tuolla on vielä yksi, jos toinenkin sitrustaimi odottamassa siirtoa ruukkuun. Olisi mentävä ruukkuostoksille joskus.


Näin söpö Koirapoika oli muuttaessaan luokseni kolmetoista vuotta sitten.

12 kommenttia:

  1. Hyvässä kunnossa näyttää mandariini- tai muu sitruspuu olevan. Taidat olla taitava viherpeukalo; mielestäni noista siemenestä kasvatetuista tulee yleensä yksi pitkä soiro, joka kuihtuu ennen ensimmäisenkään lehden tuloa.
    Pitäisikö minunkin tehdä ämpärilista? Pitää miettiä. Mitä käsitöihin tulee, niin bingohan on tavallaan sama asia. Mutta oikein kunnon ämpärilista, koko loppuelämälle - tekisinkö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ämpärilista ehdottomasti!
      Minulla on täällä hyvä valo, siksi nuo kasvit venyvät.

      Poista
  2. Onpa nuo sarjakuvat kivoja. Kyllä niistä voi saada ajatuksia!
    Ai olenko ahkerin kommentoija. Kai sitä jotenkin samastuu sun juttuihin, vaikka ei ole koiraa, enkä juuri pysty käsitöihin, mutta asun kuitenkin kaupungissa ja kerrostalossa.
    En tiedä mitä tekis loppuelämälle! Ei vielä jaksa ajatella, toivottavasti riittää terveyttä.
    Hienot sitruspuut! Mulla ne katosi, ehkä alan kasvatuksen uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaistuminen on hyvä juttu. Ja eiköhän se loppuelämä kulu suunnittelemattakin.

      Poista
  3. Kasvit nauttivat, kun saavat valoa. Upeasti ovat mandariinin kasvaneet. Paita näyttää ihan hyvältä, lanka raidoittuu kauniisti ja mukavasti miehustassa ja hihoissa samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtään en raitoja ajatellut, kun tuo on sellainen retkipaita, jonka ei tarvitse olla mitenkään hieno. Halpa keinokuitu ei kestä pitkään hyvänä.

      Poista
  4. Tuuhealta näyttävät mandariinit. Oletko leikellyt niitä vai miten ovat niin hyvännäköisiä? Minä nakkasin pari viikkoa sitten pari puuta menemään, kun olivat venyneet harvoiksi pitkiksi honkkeleiksi, lerpattivat väsyneinä.
    Ei suinkaan Koirapojalla ole kasvun kanssa tekemistä.. Ainakin syrjäsilmällä katselee puita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole leikellyt. Ihan itse päättivät tuuheutua. Tosin talvellahan niistä katosi lehtiä. Nypin kellastuneita pois. Olisko se vaikuttanut.

      Poista
  5. Ämpärilista??? Valaisetko?
    Itse tulkiten täyttäisin ämpärin ensin potuilla (=rakkaat ihmiset, perhe/ystävät) ja vaikka se on täynnä jo heitä, niin täyttäisin uudelleen herneillä (harrastukset, kaikki ihanat tekemiset joista nautin) ja vaikka se olisi jo kahteen kertaan täytetty, niin täyttäisin sen vielä pikkukivillä ihan ropisten (eli täyteen vielä työtäkin, pakotteita/vastoinkäymisiä "kivisiä" joihin saa keksiä ratkaisuja ja selviytymiskeinoja) ja ettei elo olisi liian kuivaa, niin vielä kerran ämpäri täyteen vettä... (joka koloon soljuvaa, sovittavaa - full of life!) No joo - kiva leikitellä kaikilla ajatuksilla!

    Ja kiitos sarjakuvista, ilman sinua ne menisi multa totaalisen ohi... ei meille tule mitään lehtiä ja silloinkin kun tuli, en avannut niitä - heh heh...
    Kasvisi näyttävät kyllä siltä, että saavat valon lisäksi rakkauttasi/huolenpitoasi (et unohda niitä, kiten minä ja silloin ne tuppaa tekemään itsarin, kuten poikani sanoi mun "viljelyksistä") - no, on mulla nyt avokadon siemen vesipullon päällä, heh heh!!

    Ja se on muuten KESÄ, kielo&mansikka kukassa ja mustikankukat kuivuu muuttuen pikkupalleroisiksi!!

    VastaaPoista
  6. Bucketlist=ämpärilista eli luettelo asioista, joita aiot/haluat tehdä. Minulla on kirja Bucket list eläkkeelle! 100 vinkkiä sinulle, jolla on vihdoinkin aikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaa... niimpä tietenkin... tuota Ämpäri-sanaa en vaan ollut kuullut... Bucketit jääköön, olen liian monesti saanut vierestä seurata mutku-sitku juttuja... isäni kohdalla lähimmin, kuukautta vaille 61 stoppasi elo saappaat jalassa ja kaikki bucketit (joita oli paljon) jäi tekemäti... eli meillä mennään vaan nytky meiningillä!!

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.