ja suvi sunnuntai

Sunnuntaikuva 29.4.2018 klo 9:13

Vettä sataa ja on kylmää, mutta ruoho se kuvittelee kesän tulevan ja tunkee voimalla esiin. Joissakin puissa ja pensaissa alkaa olla jo viherrystä. Puista puheenollen naapuri kertoi innoissaan, että meidän ympäristöä ruvetaan siistimään, kaadetaan puita, kaikki parkkisten lähellä olevat,  kaikki huonot, kaikki haavat, jokunen koivu, mäntyjä jätetään. Hänestä erinomainen hanke. Minua melkein itkettää. Puut on niin hienoja. Ja meillä on upeita isoja haapoja, jotka havisuttelevat lehdistään hienoja sointuja ja värjäävät syksyn loistavan keltaiseksi. Kannatan ryteikköjen raivausta piha-alueilta, mutta kohtuudella. Mutta näin se demokratia toimii ja taloyhtiön hallitus päättää. Hyvähän se on, että asukkaiden mielipidettä kuunnellaan.

Kävin eilen Turussa katsomassa Taru sormusten herrasta. Oli mahtava. Käykää, jos pääsette.

On ollut negatiivinen olo. Aamulla totesin, että tarvitsen enemmän ulkoilua, kävelyä metsissä, niitä puita. Ajattelin, että jos ottaisin tavoitteeksi kävellä kartalla vaikka nyt ensi alkuun Jäämerelle. Olisko hyvä tavoite?

Nyt rupean puuhastelemaan jotain. Nuo äitienpäiväsukat on vaiheessa, kun en eilen ehtinyt. On jotenkin niin monimutkaista, että menee hirveästi aikaa.

Sellainen päivä

 

Perheen yksi koira kuoli, tyttären vanhempi, 12 v, yllättäin.

Minä pesin kamerani 60 asteen itsesiliävällä ohjelmalla. Silisi kyllä ihan kivasti itsekseen.

Ninan äitienpäiväsukat ovat äärettömän monimutkaiset.

Sain kaapit tyhjennetyksi lattialle.

Huomenna menemme Koirapojan kanssa pitämään seuraa tyttären teinikoiralle, josta varmaan on outoa, kun kaveria ei enää ole.

ps. Kävin kommentointikierroksella. Pöllölästä potkaistiin ulos. Laitan siis tähän pöllön.

Ajan patinaa

Viisivuotissuunnitelman mieleen muistuminen toi ilmi sen, että kehitys kehittyy, mutta vähän väärään suuntaan. Niinpä käväisin kirjakaupassa, koska asiaan kuin asiaan löytyy sopiva ohjekirja. 

Olin ajatellut tilata kirjan adlibriksestä, josta olisin sen saanut lähes neljänneksen halvemmalla, mutta sehän olisi kestänyt. Asiaan piti päästä heti. Kassahenkilö sanoi "Laitetaanko muovipussi myös..." Avasin suuni sanoakseni jotain muovipusseista yleensä ja suhteestani niihin erityisesti, kun kassahenkilö jatkoi:... saat sitten tämän päivän kirjan, kun hinta nousee yli viidenstoista euron." Niinpä valmiiksi avattu suuni sanoi: "Ehdottomasti muovipussi!" Kassahenkilö sanoi: "Niin minä ajattelinkin." Olimme molemmat tyytyväisiä. Olin autuaasti unohtanut koko Kirjan ja ruusun päivän. Onneksi menin kauppaan. Nuo Kirjan ja ruusun päivän kirjat ovat yleensä loistavia. Minulla on niitä jokunen.

Nyt siis hyllyyni tuli kaksi uutta kirjaa ja kun on pakko myös tilata (koska erehdyin sinne adlibrikseen) kaksi (koska yhdestä joutuisin maksamaan postimaksun ja sehän ei vetele), pitää poistaa hyllystä kahdeksan kirjaa. Kohta rupeaa olemaan vaikea löytää poistettavia, kun jäljellä on vain ne välttämättömät jokunen sata kirjaa.

Ja eikös vain pyykkituvan kierrätyshyllystä tarttunut pari kirjaa mukaan. Siis kymmenen poistoon. Kohta rupean epätoivoiseksi, kun olen jo karsinut useamman sata tässä vuoden mittaan.

Mutta eihän tämä tähän lopu. Sain paketin. Sovitaanko nyt niin, ettei pyytämättä saadut vaadi välittömiä fengsuijaus toimenpiteitä???

