Juhlimista

 

Kotiutuminen muutaman huonosti nukutun yön jälkeen on juhlaa minullekin mutta etenkin Koirapojalle. Meitä on siis kaksi, eli paljon, juhlimassa.

Aamukahvi ikkunan ääressä.

Elämä jossain ulkona.

Silmissä kevään vihreys. 

Mielessä uupumus.

Kukkiva vaahtera kertoo:

Elämä jatkuu

aika kuluu.

Antaa luvan vain istua, katsoa.

Puiden takaa

kalliolta 

huutaa varis:

Koivunoksaan korkealle

minä pesin,

minä!

ei mikään peippo.

Ikkunan takana istun minä.

Ajattelen.

Ei kaikki ulkonakaan ole nuorta

keväänvihreää.

Tarvitaan kulunuttakin

taustaksi uudelle elämälle.

Vanhan varjossa on pienten turvallista

olla

elää

kasvaa.

Kuka kaipaa tasaista pintaa

tasaista elämää?