Paketissa oli kortti tutulta taiteilijalta. Siinä pystykorva koira roikkuu pakoon juoksevan mummon takissa.

Paketissa oli paljon käärepaperia ja teippiä, mutta niiden alta paljastui näin hieno laatikko. Ajattelin, miten kukaan raskii poistaa tuollaisen ja mihinkähän se palapeli on joutunut. Tauluksi?

Paketissa oli hysteerinen ja arka Tantor, joka ei pidä pelottavista asioista. Tulosta oli ilmoitettu, joten en ällistynyt. Sen sijaan norsuni ällistyivät. Kaikkea on nähty, mutta mikä tuo on. Selitin, että se on siletä Tarzanin viidakosta, jossa elää kaikkea muutakin outoa. Tantor nyt sitten jää tänne asumaan. Kiitos, tästä omituisesta norsueläimestä, joka lienee jotain sukupuuttoon kuollutta lajia.

Mutta paketissa oli muutakin. Musiikkia. Sus' yrittää sivistää minua. Kuuntelen, kunhan tulee sopiva hetki.

Mutta ei tässäkään kaikki. Se palapeli oli mukana, kokoamattomana, avaamattomassa pussissa!!! Minähän rakastan palapelejä. Kunhan koti järjetäytyy sen verran, että pöydällä on tilaa, kokoan. Minä kokoan palapelin, annan sen olla näkyvillä jonkin aikaa ja laitan takaisin laatikkoon. Mitä muuta niille voisi tehdä? Ei tauluja, ei.

Kiitos Sus'

Aika kuluu ja minä ajan kanssa

Sunnuntaikuva 22.4.2018 klo 15.15

Kohta on taas kesä ja hyvät päätökset toteuttamatta. Viisivuotissuunnitelmanikin loppui. Tavoitteet jäi saavuttamatta. Alunperin innostuin tästä lauseesta:

”Viisi vuotta voi tuntua paljolta, kun katsoo eteenpäin, mutta peruutuspeilistä katsottuna se tuntuu häviävän vähältä.”

Merete Mazzarella

Pitäisköhän innostua uudestaan?

ps. Paketti odottaa postissa. Sorry, kun en ole saanut haetuksi. Yritän päästä pian. 

Ulkoilukin uuvuttaa

Sain ifolor-kirjan taas valmiiksi, kun vähän öitä valvoin. Sitten, kun oli taas aikaa muuhun, harrastin ulkoilua ja lintujen tiirailua tunnin jos toisenkin ystävien seurassa. Siihen (siis ulkoiluun - ja ehkä osittain myös ystävien seuraan) jää koukkuun, joten tänäänkin ennen aamukahvia tehtiin Koirapojan kanssa pieni kolmisen tuntia kestänyt lenkki. Nyt on sitten aamukahvit juotu ja joudan vaikka äitienpäiväsukkien pätkän neulomaan. Jos nyt mitään viitsin. On aika raukea olo, kun alla on raittiin ilman myrkytys ja yllä lämmin pusero. 

Olen myös kursseja saanut kunnialla loppuun - niitä, joita en kesken jättänyt. Nyt sitten mietin, miten on kesän kurssitarjonta... Ehkä jätän väliin. 

Kurssin jälkeen käväisin kaupassa ja törmäsin taiteilijaan kaupan ulkopuolella. Uskomattoman kauniita seinämaalauksia. Mielenkiintoinen vastakohta sille porukalle, joka näillä nurkilla viihtyy.

Nyt en jaksa edes selata muiden blogeja. Sorry ihmiset ja eläimet. Minä kerään nyt vain voimia ja mietin viitsisinkö huomenna mennä vilkaisemaan vieläkö mandariinisorsa viihtyy huudeilla.

(Huomasin tuossa tunnisteita selatessani, että hyvän mielen vuosi -kirja on jäänyt tekemättä. Mitens se nyt noi???)

SNY-postia

Käytiin eilen päiväkävelyllä ärrällä, joka toimittaa meidän postin virkaa. Kännykkään tupsahti viesti, että Heidi on paketin lähettänyt. Kiitos Heidi. Ja kiitos SNY, joka ilmoitti aiemmin, että joudun odottamaan pakettia. En ehtinyt aloittaa odottamista.

Paketissa oli kaikenlaista kivaa. Koirapoika pyysi kiittämään dentastixeistä, jotka maistuu erinomaiselle. Minä olen ihan lääpälläni tuohon norsupyyhkeeseen, Norsuja, iloisenvärisiä! Juuri oikeanvärinen punainenkin. Oli myös virkattu patalappu kellansävyisenä, mutta muuten paketin yleissävy oli vihreä. Vihertävä kortti, jossa lukee "Kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita usein!". Vihreää teetä, joka onkin ollut loppu jo pitempään, joten tulee tarpeeseen. Monta kerää vihreää bambupuuvillalankaa oli piilotettu hauskaan mustasävyiseen pussukkaan. Ja mukana oli myös vanhantyylinen paksukantinen muistivihko. Runsasta, mukavaa. Langasta pitänee kehittää mummotettaville jotain.

Tiistaikuva

Susella oli outo kina viikonpäivistä ikäänkuin sillä olisi mitään väliä, mikä päivä milloinkin on. Joka aamu on armo uus tai ainakin voi pohdiskella, mitenkähän päivän hukkaisi:

• meniskö tipuja tiirailee - no, ei tuossa sumussa mitään näe
• aloittaisko sen siivouksen - no, pitäiskö sitä vielä miettiä
• meniskö kuntosalille - vai siirtäiskö sen huomiseen
• ainakin se ifolor-kirja pitäisi tehdä - vai josko aloittaisin myöhemmin
• jonain päivänä ne kankaatkin pitäisi kaivaa esille - jonain päivänä sen siivouksen jälkeen ehkä
• oliskohan pyykkituvalla vapaata - ei kait siellä ole
• espanjaa voisi lukea - voisi - jos vähän myöhemmin
• pitäiskö leipoa jotain, tai kokata - niin, olishan sekin joskus kivaa
• voisin lähteä käymään jossain näyttelyssä tai leffassa tai soittaa jollekulle tai - sitähän vois joskus harkita
• ja -
• ja sitten -
• ja vielä -

Tarpeeksi, kun miettii, mitähän tekis, jotta mainittais, voikin todeta

• ei nyt enää tänään kannata ruveta mihinkään liian vaativaan - jos huomenna sitten

Kuulen selvästi vastalauseiden kuoron, että onhan niitä pakollisia. Joo-o. On niitä. Joskus. Kännykästä valitaan kohta kalenteri ja tämä päivä ja luetaan, onko mitä ja mihin kellon aikaan. Viikonpäivällä ole mitään väliä. Tänään on tänään. Tänään olisi se elämän parannuskurssi, jonka viime viikolla missasin, kun kirjoittajakurssin lopettajaiset venyivät. Jos ihan kiusalla menisin sinne tänään, josta seuraisi kuntosalin laistaminen, koska kaksi aktiviteettia yhdelle päivälle tarkoittais jo jonkinasteista ryhdistäytymistä. Se Pussikaljaromaani opettaa minulle oikeaa asennetta ajankuluun.

 

 

Eilen huomasin jääkaapista vuolukanapaketin, joka läheni elinkaarensa loppua. Pakersin siitä, yliaikaisesta raejuustosta ja vetreistä salaateista niin sanotun salaatin. olipa hyvää. Ällistyin, miksi  ihmeessä olen lakannut vääntämästä salaatteja. Päätin heti ruveta jälleen syömään kupillisen salaattia joka päivä. Tuo vuolukana on sikahintaista, mutta pienikin määrä kyyditsee ison kasan salaattia, joten ostan toistekin. Ja hintakin on suhteellinen. Punkkupullon hinnalla saa kaksi pakettia vuolukanaa.

Poistun takavasemalle elämää miettimään ja tekemisiä harkitsemaan.

Aurinkoa riittää

Vietin eilisen Suomenlinnassa kävellen ja tipuja tiiraillen hyvässä seurassa. Nyt on jalkapohjat puhki kulutettu, joten tänään ehkä kotoilen ja puuhastelen asumista kesäkuntoon eli sitä ikuista järjestelyä ja siivousta - tai siis harkitsen. Tänäänhän piti sataa eli olla sisäpäivälle suotuisat säät, mutta toistaiseksi ei siltä näytä.

Sunnuntaikuva 15.4.18 klo 11:13

Lumet on aika hyvin kaikonneet, mutta aurinko ei suosi tuota ikkunaa, josta aloitin näiden kuvien oton, joten siirryin ottamaan kuvan parvekkeelta. Kun aurinko nousee suoraan ikkunan takaa, näkyy lasin läpi otetussa kuvassa liikaa heijastumia. Mutta ettepä te varmaan edes huomaisi, että kuva on otettu eri kohdasta ja eri aikaan. Kerroin nyt kuitenkin.

Sain e-kortin, jossa SNYni kertoi käyneensä täällä huudeilla vakoilemassa minua. Kiitos kortista. Käväise seuraavalla kerralla ihan täällä.

Nyt jatkan taas kotitöiden harkitsemista. Neuloskelen harkitessa.

Ja taas mennään

Puolentoista viikon tauon jälkeen on kuntosali/uimakamppeet pakattu. Viikon pidin paussia aivojeni hölskymisen takia kaatumisen jälkeen. Loppupäivät menivät kiireiden piikkiin. 

Maaliskuussa osallistuin uintihaasteeseen tietämättä, että siellä oli palkintojakin jaossa. Tuli puhelinsoitto tuntemattomasta numerosta ja pirtsakka tyttöääni kertoi, että uimahallin kassalla minua odottaa uimalakki. En ole moista ikinä käyttänyt, mutta pitänee ruveta käyttämään ellen keksi sijoittaa jonkun toisen hoteisiin. Mummotettavia vähän harkitsen. Vanhemmalla on pitkä tukka, joka voisi olla kätsyä piilottaa hatun alle.

Nyt siis matkaan.

ps. Eilen nopsalla aamulenkillä kodin nurkalla kuusitiaispari pyöriskeli koivun rungolla ihan nenäni edessä. Ne. on sitten söpöjä tyyppejä

Lunta ja lunta

Eilen oli hieno kevätpäivä, lämmintä, tosi lämmintä. Tänään aamulla oli paksu lumikerros maassa ja köpöttelyliukasta. Tänään on kurssin päättäjäiset oikein ruokailun merkeissä ja olin ajatellut mennä sitä ennen merenrantoja kiertelemään, kun on kerran keskustaan raahauduttava. Jätän toiseen kertaan.

Eilen käytiin tyttären ja vanhemman mummotettavan kanssa shoppailemassa ratsastustarvikkeita. Oli luvattu kypärä mummotettavalle joululahjaksi, joten nyt oli sopiva aika siihen. Shoppailtiin sitten kaikkea muutakin. Mummotettava sanoi suurimpaan osaan ehdotuksia "en tartte" "minulla on jo". Ei siis suoranaisesti ahne lapsi. Mutta löytyi sieltä muutakin kuin kypärä - minullekin sadetakki, jota olen kaipaillut, vähän turhan iso, mutta halpa, satasen takki viidellätoista. Ratsastusvaatteiden hyvä puoli on maastokelpoisuus ja kulutuksenkestävyys. Olen tosi tyytyväinen hankintaani - ja vielä tyytväisempi, kun on taas kaatosateessa lähdettävä lenkille.

Jos nyt laistaisin taas kotitöistä, katsoisin jotain ja neuloisin. Kotityöt ei vain nykyisin nappaa, ei millään. 

Ja nyt kysymys neulojille: Mikä olisi helppo ja näyttävä malli sukkiin? Olen noita piirakoita vääntänyt kohta kaikissa väreissä ja voisin tehdä välillä jotain muuta yhtä helppoa ja yksinkertaista. Mielellään ei palmikoita, kun en halua apupuikkojen kanssa puuhastella. Aloitin nyt versoja maijasta, mutta en tiedä, miten monimutkaiseksi osoittautuu.

Tuleekohan kevät

Muuttolintuja ainakin alkaa olla ihan kiitettävästi. Söpösti pareittain hengailevat tuolla maastossa. Tosin aamulenkille mennessä todistin raivoisaa tappelua mustarastaiden kera. Tontin paikka taisi olla useammalle mieleinen.

Sunnuntaikuva 8.4.18 klo 9:13

Vielä saa metsäpoluilla käpytellä jäätä varoen

mutta lätäköitäkin löytyy. Tuolla pellolla alkaa tulviakin, joten pitää reittejä tarkkailla.

Nyt menen pyykille, jotta tuntisin itseni ahkeraksi.

Usvaa luonnossa ja mielessä

Sus' heittomerkkeineen tuolla vaatii bloggaajia ryhdistäytymään. Ryhdistäytykää ihan rauhassa. Minua ärsyttää nyt kaikki. Kokeilen, josko hillitön siivoaminen auttaisi. Tosin tänään en ehdi ja voi olla, että huomenna jo sekin ajatus ottaa päähän. Vähän epäilen, ettei fysiikkakaan ole kunnossa, mutta viimeinen lääkärilläkäynti oli taas niin yhtä tyhjän kanssa (sinun pitäisi venytellä ja liikkua enemmän -- mutta kun minulla on -- en voi nyt ottaa kantaa tuohon ja tuohon ja tuohon, nyt käsitellään vain tämä -- mutta kun minä tulin ihan muun takia -- no, täällä nyt lukee näin), etten viitsi. Minä nyt murjotan täällä.

Elämä, tavat ja muutokset

Menin sinne kurssille eilen, vaikka kovin harkitsin väliin jättämistä. Olihan se ihan ok. Vähän hankalassa paikassa, kun matkoihin kolmella bussilla menee enemmän aikaa kuin kurssilla oloon.

Muut oli töissä stressaantuvia naisia, joista oli ihanaa, kun sai vain olla. Ensin oli tietenkin esittäytymiskierros, sitten kurssin rakenteesta ja päämääristä. Tehtiin oman elämän kartoituksia yksin ja pareittain. Sitten harjoiteltiin hetkessä elämistä suklaapalan kanssa. Katseltiin, haisteltiin ajateltiin, mistä se on tullut ja ketkä ovat sen tehneet. Sitten laitettiin pala suuhun ja annettiin sen sulaa kielellä tunnustellen makua ja olemusta. Näin syöden pitäisi kuulemma suklaanhimon pysyä aisoissa. Minä lähinnä ajattelin, etten halua käyttää aikaani tuollaiseen. Mutta kokeilkaa te suklaanhimoiset ja kertokaa jäikö loppulevy syömättä.

Kotitehtäväksi saatiin Tietoiset ostokset, jota pitäisi käyttää ruokaostoksilla. Tehdään lista. Mennään kauppaan. Haahuillaan kaupassa tietoisena ajatuksista, tunteista, mielihaluista. Tarkkaillaan, onko reitti aina sama ja ostetaanko aina samat tuotteet. Nimetään asioita, joita näkyy, kuuluu, haistaa. Muistutetaan itselle, mitkä valinnat ovat yhteneviä sen kanssa, mikä on itselle tärkeää. Pohditaan, voisiko saada uusia elämyksiä kokeilemalla uusia ruokalajeja, valisemalla eri tuotteita, käymällä uusissa ravintoloissa. Huomioidaan, että ruoka antaa elämyksiä ihan vain katsomalla haistelemalla. Ja sitten pitäisi kokeilla jotain uutta ruoan kanssa.

Tein yhteenvedon viime kuun euroista, joten kokeilen tässä kuussa kauppojen välttelyä ja entisten ruokavarojen hyödyntämistä.

Hirveästi tässä pitäisi viettää aikaa syömisiään miettien. 

(toteaa eläkeläinen, jolla on kaikki aika tuhlattavaksi)

Rennosti

Kaunis päivä tulee eilisen myräkän jälkeen, mutta minä vietän aikani lähinnä kotona. Käytän päätä syynä laiskotteluun. Lojuskelen, lueskelen. Aivoja on taas ravistettu sen verran, että annan niiden tasaantua. Kävely ei muutenkaan houkuta. Kellahduksen jälkeen köpöttelen aina jonkin aikaa kovin varovasti, kunnes unohdan. Alunperin piti mennä kuntosalille, mutta ei ainakaan tänään. Sen sijaan menen illalla ihan uudelle kurssille "Neljä askelta pysyvään elämäntapamuutokseen". Tyttäreni totesi, että varmaan taas sellainen kurssi, että kiehun raivosta, kun tulen sieltä. Mutta menen katsomaan. Ainahan sen voi jättää kesken, jos ei innosta. Eikä sitä ole muutenkaan kuin neljä kertaa.

Nyt köpöttelen aamulenkille Koirapojan kanssa. Koirapoika ei ymmärrä köpöttelyä. Laitan nastakengät jalkaan. Nythän se kannattaa.

Kaikkea sattuu ja tapahtuu

Oli pääsiäinen - vähän on vieläkin. Kiitos korteista.

Oli joku ilta

oli sunnuntaikuva 1.4.18 klo 9:13 aprillipäivänä

Oli maanantai ja lumen alla jäätä. Jalat katosi alta ja pamautin vaihteeksi takaraivoni täysillä jäähän.

Pöllö sai minut tilaamaan pussikaljaromaanin. Postikulujen vuoksi oli pakko tilata muutakin. Mutta olen poistanut enemmän kuin tilannut tai saanut lahjaksi.

Maaliskuussa jotkut sukkaparit tein.

Kävin leffassakin. Hevireissu oli hevi.